Babyblues

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hilla2
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sama juttu mulle eilen, poika 10 päivää.
Toki tuli illalla kamala huoli, kun pojalla oli vähäsen vatsanpuruja.
 
Meillä on neidolla kans vähän kaasu ongelmaa:/ ainakin mahallaan olo ja masun hieronta auttaa neidon oloa :)
Onneksi olo helpottu illalla niin ei ollut yöllä ongelmana muu kuin pisut housuissa ja nälkä :)
 
Meillä tällä näkymin viimeinen ilta sairaalassa ja itken joka asialle. Ensin siitä, kun mulla on niin ihana perhe. Sitten siitä, kun pitää mennä hetimiten vauvan kanssa minun mummua katsomaan. Hän on sen verran huonossa kunnossa, ettei pääse meille kotiin tulemaan. Sitten siitä, kun on niin ikävä miestä, koiraa ja kissoja. Sitten aattelin, että nyt saa riittää niin eiköhän mies lähettäny kuvan koirasta, että täällä teitä odotetaan. Mun koira on mulle kuin lapsi. <3 Nyt on sitten sen lisäksi oikeakin ihmislapsi.
 
Ennika, hyvinkin tutuilta ja normaaleilta kuulostaa sun tuntemukset, ajan myötä ne siitä tasoittuu! :)

Mulla alkoi kans tänään hormooniherkkyys nostaa päätään. Varmasti tuo imetys ja maidonnousu sen laukasee. Huomaa kun alkaa pelkäämään kaikkea mahdollista, imettäessä itkettää ja muutenkin on semmonen olo et haluais vaan pesiytyä tänne kotiin. Eniten huolettaa, millaiseksi yöunet tässä alkaa muotoutuun. Onneks kuitenki esikoisesta muistaa, et tää on ohimenevää :)
 
Kyllä voi olla "huono äiti"-fiilis: söin illalla chilitonnikalaa ja vauva sai mahanpuruja. Lisäksi menin itse kympiltä nukkumaan ja jätin miehen hoitamaan noin klo 23-24 tapahtuvan syötön pullolla. No oli syönyt ja paskonut, hikannut, kitissyt, paskonut, syönyt ja pääsivät nukkumaan 1:30. Ja miehellä työaamu :(
Lisäksi kun tultiin nyt syömään, niin meinaa ittellä mennä hermo, kun vauva ei saa imuotetta pysymään :( Kuinka paska ihminen hermostuu alle kahden viikon ikäiselle, jonka huono olo on mun omaa syytä...
 
Hilla kuules kun et paska äiti ole jos joskus pistät itsesi edelle ja menet nukkumaan onhan pikkuinen isänsäkin lapsi! Voithan sä antaa miehelle päikkärit jos siltä tuntuu...
Mistäs sitä tietää että oliko se chili tonnikala mikä teki vatsan puruja ja sitähän ei koskaan tiedä mikä niitä vatsan puruja aiheuttaa kuin kokeilu...
Ja mikä hermostumiseen tulee niin ei tule olemaan vika kerta kun muksuun hermostut, ja se ihan luonnollista kun väsyttää! Itsekin eilen flippasin lapsille kun olivat repineet kaikki vaatteensa kaapista huoneensa lattialle ja näky oli aikamoinen! Paska äiti fiilikseen (vaikka sitä ei olekkaan)siis kannattaa tottua kuuluu "työkuvaan"! :)
 
Kiitos Äippä <3
Tänään taitaa mennä babyblues vähän takapakkia, kun jo näin aamusta itkettää.
 
Itku tuli täälläkin kun kaivoin D tipat kaapista ja iski tajuntaan että kohta vaavi ei ole enää vaavi :,) jospa tää helpottais viimeistään sit kun alkaa vauva nukkumaan...
 
Mitenkäs muilla, onko babyblues alkanut helpottaa? Mä en oo itkeny kahteen päivään, mutta muutamaan otteeseen on ollut tosi huolestunut tai harmistunut olo. Oloa on pahentanut kohtutulehdus ja muut kivut, joita vieläkin synnytyksen jäljiltä alapäässä.
 
Eilen tuli itku kasteessa, pappi puhu niin kauniisti:,) kyllä mulle päivittäin tulee pientä herkistymistä jos ei ihan itkuun asti mene niin alahuuli kyllä väpättää:D
Jospa tämä tästä!
 
Mulla ei ole baby blues oireillut muuten, kun että eilen itkin todella pitkään ja katkerasti sitä, kun esikoinen tuntuu musta niin isolta. :( Tosi vaikea selittää, mutta kun katsoin poikaa näin vain kuinka iso se on, olo tuntui tosi vieraalta. Nyt poika ei ees halua tulla mun syliin, pelkään että on jotenkin aistinut jotain. Kauhean paha mieli ja huono omatunto, mitä jos tuo esikoinen nyt jotenkin kärsii tästä vauvan syntymästä, tai ajattelee ettei äiti enää rakasta häntä. :(
Viime yönä sain kuitenkin nukuttua vähän paremmin, eikä poikakakaan tunnu enää niin "isolta". :) Nyt kyllä ymmärrän mitä yksi tuttu äiti tarkoitti, kun mun päivitellessä kuinka iso poika jo on, sanoi että ootas kun vauva syntyy.. Sitten se esikoinen vasta isolta tuntuukin.
 
Mulla on Salli kans ollu vähän hankala sopeutua siihen ku esikoinen ns. kasvoi yhdessä yössä hurjan isoksi. Lisäksi kun se on muutenkin käyttäytynyt nyt vauvan synnyttyä eri lailla kuin ennen, niin on tullu just noita vierauden tunteita. Mutta nyt alkaa helpottaa kun pikkuhiljaa kaikki sopeudutaan tähän vauva-arkeen :)
 
Mulla alko vissiin jonkunmoinen babyvlues jo synntykses, vauva putkahti ulos, niin menin iha hämilleni ku pienen näin, sitten tuli kauhee poru, ja kun sain pienen syiiin nii en pystyny ku ulvomaan, se oli nii hämmentävää.. Eka päivä meni nii uusavuttoman tuntusena, en uskaltanu tehä mitään, pelkäsin koko ajan että teen jotain väärin, että satutan pientä vahingossa tms. Ekan yön aikana tuli mieleen näitä kauheita uutisia, mitä ollut vauvoista ja äideistä, jotka päätyny pieniin enkeleihin, itkin ja itkin, tuntu että kaikki maailman vauvojen suru uutiset kaatu mun niskaan. Eilen sain oikein hysteerisen itkukohtauksen sairaalassa,Otin itteeni ku kätilö ja lääkäri sanoivat vähän ajattelemattomasti, ja musta alko tuntumaan että multa viedään lapsi ja mua ei päästetä koskaan kotia vauvan kanssa ja että kaikki hoitajat vaa ilkkuu vieressä ku kattovat kuinka multa onnistuu vauvan hoitaminen, hyi seoli kamalaa! Räkä kuplat nenässä. hyperventiloiden ja naama ku vesiputous kyyneleistä soitin miehelle ja paruin ja huusin kovempaa ku ykskää vauva varmaan koko osastolla. Sit ku nukahin pariks tuntia, nii jelppas.
Tää päivä menny ihmeellisten naurukohtausten ja jämerän tyhjyyden merkeissä. Jotenki ikävä sitä raskaana oloa, vaikka sitä olotilaa niin manas lopusta :D Söin vanukkaan, ja tuli paha mieli, kun ei aiheuttanu potkuja mahassa, ku söi makeeta. Ja taas tuli itku! :D typerää. Zemppejä kaikille!
 
Hui, kuulostaapa Lilith hurjalta tunnemyrskyltä! Kovasti tsemppiä sinne!

Täällä tuli eilen itku ja aika synkeitäkin ajatuksia (ei siis mitään itsen tai vauvan vahingoittamista tms) ajellessa hieronnasta kotiin. Onneksi sain sanottua ajatukset miehelle ääneen, helpotti oloa. Illalla sitten istuin ja katselin vaan nukkuvaa vauvaa, kun se oli niin äärettömän suloinen.
 
Mulla on kanssa eka viikko mennyt kyynelehtiessä. Välillä itken sitä, kun mies on niin ihanan avulias ja suloinen vauvan kanssa, sitten olen itkenyt joka kerta kun yritän laulaa vauvalle. Myös vain vauvan katselu myös välillä itkettää. Itkin hurjana, kun imetyksen aloittaminen takkusi niin kovasti. Hömpimpiä juttuja ovat olleet, kun itkin sitä, ettei mies käyttänyt synnärillä sen isä-villasukkia, vaikka huoneessa oli tosi kuuma. Lisäksi itkin yhtenä päivänä ihan vaan sitä, että oli ollut niin kiva päivä. Kyllä miehellä on ollu hymyssä pidättelemistä, kun tämä mamma on kaikesta niin tunteet pinnassa :)
 
Itku on herkässä täälläkin, itseasiassa mua itkettää nytkin kun vaan kirjoitan tätä. Yks aamu itkin ku miehelle ei ollu aamupalaa josta hän olis tykännyt. Ei ole oikeastaan asiaa mikä ei itkettäs.
 
onkohan mulla nyt sit tätä vai raskauden jälkeistä masennusta... Tää vauva arki alko yht äkkiä ahdistamaan ja tuntuu etten osaa tehdä enää mitään ja kaikki mitä pitäs tehdä tuntuu mahdottomalta vauvan kanssa.. vai onko nää näitä esikoisen kanssa koettavia tunteita.. Esim. huomenna pitäs mennä labraan,mietin että menenkö yksin vai miehen ja vauvan kanssa? miten ne täälä pärjää? lypsänkö,antaako korviketta jos vauva herää ku oon poissa.. tai ihan vaan jo se ahdistaa ku mietin että joskus pitäs alkaa elää normaalia elämää.. oon itkeny aika paljon ja välillä tuntuu että en halua koko vauvaa syliin... mulla on niin pahamieli...miks tunnen näin.. rakastan vauvaani..mua vaan pelottaa..kaikki...
 
Meadow, mulla oli samanlaisia tuntemuksia esikoisesta. Älä tunne syyllisyyttä ja juttele asiasta neuvolassa. Mua helpotti kun puhuin ystävien kanssa joilla oli lapsia ja kuulin että on ihan normaalia tuntea niin. Sä olet paras äiti sun vauvalle ja anna itsellesi aikaa toipua synnytyksestä ja tottua vauva-arkeen. Paljon voimia ja jaksamista <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top