Arkirakkauden osoitusta

Meilläkin on yhteistä taivalta takana reilu 7v. Että onhan se toki niin, ettei aina voi olla yhtä lempeä, mutta eilen kävimme keilaamassa ja se oli ihanaa kaikella tavalla [:)]
 
Me pussailemme aina, kun toinen on lähdössä jonnekin, poistumassa autosta, tulossa kotiin jne. Ja muutenkin illalla ennen nukkumaanmenoa, aamulla heti herätessä. Ollaan mutuenkin paljon tosi lähekkäin. Nyt on mietitty, että pitäisi varmaan ostaa leveämpi sänky kuin 140 cm, jotta olisi tilaa nukkua.
 
Ja tekstiviestejä työpäivän aikana, sekä sellaisia "ei ole mitään asiaa"- puhelinsoittoja, joissa ei ole mitään sen kummempaa syytä kuin vain jutella toisen kanssa.
 
Mun mieheni tulee perheestä jossa ei olla tunteita pahemmin näytetty eikä varsinkaan fyysisesti. Sen takia sille oli aluksi kauhean vaikeata kun minä olen taas oppinut omassa perheessäni halailemaan ja suukottelemaan ja puhumaan helliä rakkaille ihmisilleni. Nyt se on sitten kuitenkin kesytetty ja tavoille opetettu ja se on vähintään yhtä kova halailemaan ja pussaamaan kuin minäkin, ellei jopa "pahempi"![:D]
Meillä sanotaan rakastan monta kertaa päivässä ja jos se jostain (!) syystä jää sanomatta niin heti tulee kumma olo ja pitää soittaa perään. Aamusin jos herätään yhdessä niin on diili että se joka nousee ensin keittää kahvit. Mun mielestä on ihan jos olen jo itse ylhäällä lukemassa kun sängystä kuuluu uninen mutina "..kappiiii..." Ja kun on pannu laitettu porisemaan niin aina pitää palata sänkyyn antamaan hellyyttä [;)] Ja eniten meidän perheessä varmaan rakkautta näytetään ruualla [:D] Eli toinen laittaa ruuan valmiiksi että kun toinen tulee kotiin niin ei tarvitse kuin pöytään istua. Itse asiassa sanoinkin miehelleni ensimmäisen kerran rakastavani häntä, kun hän ensimmäisen kerran kokkasi  minulle: kermainen lohipasta, NAM! [:)] Se on meillä edelleenkin nimellä "rakkaus-ruoka".
 
Taivalta takana reilun kolme vuotta. Meillä myös "käytössä" jo täällä hyvin monelta esiin tulleet lähtö- ja tulo pusut, ihan niinkun Quara sanoi, autossa jne vähän joka paikassa. Jos toinen ei heti kotiintullessa muista pusua niin toinen varmasti huomauttaa! [:)] Ja paljon meillä sanotaan " rakastan sinua!". Pusutellaan muutenkin paljon kotona ja mies puristelee ohimennen tms.. [:)] Ja minäkin välillä.. [;)]
 
Olipa kiva lukee näitä viestejä!
meillä pusutellaan ja halaillaan päivittäin ja useesti! kumpi lähteekään aamulla aikasemmin töihin tai jonnekki muualle nii antaa lähtöpusun ja "rakastan sua". Joka päivä sanon rakkaalle kuin häntä rakastan. Nyt kun raskauden myötä tullu lisää herkkyyttä ja tuntuu että kaikki itkettää niin kulta on ollut tukena ja turvana, ottaa kainaloon ja silittää <3
 
Täällä vähän sama juttu, miiuhoo. Ollaan varmaan oltu miehen kanssa liian kauan yhdessä kun kaikki hellyysrutiinit karisseet. Yrittänyt niitä elvyttää, mutta ei oikein onnistu. Päivittäin kyllä riidellään edelleenkin samoista asioista kuin jo muutama vuosi sitten. Miksi ikävät/huonot tavat pinttyvätki aina tehokkaammin kuin ne kivat/hyvät. Saahan siinä sitten ihmetellä miksi esim. seksi ei sitten maistukaan kun sitä yöllä, toisen ollessa väsynyt ja masentunut, vonkataan... Ja vaikka ihan suoraan sanoo mikä vikana, niin ei mene viesti perille??? [&:]
 
Kiva lukea näitä teidän rakkausjuttuja... Meillä ei kumpikaan ole kovin kova halimaan, mutta meilläkin nämä lähtöhalit ja -pusut kyllä sentään käytössä.[;)] Joskus mies intoutuu hieromaan niskaa ja on siinä aika taitavakin, mä taan miehen jalkoja saunan jälkeen rasvailen (se on sellainen kuivanahkainen että aina sais rasvaamassa olla..). Mies soittelee päivällä töistä, ei mitään muuta tarvii välttämättä olla kuin että mitä kuuluu. Iltaisin se keittää hyvää bangladeshilaista teetä (joo on kaloreita tuhat..mutta onneksi osaa jo mun mukista jättää ylimääräiset sokerit pois..) ja tuo erilaisia eksoottisia hedelmiä töistä, mitä sitten saa uteliaana maistella.
Raskaaksi kun tulin, niin miehestä tuli vähän hössöttäjä mun voinnin suhteen, jos on ollut liukkaita säitä ulkona, niin ei sais mennä lainkaan sinne, kun voi kaatua [:D] eikä mitään vähääkään painavaa sais nostaa.. Mä oon sille monta kertaa sanonut, etten ole sairas enkä invalidi, vaan raskaana! Eräässä vaiheessa mä ihmettelin, miksi se kantaa meille kotiin kaikkea herkkua, keksejä ja karkkeja ja snackseja sieltä niiden kaupasta, ja kysyin, niin se sanoi että sen isosisko oli sanonut, että kun vaimo on raskaana, sille pitää antaa syötäväksi kaikkea mitä se tahtoo. Mä sitten sanoin, että hyvä ajatus, mutta mieluummin niitä hedelmiä kuitenkin vaan.. kiloja muutenkin ihan tarpeeksi..
 
Meillä pätee kotona järjestys että minä teen ruuan, ja mies tiskaa. Usein hellyyttelen ukkoa jollain eroikoisella ateriakokonaisuudella, ja hän taas on meidän perheen tunnollinen siivooja, itse olen suurpiirteinen.
Itse pidän lahjojen ostelusta, ja mielelläni piilottelen paketteja ja viestejä ympäri taloa :) Lahjat ovat aina käytännöllisiä, mitä äijä osaa arvostaa, viimeksi taisin hankkia uudet kengät ja epäkeskohiomakoneen :)

Mieheke on hellys siinä mielessä, että lähtee AINA hakemaan (jo ennen raskautta) herkkuja jos niitä halajan (esim. keskellä yötä suklaajädeä 24-huoltsikalta) ja sitten tarjoilee sitä suurella rakkaudella.  Me myös paljon kehutaan toisiamme, ja ollaan muissakin asioissa rehellisiä [;)]
 
aika vanha jo tää ketju, mutta niiiiin ihana aihe :) nuo arjen pikkuiset rakkauden ja hellyyden osoitukset on minusta niitä kaikista arvokkaimpia ja tärkeimpiä.

Itselläni aikaisemmisssa suhteissa nuorempana hellyyttä ei pahemmin osoitettu ja tuntuikin aina, että jotain puuttuu ja oli epävarma olo. Nykyisen suhteen alussa yllätyin mieheni huomaavaisuudesta ja aluksi en oikein tiennyt, miten suhtautua siihen. Tavallaan nolotti olla toisen huomion keskipisteenä. Mutta onneksi siihen tottui nopeasti ja oppi nauttimaan huomionosoituksista :)

Meidän suhteessa toisen arvostamista ja kunnioittamista näytetään olemalla kiinnostuneita hänelle tärkeistä asioista. Me pyritään joka päivä juttelemaan kunnolla. Aiheena voi olla ihan tavalliset arkiset asiat, ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Tärkeintä on, että jutellaan ja huomioidaan toisiamme.

Meille hellyys on tärkeää. Tapana on pusutella ja halailla usein. Myös silittely ja hierominen on yleistä :) Minulle (ja myös puolisolleni) on tärkeää saada olla toista lähellä ja tuntea toisen kosketus. Yritämme kertoa tunteistamme joka päivä ja usein hyvän yön toivotuksiin liittyvätkin sanat minä rakastan sinua. 
 
Ajattelin vielä nostaa tätä vanhaa ketjua yllemmäs.... että vieläkö teidän perheissä arkirakkaus kukoistaa!?!?

Tuolla ollaan parjattu niitä miehiä "reilukerhon" merkeissä muutamaan otteeseen.. Ja mitä enemmän on miettiny asioita, niin huomaa, että aika vähästä se "söpöily" on viimeaikoina ollut!

MUTTA.. rakas ukkokultani yllätti minut EILEN: Tää juttu menee näin:
Olin minä toissapäivänä vikissyt, että mun tekee ihan hirveästi mieli graavilohta! Että ihan hirveästi tekee mieli graavilohta.. Hirveästi tekee mieli graavilohta! Olin sitä kuulema oikee toistamalla huokaillut! En kuitenkaan tarkoituksellisesti! :D No niin.... mies sitte illalla käy autoa tankkaamassa ja tuo mammalle IKIOMAN PAKETIN GRAAVILOHTA ja sanoo, että "tämä on rakkautta!".
 
Vähäistä se on meilläkin, kun minua ärsyttää kaikki "lähentely" kun muutenkin oon kiree ja mättää kaikki eikä hymyilytä. Mut ehkä miehen puolelta joskus tulee se, että pyytää viereensä sohvalle istumaan ja rasvaa omasta aloitteestaan mun jalat. Ja lauantaina kaupasta tullessaan toi mulle paketin lempikeksejä ja 300 pussia teetä. Minä kun viime aikoina oon "säästäny" omasta teestäni, jotta voin hyvällä omalla tunnolla ostaa tytölle vaatteita.
 
Meillä arkirakkautta on se, että kokoonnutaan joka päivä saman ruokapöydän ääreen ja jutellaan kaikesta mahdollisesta. Joskus saadaan oikein henkevätkin keskustelut aikaan päivällispöydässä, sillä aikaa kun tyttö katsoo Pikkukakkosta :-) 

Jakaminen on myös tapa osoittaa rakkautta päivittäin. Jos kuorit hedelmän itsellesi, tarjoat siitä toiselle puolet. Tai jos käyt keittiössä hakemassa vaikkapa jotain juotavaa niin muistat kysyä haluaisko toinenkin jotain. 

Mies osoittaa rakkauttaan myös aika usein tavallaan tytön kautta. Esimerkiksi sanomalla tytölle, että "wau kun äiti on laittanut hyvää ruokaa, käypä nyt antamassa pusu äidille ja sano kiitos". Tai jos ostan tytölle jotain uutta, vaikkapa vaatetta tai lelua niin mies aina muistaa käskeä tyttö kiittämään äitiä. Minusta se on jotenkin tosi mukavaa! Lisäksi mies usein antaa mun nukkua aamulla siihen saakka kun itse lähtee töihin. Tänä aamuna oli antanut jopa tytölle aamupalaa ennen kuin heräsin. Aamupesut tehtynä ja kaikki. Oli tosi kiva herätä suoraan kahville ja aamupalalle itse. 
 
Yumna, nojoo, tekstis pisti miettimään. Sulla taitaakin olla aika hyvä miespakkaus. Mun mies on alusta alkaen puhunu mulle tytön kautta (tai kissojen) niin hyvät kuin pahatkin asiat. Ja mua se ärsyttää suunnattomasti. Alussa vielä reagoin niihin, vaan nyt olen alkanut sulkea korvani. Jos ei voi mulle suoraan sanoa, niin ei tarvi olettaa, että muhun liikettä sais (ja sit tulee huutoa kun en tee jotain, että ei sekään oo hyvä). Vähän solmussa tää tilanne. 
 
nyt mä oon kyl kateellinen... meillä on vain tulo ja lähtöpusut mutta ne ei tunnu miltää ku tuntuu et ollaa miehen kaa vaa kämppiksii aika samanlailla ku miiuhoolla...
 
Pakkohan se on myöntää, Starletti ja Malin, että kyllä minä itselleni oon oikean aarteen saanut. Ei siitä mihinkään pääse. Harmi, ettei teillä mene parisuhteessa niin hyvin, ehkäpä joku huonompi kausi menossa ja parempaa taas tulossa?
 
 
Meillä jää väsymykseltä joskus arkirakkaus osoittamatta mutta kyllä meillä yleensä päivittäin halitaan ja pussaillaan tai muuten härnätään kaikella rakkaudella :D

Joskus harvoin makoillaan illalla sohvalla sylikkäin, ehkä taas enenemässä määrin jahka lapset kasvaa isommiksi ja aikuisten aikaa jää enemmän.

Saunan lasioveen kirjotetaan huuruun viestejä.  Ja joka ilta pussataan hyvät yöt ja rakkauden toivotukset vaikka kuinka väsyttäisi.

Pitäis enemmän nähä vaivaa että järjestäis sitä aikuisten keskinäistä aikaa, tekis parisuhteelle tosi hyvää.  Nyt on keskittyny järjestämään perheaikaa, mikä sekin on tärkeetä, mutta välillä pitäis muistaa sitä suhdettakin vaalia ilman lapsia.
 
Voi voi... tässä asiassa pitäisi kyllä ryhdistäytyä. Nykyään on juurikin toi kämppismeininki meillä ja välillä aika viileäkin sellainen :( Molemmat kun ollaan väsyneitä ja kiukkuisia, niin se ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Yritän kyllä aina välillä sanoa miehelleni, että rakastan häntä kaikesta huolimatta, vaikka olis kuinka vaikea ajanjakso meneillään.
 
Harmikseni huomasin et meinasi hiipua meidän normaalit arkiset rakkaudenosoitukset mut nyt ollaan taas tsempattu :)
Aina lähtiessä tai saapuessa pusut vaihdetaan, samoin illalla hyvänyön-suukko, ruoasta aina kiitetään pusun kera. Spontaaneja halihetkiä ja muutenki semmosta kiusoittelua, läppäsy takapuoleen ym. :)
Sit on tietty ne ei-fyysiset rakkaudenosoitukset, lähtien ihan vaan siitä et toinen tiskaa jos toinen ei oo kerenny tai et antaa toisen vaikka kattoo sitä lempparitelkkaohjelmaa vaikka ite ei siitä tykkäiskään.
 
pitkän ja kiivaan keskustelun jälkeen sain taputuksen päähän ja pusun ottalle, tapahtu samana iltana eikä sen koommin että siinä se arkirakkaus.. :(  alkaa kohta oma kiinnostus lopahtaa väsymyksen ohella
 
Valitettavasti rupee itsellekin valkenemaan, miksi monet pariskunnat eroavat silloin kun lapsi/lapset ovat pieniä. Kyllä se aika ajoin on vaikeaa yrittää huolehtia lapsesta ja omasta jaksamisesta ja sitten vielä parisuhteestakin. En kuvitellut, että se olis näin vaikeaa. Mutta meillä ainakin auttaa SE PUHUMINEN. Ja kummasti saa aikaiseksi puolisonkin käytöksessä muutosta, kun itse yrittää olla positiivinen ja osoittaa rakkautta. Mä sain yhtenä iltana hyvän yön toivotuksen pitkästä aikaa :) Yleensä ollaan vaan niin väsyneitä, että kaadutaan sänkyyn sanomatta mitään...

On myös kiva kuulla, kun toinen sanoo, ettei ole aikeissa lähteä mihinkään, vaikka olis paljon riitoja. Kyllä mulla yleensä on sellainen olo, että meidän suhde aika vankalla pohjalla on, mutta silti sitä joskus miettii, että entä jos mies kyllästyy väsyneeseen ja kiukkuiseen akkaan ja lähtee lätkimään.
 
Takaisin
Top