Arkirakkauden osoitusta

Ö

örkki

Näppärä viestien naputtelija
Niin, tuolla odotusta odottavien ketjussa oli joskus kerrottu, miten rakkautta osoitellaan puolin ja toisin. Sekun on hukkunut sinne jonnekin, ni ajattelin, että heitänpä tänne ihan oman aiheen sitä varten. Se kun on tärkeää osoittaa toiselle välittävänsä toisesta. Ja toisten tarinoita on mukava lukea.
 
Kerronpa tähän meidän yhden hauskan tavan. Aina kun kohtaamme vastakkain tässä talossamme, tai muutenki vaan, ni annamme toisillemme pusun.
 
No mä oon ruvennu tyhjentää miehen eväslaukun (siis en syö vaan tyhjennän käytetyt astiat pois) ja välillä teen sille eväät valmiiksi. Ja mies yks ilta varovaisesti kysyi voisiko alkaa taas rasvata mun jalkoja synnytyksen jälkeen. Edellinen rasvaus tapahtu kuukaus sitten (sitä ennen joka päivä) mut mulle iski siitä niin huono olo että jätettiin koko homma pois. 
 
Meilläkin pusutellaan joo. Semmoinen kiva tapa miehellä on et aika usein hän tekee mullekin voileivät kun laittaa itselleen iltapalaa ja mä taas saatan tehdä iltapalan hälle valmiiksi kun tulee iltavuorosta kotiin. Meillä on kotihommat jaettu mut välistä tehdään toisen hommia, siitä tulee hyvä mieli kun on itse väsynyt. Nyt mulla on kyllä jäänyt vähemmälle ja mies on enempi tehnyt kun oon ollut niin kipeänä...
 
ALKUPERÄINEN: starletti

No mä oon ruvennu tyhjentää miehen eväslaukun (siis en syö vaan tyhjennän käytetyt astiat pois) ja välillä teen sille eväät valmiiksi. Ja mies yks ilta varovaisesti kysyi voisiko alkaa taas rasvata mun jalkoja synnytyksen jälkeen. Edellinen rasvaus tapahtu kuukaus sitten (sitä ennen joka päivä) mut mulle iski siitä niin huono olo että jätettiin koko homma pois. 


Nauratti tuo eväslaukun tyhjentäminen [:D] "siis en syö...." Anteeksi, kun nauran [;)]

Me pusutellaan muutenkin ihan jatkuvasti. Ei ole yhtäkään päivää, että ei halailtaisi ja pusuteltaisi vähintään tunnin välein... [8|] Siis aina silloin, kun olemme kotona yhdessä. Työt sun muut nyt on sitten taas asia erikseen. Olemme vain molemmat todella hellyyden- ja huomionkipeitä. Muuten sitten hieromme toisiamme ainakin kerran viikossa. Juuri eilenkin mies hieroi tunnin samalla, kun katsoi jotain kalastusohjelmaa [:D] Minä hieroin sitten vastapalvelukseksi vartin [8|][:D] Yhdessä välissä mies piirsi joka ilta selkääni. Nykyään se on vähän jäänyt, kun en voi maata enää mahallani. Muuten saatan väsätä meille molemmille leivät jos syön itse tms. Mies myös tekee jos pyydän. Kahvia keitän välillä "yllätykseksi". Itse en kahvia juo ollenkaan..
 
Meillä on tapana laittaa aina joskus tekstiviesti, joku hempeä, toiselle kesken työpäivän. Ihana viesti mieheltä saa aina mulle hymyn huulille. Keskusteluhetki päivän tapahtumista ja tulevasta vauvasta nokikkain sängyssä ennen nukkumaan ryhtymistä on meille myös arjen romantiikkaa. Siihen liittyy aina silittelyä, halailua ja pusuttelua.[:)]
 
Pusutellaan paljon, halitaan ja ohimennen aina välillä mies nipistää tai läppäsee takamukselle [:D]. Mut aika paljon on sitä et telkkua katotaan yleensä sängyltä niin et mies pitää kainalossa ja samalla aina pusuttelee niskaa ja jos katotaan sohvalta, niin mies lepää yleensä niin et sillä on pää mun reittä vasten tai nojaa päällä mun rintaan. Ollan molemmat hirmu hellyyden kipeitä ja yleensä aina ollaan toisissamme kiinni kun ollaan kaksin kotona ja aika paljon näytetään tunteitamme myös kaupassa kassajonossa jne. Kyllä yleensä mies huomauttaa jos ei oo saanu mielestään tarpeeks hellyyttä, sanoo vaan aina et no ei sitten  aattelin et jos vähän sais sua tähän syliin [:)]. On se vaan niin ihana mies [:)].
 
Ihana lukea näitä! Alkaa oma pieni sisäinen romantikkokin heräämään.

Meillä kans pusutellaan ja halaillaan tiheään pitkin päivää. Tärkeitä hetkiä ovat aina ne, kun ollaan yhdessä menossa nukkumaan. Ehditään hetki rauhoittua ja puhua vakavia, sitten sylikkäin nukahdetaan yhtä aikaa. Se on parasta. Pienet yllätykset kuuluvat myös meidän arkeen; kynttiläillallisia, tunnelma valaistusta, hierontaa, jotain pientä, millä toista ilahduttaa.

Taidanpa heti kaapata tuon miehen kainaloon, jää pleikkaripelit mukavasti kesken [;)]
 
Sen takii mä tän viestiketjun perustinkin, että lähennyttäis kohti miehiämme [;)] Ja ei saa unohtaa miestä sittenkään, kun on se pikkuinen mukana.
 
On hyvä kun on joitain "hellyysrutiineja". Meillä niitä on aika paljon. Se joka lähtee ensin kotoa, tulee antamaan pusun. Ja sen, joka on ensin kotona, tehtävänä on sännätä heti ovelle ottamaan rakas vastaan pusuin ja halein, kun hän tulee kotiin. Iltaisin menen aiemmin nukkumaan, ja vaadin aina miehen peittelemään ja antamaan mulle iltasuukon. [:)]

Lisäksi me soitellaan ja tekstaillaan paljon hempeitä, etenkin jos ollaan pitkään erossa. Miehelle musiikki on erityisen tärkeää, hän saattaa soittaa jos radiosta tulee jokin kaunis laulu tai jos olemme kotona, hänen pitää päästä tanssimaan kanssani. Mä kirjoittelen miehelle joskus rakkausviestejä tai jos en ole kotosalla, lähetän jonkin kivan postikortin. Mies taas haluaa aina ostaa minulle pieniä lahjoja (materialisti!).
 
Mä olen meillä se hellyyden kipeämpi osapuoli ja useasti köllötän pää miehen reidellä kun katellaan sohvalla dvd:tä. Mut sit toki pusuja ja haleja annetaan päivittäin useasti toisillemme. Näin raskausaikana mies saattaa kaapata mut takaapäin syleilyynsä ja silitellä massua. Iltaisin me ei sängyssä pystytä kauheesti hellyyttä toisillemme osoittamaan, kun 15 kiloinen koiruli on aina jommankumman kainalossa ja vaatii omaa osuuttaan hellyydestä.

Mä keitän aina aamuisin kullalleni kahvia sillä aikaa kun hän on koiran kanssa ulkona. Joskus tulee leivottuakin ihan pelkästä rakkaudesta toista kohtaan.

Meillä myös isäntä jonkinlainen materialisti, kun tykkää ostaa mulle herkkuja ja vaatteita kun rahaa löytyy. Jos ei löydy on hirmu pahoilla mielin ettei voi mua hemmotella. [:D]
 
Tulipa melkein paha mieli kun luin tätä ketjua... [:(]
Musta tuntuu, että mies ei ymmärrä vapaaehtoisesti helliä yhtään vaan mun pitää aina kerjätä, joka kiehnäämällä vieressä kun istutaan sohvalla tai tuuppimalla tai muuten. Sitten se on muutaman hetken silitys ja thäts it. Hyvän yön pusu ehkä, jos jaksan sitäkään antaa. Kerran tässä männä viikolla halasi, kun heräsin aamulla ennen töihin menoa ja se tuntui hyvältä. Mutta kun ei sitä satu kovin usein.
Ja kun olen sanonut ihan suoraan, että mulla on nyt ihan erityinen hellyydenkipeys raskaana ja että voisit joskus helliä mua ilman, että mun täytyy kerjätä sitä. Ja kerran sanoin joku kuukausi-pari takaperin että musta on alkanut tuntua, että ollaan kämppiksiä. Yhtä vähän tuntuu olevan koskestusta täällä. Sitten menikin ehkä viikko mukavasti ja sain hellyyttä, mutta sitten se taas hiipui olemattomiin.
Eikä enää oikein jaksa itse aina tehdä aloitetta siihen hellyyteen kun on alkanut tympiä ja v*tuttaan koko juttu.
Ainoa, mitä saan ns. vapaaehtoisesti ja varmasti (siis jos satumme menemään samaan aikaan nukkumaan), on muutama suukko niskaan illalla sängyssä.
Tulipas nyt vuodatus mutta tekipä hyvää saada purkaa tätä ahistusta ja pahaa mieltä [:(]
 
Nii, mä taidan olla meidän perhees se joka välillä unohtaa toisen hellimisen. En mä koskettele tai pusuttele omasta alotteesta, mies siitä välillä huomauttaa ja kerjää ja sit mää taas muistan hetken aikaa. Mies on tän kai tajunnu että tällänen mää oon eikä se enää silleen vonkua huomiota. Tai se o tyytyny siihen että isse antaa hellyyttä vaikkei saakaan takas samaa määrää. En tiedä ymmärtääkö miehet (tai naisetkaan) mun ajatusmaailmaa, mut mulle tää arkirakkaus on vaikka sitä että mä suostuin tulemaan raskaaks. 17-vuotiaasta oon ollu tarkka ehkäsystä (miesten ei oo koskaan tarvinnu huolehtii mistään), ja nykysen miehen kans tuli se raja täyteen. Ehkä mä oon rakastunu enkä vaan ihastunu ku suostuin tähän loppuelämän kestävään muutokseen just tämän miehen kans. 
 
miiuhoo, ymmärrän sua tosi hyvin, koska mulla oli jopa kylmempi ex-avomies. Hän ei ikinä tehnyt aloitetta halaamiseen tai pusutteluun ja ei juuri edes vastannut minun aloitteisiin, seisoi kuin seiväs, kun yritin halata. Muistan, että oli oikein vuoden tapaus, kun hän kerran hipaisi mun olkapäätä ohi mennessään, olin siitä niin onnellinen. Hän oli niin "hysteerinen", ettei voinut halata mua edes vaatteet päällä meidän olohuoneen perukoilla, koska toisessa päässä olohuonetta oli ikkuna, jonka takana oli lasitettu parveke, jonka takana oli parkkipaikka, jonka takana oli katu, ja siellä kadulla olisi voinut joku kävellä ja nähdä, että me halataan!!! Siinä kävi sitten niin, että minä kuivuin olemattomiin reilussa parissa vuodessa. Aina vaan itse annoin hellyyttä hänelle, mutta takaisin en saanut mitään, en edes pyynnöstä, kun yritin monesti asiasta keskustella asiallisesti. Hän kun "ei vaan ollut sellainen tyyppi, joka halaa ym." Minustakin tuntui, että asuimme vain saman katon alla, mutta ei oltu ihan kunnolla yhdessä, ainakaan siten, miten olisin toivonut. Ei meillä muutenkaan ollut juuri mitään yhteistä intressiä elämässä, joten sekin latisti koko ajan. Onneksi lopulta erosimme. Sekuntiakaan en ole katunut.

Tällä hetkellä mulla on aivan toista maata oleva avomies ja olen niin älyttömän onnellinen ja iloinen siitä, että saan samalla mitalla hellyyttä takaisin, kuin itsekin annan hänelle. Me halaillaan ja pussaillaan vähän väliä, kun olemme samaan aikaan kotona. Ulkona ollessa kävelemme usein käsikkäin, mikä myös oli todella harvinaista ex-suhteessa. Muutenkin tunnen nyt olevani kunnolla yhdessä mieheni kanssa, meillä on paljon enemmän yhteistä elämässä kuin mitä mulla ja exällä. Muistan ajatelleeni, että jo muutamassa viikossa tunsin olleeni enemmän nykyisen kanssa kuin exän kanssa yli kahdessa vuodessa. Mieheni on läsnä meidän suhteessa ja välittää minusta sillä tavalla kuin toivonkin.

Kunpa sä miiuhoo saisit sun miehesi muuttumaan, koska tuo kylmyys tuottaa jatkuvaa pettymystä, turruttaa, latistaa ja masentaa, jos itse tarvitsee lämpöä. Toivon, että sun miehes tajuais asian ja tekis jotain!! (Toisin kuin mun ex.)

28+0
 
Eilen mies asenti koneelle mulle CSI-pelin, kun tykkään pelata niitä. Tänään sit aukasin koneen ja samaan kansioon oli liitetty tiedosto "Sinulle ja vauvalle". Aukasin sen ja siellä oli Jipun ja Edelmanin "Jos sä tahdot niin" -video. Katsoin sen. Naisena mä voisin siis vaan lähtee ja vauva lähtis mukana...Sitäkö se pelkää? Itku tuli.  
 
Meillä myös halaillaan ja pusutellaan paljon päivittäin. Aina kun toinen lähtee kotoa annetaan halit ja pusut ja samoin kun toinen saapuu kotiin[:)] Illalla telkkua katselen yleensä miehen kainalossa tai pitäen päätä miehen reiden päällä. Meillä on yleensä tapana, että se joka kotiutuu ensimmäisena töistä tekee ruoan toiselle. On sitten toisen ihana tulla kotiin valmiiseen pöytään[;)]

Nyt jouluna meillä on ollut sellainen joulukalenteri, jonne aina joka toinen päivä toinen jättää vihjeen, minne on piilottanut toiselle lahjan. Itselläni on parittomat päivät ja miehellä parilliset. Tulee sitten samalla annettua etukäteisjoululahjoja jo toiselle. Olen miehelle varannut piilotettavaksi hänen lempi salmiakkejaan, t-paidan, boksereita ym. Itse olen jo saanut karkkeja, suklaata ja mm. jalkojen hoitosetin[:D]

Samoin arkirakkautta osoitetaan usein tyynyn päältä tms. löytyvin ihanin viestein tai ihan tekstiviestein.
 
Ihana joulukalenteri Riidalla! Meillä on vaa akuankan kalenteri ja yritetään yhdessä pähkäillä kysymyksiin vastauksia :) Kivaa sekin.
 
Tulipas tosiaan parempi mieli, kun tänne vuodatti ja on tässä raskauden aikana hieman normaalia herkempi... Ja nyt on ollut mukavat pari päivää, kun sitten tuon viestin jälkeen kerroin nuo jutut miehelleni, että osaisi nyt asennoitua minuun vähän eri tavalla, kuin "normaalioloissa" [:)]
 
Hienoa miiuhoo! Mä toivon teidän suhteeseen paljon rakkautta. Ja se toisen kans eläminenhän on sitä, että tahtoo rakastaa, silloinkin kun on vaikeaa. Eli on sitoutunut kumppaniinsa. Rakastumisen tunne kun häviää - ja tulee takaisin. <3
 
Takaisin
Top