Autismikirjon häiriöt

Pingviiniemo

Pingviiniemo

Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuiset 2021
Hei! Kyselisin, että miten autismikirjon häiriö voi ilmetä lapsessa? Saatiin kuopuksen kohdalla korkeat pisteet autismikirjoa kartoittavassa kyselyssä ja aion ottaa puheeksi neuvolassa.

Miten kuntoutus?

Hän on erillainen kuin veljensä. Järjestelee asioita riveihin pitkin päivää, katsoo lyhyitä hetkiä silmiin ja katselee lasten konsertteja ihan kokonaisen konsertin kerrallaan. Lähinnä huoli heräsi, kun ei tosiaan pidä pitkään katsekontaktia ja ei kuule aina kun häntä puhutellaan, sekä ei tuo tavaroita tai ymmärrä/kuuntele kun puhutellaan. Kävelykin on viivästynyt. Läheisyyttä tarvitsee paljon ja kosketusta.

Kehittyy minusta muuten hyvin ja järki kulkee normaalisti, mutta tosiaan paljon omissa oloissaan tai sitten haluaa olla tiukasti sylissä.
 
Meillä kuopus sai myös korkeat pisteet. Päästiin neurologille, mutta enempää ei nyt tutkita, vasta vuoden päästä. Hän on ilmeisesti liian pieni tekemään testejä ja ottaa kun ottaa kontaktiakin jo.. Luin että diagnoosin saamisessa voi kestää. Vuosiakin.
Puheterapia alkaa, muuten en tiedä mitään kuntoutuksesta.
 
Autisminkirjo on nimensä mukaisesti hyvin kirjava oirekuvaltaan. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että kun tunnet yhden autistin, tiedät miten autismi ilmenee yhdessä ihmisessä. Kahta samanlaista oirekirjoa ei ole kellään. Autisteilla voi olla poikkeavuuksia muun muassa sosiaalisuudessa, aisteissa, motoriikassa ja kommunikaatiossa. Monet noista luettelemistasi lapsesi tavoista toki kuulostavat sopivat autismiin. Kannattaa tutustua esim autismiliiton sivuilla erilaisiin oirekuviin.

Mikäli ymmärsin oikein, että hän on vasta 1,5-vuotias, niin todennäköisesti joudutte odottamaan tutkimuksia vielä pitkään. Minulle on sanottu, että Suomessa yleensä diagnoosin saa aikaisintaan neljävuotiaana. Sitäkin ennen voidaan toki tehdä erilaisia tutkimuksia, mutta luotettavasti ei voida nimetä autismiksi tuota ennen, ellei ole todella selkeä tapaus, ns. syvästi autistinen. Munkin lapsi sai neljävuotiaana diagnoosin, vaikka autismista oli puhuttu mahdollisuutena kaksi vuotta sitä ennen.

Kuntoutus riippuu ihan lapsen omista haasteista. Puheterapia ja toimintaterapia ovat yleisiä. Kotiin (ja päiväkotiin) voi saada nepsykuntouttajan parantamaan arjen käytäntöjä. Kela järjestää perheille kursseja. Pitää toki muistaa, että autismista ei voi koskaan "parantua", kuntoutuksella pyritään siihen että arki olisi mahdollisimman sujuvaa ja yksilö pystyisi toimimaan tässä nenttien pyörittämässä maailmassa. Jotkut aikuiset autistit myös kritisoivat kuntoutusta, koska ovat kokeneet että heistä on yritetty tehdä jotain muuta kuin ovat.

Pakko myös sanoa, että autismilla ei ole mitään tekemistä älyllisen tyhmyyden kanssa :)
 
Jep, autisteissa on todellakin paljon älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä. Se on rikkaus, kenties jopa lahja. Epäilemättä tiedettä on puskettu eteenpäin monien autististen älykköjen voimin. Mutta se tosiaan voi tuoda haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä, eikä ole hajuakaan voisiko heitä auttaa jo pienestä pitäen näiden kanssa, voisiko heille korostetusti koittaa opettaa vuorovaikutusta ja tunnetiloja. Sillä uskoisin että tunnetaitojen herkkyyskausi on paljon aikaisemmin kuin mitä neuvola tarttuu asiaan.
 
Muistelen nähneeni just lastenkirjoja ja jopa legosarjan tunnetiloista. Kenties sellaisten avulla voisi herätellä lapsen tunnetietoisuutta. Toki nuorempien lasten kanssa homma voi olla haastavaa jos luontaista kiinnostusta ei heti löydy.
 
Kuntoutusta voi toki saada siis jo ennen diagnoosia, se piti sanoa. Nää Nepeta Catarian mainitsevat tunnetaitojen ja sosiaalisuuden opettaminen menee ehkä vähän siihen kategoriaan, mitä autistiset aikuiset kritisoivat, eli yritetään opettaa heitä neurotyypillisiksi. Just eräässä vertaistukiryhmässä oli keskustelua yhdestä tunnetaitokirjasta, jossa oli myös kysymyksiä. Yksi kysymys oli tyyliin "Anni on kadottanut laukkunsa. Mitä teet?" ja tän kertojan autistinen lapsi oli vastannut että kirjan mukaan pitäisi varmaan auttaa etsimään sitä laukkua, mutta minä en tekisi niin koska en tunne ketään Annia. Autisteilla aivot vain on virittyneet eri tavalla, eikä sitä voi millään määrää kuntoutusta muuttaa. Mun oma lapsi on käynyt puheterapiassa yli kolme vuotta, eikä vieläkään juuri puhu mitään. Häntä ei vain kiinnosta.

Toki kuntoutukselle on (ainakin mun mielestä) silti paikkansa, pitää vain kiinnittää huomiota siihen mitä ja miten opetetaan ja minkälaisia tavoitteita asetetaan.
 
Milloin teillä on @Pingviiniemo neuvola?

Ajattelin kysyä miltä teistä vanhemmista tuntuu ketkä epäilette erityisyyttä tai kenen lapsella on diagnoosi? Kun musta tuntuu et meidät vanhemmat on jotenkin on unohdettu. Tai siis kun ei oo mikään helppo pala, kun yhtäkkiä paljastuukin että jotain voi olla, mutta miten käsitellä näitä tunteita? Huoli on lapsesta miten hän pärjää. Ja sitkun ei tiedä mitä tuleman pitää, puheterapia alkaa mut onko tulossa muuta, hirvee epätietietoisuus. Tukiviittomat aivan vieraita ja niitä yhtäkkiä pitäisi opetella enkä ymmärrä niistä mitään. Jotain henkilökohtaista opastusta niihin on tulossa mutten ole saanut vielä vastausta että mistä.
 
Bella Swan sanoi:
Milloin teillä on @Pingviiniemo neuvola?

Ajattelin kysyä miltä teistä vanhemmista tuntuu ketkä epäilette erityisyyttä tai kenen lapsella on diagnoosi? Kun musta tuntuu et meidät vanhemmat on jotenkin on unohdettu. Tai siis kun ei oo mikään helppo pala, kun yhtäkkiä paljastuukin että jotain voi olla, mutta miten käsitellä näitä tunteita? Huoli on lapsesta miten hän pärjää. Ja sitkun ei tiedä mitä tuleman pitää, puheterapia alkaa mut onko tulossa muuta, hirvee epätietietoisuus. Tukiviittomat aivan vieraita ja niitä yhtäkkiä pitäisi opetella enkä ymmärrä niistä mitään. Jotain henkilökohtaista opastusta niihin on tulossa mutten ole saanut vielä vastausta että mistä.
Click to expand...

Mä kävin itse aikoinaan ensin neuvolan psykologilla juttelemassa ja siitä sain lähetteen neuropolin psykologille. Myös vertaistukiryhmillä on ollut äärettömän tärkeä rooli siinä, että tämän kanssa on oppinut elämään. Sanon oppinut elämään, koska en ole varmaan vieläkään täysin hyväksynyt tätä, vaikka vuosia on tämä jo tiedetty :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Välillä on parempia hetkiä ja välillä huonompia, riippuen tietty vähän myös siitä, miten lapsella milläkin hetkellä menee.

Tukiviittomaopetusta yleensä järjestää kunnan vammaispalvelu. Jos ei ala kuulua lähetteestä mitään niin ole yhteydessä siihen tahoon, joka sitä lupasi teille järjestää. Se on valitettavasti asia joka erityislapsen vanhempana pitää oppia, ihan kaikesta joudut soittelemaan perään ja muistuttelemaan ja vaatimaan ja tappelemaan jos haluat että jotain myös tapahtuu. Tukiviittomia on suht yksinkertaista kyllä oppia itsekin. Youtubessa on viitottuja lastenlauluja (esim Kielinuppu-kanava) ja Areenassa viitottuja lastenohjelmia (esim pikkukakkosen seikkailukone). Papunetissä on piirrettyjä ohjeita viittomista, mutta niitä voi olla vähän vaikea tulkita, jos ei ole entuudestaan nähnyt. Tukiviittomat kannattaa ottaa vähä kerrallaan käyttöön riippuen lapsen mielenkiinnonkohteista ja niistä omista arjen haasteista, joihin toivoo paremman kommunikaation auttavan. Lukee vaikka eläinkirjaa yhdessä lapsen kanssa ja siitä viittoo muutamia eläimiä ja käskiessä lasta pukemaan viittoo paidan, housut ja sukat.
 
Bella Swan sanoi:
Milloin teillä on @Pingviiniemo neuvola?

Ajattelin kysyä miltä teistä vanhemmista tuntuu ketkä epäilette erityisyyttä tai kenen lapsella on diagnoosi? Kun musta tuntuu et meidät vanhemmat on jotenkin on unohdettu. Tai siis kun ei oo mikään helppo pala, kun yhtäkkiä paljastuukin että jotain voi olla, mutta miten käsitellä näitä tunteita? Huoli on lapsesta miten hän pärjää. Ja sitkun ei tiedä mitä tuleman pitää, puheterapia alkaa mut onko tulossa muuta, hirvee epätietietoisuus. Tukiviittomat aivan vieraita ja niitä yhtäkkiä pitäisi opetella enkä ymmärrä niistä mitään. Jotain henkilökohtaista opastusta niihin on tulossa mutten ole saanut vielä vastausta että mistä.
Click to expand...
Mun 2-vee ei vielä kovin montaa selvää sanaa sano, haasteita on suun motoriikassa ja vähän myöhäisemmässä kehityksessä. Meille tarjottiin myös noita tukiviittomia.

https://suvi.viittomat.net/index.php Löytyy suomen viittomakielten verkkosanakirja.
www.kasipuhe.fi/videot

Minä kyllä ajattelin lähtä ihan säveltämään ja keksiä itse viittomia sitä mukaa kun tulee vastaan juttuja. Lapsi kun on kotihoidossa, ei muiden sitä sanastoa tarvitse ymmärtää. Kunhan eleet tukevat meidän välistä kommunikaatiota sen aikaa kun tarvitsee, eihän se ole pysyvä juttu. Saatiin myös kuvataulu avuksi, mutta tässä hässäkässä on vielä käyttöönotto jäänyt.
 
Bella Swan sanoi:
Milloin teillä on @Pingviiniemo neuvola?

Ajattelin kysyä miltä teistä vanhemmista tuntuu ketkä epäilette erityisyyttä tai kenen lapsella on diagnoosi? Kun musta tuntuu et meidät vanhemmat on jotenkin on unohdettu. Tai siis kun ei oo mikään helppo pala, kun yhtäkkiä paljastuukin että jotain voi olla, mutta miten käsitellä näitä tunteita? Huoli on lapsesta miten hän pärjää. Ja sitkun ei tiedä mitä tuleman pitää, puheterapia alkaa mut onko tulossa muuta, hirvee epätietietoisuus. Tukiviittomat aivan vieraita ja niitä yhtäkkiä pitäisi opetella enkä ymmärrä niistä mitään. Jotain henkilökohtaista opastusta niihin on tulossa mutten ole saanut vielä vastausta että mistä.
Click to expand...

Meillä on neuvola 11/2 vuotiaana, eli vielä muutama kuukausi. Annan nyt mennä sinne asti ja otan puheeksi sitten. 🙂
 
Hyvä, että otat asian puheeksi neuvolassa! Olen myös ymmärtänyt, ettei kovin pienille lapsille helposti anneta diagnooseja.

Kuvakommunikaatio voi myös olla joillekkin lapsille toimiva apuväline, vaikka tukiviittomat ovat siitä helpommat, ettei tarvitse kaivaa esiin materiaaleja. Kuvia löytyy esimerkiksi täältä, tätä olen käyttänyt esimerkiksi töissä. Myös padeille löytyy erilaisia sovelluksia joiden avulla pystyy harjoittelemaan kommunikointia, mutta tämä jakaa hirveästi mielipiteitä siitä, minkä verran tabletteja perheessä käytetään.

Komppaan myös ajatuksia siitä, ettei autismilla ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Monella autistilla on tarkkoja mielenkiinnon kohteita, joista opettelevat ihan kaiken. Ajatusmaailma on yksinkertaisesti hieman erilainen, joka sitten aiheuttaa sen, ettemme välttämättä ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. :smiling-eyes:
 
Jo otsikko saa karvat pystyyn. Olen autisminkirjolla enkä koe, että minulla olisi joku häiriö. Minun näkökulmastani neurologisesti enemmistönä olevilla on vakavia puutteita sanallisessa vuorovaikutuksessa. Teoriassa käsketään suoraan viestintään ja kuitenkin piilotetaan merkityksiä rivien väleihin. Ei ole minun vikani, jos ihmiset puhuvat yhtä ja tarkoittavat toista.

Autisminkirjolla olevan lapsen kanssa pärjää niin kuin lasten kanssa muutenkin: kuunnellaan ja havainnoidaan ja tarjotaan juuri sille lapselle sopivia menetelmiä.

Minulla on tapana omille lapsilleni selittää mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi ja kertoa, miten heidän tulee toimia. Esimerkiksi: opettaja sanoi huomenta, sinä vastaat hyvää huomenta…
 
Tuskin tässä mitään pahaa tarkoitetaan. Sehän on totta, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, eikä siinä ole mitään vikaa. Nythän ollaan keksitty jo uusia sanojakin, kun on tajuttu että olemassaolevat termit ei edusta sitä mitä pitäisi:
yle.fi

”Minä en ole mitään muuta kuin häiriö!” tokaisi ADHD-diagnosoitu tytär – uusi neurokirjon sanakirja auttaa irti ongelmapuheesta

Puhe häiriöistä ja yliherkkyyksistä on ongelmavetoista. Lisäksi monelta neurokirjon ihmisten yleiseltä kokemukselta puuttui suomenkielinen termi. Siksi yhdistys laati syrjimättömän sanaston.
yle.fi yle.fi
 
Yölento sanoi:
Jo otsikko saa karvat pystyyn. Olen autisminkirjolla enkä koe, että minulla olisi joku häiriö. Minun näkökulmastani neurologisesti enemmistönä olevilla on vakavia puutteita sanallisessa vuorovaikutuksessa. Teoriassa käsketään suoraan viestintään ja kuitenkin piilotetaan merkityksiä rivien väleihin. Ei ole minun vikani, jos ihmiset puhuvat yhtä ja tarkoittavat toista.

Autisminkirjolla olevan lapsen kanssa pärjää niin kuin lasten kanssa muutenkin: kuunnellaan ja havainnoidaan ja tarjotaan juuri sille lapselle sopivia menetelmiä.

Minulla on tapana omille lapsilleni selittää mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi ja kertoa, miten heidän tulee toimia. Esimerkiksi: opettaja sanoi huomenta, sinä vastaat hyvää huomenta…
Click to expand...
Minua myös häiritsee se, että erilaisuutta pidetään vikana tai häiriönä. Neurotyypillinen ihminen ei ole sen parempi tai terveempi kuin autistikaan; kumpikaan ei kykene ymmärtämään erilaisuutta, mutta jostain syystä neurotyypillinen kuvittelee olevansa terveempi ihan vain siksi, että neurotyypilliset ihmiset ovat enemmistö.

Parasta olisi etsiä lapselle itsensä kaltaisia ystäviä jo pienestä pitäen. Lapselle on tärkeää havaita, ettei hän ole yksin vaan on olemassa paljon muitakin lapsia, joiden kanssa viestintä on hänelle mutkatonta ja helppoa, päin vastoin kuin neurotyypillisten lasten epäjohdonmukainen ja arvauksiin perustuva viestintä. Nykyaikana autismin kirjon aikuisilla ei ole mitään tarvetta viettää vapaa-aikaansa neurotyypillisten kanssa, joten aikuisena ongelmat häviävät.

Ainoa ongelma elämässä on tosiaan lapsuuden koulunkäynti, jossa erilaisuudesta on tehty valtava ongelma, ja kouluaikana massasta poikkeaville lapsille kuormataan diagnooseja ja muita terveydenhuollon merkintöjä, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä aikuisena. Eli suurin ongelma nähdäkseni on se, miten lapsen kouluaika saadaan turvattua niin, ettei lapselle jää hänen erilaisuudestaan mitään terveydenhuollon merkintöjä, eikä hänelle paukuteta jatkuvasti miten hän on viallinen ja häiriöinen, koska se pilaa itsetunnon.
 
Suski: Tosiaankin, ihmiset ei kykene ymmärtämään erilaisuutta. Sinäkin olet ihminen etkä tunnu käsittävän, että autisminkirjolle mahtuu aika iso määrä erilaisia ihmisiä. Toisille se tuki ja diagnoosit on tarpeen, että he selviävät elämässä eteenpäin.

Eikä ne ongelmat välttämättä häviä mihinkään koulun tai opiskelun jälkeen. Minullekin kävi juuri päinvastoin, ja ongelmien määrä lisääntyi, kun koulu loppui. Aikuisen arki ja elämä on sen verran toisenlaista, että en yksinkertaisesti kykene elämään niin, ettei autismi aiheuttaisi ongelmia.
 
Anteeksi kaikille! En tarkoittanut otsikkoa loukkaavana, vaan kirjoitin sen siten kuin netissä se on kirjoitettu. Autismikirjo olisi nätimpi sana. Autismi on enemmän, kuin kirjava kaunis sateenkaari täynnä mahdollisuuksia ja erillaisia ihmisiä. 🥰

Minulla on omakohtaista kokemusta aspergerista ja hän jolla se on, on fiksu ja aivan todella ihana ja älykäs.

Autismi voi olla vahvuus ja mahdollisuus ja tiedän ettei siihen liity mitään älykkyyteen liittyvää ongelmaa...
En osannut vain kirjoittaa oikein.
 
Sanoin, siis että neidin äly on normaali viitaten siihen, ettei ole syytä epäillä incl tai agua tai muuta rappeumasairautta
 
Takaisin
Top