Arki vauvan kanssa
- Ketjun aloittaja Uidi
- Aloituspäivämäärä
Uidi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä ensimmäinen viikko kotona ja mies oli sen isyyslomalla. Palaa huomenna töihin ja pitää loput lomat myöhemmin.
Vieraita on käyny muutamana päivänä, aika raskasta on jos vieraat on kauan. Mun vanhemmat ku tulee kaukaa, ni ne oli lähes koko päivän. Ei oikee osaa mennä nukkumaan, ku on porukkaa. No, seuraavana päivänä nukuinki sit reilusti :)
Muutamana ekana yönä nousin joka kerta kattomaan, ku vauva piti jotakin ääntä, nyt en varmaan ees herää jokaiseen äännähdykseen. Meillä vauva nukkuu omassa korisängyssä meidän sängyn vieressä.
Itellä on jotenki ristiriitaiset tunnelmat, nyt pitäis vaan olla vauvan kanssa kotona, mut en tiiä oikee, et mikä tökkii. Vauva on ihana, mut ehkä tää muutaman tunnin välein -rytmissä eläminen "ahdistaa". En oikee itekkää osaa sanoo :/ Toisaalta nautin siitä, kun saa vain sylitellä vauvaa ja olla vaan.
Vieraita on käyny muutamana päivänä, aika raskasta on jos vieraat on kauan. Mun vanhemmat ku tulee kaukaa, ni ne oli lähes koko päivän. Ei oikee osaa mennä nukkumaan, ku on porukkaa. No, seuraavana päivänä nukuinki sit reilusti :)
Muutamana ekana yönä nousin joka kerta kattomaan, ku vauva piti jotakin ääntä, nyt en varmaan ees herää jokaiseen äännähdykseen. Meillä vauva nukkuu omassa korisängyssä meidän sängyn vieressä.
Itellä on jotenki ristiriitaiset tunnelmat, nyt pitäis vaan olla vauvan kanssa kotona, mut en tiiä oikee, et mikä tökkii. Vauva on ihana, mut ehkä tää muutaman tunnin välein -rytmissä eläminen "ahdistaa". En oikee itekkää osaa sanoo :/ Toisaalta nautin siitä, kun saa vain sylitellä vauvaa ja olla vaan.
Ollaan oltu reilu viikko kotona, beibis syntyi 8.6 ja kotiin päästiin 10.6. Päivät menee aika pitkälti sohvalla (onneks ostettiin talvella mekanismisohva niin saa monia mukavia asentoja!) Energiaa olisi ja tekisi mieli tehdä kaikenlaista mutta vielä menee suurin osa ajasta imettäessä. Asioilla ollaan käyty muutaman kerran. Kaupassakäyntiin en vielä yksin kyllä lähde! Neidillä on aamulla tai illalla parin tunnin huutomaratoni, veikkaan että mahassa kipristelee vaikka röyhtäisee ja kakkaa säännöllisesti.
Ite myös huomasin että kahvivieraat on jees mutta kun oma äitini oli täällä yökylässä niin se tuntui tosi raskaalta!
Nautin tosi paljon tästä vauva-ajasta kun vielä viihtyy hyvin tissillä ja sylissä!
Ite myös huomasin että kahvivieraat on jees mutta kun oma äitini oli täällä yökylässä niin se tuntui tosi raskaalta!
Nautin tosi paljon tästä vauva-ajasta kun vielä viihtyy hyvin tissillä ja sylissä!
Täällä on lähtenyt sujumaan hyvin ja nautimme vauvasta aivan valtavasti :) mies oli kaksi viikkoa kotona ja nyt ekaa päivää töissä. Se mikä itseni yllätti tässä hommassa, on se miten kiinni oikeasti vauva on äidissä imetyksen vuoksi. Tottakai sen tiesin etukäteen mutta silti pääsi vähän yllättämään. Koinkin pientä ahdistusta alussa siitä miten en voi lähteä enää edes kauppaan ilman hirveää valmistautumista (imetettävä ensin jne). Silloin toki oli päällä muutenkin hormonimyrsky ja tuntui että on yhdessä hetkessä menettänyt oman elämänsä 
nyt on vähän helpottanut onneksi. Ja kun on päässyt vauvan kanssa vaunuttelemaan, meinasin tulla hulluksi kun piti viettää eka viikko neljän seinän sisällä! Muutenkin nopeat kaupassa käynnit yksin tai lenkit koirien kanssa jne ovat olleet itselleni ihana hengähdystauko ja mies on mielellään jäänyt vauvan kanssa. Sitten on taas ihana palata kotiin :) on tämä kaiken kaikkiaan vaan niin ihmeellistä ja tunteikasta aikaa!
nyt on vähän helpottanut onneksi. Ja kun on päässyt vauvan kanssa vaunuttelemaan, meinasin tulla hulluksi kun piti viettää eka viikko neljän seinän sisällä! Muutenkin nopeat kaupassa käynnit yksin tai lenkit koirien kanssa jne ovat olleet itselleni ihana hengähdystauko ja mies on mielellään jäänyt vauvan kanssa. Sitten on taas ihana palata kotiin :) on tämä kaiken kaikkiaan vaan niin ihmeellistä ja tunteikasta aikaa!Täällä on vauva-arki lähtenyt kivasti käyntiin. Kotiuduttiin vauvan ollessa 2vrk. (Viime to)Ja itse olin hyvässä kivuttomassa kunnossa sektion jäljiltä niin päästiin heti kotiin ku lääkäri vauvan tarkisti :)
Mies on nyt 2viikkoa meidän kanssa kotona ja sitten 4vk töissä ja jää kesälomalle. Isyyslomasta jättää viikon syksyyn/talveen.
Vauva on tyytyväinen ,nukkuu hyvin. Illalla 9nukkumaan ,öisin heräillään kerran puoli 2aikaan ja aamulla 6aikaan syö josta jatkaa unia 9asti (mies nukkuu vauvan kanssa edelleen vielä yöunta :). )
Imetän ja maitoa tulee korvista saakka ulos eli täysimetyksellä mennään.
Täytyi hommata sähköpumppu että saa enimmät maidot pois kun rinnat täyttyy eikä vauva kerralla jaksa molempia rintoja kun niin paljon tulee.
Eilen neuvolatäti kävi ja kaikki ok. Vauvalle vajaassa 4päivässä 100g. N.80g syntymäpainoon.
Mies on nyt 2viikkoa meidän kanssa kotona ja sitten 4vk töissä ja jää kesälomalle. Isyyslomasta jättää viikon syksyyn/talveen.
Vauva on tyytyväinen ,nukkuu hyvin. Illalla 9nukkumaan ,öisin heräillään kerran puoli 2aikaan ja aamulla 6aikaan syö josta jatkaa unia 9asti (mies nukkuu vauvan kanssa edelleen vielä yöunta :). )
Imetän ja maitoa tulee korvista saakka ulos eli täysimetyksellä mennään.
Täytyi hommata sähköpumppu että saa enimmät maidot pois kun rinnat täyttyy eikä vauva kerralla jaksa molempia rintoja kun niin paljon tulee.
Eilen neuvolatäti kävi ja kaikki ok. Vauvalle vajaassa 4päivässä 100g. N.80g syntymäpainoon.
LovecraftianBaby
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä on mennyt nää isyysloman 18 päivää ihan hurjaa vauhtia! 
Ensimmäiset kaksi viikkoa meni 3h välein syöttämisrumbaan, mikä oli erittäin epämukavaa sekä meille vanhemmille että lapselle. Lapsi ei saanut levättyä kunnolla missään vaiheessa ja me vanhemmat stressassimme myös lepoa ja imetyksen/pumppaamisen/korvikkeiden antamisen kanssa. Mutta vaikeammaksi kävi kun pitikin alkaa vähentämään korvikkeiden määrä ja lisäämään imetyskertoja. Rytmi muuttui lapsella täysin ihan ennalta arvaamattomaksi ja samalla piti hioa imetysasentoa ja toisaalta oli enemmän sidottu sohvaan ja tuntui siltä, ettei itse pystynyt tekemään mitään.
Toisaalta kiva, että mies hoiti kerrankin kaikkea.. mutta ongelmana on, että nyt kun mies on taas töissä, niin mitäs nyt? Stressaavaa sekin. Onneksi tyttö on juuri nukkumassa, niin kerkeää näitä asioita purkamaan täällä..
Meillä kävi vieraita ihan jatkuvalla syötöllä ja se oli todella rankkaa, vaikka vieraat olisivatkin kuinka hyväntahtoisia tahansa. Tuntuu ettei moni tajuakaan, kuinka väsynyt sitä on muksun kanssa tässä uudessa tilanteessa. Totuttelemistahan tää vielä on. Erityisesti anoppi ärsyttää tällä hetkellä eniten, sillä se tuntuu jatkuvasti haluavan Pikkuisen syliinsä ja mulla taas on hirveät leijonaemon vaistot jotka toivois, että se antais mun lapsen olla Ruokaa saa tähän talouteen tuoda jos haluaa, mutta muuten vois vieraat pysytellä jossain vähän kauempana.. tai olisivat edes oottaneet siihen, että muksu on kuukauden/pari. Tuntuu ettei me olla perheenä saatu vielä itseämme kasaan ja sitä on vaikeaa tehdä, jos täällä ramppaa väkeä jatkuvasti ihmettelemässä menoa.
Tää tuntuu samaan aikaan elämän parhaimmalta ja tuskaisimmalta hetkeltä Siitä mun mielestä ei puhuttu tarpeeksi missään.. että kuinka aikaa vievää tämä kaikki on ja kuinka väsynyt sitä on ja kuinka tunteet on tosi ristiriitaiset etenkin alussa, kun kipuja on sekä synnytyksestä että imettämisestä ja palautuminen kestää sen minkä kestää (tuntuu ikuisuudelta!)..
Vaikka toki nautin suurimman osan hetkistä pikkuisen kanssa ja toisinaan huomaan istuvani ja tuijottavani tätä suloista pientä nyyttiä, enkä malta pitää silmiäni poissa siitä
. Synnytys itsessään ei ole mun mielestä mitään verratuna siihen säätämiseen mitä sen jälkeen on ollut, etenkin kun meidän neiti syntyi alhaisten sokeriarvojen kanssa ja muutenkin pikkuisena. Sairaalapäiviä muistan suurella kauhulla ja tuskalla.
Ja sitten taas näen kuinka suloisesti neiti jo ihmettelee, miten hassuja ilmeitä se tekee kun katselee ja hämmästelee maailmaa/vanhempiaan/mitä vain, miten taitavasti se otttaa jo nykyään paremman imetysotteen, miten söpösti se ahmii itsensä täysin puhki ja välillä hymyilee ja virnistelee veikeästi.. Sydän vain sulaa ja kaikki ongelmat ja haasteet tuntuu ihan turhilta ja pieniltä.. hetkellisiltä ja mitättömiltä siihen nähden, kuinka ihmeellinen on tämä uusi pieni elämä sylissäni
Noh.. nyt kyllä pitää mennä syömään ennen kuin tuo pieni herää, että jaksaa imettää ja olla pikkuisen kanssa
Onnea ja tsemppiä muillekin vauva-arkeen.
Ensimmäiset kaksi viikkoa meni 3h välein syöttämisrumbaan, mikä oli erittäin epämukavaa sekä meille vanhemmille että lapselle. Lapsi ei saanut levättyä kunnolla missään vaiheessa ja me vanhemmat stressassimme myös lepoa ja imetyksen/pumppaamisen/korvikkeiden antamisen kanssa. Mutta vaikeammaksi kävi kun pitikin alkaa vähentämään korvikkeiden määrä ja lisäämään imetyskertoja. Rytmi muuttui lapsella täysin ihan ennalta arvaamattomaksi ja samalla piti hioa imetysasentoa ja toisaalta oli enemmän sidottu sohvaan ja tuntui siltä, ettei itse pystynyt tekemään mitään.
Toisaalta kiva, että mies hoiti kerrankin kaikkea.. mutta ongelmana on, että nyt kun mies on taas töissä, niin mitäs nyt?
Stressaavaa sekin. Onneksi tyttö on juuri nukkumassa, niin kerkeää näitä asioita purkamaan täällä.. Meillä kävi vieraita ihan jatkuvalla syötöllä ja se oli todella rankkaa, vaikka vieraat olisivatkin kuinka hyväntahtoisia tahansa. Tuntuu ettei moni tajuakaan, kuinka väsynyt sitä on muksun kanssa tässä uudessa tilanteessa. Totuttelemistahan tää vielä on. Erityisesti anoppi ärsyttää tällä hetkellä eniten, sillä se tuntuu jatkuvasti haluavan Pikkuisen syliinsä ja mulla taas on hirveät leijonaemon vaistot jotka toivois, että se antais mun lapsen olla
Ruokaa saa tähän talouteen tuoda jos haluaa, mutta muuten vois vieraat pysytellä jossain vähän kauempana.. tai olisivat edes oottaneet siihen, että muksu on kuukauden/pari. Tuntuu ettei me olla perheenä saatu vielä itseämme kasaan ja sitä on vaikeaa tehdä, jos täällä ramppaa väkeä jatkuvasti ihmettelemässä menoa. Tää tuntuu samaan aikaan elämän parhaimmalta ja tuskaisimmalta hetkeltä
Siitä mun mielestä ei puhuttu tarpeeksi missään.. että kuinka aikaa vievää tämä kaikki on ja kuinka väsynyt sitä on ja kuinka tunteet on tosi ristiriitaiset etenkin alussa, kun kipuja on sekä synnytyksestä että imettämisestä ja palautuminen kestää sen minkä kestää (tuntuu ikuisuudelta!).. Vaikka toki nautin suurimman osan hetkistä pikkuisen kanssa ja toisinaan huomaan istuvani ja tuijottavani tätä suloista pientä nyyttiä, enkä malta pitää silmiäni poissa siitä
. Synnytys itsessään ei ole mun mielestä mitään verratuna siihen säätämiseen mitä sen jälkeen on ollut, etenkin kun meidän neiti syntyi alhaisten sokeriarvojen kanssa ja muutenkin pikkuisena. Sairaalapäiviä muistan suurella kauhulla ja tuskalla. Ja sitten taas näen kuinka suloisesti neiti jo ihmettelee, miten hassuja ilmeitä se tekee kun katselee ja hämmästelee maailmaa/vanhempiaan/mitä vain, miten taitavasti se otttaa jo nykyään paremman imetysotteen, miten söpösti se ahmii itsensä täysin puhki ja välillä hymyilee ja virnistelee veikeästi.. Sydän vain sulaa ja kaikki ongelmat ja haasteet tuntuu ihan turhilta ja pieniltä.. hetkellisiltä ja mitättömiltä siihen nähden, kuinka ihmeellinen on tämä uusi pieni elämä sylissäni
Noh.. nyt kyllä pitää mennä syömään ennen kuin tuo pieni herää, että jaksaa imettää ja olla pikkuisen kanssa
Onnea ja tsemppiä muillekin vauva-arkeen. 
Olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta, että ei olisi uskonut, kuinka kiinni sitä oikeasti onkaan tuossa lapsessa. Ja tosiaan sohvassa tai sängyssä. Itsellänikin on välillä tosi ristiriitaiset fiilikset, kun välillä tahtomattaankin huomaa haaveilevansa sitä entistä elämää takaisin. Mutta sitten taas toisaalta rakastaa tuota pientä niin paljon. Ja etenkin väsymys, ja kuinka se vaikuttaa kaikkeen. Eilen illalla oli itsellä aika toivoton olo, kun ei tuntunut kelpaavan ei sitten mikään. Ei rinta, uni, syli, keinuttelu, tutti tai vaunuilu. Itkuhan siinä sitten itsellekin tuli. Mielialat muutenkin tuntuu heittelevän ihan laidasta laitaan.
Lisäksi mulla ainakin on edelleen epävarmuutta pojan käsittelyssä, kun tuntuu, että tuo pää retkahtaa ihan holtittomasti jos sitä ei saa tuettua koko aikaa. Sen takia imetys istuma-asennossa, ja jo siihen asentoon ja pois pääseminen on edelleen haasteellista. Mutta jospa se tästä helpottuu, kun poika oppii kannattelemaan päätään.
Meillekin on noita vieraita tuppautumassa taas lähiaikoina, kun miehen täti ja ottosiskot haluavat ehdottomasti tulla katsomaan vauvaa. Miehelle olen koittanut sanoa, että meille ei oteta kovin pitkäaikaisia vieraita. Etenkin tuo miehen täti ahdistaa, kun on oikeasti aika raskas ihminen Ja vähän kuulostaa siltä, että kuvittelee tulevansa tänne useammaksi päiväksi..
Ja se piti vielä lisätä, että tuonkin allekirjoitan ihan täysillä, että synnytys oli oikeastaan aika pieni osa tätä kokonaisuutta. Imetyksen aloitus ja siihen liittyvät kivut menee kyllä itsellä ainakin synnytyksestäkin edelle.
Lisäksi mulla ainakin on edelleen epävarmuutta pojan käsittelyssä, kun tuntuu, että tuo pää retkahtaa ihan holtittomasti jos sitä ei saa tuettua koko aikaa. Sen takia imetys istuma-asennossa, ja jo siihen asentoon ja pois pääseminen on edelleen haasteellista. Mutta jospa se tästä helpottuu, kun poika oppii kannattelemaan päätään.
Meillekin on noita vieraita tuppautumassa taas lähiaikoina, kun miehen täti ja ottosiskot haluavat ehdottomasti tulla katsomaan vauvaa. Miehelle olen koittanut sanoa, että meille ei oteta kovin pitkäaikaisia vieraita. Etenkin tuo miehen täti ahdistaa, kun on oikeasti aika raskas ihminen
Ja vähän kuulostaa siltä, että kuvittelee tulevansa tänne useammaksi päiväksi..Ja se piti vielä lisätä, että tuonkin allekirjoitan ihan täysillä, että synnytys oli oikeastaan aika pieni osa tätä kokonaisuutta. Imetyksen aloitus ja siihen liittyvät kivut menee kyllä itsellä ainakin synnytyksestäkin edelle.
LovecraftianBaby
Satasella mukana keskusteluissa
Mitä teet kun lapsi ei meinaa nukahtaa: laitat popit soimaan ja rytmisesti tanssit pikkuisen uneen! Näin meillä 
joka kerta! Usein jopa monta kertaa, mikäli tyttö ei saa masuvaivoiltaan torkuttua kuin muutaman minuutin.Tyttöä ei hetkauta metelit tms. joten popit soi ihan hyvällä volyymilla (ei siis liikaa, mutta silleen että pystyy itse nauttimaan siitä).
Vois varmaan kohta harkita kunnon tanssi- jumppaamista samalla kun hyssyttelee vauvaa uneen sen miljoonannen kerran.. Tästä sais varmaan joskus loistavan videopätkäkin muistoksi, jahka vaan muistais joku kuvata
Mun on myös pakko laittaa jotain leffoja pyörimään öisin (ja välillä päivisinkin) pienellä volyymilla, samalla kun imetän/syötän, muuten en meinaa pysyä itse hereillä ollenkaan Täytyy myöntää, hieman häveten ehkä, että Netflix ja Viaplay ovat elinehtoja tässä tilanteessa kun on niin sidottu vauvaan!
joka kerta! Usein jopa monta kertaa, mikäli tyttö ei saa masuvaivoiltaan torkuttua kuin muutaman minuutin.Tyttöä ei hetkauta metelit tms. joten popit soi ihan hyvällä volyymilla (ei siis liikaa, mutta silleen että pystyy itse nauttimaan siitä). Vois varmaan kohta harkita kunnon tanssi- jumppaamista samalla kun hyssyttelee vauvaa uneen sen miljoonannen kerran..
Tästä sais varmaan joskus loistavan videopätkäkin muistoksi, jahka vaan muistais joku kuvata Mun on myös pakko laittaa jotain leffoja pyörimään öisin (ja välillä päivisinkin) pienellä volyymilla, samalla kun imetän/syötän, muuten en meinaa pysyä itse hereillä ollenkaan
Täytyy myöntää, hieman häveten ehkä, että Netflix ja Viaplay ovat elinehtoja tässä tilanteessa kun on niin sidottu vauvaan! 
Meillä on sammasta... Keskiviikosta asti koitettu vichyllä huuhtoa ja pumpulipuikolla hinkata, mutta ei taida auttaa. Varmaan huomenna soitettava neuvolaan ja alottaa lääkitsemään. Puolukkaa en ole hennonut kokeilla kun tuntuu liian voimakkaalta maulta noin pienen suuhun
LovecraftianBaby
Satasella mukana keskusteluissa
Sitruunaakin ne meillä neuvolassa suositteli.. mutta itsestänikin se tuntuu vähän liian voimakkaalta lapsen suuhun. Kannattaa kuitenkin nopeasti hoitaa se, ettei omat rinnat tulehdu. Paljon tsemppiä!
Sovittiin, että vaihdetaan tutit ja koitetaan sitä puolukkaa kuitenkin. Viikon päästä on neuvola ja katotaan onko tarvetta lääkitä. Rintoihin ei ole mitään valkosta tullut, mutta on ne jotenkin kipeemmät. Olen kyllä laiska käyttämään rintavoidetta, että voihan ne olla vaan imetyksestä rohtuneet.
Katotaan onnistunko saamaan. Eihän poju ollut siitä puolukasta moksiskaan :D Hyvin onnistuu varmaan itekseenkin tänään kielen hinkkaaminen. Mutta ei ole kivulias ainakaan vielä.
En saa kuvaa otettua, mutta sellasta valkosta se on. Ei kovin paksua kerrosta kuitenkaan. Vähän näyttää puolukka auttavan!
Vinkkinä muille vauvojen masu vaivojen kanssa kamppaileville: yhdistettiin hyppykeinun narut turvakaukaloon. Helppo keinutella ja hytkytellä jousen ansiosta ja kaukalossa on tukeva ja turvallinen olo. Meillä ainakin hetkittäin auttaa ja juuri nukahti siihen :) meillä siis vauva huutanut hysteerisesti iltaisin 3-5 tuntia.
LovecraftianBaby
Satasella mukana keskusteluissa
Voi raukkaa Me jouduttiin ottaa cuplatonit käyttöön kun mikään ei enää auttanut.
Me jouduttiin ottaa cuplatonit käyttöön kun mikään ei enää auttanut.Tsemppiä Kurmeliinille! Vauvan itkemistä tai edes kitinää on raastavaa kuunnella kun ei tiedä mikä toisella on.
Kiitos tsempeistä :) on kyllä tosiaan aika rankkaa. Ollaan myös noita kuplatoneja harkittu.
Meillä on alkanut illat olla kitisemistä, mutta ei ole mitään verrattuna Kurmeliinin kertomukseen. Toivottavasti tuollaset itkut loppuisi pian! Onhan se rankkaa katottavaa, vaikka ei meillä olla ikinä itketty edes 10 minuuttia putkeen. Miten vähällä onkaan päästy.