Tulitukka, millanen sun kokemus kysistä oli? :) tai ylipäätään miten sun synnytys meni?
No siis. Synnytys meni ihan hyvin. Kun me osuttiin synnyttämään, oli hirveä kiire kaikilla. Anestesia lääkärit oli kaikki kiinni muualla, joten puudutukset jäi saamatta. Aluksi saatiin lupa jo ponnistaa ja yhtäkkiä kätilö katosi huoneesta. Muistan ihmetelleeni miehelle, että kahdestaanko me tää muksu maailmaan saatetaan, kun supistaa ja sai ponnistaa, mutta ketään muuta ei ollut läsnä. Ponnistusvaihe lopunkaiken kesti 17min, kun saatiin kätilö takas paikalle. Synnytys oli helppo, vaikka vähän hukassa oltiin. :D Toisen asteen repeämillä selvittiin ja oli kivannäköinen harkkarimieskin auttamassa :D
Mut salissa mua huomioitiin tosi vähän. Tasan kerran pyysin päästä vessaan, niin melkein tunnin sain odotella, että mut tultiin irrottamaan käyristä, kun ekalla kertaa "unohtivat" mun vessahädän, kun jotain muuta kysyttiin. Kivunlievityskään ei mennyt nappiin: mitään ei tarjottu ja itse sai kysellä lämpöpussien perään ja kaiken muunkin, yleensä useammin kun kerran ennen kuin vastaus tuli. Jäi hieman ärsyttämään. Kovasti olisivat myös halunneet, että mä käyn heti synnytyksen jälkeen suihkussa/vessassa ja olikin kiire pois salista. Suihkuun ja syömiseen annettiin aikaa puolituntia. Mä hikisesti pystyin istumaan sängyllä, kun kaikki voimat oli loppu. Enhän mä mihinkään suihkuun päässy ja siitä kiukuttelivat. Ja sängyllä saivat kärrätä mut huoneeseen, kun en pystynyt pysymään edes istumassa.
Loppuaika vietettiin perhehuoneessa. Suurinosa hoitajista oli mukavia, mutta osa myös epämukavia. Mulla painoi kanyylin letku/piikki suoraan vasemman käden hermoon ja koko käsi oli ihan tunnoton niin en pystynyt vauvaa nostamaan tai vaihtamaan vaippoja ja osa mua tästä syyllistikin, kun mies teki kaiken. Vasta toisena päivänä jaksoin nousta suihkuunkaan. Vauvaa kuitenkin huomioitiin hyvin, mutta mun oloa ei. Särkylääkkeitä sai pyytää ja kysellä käytännöistä, kun kukaan ei kertonut. Pari kertaa painelivat kohtua ja siinä oli mun huomiointi.
Myös olivat keksineet jostain mun tietoihin, että mut ollaan katetroitu jota ei tosiaan oltu tehty ja siitä sai hetken vääntää. Mitään hoito-ohjeita en saanut itselleni. Esimerkiksi tuohon repeämään tai ohjeistusta siihen mitä lääkkeitä saan syyä. Myös unohtivat kertoa, että istukka oli repaleinen eikä välttämättä kaikki palat tulleet ulos. Ja sen, että mun hemoglobiini on tippunu huimasti - nää sain tietää kun neuvolatäti tuli kotikäynnille.
Mutta toisaalta, en mä itseäni oo kerenny murehtimaankaan, kun halusin että vauvalla on kaikki hyvin. Meillähän löydettiin lähtötarkastuksessa sivuääni sydämestä, jota ei kuitenkaan enää kuulunut kuuden tunnin päästä uusinta tarkastuksessa. Muutenkin ottivat EKGn ja ultrasivat sydämen, sekä ottivat neliraajapaineet. Paineissa oli sanomista ja ultrassa joku virtaus oli vähän pielessä. Uusintamittaus paineista kahden päivän päähän ja uusi kontrolliultra 1,5kk iässä. Mut ei kuitenkaan pitäs olla mitään. Vauvan siis syynäsivät tosi hyvin läpi.
Kyssillä tuntuu olevan hyvää henkilökuntaa ja huonoa ja se jako on aika selkeä. Kun me käytiin uusinta mittauksessa noiden paineiden puolesta niin harhailtiin pitkin lasten puolta ja kyssin neuvonta laitto meidät kaupungin puolelle kun ei ollut lähetettä (lääkäri soitti mulle päivää aikasemmin ja laitto vaan viestin, että minne ja mihin aikaan). Kaupungin puolelta lähetettiin meidät takaisin kyssin puolelle ja saatiin ihana hoitaja mukaan, joka pyysi nyreää neuvontaihmistä katsomaan heidän varauskirjansa, mistä se aika löytyikin. Ärsytti, kun juoksuttavat kahta nuorta vanhempaa ja viiden päivän ikäistä vauvaa ympäriinsä.
Avauduinkohan mä tarpeeks jo :D Mut siis ihan positiivinen kuva jäi, vaikka mä vaan lähinnä asuin perhehuoneessa vauvan ja miehen kanssa ja mun ulkonakäymisreissut rajoittui vessaan, suikuun ja ruuan hakuun. Jälkimmäisestäkin suurimman osan hoiti mies. :D