BabyBlues- kun kaikki itkettää ja pännii

Heips.

en olekkaan kirjoitellut pitkiin aikoihin, poika syntyi 15.9 ja nyt kirjoitan kanssa näistä haikeuksista :(

Mulla on ihan samaa et itkettää välillä ja en todellakaan tiedä mikä, ahdistaa oikein kun ei tiedä miksi ahdistaa [:(][:D] Mutta onneksi tämä on kai väliaikaista ja väistyy parin viikon aikana. Nyt jo olo helpottunut jonkun verran.
välillä ihan ihme ajatuksia jotka saattavat säikäyttää että esim. jaksanko hoitaa varmasti lasta ym. vaikka minulla kyllä mies todella hyvin mukana, vaatikaa apua vaan miehiltänne tai vaihtoehtoisesti pyytäkää apua muilta "tukihenkilöiltä". Ei sitä yksin jaksa 24/7. Apua tarvitsee jokainen mamma.

Onko muilla juuri noita ihmeellisiä ajatuksia et mitä jos en jaksakaan, tämä rakas vauva on nyt riippuvainen äidistä toooosi pitkään ym?
 
Pilpa: Kyllä kuulostaa tutulta, varsinkin kun tuo jäbä tuntuu imevän kirjaimellisesti musta kaiken, energiaa myöden. Mies on vielä ens viikon kotosalla, mutta sitten paukahtaa arki takaraivosta sisään. Mua pelottaa ihan kamalasti, jos en jaksakkaan, ja miten saan isommat (unikeot) kouluun ja ja... Välillä tulee itku, että mitäs jos vauvalla ei olekkaan kaikki kunnossa, tai sille sattuu jotakin tai tai... Typeräähän tämä on, ja aikaisemmista ei ole ollut näin sekaisin synnytyksen jälkeen. Toivotaan todella että menee pian ohi, järkihän tässä lähtee [&o]
 
Nostellaas tätä..

Joo.. nyt on kolmas päivä tai ilta putkeen, kun itkettää, vituttaa, hermostuttaa. Vauva ei muuta tee ku kitisee, syömiset on iltaisin yhtä huutotappelua siihen saakka kunnes vauva nukahtaa, varmaan väsyy huutamiseen. En yhtään tiedä mikä on hätänä vai onko normaalia vauvan elämää. Ruokaa saa varmasti tarpeekseen poskien pulleudesta päätellen ja suihkuavista tisseistä. Äsken oli pakko pyytää, että vauvan isä ottaisi hetkeksi aikaa vaavin toiseen huoneeseen, kun ei vaan enää jaksa, kun kitinä ja ininä on jatkunut vauvan hereillä ollessa tänään 12-4, sitten nukkui 19 ja siitä asti taas tuttisuuhunjoka5min-rumba on ollut käynnissä, kun vauva sylkee tutin pois, itkee, tutti suuhun-pois-itku, tissikään ei kelpaa. Yöt on toistaiseksi mennyt hyvin, mutta pelkään jokaista yötä ja nyt oon alkanut pelätä jokaista syöttöäkin. Sydämmeen sattuu, kun vauva huutaa naama punaisena, enkä tiedä mikä syynä: ei kuumetta, puhdas vaippa, saanut ruokaa, tutti ei kelpaa, hyssytelty sylissä, kopassa keinuteltu ja kuljeskeltu. Huonoksihan tässä itsensä tuntee, kun on tälläinen luonne, miettii vaan koko ajan, että mitä sitä tekee väärin ja mitä sitä unohtaa tehdä..[:o][:o] Itkettää..
 
Hanimami
Sun juttu kuulosti niiiiiin tutulle. Mä pakenin tänään saunaan, siellä vielä aattelin että tänne ei onneksi huuto kuulu. Mies oli pojan kanssa sillä aikaa. Täällä kanssa järkyttävää iltahuutoa. Alkuun huudettiin sitä kun mulla ei omaa maitoa tullut tarpeeksi vaan piti tissittää puolentunnin välein. Nyt oon suosiolla antanut iltaisin korviketta, tänäänkin poju on syönyt 140 ml + 80 ml klo 17 jälkeen + pari kertaa tissiä.
 
Ootko kokeillut että paljonko teidän pikku prinsessa oikeasti syö? Kokeile pumpata pulloon tai antaa yhtenä iltana korviketta ja katso paljonko mahtuu. Meillä ei poika jaksanut keskittyä syömiseen vaikka maitoa ihan hyvin tulikin niin ei silti riittävästi, tai sitten mun tissimaito ei vaan ollut riittävän ravitsevaa. Onko pierunvaivaa?
 
Toinen minkä oon nyt huomannut niin meillä itketään ja huudetaan sitä kun ei malteta nukkua. Huomaa että poika on nyt alkanut kiinnostumaan asioista. Kädet, telkku, valot. Niitä katsellaan ja möllötetään ja ei nukuta vaikka väsyttää. Sitten raivotaan ja nukahdetaan kun napin painalluksella. Nukutaan koiranunta toinen silmä raollaan ja heti jos kuuluu outo ääni tai valo niin ollaan taas hereillä. Öisinkin sängyssä alkaa syötön jälkeen ähinä ja mesoaminen kun sammutan valon. Meillä poika ei huoli tuttia juuri ollenkaan. Ainoastaan jos pojalla on kova nälkä sillä pystyy sen aikaa huijaamaan että saa maidon lämpimäksi tai tissin esiin.
 
Eilen just papin kanssa tästä juttelin kun iltaisin itketään ja huudetaan pää punaisena, ja hän itse äitinä ja isoäitinä totesi että toisilla lapsilla vaan on iltaitku ja siihen ei tunnu muu kuin aika auttavan.
 
Mä odotan että menis vielä 1,5 kk niin vois pikkuhiljaa alkaa kokeilemaan kiinteitä ruokia. Mä en oo nukkunu nyt yli 6 viikkoon 4 h yhtenäistä unipätkää pidempiä unia ja tuntuu että senkin takia alkaa pää hajoileen. Toissapäivänä mietin kun oli mun synttärit että paras lahja olisi 8 h tauoton uni.
 
Nyt kaikki itsesyytökset kankkulan kaivoon, lähdet vaikka 10 min lenkille niin ettei huuto oikeasti kuulu, kyllä sun mies sen hetken vauvan kanssa pärjää. Sen jälkeen sä olet paljon rauhallisempi ja tyttönen vaistoaa sen ja rauhoittuu helpommin itsekkin ja sä jaksat paremmin. Oon huomannut että auttaa ainakin mulla.
 
Iso Voimahali
 
Minzkuli: Tuo sun kirjoitus oli kuin suoraan meidän arjesta... huoh...[&o]
Meillä mies tekee yötyötä pelkästään niin oon aina yksin kotona yöt ja hyssyttelen tyttöä sinne 02 asti yöllä yleensä...(siitä lähtien kun mies lähtee töihin n.klo.20 aikaan, riippuu päivästä) Ja yleensä vielä sanoo että taas tarvii lähtee aikasemmin töihin... pöh..[:@]  Kun ei malta nukkua niin ei malta, mutta mulle kyllä maistuis uni. Sitten kyllä kun neitin saa unille niin nukkuu sinne 6-9 asti aamulla, riippuu päivästä. Ja siinä vaiheessa mieskin on jo tullut nukkumaan niin ylläri ylläri kuka taas aamulla nousee silmät ristissä syöttään neitin..[&o] Sitten on pakko yrittää olla iltapäivään asti metelöimättä ettei mies herää... No kai tähänkin tottuu..?
Tosin kyllä mieskin tyttöä hoitaa hyvin ja välillä passittaa mut hetkeks unille jos alan oleen liian kiukkunen.[:D]
(pääsee mies itte helpommalla)[:D]
Loppukuusta sain luvan lähtee kaupungille "humpalle", tarkottaen mun kohdalla sitä että yks siideri ja kotio koppaan maate.. hehehe[:D][:D][:D] Nykyään helpompi jättää tyttö hetkeks miehen kans kun multa ei enää oikeen taho tulla riittävästi maitoo niin annetaan korviketta lisäks. (vasen tissi lopetti toimintansa...)

Ompas sekavaa tekstiä...[:D][:D]
 
Nää on kuin meiltä. Meilläkin illalla tapellaan unta vastaan ja kiukutaan ja huudetaan. Yksin ei viihdytä kauaa missään, heti alkaa kitinä. Tutti tippuu ja pitää käydä laittamassa kokoajan. Ja sama meil, pieni ääni tai valo, niin heti ollaan hereillä ja kiukku alkaa. Ainoastaan aamupvällä viihdytään hetki hereillä ja jaksetaan seurustella. Muuten se meneekin kiukulla ja raivolla iltaan. Öisin kyllä onneksi nukahtaa sänkyyn, mut nukkumaanmeno ei ole helppoa. Onneks mies yleensä iltasin nukuttaa toisen sänkyynsä, kun huomaa, miten poikki mä olen, kun koko pvän kuunnellut ja hyssytellyt ym..Nyt meillä nukutaan vielä ja hyvä etten hupatossuja laittas jalkaan jos olis, et toinen nukkuu rauhassa. Mä en voi käsittää niitä, jotka voi imuroida ja vauva nukkuu. Ei meillä vaan.
 
Kuulostaa tutuilta noi teidän kirjotukset. Meillä ihan samanlaista. Yksin ei viihdytä, koko ajan sylitellään. Päivällä ei nukuta kuin max. puolen tunnin pätkiä ja nekin yleensä sylissä. Onneksi yöt menee kuitenkin nukkuessa, parilla yösyötöllä, mutta vaihtevasti nukutaan klo 23-8 väli. Hereillä ollessa joskus tapitellaan katsoa suurilla silmillä mutta yleensä se on pientä kiehnäystä ja vaatii koko ajan hyssyttelyä tai kanniskelua. Oon huomannut samaa, että illasta ollaan jo sitten niin väsyneitä että menee raivoamisen puolelle. Siinä ei sitten auta välttämättä kanniskelukaan. Siinä vaiheessa jos antaa tissin suuhun menee repimisen puolelle, joten illasta olen suosiolla antanut välillä pullosta. Eilen oli pullo suussakin suurta huutoa ja vaati totisesti hermoja saada toinen rauhoittumaan sen verran että sai syötettyä. Siinä alkaakin sitten mammalla keinot loppua kesken kun nälkää ei voi olla, vaippa on kuiva ja mikään asento tai hyssyttely ei kelpaa. Mies on viimeisen viikon ollut kyllä kotona mutta ollut koko päivän pihahommia tekemässä (klo 10.00-23.00). Parina iltana miehen tullessa sisälle olen ollut jo niin rikki että kyyneleet ovat vain valuneet pitkin poskia. Kyllähän se mies siitä on sitten tajunnut ottaa pojan välillä syliinsä. Menee muutenkin hermo, kun tällä viikolla ollaan opeteltu tissille ja sitten tuo on yhtä tissillä roikkumista. Päivällä voi olla tunninkin välein tissillä. Eilen yritin antaa välillä korvikettakin, että saisi kunnolla syötyä ja että tissit saisi lepoa (järkyn kipeät) mutta kas kummaa korviketta ei upponnut kuin 30-50 ml ja tunnin päästä oli taas huutoa. Huoh! Jotenkin pitäisi saada nuo syöttövälit vähän pitemmiksi, jotta poika malttaisi nukkua ja itse saisin vähän lepoa.

Todellakin välillä on sellaiset tunteet, että mihin sitä on tullut ryhdyttyä ja että tätäkö se todella on sitten loppuelämä. Toki välillä tulee myös niitä onnen läikähdyksiä ja enhän minä poikaa mihinkään vaihtaisi, mutta jotenkin edelleen ne suuret tunteet vauvaa kohtaan puuttuu. Uskon että ne ajan myötä tulevat, mutta kyllä välillä on epätoivoinen olo ja tuntee olonsa niin huonoksi äidiksi. Ei oo kivaa, mutta silti helpottavaa kuulla että myös muualla painitaan samojen ongelmien kanssa. Jahas taas huuto kuuluu, malttoi taas sen puoli tuntia nukkua. Jospa sitä syöttäisi pojan ja lähtisi vaunulenkille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top