BabyBlues- kun kaikki itkettää ja pännii
- Ketjun aloittaja Minzkuli
- Aloituspäivämäärä
Minzkuli
Näppärä viestien naputtelija
Oli sitten bluessia tai jotain muuta tänään on tosiaan itkettänyt kaikki..
En tiedä johtuuko maidon nousemisesta tai siitä että tuntuu että oon nyt ollut 24/7 vauvan kanssa kahdestaan syntymästä asti (miehellä aika kiirettä töissä).. Kaikki hokee että lepää lepää.. milläs lepäät kun päivisin ei tule uni, ja tuleva yö pelottaa että mitä jos silloin ei sitten väsyltään herääkkään vauvan itkuun.. (vaikka kyllähän siihen nyt viimekädessä mieskin vierestä herää..)
Nooh... kyllä tää tästä.. Huominen on toivottavasti tasapainoisempi päivä.. [:'(]
En tiedä johtuuko maidon nousemisesta tai siitä että tuntuu että oon nyt ollut 24/7 vauvan kanssa kahdestaan syntymästä asti (miehellä aika kiirettä töissä).. Kaikki hokee että lepää lepää.. milläs lepäät kun päivisin ei tule uni, ja tuleva yö pelottaa että mitä jos silloin ei sitten väsyltään herääkkään vauvan itkuun.. (vaikka kyllähän siihen nyt viimekädessä mieskin vierestä herää..)
Nooh... kyllä tää tästä.. Huominen on toivottavasti tasapainoisempi päivä.. [:'(]
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minzkuli: Se on rankkaa olla ihan yksin lapsen kans koko päivä, varsinki jos ois mahdollisuus saada puolisolta apua... Meil on vähä sama homma, mies käy päivisin töissä ja illan päätteeks salilla vielä, eli ehtii nähä lasta just aamulla ja tosi myöhään illalla.. Mulla meni ekat päivät sairaalasta kotiutuessa siihen, et itkin oikeastaan mille tahansa asialle ja tää päivä on menny sit itkiessä ja pelätessä, et lapsi on periny multa jonku munuaisvian ja se ois syynä miks paino ei lähe nousee vaikka kuinka syö.. Torstaina sit on taas kontrollikäynti ja siihen asti pitää vaa syöttää kahen tunnin välein ja antaa myös vastiketta. Mä niin toivon, että se paino lähtee nousemaan.
Minzkuli
Näppärä viestien naputtelija
Purri: mulla oli laitoksella vähän samanlaiset fiilarit. Onneksi mulle ei mitkään munuaissairaudet tullu mieleenkään. Vaavi vaan kakki ja pissas ja multa ei tullu maitoa kuin muutama tippa. Järkihän sen sanoi että pakostihan siinä paino kääntyy laskuun..Sitten alettiin ottaa syöttöpainoa ja vasta sen jälkeen alkoi vauva saamaan lisämaitoa (lauantaina, poika syntyi torstaina) kun huomattiin et mun tisseistä ei oikeesti tuu maitoa kun semmoinen pikkutilkka. Oli kiva huomata 2 h imetyksen jälkeen kun nännit oli kipeinä että painoa oli tullut lisää 10 g ja se meni siinä kun mukula kerran pieras ja latas pihkat pöksyyn. Luojalle kiitos maidot nous kunnolla eilen illalla kun kotiin päästiin, join pikku tilkan isännän olutta ni se tais auttaa asiaan. Tänään kokeilin rintapumppua kun tissit oli niin kivikovat että teki kipeää. Sen jälkeen oonki vollannu kaikesta ja jälkivuotoakin on tullut ihan kivasti...
Pitänee siis huomenna jättää tissit rauhaan ja yrittää syöttää ne tyhjiksi... tosin mun pitänee siinä tapauksessa syöttää mukeloa vähintään tunnin välein..[:@]
Pitänee siis huomenna jättää tissit rauhaan ja yrittää syöttää ne tyhjiksi... tosin mun pitänee siinä tapauksessa syöttää mukeloa vähintään tunnin välein..[:@]
Pitipä vaan tulla kommentoimaan, että ihan perhanan hyvä, että tällekin vaivalle(?) on oma keskustelu pistetty pystyyn.
Toivottavasti Minzkuli sulla alkaa helpottamaan pian. Saisitko jonkun kaverin pitämään seuraa, ettei olis ihan yksinäinen olo?
Purri, ilmottele mitä kontrolleissa sanotaan. Toivottavasti on nyt vaan kyse siitä, että pikkunen kasvaa niin vauhdilla, että ravinto ei vaan meinaa riittää.
Toivottavasti Minzkuli sulla alkaa helpottamaan pian. Saisitko jonkun kaverin pitämään seuraa, ettei olis ihan yksinäinen olo?
Purri, ilmottele mitä kontrolleissa sanotaan. Toivottavasti on nyt vaan kyse siitä, että pikkunen kasvaa niin vauhdilla, että ravinto ei vaan meinaa riittää.
Minzkuli
Näppärä viestien naputtelija
Kaika
Hyvin oon pärjännyt, lasta saan nostella kyllä mut en mitään raskaanpaa (muka 4-6 viikkoon.. argh).. Ukko oli tosi mielissään kun sanoin sille et joutuu huomenna heittää mut neuvolaan kun en yksin uskalla rontata mukulaa sinne kaukalossa kun pelkään et tikit repee nyt viimemetreillä jos alan sitä riepomaan. Tai oikeastaan saa heittää mut siihen pihalle niin laittaa kaukalon noiden rattaiden runkoon ni mä tuupin itteni ja pojan niissä sinne niin ei sen tartte tulla mukaan ja pääsee vaikka sillä aikaa postissa käymään.
Kipulääkitystä oon nyt vähentäny aikalailla. Laitoksella sain 3 kertaa päivässä satsin pamol500 x2 + Burana 600 + pitkävaikutteinen särkylääke 12 h välein ja ekoina päivinä viel täsmäsärkylääkkeen. Nyt oon pärjäillyt ihan 3-4 särkylääkettä per päivä. 1 aamulla, 1 päivällä ja pari oon ottanu yöksi. Toivottavasti huomenna neuvolatäti poistaa tikit siististi ettei taas tuu kipuilut takas.
Mulla toi pillitys ei onneksi kestänyt sitä yhtä iltaa pidempään.. ainakaan tauottomana. Kyllähän sitä nytkin välillä herkistyy mut ei tartte ihan koko aikaa vollottaa [:D]
Hyvin oon pärjännyt, lasta saan nostella kyllä mut en mitään raskaanpaa (muka 4-6 viikkoon.. argh).. Ukko oli tosi mielissään kun sanoin sille et joutuu huomenna heittää mut neuvolaan kun en yksin uskalla rontata mukulaa sinne kaukalossa kun pelkään et tikit repee nyt viimemetreillä jos alan sitä riepomaan. Tai oikeastaan saa heittää mut siihen pihalle niin laittaa kaukalon noiden rattaiden runkoon ni mä tuupin itteni ja pojan niissä sinne niin ei sen tartte tulla mukaan ja pääsee vaikka sillä aikaa postissa käymään.
Kipulääkitystä oon nyt vähentäny aikalailla. Laitoksella sain 3 kertaa päivässä satsin pamol500 x2 + Burana 600 + pitkävaikutteinen särkylääke 12 h välein ja ekoina päivinä viel täsmäsärkylääkkeen. Nyt oon pärjäillyt ihan 3-4 särkylääkettä per päivä. 1 aamulla, 1 päivällä ja pari oon ottanu yöksi. Toivottavasti huomenna neuvolatäti poistaa tikit siististi ettei taas tuu kipuilut takas.
Mulla toi pillitys ei onneksi kestänyt sitä yhtä iltaa pidempään.. ainakaan tauottomana. Kyllähän sitä nytkin välillä herkistyy mut ei tartte ihan koko aikaa vollottaa [:D]
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
No huomenna on toinen kolmas kontrolli.. Ekassa paino oli noussu vähän, tokassa laskenu ja huomenna nähään onko noista Naneista ollu mitää apua.. Jännittää niin pirusti ja oon toooodella itkuherkkä, ku pelottaa, et tytöllä on sama vaiva ku mulla on aikoinaan ollu [:(] Mieshän ei tietenkää ota kuuleviin korviinsakaan, et tytöllä vois olla jotain vikaa... Mut siis pitää imettää, pumpata ja vastiketta antaa... En oo pumpannu, mut oon imettäny AINA ku neiti on vähääkään näyttäny siltä, et saattais haluta imeä ja yöt ollaa vedetty Nanilla.
Minzkuli
Näppärä viestien naputtelija
Purrille
Voimahali syömisten kanssa. Mä oon niin hengessä mukana että paino alkaa nousta ja huominen kontrolli näyttää plussaa painolle. Miehet ei oikein ymmärrä mikä huoli asiasta voi olla. Meilläkin ukko totes et kyllä se tarvittavasti ravintoa saa kun vaippaa saa vaihtaa kokoajan.
Mä tunsin niin suurta turhautuneisuutta siitä kun sain kokoajan olla syöttämässä ja ressata sitä että paljonko tisseistä nyt tulee maitoa. Huonekaveri veteli sellaista yli 50g tisseistä laitoksella ja mä sain rutistettua 10-15g..
Viimeinen yö laitoksella oli pahin, mä syötin yhtäsoittoa melkein 3 h, kolme kierrosta kummastakin tissistä, pullo ei kelvannut alkuunkaan ja aina kun laskin pojan siihen sairaalakärryyn niin alkoi kitinä ja huuto. Olin lopulta niiiiiiin väsynyt että soitin hoitajan paikalle että mitä teen. Hoitaja sanoi että ottaa lapsen hetkeksi hoitoon että saan nukuttua, vannoin että haen lapsen tunnin päästä. Olin jo melkein päässyt uneen kun tajusin että pojalta puuttuu ranneke missä on tiedot kun se oli menny paitojen mukana pyykkiin kun ei pysynyt ranteessa, kätilö oli laittanut sen liian löysälle. Hiippailin käytävää etsimään hoitajaa ja kun hänet löysin aloin selittää että älä vaan hukkaa mun lastani minnekkään kun sillä ei ole sitä ranneketta. Hoitaja katto mua hymyillen ja totesi että nyt oikeesti meet sinne nukkumaan. Klo oli 2.40. No ei muuta kun sänkyyn, se itku mikä multa pääs oli jotenkin niin lohduton ettei mitään rajaa. Onneksi nukahdin. Heräsin vasta 5 aikaan ja olin just aikeissa soittaa hoitajalle niin hän tulikin huoneeseen poika mukanaan. Ah sitä autuutta kun sai pojan takaisin viereen ja itse oli hetken saanut nukuttua. Toi oli kamalin kokemus niin hienosti menneessä synnytysreissussa.
Voimahali syömisten kanssa. Mä oon niin hengessä mukana että paino alkaa nousta ja huominen kontrolli näyttää plussaa painolle. Miehet ei oikein ymmärrä mikä huoli asiasta voi olla. Meilläkin ukko totes et kyllä se tarvittavasti ravintoa saa kun vaippaa saa vaihtaa kokoajan.
Mä tunsin niin suurta turhautuneisuutta siitä kun sain kokoajan olla syöttämässä ja ressata sitä että paljonko tisseistä nyt tulee maitoa. Huonekaveri veteli sellaista yli 50g tisseistä laitoksella ja mä sain rutistettua 10-15g..
Viimeinen yö laitoksella oli pahin, mä syötin yhtäsoittoa melkein 3 h, kolme kierrosta kummastakin tissistä, pullo ei kelvannut alkuunkaan ja aina kun laskin pojan siihen sairaalakärryyn niin alkoi kitinä ja huuto. Olin lopulta niiiiiiin väsynyt että soitin hoitajan paikalle että mitä teen. Hoitaja sanoi että ottaa lapsen hetkeksi hoitoon että saan nukuttua, vannoin että haen lapsen tunnin päästä. Olin jo melkein päässyt uneen kun tajusin että pojalta puuttuu ranneke missä on tiedot kun se oli menny paitojen mukana pyykkiin kun ei pysynyt ranteessa, kätilö oli laittanut sen liian löysälle. Hiippailin käytävää etsimään hoitajaa ja kun hänet löysin aloin selittää että älä vaan hukkaa mun lastani minnekkään kun sillä ei ole sitä ranneketta. Hoitaja katto mua hymyillen ja totesi että nyt oikeesti meet sinne nukkumaan. Klo oli 2.40. No ei muuta kun sänkyyn, se itku mikä multa pääs oli jotenkin niin lohduton ettei mitään rajaa. Onneksi nukahdin. Heräsin vasta 5 aikaan ja olin just aikeissa soittaa hoitajalle niin hän tulikin huoneeseen poika mukanaan. Ah sitä autuutta kun sai pojan takaisin viereen ja itse oli hetken saanut nukuttua. Toi oli kamalin kokemus niin hienosti menneessä synnytysreissussa.
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
No mä ihmettelen jos paino ei ois yhtää noussu.. neiti vetäs äsken molemmat rinnat ja 100ml vastiketta päälle.. yöllä saa sit vaan vastiketta, eli en imetä ollenkaan.. mä vähän luulen, et mun pitää siirtyä kokonaan pulloruokintaan neidin kanssa. Toki tietty kysyn ensin neuvolan mielipidettä. Niin, ja yhteensä täs 3 päivän aikana (tai yön) neiti on vetäny vajaa 4 purkkia Nania...Mut nukkuuki huomattavasti paremmin, ku mitä nukku sillon ku imetin yötki...
tinztinz
Satasella mukana keskusteluissa
Tuppaudun nyt tähän syyskuun keskusteluun....mutta
Täällä siis vietetään edelleen aikaa sairaalassa ja poika on keskolassa, eilisen testipumppauksen jälkeen on tisseistä sitten sitä maitoa ruennut tulemaan joka kerta enemmän ja nyt onkin sitten helvetin mukavaa kun meinaa itku tulla ihan kaikesta, kiukuttelen kaikille, ei haluta puhua edes puhelimessa kenenkään kanssa.
Mies tuossa illalla teki lähtöä täältä niin jo meinas vollotus päästä käyntiin ja mä kun en koskaan ole ollut näin herkkä, nyt hyvin sen huomaa että itku vaan tulee jos on tullakseen.Osansa tähän olotilaan tekee ehkä sekin että tosiaan olen vielä sairaalassa....tässä perkeleen ankeudessa ja kun siitä poispääsystä ei ole oikeastaan sitä tarkan päivän tietoa.
Täällä siis vietetään edelleen aikaa sairaalassa ja poika on keskolassa, eilisen testipumppauksen jälkeen on tisseistä sitten sitä maitoa ruennut tulemaan joka kerta enemmän ja nyt onkin sitten helvetin mukavaa kun meinaa itku tulla ihan kaikesta, kiukuttelen kaikille, ei haluta puhua edes puhelimessa kenenkään kanssa.
Mies tuossa illalla teki lähtöä täältä niin jo meinas vollotus päästä käyntiin ja mä kun en koskaan ole ollut näin herkkä, nyt hyvin sen huomaa että itku vaan tulee jos on tullakseen.Osansa tähän olotilaan tekee ehkä sekin että tosiaan olen vielä sairaalassa....tässä perkeleen ankeudessa ja kun siitä poispääsystä ei ole oikeastaan sitä tarkan päivän tietoa.
Kaika
Kommentoinnin ninja
tinzinz, tervetuloa keskuteluun!
Kurjuus tuota tilannetta, varsinkin kun sairaalassa pitää olla- kun kotonakin on itku alkuun herkässä, on se varmaan potenssiin 100 sairaalassa[:(]
Ei varmaan yhtään helpota, kun mainitsen, että kuuluu taudin kuvaan [:D][;)] ja menee ohi parissa viikossa...ainakin suurimmat tunnevuoristoradat. Ja jos ei mene, pitää alkaa tarkkailemaan masennuksen oireita...muuutta mutta, ei nyt hätäillä.
Tiedätkö jo, koska pääsette pois sairaalasta?
Kurjuus tuota tilannetta, varsinkin kun sairaalassa pitää olla- kun kotonakin on itku alkuun herkässä, on se varmaan potenssiin 100 sairaalassa[:(]
Ei varmaan yhtään helpota, kun mainitsen, että kuuluu taudin kuvaan [:D][;)] ja menee ohi parissa viikossa...ainakin suurimmat tunnevuoristoradat. Ja jos ei mene, pitää alkaa tarkkailemaan masennuksen oireita...muuutta mutta, ei nyt hätäillä.
Tiedätkö jo, koska pääsette pois sairaalasta?
tinztinz
Satasella mukana keskusteluissa
Nyt on olo ehkä kevyesti helpottuneempi, tänään päästiin vierihoitoon ja tiedän että koti häämöttää jo joko maanantai illassa tai tiistai aamupäivässä, ainakin toivoisin niin, kun antibiootti lopetetaan maanantaina:) mutta kyllä meinaa silti kaikki iloinenkin itkettää ja se tuntuu ihan kamalan hassulta:D
PojanÄiti
Sanaisen arkkunsa ammentaja
tinztinz
Voimia sinne sairaalaan!
Nämä hormoonit tekevät kyllä kepposiaan vielä hetken,
Kannattaa antaa itselleen lupa tuntea näitä ihmeellisiä ja kummallisia tunteita.
Minä kanssa sain pidätellä itkua mitä ihmeellisimmissä asioissa, mutta yritin aina jälkeenpäin naureskella itselleni, se helpotti hieman, samoin se tieto, etten kuitenkaan voi tälle mitään ja että tämä on kuitenkin väliaikaista piti pollan järjissään.[;)]
Vieläkin välistä meinaa parku päästä, välillä siitä että maito on loppunut kaupasta,
välillä nälänhädästä, välillä itken pikku kakkosta ja toisinaan mikki hiiren seikkailuja[;)][8D]
Mutta siis kovasti stemppiä!!! Toivottavasti pääsette pikana kotiin!!
Voimia sinne sairaalaan!
Nämä hormoonit tekevät kyllä kepposiaan vielä hetken,
Kannattaa antaa itselleen lupa tuntea näitä ihmeellisiä ja kummallisia tunteita.
Minä kanssa sain pidätellä itkua mitä ihmeellisimmissä asioissa, mutta yritin aina jälkeenpäin naureskella itselleni, se helpotti hieman, samoin se tieto, etten kuitenkaan voi tälle mitään ja että tämä on kuitenkin väliaikaista piti pollan järjissään.[;)]
Vieläkin välistä meinaa parku päästä, välillä siitä että maito on loppunut kaupasta,
välillä nälänhädästä, välillä itken pikku kakkosta ja toisinaan mikki hiiren seikkailuja[;)][8D]
Mutta siis kovasti stemppiä!!! Toivottavasti pääsette pikana kotiin!!
Kaika
Kommentoinnin ninja
Mulla on sellainen vaihe nyt menossa, että aina välillä on haikee olo ja pikkasen itkettääkin...ja en edes osaa sanoa mikä[8|]
Sitten mies kysyy, että mikä on ja en saa sanaa suustani..vastaan vaan, että ei mikään, kaikki hyvin.
Überärsyttävää[:@][:@] Mihin mä nyt olen hukannut puhekykyni???
Sitten mies kysyy, että mikä on ja en saa sanaa suustani..vastaan vaan, että ei mikään, kaikki hyvin.
Überärsyttävää[:@][:@] Mihin mä nyt olen hukannut puhekykyni???
Thilduska
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kaika: miehelle sanon, että hormoneja.. jotenkin näitä fiiliksiä ei osaa vaan sanoa äänen, vaikka ollaan miehen kanssa eletty vaikka mitä yhdessä ja kaikesta puhuttu, niin nyt jotenkin on yksin.
Mies ei myöskään osallistu mun mielestä tarpeeksi, ei ehkä osaa. Erityisesti aamuisin ottaa päähän, kun mies on saanut nukkua koko yön rauhassa ja herää vauvan itkuun ja toteaa, että väsyttää hirveästi, menen vielä hetkeksi nukkumaan[:@] Entäs minä, herännyt parin tunnin välein syöttämään, kuunnellut itkut ja kitinät ja ollut sydän syrjällään, kun vauvan masuun sattuu ja nukkunut pari tuntia, eihän mua väsytä, herra vaan nukkuu, jos haluaa+ teen nyt jo kaikki ruoat, pesen pyykit, tiskit, tuttikeitot[:@][:@] Miehen apua kesti sen ensimmäiset 2 päivää. Kyllähän yrittää, mutta kun välillä ei tee edes sitä mitä kirjaimellisesti ja suora sanaisesti pyydän.
Mies ei myöskään osallistu mun mielestä tarpeeksi, ei ehkä osaa. Erityisesti aamuisin ottaa päähän, kun mies on saanut nukkua koko yön rauhassa ja herää vauvan itkuun ja toteaa, että väsyttää hirveästi, menen vielä hetkeksi nukkumaan[:@] Entäs minä, herännyt parin tunnin välein syöttämään, kuunnellut itkut ja kitinät ja ollut sydän syrjällään, kun vauvan masuun sattuu ja nukkunut pari tuntia, eihän mua väsytä, herra vaan nukkuu, jos haluaa+ teen nyt jo kaikki ruoat, pesen pyykit, tiskit, tuttikeitot[:@][:@] Miehen apua kesti sen ensimmäiset 2 päivää. Kyllähän yrittää, mutta kun välillä ei tee edes sitä mitä kirjaimellisesti ja suora sanaisesti pyydän.
Purri
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hani: meil on vähä samaa. Mies nukkuu yöt sohvalla tyytyväisenä ja kysyy sit aamulla et monelta tyttö on yöllä heränny. Se lähtee töihin klo 10 aamulla ja kotiutuu kuntosalin kautta klo 22-22:30 ja sit se ihmettelee, kun mulla palaa käämit, jos pyydän et pitäis tyttöä vaikka vaan sen aikaa et käyn vessassa/haen tytölle yökkäriä yms. Ja siis tietty mä voisin laittaa tytön sitteriin siks aikaa, mut taka-ajatuksena mulla on se, et tyttö tottuis miehenki tuoksuun ja ääneen ja sais muutaki isä-aikaa ku vaa kylpyhetket[:@]
Mut en mä kyllä saa ruokaa laitettua päivällä. Syynä on se, et ku miehellä on tällä hetkellä taas "minähän en syö muuta ruokaa kuin oman maani ruokia" -vaihde päällä (mä en siis oo koskaan ees opetellu niitte ruokien tekoa), ni tuntuu tosi tyhmältä kokata vaan ittellensä jotain mitä saa yhtenä tai enintää kahtena päivänä syötyä.. Sit teen just jotain tonnikalaleipiä tms. helppoa syötävää, mikä kestää just sen hetken[8|]
Mut en mä kyllä saa ruokaa laitettua päivällä. Syynä on se, et ku miehellä on tällä hetkellä taas "minähän en syö muuta ruokaa kuin oman maani ruokia" -vaihde päällä (mä en siis oo koskaan ees opetellu niitte ruokien tekoa), ni tuntuu tosi tyhmältä kokata vaan ittellensä jotain mitä saa yhtenä tai enintää kahtena päivänä syötyä.. Sit teen just jotain tonnikalaleipiä tms. helppoa syötävää, mikä kestää just sen hetken[8|]
Kaika: Mulla on myös tuota jännää haikeutta. Oikeastaan ei varsinaisesti mitään huonoja fiiliksiä, ainakaan usein, mutta outoa liikuttuneisuutta. Joku yksittäinen ajatus saattaa laukaista itkuhanat ja hirveen liikutuksen. Mies oli aluksi huolissaan, mutta käskin olla ihmettelemättä ja että ei mulla ole paha olla, mutta nää itkuhetket tulee ja menee ja hormonit syynä. Täällä kotona en kärsi ajoittaisesta vollottamisesta, mutta sairaalassa meinasin hajota totaalisesti. Siellä kun oli suurimmaksi osaksi yksin ilman miestä ja yksityisyyttä eikä kukaan muu vollottanut, niin oli ihan hirvittävän työn takana hillitä itsensä. Olin kolmen hengen huoneessa, jossa ei ollut edes sitä kolmatta verhoa jalkopäässä ja vielä oven vieressä, joten muut äidit ja niiden miehet ja henkilökunta ramppasivat ohi koko ajan. Yritä siinä nyt sitten liikuttua rauhassa, kun tunnet itsesi ihan alastomaksi. Meinasin romuttua täysin kun jouduttiin vielä jäämään yhdeksi ylimääräiseksi yöksi ja päiväksi varmuuden vuoksi sairaalaan pojan keltaisuuden takia, vaikka se ei onneksi missään vaiheessa mitenkään pahana ollutkaan. Oli sellainen olo, että olin vankina siellä ja joka toinen ajatus laukaisi itkettämisen tunteen. Suurimmaksi osaksi itketti se, että olin niin onnellinen että kaikki meni hyvin ja meillä on terve, ihana poika ja sitten jotenkin liikutuin siitäkin, kun aattelin synnytystä ja miten kauheeta se oli ja kuinka kuitenkin selvisin.
Purri ja HaniMami: Hatunnosto teille, että selviätte ja jaksatte miesten vähäisestä tuesta huolimatta. Toivottavasti äijät ryhdistäytyisivät ja ottaisivat vielä vastuuta koko perheen edun vuoksi. Musta tuntuu, että olisin jo tosi uupunut, jos mies ei olisi niin paljon mukana. Hoitaa aamu- ja iltapesut ja suurimman osan vaipparumbasta ja nyt parina aamuna hoitanut aamusyötönkin pullosta, kun mä olen nyt ollut kipeä ja kuumeessa, jotta oon saanut nukkua pari tuntia pitempään. Lapsi on onneksi helppo ja syö hyvin ja nukkuu yöt hyvin (6-8 h), joten univelkakaan ei oo kasvanut, mutta vielä olis se vanha velka tallella ja alkaa pikkuhiljaa uuvuttamaan. Hemoglobiinikin oli synnytyksen jälkeisenä päivänä jotain 80, mut verensiirtoa ei annettu, koska pysyin tolpillani ja jaksoin hoitaa vauvaa. Eli sekin väsyttää vielä. Mutta tosiaan onnekkaaksi tunnen itseni, kun on ainakin tää alku lähtenyt rullaamaan näin hyvin sekä vauvan että miehen taholta.
Purri ja HaniMami: Hatunnosto teille, että selviätte ja jaksatte miesten vähäisestä tuesta huolimatta. Toivottavasti äijät ryhdistäytyisivät ja ottaisivat vielä vastuuta koko perheen edun vuoksi. Musta tuntuu, että olisin jo tosi uupunut, jos mies ei olisi niin paljon mukana. Hoitaa aamu- ja iltapesut ja suurimman osan vaipparumbasta ja nyt parina aamuna hoitanut aamusyötönkin pullosta, kun mä olen nyt ollut kipeä ja kuumeessa, jotta oon saanut nukkua pari tuntia pitempään. Lapsi on onneksi helppo ja syö hyvin ja nukkuu yöt hyvin (6-8 h), joten univelkakaan ei oo kasvanut, mutta vielä olis se vanha velka tallella ja alkaa pikkuhiljaa uuvuttamaan. Hemoglobiinikin oli synnytyksen jälkeisenä päivänä jotain 80, mut verensiirtoa ei annettu, koska pysyin tolpillani ja jaksoin hoitaa vauvaa. Eli sekin väsyttää vielä. Mutta tosiaan onnekkaaksi tunnen itseni, kun on ainakin tää alku lähtenyt rullaamaan näin hyvin sekä vauvan että miehen taholta.
Kaika
Kommentoinnin ninja
Hatunnosto todellakin HaniMami ja Purri!
Toivotavasti vaan alkukankeutta ja vauvojen vähän kasvaessa osallistuvat enemmän.
Koska eihän tuollainen voi jatkua, että toinen on 24/7 hoitovastuussa[>:][>:]
Mutta tosiaan noilla miehillä saattaa olla epävarma olo sen vauvelin kanssa- varsinkin, jos eivät pääse itekseen harjoittelemaan..
Tai siis ainakin meillä näin...kun toi ukkeli sitten kyselee multa, että mikä nyt on vauvalla sanon vaan, että ihan yhtä vähän minä tunnen uutta tulokasta ja että se on vaan miehen tutustutava vauvaan ittekseen ja pähkittävä ratkaisut..nyt tulevat jo hienosti juttuun[:)] ...että mun mielestä teet Purri ihan oikein, kun lykkäät vauvan isällensä[;)]
Mutta nyt taas syöttöhommiin ja vaippaostoksille.
Tsemppiä meille kaikille hormoni-itkujen kanssa ja laiskasti osallistuvien miesten- ja peukut, että pikkuhiljaa tästä parempaan mennään.
Toivotavasti vaan alkukankeutta ja vauvojen vähän kasvaessa osallistuvat enemmän.
Koska eihän tuollainen voi jatkua, että toinen on 24/7 hoitovastuussa[>:][>:]
Mutta tosiaan noilla miehillä saattaa olla epävarma olo sen vauvelin kanssa- varsinkin, jos eivät pääse itekseen harjoittelemaan..
Tai siis ainakin meillä näin...kun toi ukkeli sitten kyselee multa, että mikä nyt on vauvalla sanon vaan, että ihan yhtä vähän minä tunnen uutta tulokasta ja että se on vaan miehen tutustutava vauvaan ittekseen ja pähkittävä ratkaisut..nyt tulevat jo hienosti juttuun[:)] ...että mun mielestä teet Purri ihan oikein, kun lykkäät vauvan isällensä[;)]
Mutta nyt taas syöttöhommiin ja vaippaostoksille.
Tsemppiä meille kaikille hormoni-itkujen kanssa ja laiskasti osallistuvien miesten- ja peukut, että pikkuhiljaa tästä parempaan mennään.