Biokemialliset raskaudet

[Misa]

Täällä just omaani odottelen ja kauhuissani että menis useita viikkoja... Eilen tuli tosiaan kirkasta verta pyyhkiessä sen n. 1tl verran ja äsken vessassa käydessä ihan vähän pieniä hyytymiä ja kirkasta verta.

Oon pahoillani Kyllä uskon, että siitä se vuoto nyt alkaa, eikä tarvitse odotella enää. Vuoto ei välttämättä tule olemaan kovin runsasta kun raskaus keskeytyi noin varhaisessa vaiheessa, mulla oli tosi niukka vuoto tuossa kemiallisessa. Mutta tietty tääkin on täysin yksilöllistä. Toivottavasti sulla tuo nyt vuotaisi pois ja pääsisit yrittämään pian uudelleen!

 

[Allure888]

Mulla oli haamuja dpo10-11, kunnes sitten viikkonäytöllisellä positiivinen dp12 ja jo vähän raskausoireitakin. Dpo 17 tein "huvikseni" toisen viikkonäytöllisen, ja se näyttikin yhtäkkiä "ei raskaana", samoin negaa pari apteekin perustestiä. Illalla herkkä digitaalinen testi näytti vielä plussaa, mutta aamulla perustesti negaa ja todella voimakkaan menkkakiputuntemukset. Vuotoa ei näy eikä kuulu ja menkkakivut jo helpottaneet. Kemialliseltahan tuo vaikuttaa, kun noin varhaisessa vaiheessa meni näin. Ottaa tosi koville, tämä tosin vasta 3kk yrittämisen jälkeen eka plussa ylipäätään. Tavallaan toivoisin, että menkat vaan nyt alkaisi, niin voisi alkaa toivoa seuraavaa plussaa. Jos tästä jotain oppii, niin sen, että en näin lyhyelläkään kierrolla (22pv) testaa kuin vasta viikko-pari kuukautisten poisjäämisen jälkeen, vaikka kuin olis oireita. Pettymys on niin valtava, kun eka saa hartaasti toivotun plussan ja sitten muutaman päivän päästä tuleekin ryminällä alas pilvilinnoista.

Totta kai sen tietää järjen tasolla, että varhainenn (kuukautisten ekana päivänä tai jopa sitä ennen) plussa suurella todennäköisyydellä muuttuu negatiiviseksi, mutta hitto kun mieli ei kuuntele järjen ääntä :D

 

[anita1]

Mulla oli viime vuonna joulukuussa tehty varhainen testi ja se oli ensimmäinen yritys ja olin kyllä todella innoissani siitä plussasta. Tein testejä seuraavat 2 viikkoa eikä ikinä vahvistunut kunnes vielä vuoto alkoi illalla 1.1. oli sinä aamuna ihan heikko viiva vielä näkyvillä. Lääkäri totesi sen olleen kemiallinen ja tällaisesta en ollut koskaan kuullutkaan, joten oli outo tunne enkö ollutkaan ollut raskaana ja kuvittelinko kaiken. Sen jälkeen päätin etten testaile turhaan aikaisessa vaiheessa, sillä pettymys oli kovempi kuin olisi uskonut, sillä eka yritys ja onnistuminen tuntui ihmeeltä ja odotus oli niin kova. Nyt 5+0 ja pelko on kova koska kaikennäköisiä kipuja vaikka viivat ovatkin pysyneet vahvoina toistaiseksi ja en voinut olla testaamatta varhain joten se viikko oli ihan kamalan stressaavaa odottelua. Odottelu jatkuu, koska hyvin pitkä kierto keskimäärin 37 pv niin vielä voi tapahtua kaikenlaista.

 

[Susanie]

Dpo 18 tänään, digitestissä 1-2viikkoa... toivoa varmaan on kuitenkin vielä? Tikkutestit tehty dpo 15 ja dpo 17, se oli ainakin vahvistunut... hämmentyneet fiilikset. PAS tehty 5.12

 

[Susanie]

Dpo 18 tänään, digitestissä 1-2viikkoa... toivoa varmaan on kuitenkin vielä? Tikkutestit tehty dpo 15 ja dpo 17, se oli ainakin vahvistunut... hämmentyneet fiilikset. PAS tehty 5.12

Hcg 4+6 vain 55 että se varmaan siitä toivosta

 

[Vadelmapirtelö]

Hcg 4+6 vain 55 että se varmaan siitä toivosta

Pidetään vielä peukkuja, että nousee vain hitaasti!

HCG-hormonin pitoisuudet raskauden aikana | Vau.fi

HCG-hormoni, eli istukkahormoni, alkaa lisääntyä raskaana olevan kehossa pian hedelmöittymisen jälkeen. Sen eritys lisääntyy tasaisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

www.vau.fi

Tuon mukaan on vielä vähän toivoa (Raskausviikolla 5: 18 – 7 340 mIU/ml)

 

[Puzzle]

Ensimmäinen haamuviiva tiistaina, vahvistui maanantaille asti. Keskiviikko aamuna putosin pilvi linnoista takaisin maan pinnalle..testi tulos hyvin hailura.
Varasin välittömästi ajan verikokeeseen ja tulos tuli..vain kahdeksan. Siis miten, miksi, mitä?
Mahaa nipistelee, jomottelee ja menkkamaisia kipuja..voisiko tässä kyseessä olla muukin kuin biokemiallinen? Nyt menossa kp35 joten voisihan tuo aloitella vuotoakin jo..

 

[Kawa]

Täällä kenelläkään kokemusta kahdesta tai useammasta kemiallisesta peräkkäin?
Alkaa usko loppua että on vain sattumaa. Mitä pitäisi tai kannattaisi tutkia? Onko kenelläkään selvinnyt syytä?
Mulla molemmilla kerroilla testi vielä menkkojen alkamispäivänä ja jälkeen plussa, haalea, mutta selvä plussa joten sinällään myöskään liian aikaisin testin tekemisestä ei voi syyllistää. Labrat otettu ja kaiken pitäisi lääkäreiden mukaan näyttää hyvältä, mutta silti ei vaan onnistu pääsemään 5. viikkoa pidemmälle.

 

[Aloy]

Täällä kenelläkään kokemusta kahdesta tai useammasta kemiallisesta peräkkäin?
Alkaa usko loppua että on vain sattumaa. Mitä pitäisi tai kannattaisi tutkia? Onko kenelläkään selvinnyt syytä?
Mulla molemmilla kerroilla testi vielä menkkojen alkamispäivänä ja jälkeen plussa, haalea, mutta selvä plussa joten sinällään myöskään liian aikaisin testin tekemisestä ei voi syyllistää. Labrat otettu ja kaiken pitäisi lääkäreiden mukaan näyttää hyvältä, mutta silti ei vaan onnistu pääsemään 5. viikkoa pidemmälle.

Olen kovin pahoillani, että joudut kokemaan tämän! Mulla myös kaksi kemiallista peräkkäin, heinäkuussa ja elokuussa. Omalla kohdalla syy suurella varmuudella munasolujen laadussa, sillä ikää on jo 40v, ja tilastojen valossa yleisin syy kemiallisiin ja varhaisiin keskenmenoihin on laatu. Iän lisäksi omalla kohdalla epäilen myös heinäkuun alussa, juuri sen kierron alkupäivinä, sairastamani kuumeellisen flunssan tehneen vielä lisävahinkoa munasoluille (munasolujen kehittyminen lepotilastaan kestää sen noin 3kk, joten voi vaikuttaa useamman kierron ajan). Mutta toki muitakin syitä voi olla kuin laatu, mitä ei välttämättä ihan perus lapsettomuustutkimuksissa tutkita , kuten tukostaipumus tai vaikkapa diagnosoimaton keliakia.

Valitettavasti mulla ei itselläni ole kokemusta Suomen terveydenhuollosta tässä asiassa (olen asunut kohta 20v ulkomailla), joten en osaa sanoa miten tai milloin Suomessa ruvetaan tutkimaan toistuvia keskenmenoja. Joku viisaampi toivottavasti osaa neuvoa enemmän.

 

[Kawa]

Kiitos @Aloy vastauksesta! Tuo toki lohtua, että sinulla samanlainen tilanne takana, enkä ole ainoa. Täällä myös oli kova kuume ovulaation aikaan, joten voi olla tietysti vaikutusta tähän kemialliseen. Kunpa vaan nyt ei kovin kauaa vaikuttaisi. Ikä ei pitäisi vielä olla esteenä. Pcos varmaan toki omalta osaltaan vaikuttaa, vaikka olen normaalipainoinen. Silti nyt ajattelin tehdä ruokakaapin remontin jos sillä voisi olla mitään vaikutusta.
Ahdistavaa, kun jo keväällä yksityisellä sanottiin, että ei mene kauaa niin raskaudutaan kun kaikki näyttää niin hyvältä. Nyt julkisella sanottiin samaa muutama viikko sitten, mutta silti näin. Alkaa toivo loppua pysyvään plussaan. Täällä on kyllä niin hirveitä ja epäreiluja tarinoita ja siitä olen toki onnekas että nämä menneet kesken jo alle viikko plussatestistä eikä ole ehtinyt sen syvempää sidettä vielä syntyä.

 

[Illusia]

Täällä kenelläkään kokemusta kahdesta tai useammasta kemiallisesta peräkkäin?
Alkaa usko loppua että on vain sattumaa. Mitä pitäisi tai kannattaisi tutkia? Onko kenelläkään selvinnyt syytä?
Mulla molemmilla kerroilla testi vielä menkkojen alkamispäivänä ja jälkeen plussa, haalea, mutta selvä plussa joten sinällään myöskään liian aikaisin testin tekemisestä ei voi syyllistää. Labrat otettu ja kaiken pitäisi lääkäreiden mukaan näyttää hyvältä, mutta silti ei vaan onnistu pääsemään 5. viikkoa pidemmälle.

Pahoittelut kokemastasi.

Mulla on ollut esikoisen yritysaikana monta kemiallista, ja yksi jokusen viikon pidemmälle mennyt. Itsellä myös pcos-taustaa, mikä saattaa lisätä alttiutta? Meillä lapsettomuuden syy einole selvinnyt, kaikki näyttänyt olevan oikein ideaalisti.

Minulla lapsen syliin tuoneet raskaudet ( kaksi lasta) ovat olleet keltarauhastuettuja, ja estrogeeni myös käytössä, lääkkeellisiä alkionsiirtoja. Mulla on ollut rajuja vuotoja raskausaikoina, ja kektarauhastuet käytössä pitkään. Kovasti on mietityttänyt, auttoiko juuri se saamaan elävät lapset syliin.

Keskenmenoja tutkitaan yleensä kolmen jälkeen, me päästiin tutkimuksiin vaikka moni raskaus oli ns. kemiallisia. Mitään syytä ei löytynyt.

Tällä haluaisin luoda kovasti toivoa, että vaikka nyt tuntuu toivottomalta, niin asiat voivat vielä kääntyä parhain päin.

Mutta tutkimuksia pyytäisin, ja hcg- mittauksia voi olla hyvä pyytää ( ehtiikö vielä), että jää dokumenttia raskaudesta. Ja kysyisin lääkäriltä myös mahdollisuutta esim. Keltarauhastukeen, tilanteen arvioimista?

Pahoittelut vielä, ja kaikkea hyvää jatkoon.

 

[Kawa]

@Illusia kiitos että jaoit Tuo kyllä toivoa ja lohtua, että useammankin kemiallisen jälkeen olet saanut kaksi lasta syliin asti.
Pyysin hcg-mittausta mutta sitä en saanut, toki lapsettomuuspolilla on nyt tiedossa että raskaus on tosiaan alkanut. Varmistivat vaan, että olen tehnyt digitaalisen testin. Se riitti. Keltarauhastuki ollut myös molemmissa mukana, ei ole siitä ollut apua. Lääkkeellisiä kiertoja myös molemmat, ovulaatio ei mulla tule itsellään. Tuohon estrogeenilääkitykseen en ole vielä tutustunut.
Eipä kai tässä auta kun painaa vaan kaasu pohjaan uudelleen, ja yrittää vaan.

 

[Illusia]

Pahoittelut kokemastasi.

Mulla on ollut esikoisennyritusaikana

@Illusia kiitos että jaoit Tuo kyllä toivoa ja lohtua, että useammankin kemiallisen jälkeen olet saanut kaksi lasta syliin asti.
Pyysin hcg-mittausta mutta sitä en saanut, toki lapsettomuuspolilla on nyt tiedossa että raskaus on tosiaan alkanut. Varmistivat vaan, että olen tehnyt digitaalisen testin. Se riitti. Keltarauhastuki ollut myös molemmissa mukana, ei ole siitä ollut apua. Lääkkeellisiä kiertoja myös molemmat, ovulaatio ei mulla tule itsellään. Tuohon estrogeenilääkitykseen en ole vielä tutustunut.
Eipä kai tässä auta kun painaa vaan kaasu pohjaan uudelleen, ja yrittää vaan.

Hyvä että ovat polilla kuulolla ja keskenmeno dokumentoitu.

Mun oli silloin yritysaikana mahdotonta suhtautua toiveikkaasti siihen, että raskauksia kuitenkin alkoi, koska koin kaikki keskeytyneet raskaudet tosi raskaasti vaiheesta huolimatta. Mutta polilla oli sellainen asenne, että hyvä kun raskauksia alkaa, ja niin se meidänkin kohdalla lopulta oli, että sitten lopulta tuli raskaus ja toinenkin, joka onnistui.

 

[Auringonkukkanen]

Täällä esikoisen yk4, ensimmäinen plussa ja samalla ensimmäinen kemiallinen raskaus.

Tein torstaina selkeän positiivisen testin (dpo14) ja voi sitä onnen, ilon ja liikutuksen määrää. Tää vuosi on ollut kokonaisuudessaan tosi vaikea oman rintasyöpäepäilyn ja vanhempani kuoleman vuoksi, ja tuntui, että vihdoin saadaan iloita ja kertoa ilouutisia myös perheelle. Ehdittiin nyt loppuviikon aikana suunnitella ja fiilistellä kymmeniä ja kymmeniä asioita miehen kanssa liittyen raskauteen ja kevätvauvaan. Lauantaina tein aamuvirtsasta testin, ja se oli tummunut hiukan tuohon torstain testiin verrattuna.

Tänään sunnuntaina jokin vaisto käski tehdä uuden testin, ja siinä näkyikin enää haalea viiva. Toistin testin vielä päivällä uudelleen, ja tulos oli sama. Koko päivä on mennyt itkiessä, tsempatessa, ja sitten taas itkiessä. Jo muutamassa päivässä ehti iloita ja nauttia niin kovasti toivotusta raskaudesta, ja nyt matto vedettiin jalkojen alta. Kaikki tuntuu niin surulliselta ja epäreilulta. Vuotoa ei vielä näy, ja ahdistaa jo valmiiksi, kauanko vuodon alkuun menee aikaa ja milloin mahdollinen seuraava plussa tulee, vai tuleeko sitä lainkaan. Hitto, miksi tän pitää olla näin vaikeaa?

 

[Kukkapelto]

Täällä esikoisen yk4, ensimmäinen plussa ja samalla ensimmäinen kemiallinen raskaus.

Tein torstaina selkeän positiivisen testin (dpo14) ja voi sitä onnen, ilon ja liikutuksen määrää. Tää vuosi on ollut kokonaisuudessaan tosi vaikea oman rintasyöpäepäilyn ja vanhempani kuoleman vuoksi, ja tuntui, että vihdoin saadaan iloita ja kertoa ilouutisia myös perheelle. Ehdittiin nyt loppuviikon aikana suunnitella ja fiilistellä kymmeniä ja kymmeniä asioita miehen kanssa liittyen raskauteen ja kevätvauvaan. Lauantaina tein aamuvirtsasta testin, ja se oli tummunut hiukan tuohon torstain testiin verrattuna.

Tänään sunnuntaina jokin vaisto käski tehdä uuden testin, ja siinä näkyikin enää haalea viiva. Toistin testin vielä päivällä uudelleen, ja tulos oli sama. Koko päivä on mennyt itkiessä, tsempatessa, ja sitten taas itkiessä. Jo muutamassa päivässä ehti iloita ja nauttia niin kovasti toivotusta raskaudesta, ja nyt matto vedettiin jalkojen alta. Kaikki tuntuu niin surulliselta ja epäreilulta. Vuotoa ei vielä näy, ja ahdistaa jo valmiiksi, kauanko vuodon alkuun menee aikaa ja milloin mahdollinen seuraava plussa tulee, vai tuleeko sitä lainkaan. Hitto, miksi tän pitää olla näin vaikeaa?

Olen tosi pahoillani. Mulla on nyt käynyt kolme kertaa niin, että teen positiivisen raskaustestin ja siitä muutaman päivän sisällä alkaa vuoto. Vuodon määrä on vaihdellut ja sen mukaan sitten olen tarvittaessa hakeutunut neuvolan kautta hcg-mittaukseen ja ultraan. Joten suosittelen ottamaan yhteyttä neuvolaan matalalla kynnyksellä he myös kirjaavat keskenmenon ylös ja itse odotankin pääsyä jatkotutkimuksiin.. Ja olen täysin samaa mieltä, miksi tän pitää olla näin vaikeeta sitä ehtii innostua siitä positiivisesti heti ja sit kohta vedetään matto jalkojen alta.. nää on tapahtunut puolen vuoden sisään, et raskautuminen uudestaan on käynyt nopeammin, kun ekaa plussaa odotettiin puoli vuotta.

 

[Auringonkukkanen]

Olen tosi pahoillani. Mulla on nyt käynyt kolme kertaa niin, että teen positiivisen raskaustestin ja siitä muutaman päivän sisällä alkaa vuoto. Vuodon määrä on vaihdellut ja sen mukaan sitten olen tarvittaessa hakeutunut neuvolan kautta hcg-mittaukseen ja ultraan. Joten suosittelen ottamaan yhteyttä neuvolaan matalalla kynnyksellä he myös kirjaavat keskenmenon ylös ja itse odotankin pääsyä jatkotutkimuksiin.. Ja olen täysin samaa mieltä, miksi tän pitää olla näin vaikeeta sitä ehtii innostua siitä positiivisesti heti ja sit kohta vedetään matto jalkojen alta.. nää on tapahtunut puolen vuoden sisään, et raskautuminen uudestaan on käynyt nopeammin, kun ekaa plussaa odotettiin puoli vuotta.

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi. Olen pahoillani, että olet joutunut kohtaamaan noin monta surua lyhyen ajan sisällä Jo tämä yksi kertakin tuntuu vetävän mielen aika syviin vesiin. Toivotaan, että pääset pian tutkimuksiin ja sieltä löydettäisiin jotain, mihin löytyisi helposti myös apua.

Olin itse eilen yhteydessä neuvolaan, ja sieltä ohjeistettiin edelleen vain odottamaan vuodon alkua. Mulla on nyt siis jo useamman päivän ollut voimakkaita menkkajomotteluja, joihin olen joutunut ottamaan useamman kerran päivässä särkylääkettä, mutta vuotoa ei ole kuulunut. Tänään aamulla jäi vessapaperiin jo onneksi hiukan verta, joten jospa vuoto nyt pian alkaisi. Raskaustesti on jo käytännössä negatiivinen.

 

[Mustikkatäplä]

Kemiallinen raskaus nyt tullut itsekin koettua ja se saaga saatu tänään päätökseen. Viikon episodi se lopulta oli. Ma tein plussan, ti ja ke seurasin iloisena viivan vahvistumista, kunnes to viiva olikin haalistunut. Hetken vielä elättelin pienen pientä toivetta, jos kyse olikin vain siitä, että ke aamuna olin tosi nestehukkainen ja siksi oli vahva viiva verrattuna torstaihin. Mutta viiva pysyi samana hailurana seuraavat päivät. Pakko oli todeta, että tämä oli tässä. Jännitin enää vain sitä, että kauan tässä prosessissa lopulta menee (ettei olis kohdunulkoinen tms hankalampi juttu). Onneksi tänään sunnuntaina lopulta viiva haalistui olemattomiin ja vuoto alkoi. Huojentavaa, että tämä kävi tässä vaiheessa raskautta eikä myöhemmin, eikä vuotoa tarvinnut odottaa kauaa.

Tuntui isolta ja pitkältä episodilta, mutta havahduin tänään siihen, että ei menkat ollut lopulta kuin 3pv myöhässä. Että eihän tämä lopulta eronnut tavallisesta negakierrosta paljoakaan. Kyllä joskus muuten vaankin saattaa tulla kiertoon näin iso heitto, vaikka aika säännölliset onkin. Tuntuu siis vähän tyhmältä pitää tätä jotenkin järisyttävänä kokemuksena, kun tietää, että monet on kokenut paljon pahempaa myöhäisemmillä viikoilla tai saatuaan kemiallisen piiiitkän yrityksen jälkeen. Mut yritän olla itselleni armollinen, että on mulla oikeus myös omiin tunteisiin, vaikka monilla on vielä pahempi tilanne. Et ei pidä vertailla. (Vaikka en mä nyt tietty menis vaik kohtukuoleman kokeneelle lohduttelee jotenkin vertaisena, et mulla myös keskenmeno takana tms.)

Mutta noh, kyl tää jotenkin tuntui "isolta jutulta". Tuntuu jotenkin käsittämättömälle, että itsekin kuulun nyt niihin, joilla on keskenmeno takana. Sitähän on osannut kyllä joka raskaudessa pelätä, mutta silti tuntuu käsittämättömälle, että tässä lopulta sit kävi näin. Outo ajatus on myös se, että olen nyt ollut kolme kertaa raskaana, en enää vain kaksi. (Ja sit taas puskee se ääni, et älä ole naurettava, sä et ollu ees viikkoo raskaana senkin drama queen.) Samaistuuko kukaan näihin mietteisiin?

Pääasiassa asiaa on pystynyt käsittelemään rauhallisesti ja suurilta tunteilta on vältytty. Ekoina päivinä ei tullut edes itkettyä, mutta suuri pettymyksen tunne pyöri mielessä kyllä koko ajan. Töissä oli vaikea keskittyä. Tunteet purkautui lopulta hassuilla tavoilla. Kun olin tekemässä tärkeitä juttuja tietokoneella ja se alkoi yhtäkkiä temppuilla (yks osa hajoamassa) ja piti sen kanssa tapella, rupesin vollottamaan ihan valtoimenaan. Se jotenkin katkaisi kamelin selän.

Lauantaina olin kaverin luona juhlissa. Yhtäkkiä kesken juhlien alko tulla jotenkin "paniikkikohtausmainen" olo. Tuli vaan tunne, et mä pidän nyt tätä suurta salaisuutta mun sisällä ja kaikki ympärillä vaan jatkaa normaalia kulkua. Oli tosi vaikea olla sen asian kanssa ja pitikin mennä sit hetkeks täristen itkemään pois silmistä. Se meni sit onneks ohi ja sit pysty taas jatkaa ja nauttii muiden seurasta. Myöhemmin kerroin sit siellä kahdelle kaverille. Oli helpottavaa saada myös se ulos. Mut tänään sit mun vanhemmat tuli hetkeks käymään, kun palauttivat yökylässä olleen esikoisen. Olivat ehkä joku puol tuntia ja sen aikana hiipi kans se sama tunne. Toivoin vaan, et ne lähtis pian. Hassua kun ei se ollu oikeestaan ees pyöriny päässä ennen tai jälkeen niiden käynnin. Jotenkin oli vaan vaikea olla ihmisten seurassa? Tosi outo tunne.

Mut oon luottavaisin mielin, että tämä on nyt tällainen hetken shokki ja tunteet tästä kyllä laantuu. Ja varmasti unohtuu kokonaan viimeistään sitten kun sen kolmannen lapsen saan. Mut voi kyllä olla, että mahdollisen uuden plussan kohdalla tulee jännitettyä vielä enemmän tällä kertaa. Kiitos jos joku jaksoi lukea, teki mieli jonnekin kirjoittaa näitä ajatuksia ylös.

 

[_mars]

Kemiallinen raskaus nyt tullut itsekin koettua ja se saaga saatu tänään päätökseen. Viikon episodi se lopulta oli. Ma tein plussan, ti ja ke seurasin iloisena viivan vahvistumista, kunnes to viiva olikin haalistunut. Hetken vielä elättelin pienen pientä toivetta, jos kyse olikin vain siitä, että ke aamuna olin tosi nestehukkainen ja siksi oli vahva viiva verrattuna torstaihin. Mutta viiva pysyi samana hailurana seuraavat päivät. Pakko oli todeta, että tämä oli tässä. Jännitin enää vain sitä, että kauan tässä prosessissa lopulta menee (ettei olis kohdunulkoinen tms hankalampi juttu). Onneksi tänään sunnuntaina lopulta viiva haalistui olemattomiin ja vuoto alkoi. Huojentavaa, että tämä kävi tässä vaiheessa raskautta eikä myöhemmin, eikä vuotoa tarvinnut odottaa kauaa.

Tuntui isolta ja pitkältä episodilta, mutta havahduin tänään siihen, että ei menkat ollut lopulta kuin 3pv myöhässä. Että eihän tämä lopulta eronnut tavallisesta negakierrosta paljoakaan. Kyllä joskus muuten vaankin saattaa tulla kiertoon näin iso heitto, vaikka aika säännölliset onkin. Tuntuu siis vähän tyhmältä pitää tätä jotenkin järisyttävänä kokemuksena, kun tietää, että monet on kokenut paljon pahempaa myöhäisemmillä viikoilla tai saatuaan kemiallisen piiiitkän yrityksen jälkeen. Mut yritän olla itselleni armollinen, että on mulla oikeus myös omiin tunteisiin, vaikka monilla on vielä pahempi tilanne. Et ei pidä vertailla. (Vaikka en mä nyt tietty menis vaik kohtukuoleman kokeneelle lohduttelee jotenkin vertaisena, et mulla myös keskenmeno takana tms.)

Mutta noh, kyl tää jotenkin tuntui "isolta jutulta". Tuntuu jotenkin käsittämättömälle, että itsekin kuulun nyt niihin, joilla on keskenmeno takana. Sitähän on osannut kyllä joka raskaudessa pelätä, mutta silti tuntuu käsittämättömälle, että tässä lopulta sit kävi näin. Outo ajatus on myös se, että olen nyt ollut kolme kertaa raskaana, en enää vain kaksi. (Ja sit taas puskee se ääni, et älä ole naurettava, sä et ollu ees viikkoo raskaana senkin drama queen.) Samaistuuko kukaan näihin mietteisiin?

Pääasiassa asiaa on pystynyt käsittelemään rauhallisesti ja suurilta tunteilta on vältytty. Ekoina päivinä ei tullut edes itkettyä, mutta suuri pettymyksen tunne pyöri mielessä kyllä koko ajan. Töissä oli vaikea keskittyä. Tunteet purkautui lopulta hassuilla tavoilla. Kun olin tekemässä tärkeitä juttuja tietokoneella ja se alkoi yhtäkkiä temppuilla (yks osa hajoamassa) ja piti sen kanssa tapella, rupesin vollottamaan ihan valtoimenaan. Se jotenkin katkaisi kamelin selän.

Lauantaina olin kaverin luona juhlissa. Yhtäkkiä kesken juhlien alko tulla jotenkin "paniikkikohtausmainen" olo. Tuli vaan tunne, et mä pidän nyt tätä suurta salaisuutta mun sisällä ja kaikki ympärillä vaan jatkaa normaalia kulkua. Oli tosi vaikea olla sen asian kanssa ja pitikin mennä sit hetkeks täristen itkemään pois silmistä. Se meni sit onneks ohi ja sit pysty taas jatkaa ja nauttii muiden seurasta. Myöhemmin kerroin sit siellä kahdelle kaverille. Oli helpottavaa saada myös se ulos. Mut tänään sit mun vanhemmat tuli hetkeks käymään, kun palauttivat yökylässä olleen esikoisen. Olivat ehkä joku puol tuntia ja sen aikana hiipi kans se sama tunne. Toivoin vaan, et ne lähtis pian. Hassua kun ei se ollu oikeestaan ees pyöriny päässä ennen tai jälkeen niiden käynnin. Jotenkin oli vaan vaikea olla ihmisten seurassa? Tosi outo tunne.

Mut oon luottavaisin mielin, että tämä on nyt tällainen hetken shokki ja tunteet tästä kyllä laantuu. Ja varmasti unohtuu kokonaan viimeistään sitten kun sen kolmannen lapsen saan. Mut voi kyllä olla, että mahdollisen uuden plussan kohdalla tulee jännitettyä vielä enemmän tällä kertaa. Kiitos jos joku jaksoi lukea, teki mieli jonnekin kirjoittaa näitä ajatuksia ylös.

Heippa,

Mun oli pakko tähän vastata, vaikka sun kirjoituksesta on jo muutama viikko aikaa. Mä plussasin edellisviikon sunnuntaina (4+3). Mun makuun viiva oli jotenkin haalea ajatellen, että menkat oli jo muutaman päivän myöhässä. Seuraavana tiistaina tein digitaalisen, joka antoi "liian vähän" viikkoja. Sitten hainkin läjän halppistestejä, joista ensimmäisen tein keskiviikkona ja sehän näyttikin sitten jo negatiivista. Vuoto alkoi samana päivänä.

Mulla on ollut tosi vastaavanlaisia tuntemuksia kuin sulla. Ensimmäisenä päivänä itkin pitkin päivää, sen jälkeen se on ollut vähäisempää. Silti on sellainen tosi surullinen ja haikea olo. Vähän väliä tulee mieleen se. En oo kertonut kenellekään paitsi tietty miehelle ja mietin paljon, että mitähän toi sanois tai ajattelis, jos kertoisin hälle. Pelottaa myös tosi paljon, että mitä jos näitä alkaakin tulla enemmän.

Yhtään helpompaa tästä ei oo tehnyt se, että mun puoliso ei oo ottanut tätä millänsäkään. Juttelin hälle sunnuntaina, että onpas ollut raskas viikko, kun on ollut sitä, tätä ja tota ja tähän kaikkeen päälle vielä se keskenmeno. Hän sitten siihen totesi, että eihän se nyt ollut mikään keskenmeno. Niin siinä kohtaa kolahti toi, että enkö mä oikeesti saa olla tästä surullinen. Näitä kun "sattuu kaiken aikaa", niin ei kuulemma lasketa keskenmenoksi. Joo, on ollut kotona vähän hiljaista tuon jälkeen.

Mutta tunnistan tuon sun "drama queen" -ajatuksen. Mä olin onnellinen, että meni kesken jo nyt, jos kerran oli mennäkseen. Mutta silti tuntuu hurjalta, että on kokenut keskenmenon. Kyllä se plussa tuo jo niin paljon sitä uutta, suunnitelmia, unelmia, kaikkea, jonka sitten tuo kemiallinen vie täysin mennessään. Vaikka se raskaus on sitten kestänyt vain viikon tai kaksi, niin silti. Tässä vaiheessa se taitaa olla enemmän henkinen kipu kuin fyysinen, mutta jälki kuitenkin jää. Kuten sanoit, tää varmasti unohtuu jossain kohtaa, mutta etenkin seuraavan plussan kohdalla tää voi nousta hurjastikin esiin.

Tsemppiä sinne uuteen kiertoon, täällä vielä vuodatellaan viimeisiä vuotoja. Mulla jäänee noin viikon pituiseksi vuoto, sen verran niukilla ollaan jo. Mulla luonnostaan suht pitkä kierto, että sydämestäni toivon, ettei tää ihan valtavan paljon pidentäisi.

 

[problemsolved]

Hei,
Mulla samoja ajatuksia kuin teillä. Menkat alkoi eilen illalla, päivä sen jälkeen, kun testit muuttui negoiksi. Kierron pituudeksi tuli 29pv. Vuodon alkaminen konkretisoi sitä, että siinä se onni ja haave valui pois. Nyt vähän jännittää, että poikkeaako tämä normi kuukautisista. Jotenkin tuntuu että ei poikkeaisi, koska oli vain sen vajaa viikko kiinnittyneenä.. Mutta kuten joku muukin kirjoitti "olin raskaana, nyt en ole". Hämmentävä ajatus.

Etukäteen olin ajatellut, että varmasti olen pettynyt, mutta kyllä olen vähän surenutkin tätä. Jaan teidän kanssa sen ajatuksen siitä, että onneksi jo nyt, eikä kuukauden päästä. Mutta kyllä se kuukautisten alkaminen eilen sai itkun aikaan. Luulen, että se oli omalla kohdalla tarpeellinen osa asian läpikäyntiä. Nyt jo parempi olo. Vaikka alunperinkin ajattelin, että näin saattaa käydä, niin silti kun raskaus oli alkanut, uskoin vakaasti, että se menee loppunut asti.

Tsemppiä uuteen yritykseen teille mielellään kuulen, miten ovis tuli seuraavassa. Sekin jännittää nyt.

 

[Mustikkatäplä]

Tsemppiä teille kovasti asian käsittelyyn! Itellä alkoi helpottaa olo jo seuraavalla viikolla. Ei enää pyörinyt koko ajan mielessä jne. Mut kyl se viel siel kummittelee. Tässä kierrossa asenne on ollu erilainen, semmonen epätoivoisempi Ja myös ajatukset plussasta on varovaisemmat, siis että jos plussa tulisi, niin sen ottaisi vasta silleen "okei katotaan miten käy", eikä silleen "jee nyt se onnistui, meille tulee vauva!" Ja kyl sitä aina välillä iskee vitutus, että ei sit voinu mennä loppuun asti. Ei negakierroista ajattele samalla tavalla. Et kyllä se kemiallinen vaan on eri asia, kuin tavan negakierto.

Mulla menkat tuli tosiaan 3 pv myöhässä, vuoto oli aika normi, ehkä se runsain päivä oli vähän tavallista runsaampi, mut ei semmonen, et olisin kiinnittäny normaalisti huomiota. Mulla ovulaatio on normaalisti kp 13-15, nyt tässä kemiallisen jälkeisessä se oli kp14 tai 15 eli päivän pari myöhässä. Nyt sit on jännitys ylimmillään, lähipäivinä selviää miten tässä kierrossa kävi.