Mulla alko vissiin jonkunmoinen babyvlues jo synntykses, vauva putkahti ulos, niin menin iha hämilleni ku pienen näin, sitten tuli kauhee poru, ja kun sain pienen syiiin nii en pystyny ku ulvomaan, se oli nii hämmentävää.. Eka päivä meni nii uusavuttoman tuntusena, en uskaltanu tehä mitään, pelkäsin koko ajan että teen jotain väärin, että satutan pientä vahingossa tms. Ekan yön aikana tuli mieleen näitä kauheita uutisia, mitä ollut vauvoista ja äideistä, jotka päätyny pieniin enkeleihin, itkin ja itkin, tuntu että kaikki maailman vauvojen suru uutiset kaatu mun niskaan. Eilen sain oikein hysteerisen itkukohtauksen sairaalassa,Otin itteeni ku kätilö ja lääkäri sanoivat vähän ajattelemattomasti, ja musta alko tuntumaan että multa viedään lapsi ja mua ei päästetä koskaan kotia vauvan kanssa ja että kaikki hoitajat vaa ilkkuu vieressä ku kattovat kuinka multa onnistuu vauvan hoitaminen, hyi seoli kamalaa! Räkä kuplat nenässä. hyperventiloiden ja naama ku vesiputous kyyneleistä soitin miehelle ja paruin ja huusin kovempaa ku ykskää vauva varmaan koko osastolla. Sit ku nukahin pariks tuntia, nii jelppas.
Tää päivä menny ihmeellisten naurukohtausten ja jämerän tyhjyyden merkeissä. Jotenki ikävä sitä raskaana oloa, vaikka sitä olotilaa niin manas lopusta :D Söin vanukkaan, ja tuli paha mieli, kun ei aiheuttanu potkuja mahassa, ku söi makeeta. Ja taas tuli itku! :D typerää. Zemppejä kaikille!