Apua ongelmaan?

rodem

rodem

Oman äänensä löytänyt
Olen 19-vuotias nuori ja odotan esikoistani rv 17+1. Mieheni kanssa olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja lapsi on ollut alusta asti haaveissa. Vuonna 2008 sain keskenmenon joka ilmeisesti vieläkin vaikuttaa mieheni päätöksii ja ajatteluun.

Kun sain siis tietää raskaudesta, mieheni sanoi "haluan isyystestin heti kun mahdollista". Tämä vihlaisi todella syvältä ja ilkeästi. Olemme kihloissa ja muutimme lokakuussa yhteen asumaan, ja raskaaksi tulin siis marraskuun puolessa välissä. Ensimmäisenä, hän ei siis luota minuun. Tiedon jälkeen hän on juossut missä haluaa ja tulee aina täysin päissään kotiin, hän jopa pitää kirjaa kuinka harvoin on selvinpäin. Marraskuun jälkeen 2 päivää hän on ollut ottamatta mitään. Kaiken lisäksi asun 200km päässä ystävistäni ja sukulaisistani, minulla ei täällä siis ole ketään muuta kuin mieheni ja hänen perheensä. Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa ja muuttumassa erakoksi. Miehelläni on luottotiedot mennyt, eikä hän maksa laskujaan, saatika vuokraa. Meillä piti olla suunnitelmissa muuttaa puoleen väliin hänen ja minun sukulaisiani, ja hänellä olisi koulukin lähempänä (asuu asuntolassa viikot), mutta en haluaisi muuttaa henkilön kanssa joka satunnaisesti tulee yöksi kotiin, jättää laskut minun huostaani ja kaiken lisäksi rellestää meidän yhteisiä varojamme.

Kysynkin siis nyt mielipiteitänne, tulisiko minun muuttaa takaisin tukihenkilöideni luokse? Mieheni ei olisi valmis muuttamaan mukana, joten yh-mammaksi joutuisin. En haluaisi riistää lapselta isää, sillä tiedän mieheni haluavan lapsen. Mutten myöskään pysty jatkamaan touhua yksin. Pelottaa tulevaisuus, olen kuitenkin päättänyt pitää lapsen. Irtisanoin jo vuokrasopimukseni ja laitoin osoitteeni poste restanteen, sillä kukaan ei ollut valmis vuokraamaan asuntoa vaikka raskaustodistus onkin ja avoero. Muuttoasiat saivat mieheni päässä jonkun asian loksahtamaan, sillä hän on nyt muutaman päivän ollut superkiltti ja ihana, ajatellut. Mutta tiedän ettei tämä jatkuisi pitkään. Auttakaa hieman?
 
Vaikuttaa vähän epäkypsältä käytökseltä.[:-]
Eihän sun semmosen kanssa tarvitse asua,jos mies ei ole valmis muuttamaan sun mukana,jos tahdot lähemmäs omias.
Et riistä lapselta isää,tämä voi nähdä lastansa koska vain haluaa,mutta siis et vain halua asua semmoisen kanssa kenellä on luottotiedot menny,eikä maksa laskujaan ja törsää tai rellestää teidän yhteiset rahat mitkä kuuluisi mennä varmasti paljon tärkeämpiin asioihin.

Tiedätkö kuule. Jokainen nainen tekee omat päätöksensä. Ja sun ei todellakaan tarvitse katsoa tollasta käytöstä. Jos susta tuntuu siltä niin nosta kytkintä,ja jos mies rupeaa siitä jotain urppaa niin sanot,että et yksinkertaisesti jaksa katsella tollaista ja kuunnella sitä kuinka hän ei luota sinuun. Jos on tähänkin asti luottanut,niin mikäs nyt on?

Johtuuko siitä keskenmenosta,että hän saattais syyttää itseään siitä,että hänen takiaan meni kesken ja nyt kun odotatte vauvaa joka on menossa hyvään suuntaan niin hän epäilee,että olet käynyt jonkun toisen kanssa tekemässä vauvan,mikä ei menisi kesken? [:-]

Todella monelle voi käydä noin,mutta ei helvata oikeuta epäilemään mitään tollaista!![:@]

Olen myös 19 ja meillä oli myös vähän vaikeaa raskauden alussa.
Tällä ei opiskelupaikkaa ollenkaa,kun jätti kesken. Hän maksaisi laskuja,jos pystyisi. Tällä hetkellä hän on armeijassa ja hankkimassa töitä sieltä.
Luottotietoja ei onneksi kummallakaan ole mennyt vaikka laskuja on vino pino odottamassa. Itse siis opiskelija,mutta varmaan jättämässä kesken..joten tuilla mennään. Hyvin kuitenkin menee.

Mutta minusta viis. Jos susta tuntuu noin pahalle niin mieti nyt uudestaan ja sun täytyykin,koska miehillä on yleensä taipumus ruveta käyttäytymään tollee kiltisti,kun ne tajuaa että "aha.kohta sitä mennää ja lujaa" -jos ei paranna tapojaan.

Yh-äiti ei ole varmaankaan niin paha,kun mietit että sulla varmasti on ystäviä ja oma perhe kuka auttaa ja tukee sua eteenpäin.
Isä sitten voi osallistua milloin haluaa ja sitten varmasti vähän enemmän kun turhanpäivänen epäileminen ja rellestäminen loppuu.

Sun täytyy varmaan jutella miehes kanssa näistä asioista ensin. Mutta sinä teet päätöksen. Sä olet se nainen ja sä sitä lasta kannat!

tsemppiä päätöksen tekoon! [:)]
 
Hmm, ensisijaisesti kannattaa varmaan hakea itselleen paikka missä on hyvä olla. Ei se ole mikään maailmanloppu muuttaa pois. Ei edes mikään lopullinen ratkaisu. Aina saa ja voi muuttaa uudestaan jos siltä tuntuu. Voit toki yrittää keskustella järkevästi miehesi kanssa siitä mitä sinä haluat. Siis ei mitään valitusta "aina sä... sä et ikinä.." vaan kerrot mitä haluat. Ja samalla pystyt kertomaan itsellesi mitä haluat, mitä tarvitset ja mistä et ole valmis tinkimään. Kyllä siinä aika pian selviää saatko sen mitä haluat ja tarvitset. Jos et, niin seuraava kohta on miettiä mistä ja miten saat ne asiat. Ystävät ja sukulaiset voivat olla kyllä silloin (ja muutenkin) erittäin suuri ja hyvä tuki.

Sainkohan mä nyt mitenkään järkevästi tän jutun ulos? Toivottavasti ymmärsit mitä hain takaa.
 
rodem: Harmistus, miten asiat ovat teillä kääntyneet. =0S Tärkeää on, että huolehdit itsestäsi, näin huolehdit myös vauvastasi.

Olen joskus lukenut, että suuret sitoutumiset saattavat aiheuttaa joillakin henkilöillä "etsikkoajan", jonka aikana he etsivät elämänsä rajoja, tarkoitusta - mitä siihen nyt voi liittyäkään. Voi olla, että jonkin ajan jälkeen tilanne seesteytyy ja ns. tavallinen elämä alkaa tuntumaan houkuttavalta, mutta mitäänhän ei voi sanoa varmaksi. Oletan, että miehesi on lähes yhtä nuori kuin sinäkin - tällöin tällainen "hulivili" -aika vaikuttaisi otolliselta teorialta, sillä kyseessä on kuitenkin hyvin lopullinen muutos - oli hän lapsen elämässä mukana tai ei.

Oletko keskustellut tästä perheesi kanssa? Uskoisin, että he haluaisivat saada olla tukenasi. Varsinkin kun taloudellinen tilanteenne on epävarma, olisi sinun hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että saat tietyt asiat pois painamasta mieltäsi ennen vauvan syntymää - saat tasapainotettua tilannetta. Muuttamalla kauemmaksi, et mielestäni vie lapselta isää - se voi toimia myös positiivisena kannustimena sille, että miehesi alkaa ottamaan vastuuta perheestään ja omasta käytöksestään.

Toivon sinulle valtavasti voimia. Muista pitää itsestäsi huolta!
 
Niin sitä pitää! [:)] Teit ihan oikeen ratkaisun tilanteeseen katsoen. Ja onnea asunnon etsimiseen. Toivottavasti mieluinen löytyy,jotta voit asettua.

[;)]
 
Tulipa todella hyvä mieli, kun luin päätöksestäsi! Luin vasta nyt nämä viestisi, ja täytyy kyllä sanoa että on hienoa huomata miten paljon jo nyt pikkuinen merkitsee siulle. [:)] Niinhän se on, että tällaisessa tilanteessa on ajateltava aina lapsen parasta, vaikka joskus se olisikin todella vaikeaa. Onnea asunnon etsimiseen ja tulevaisuuteen! Helppoa ei varmaankaan alku tule olemaan, kuten itsekin sanoit, mutta tällä tavalla saat aikaa miettiä asioita ja keskityttyä siihen olennaiseen - vauvaan. Tukijoukkojen avulla myös varmasti selviät kaikesta, vie elämä sitten mihin suuntaan vain! ?
 
Hienoa rodem! Nyt sinulla ja vauvalla on tukiverkosto ja on mahdollista että miesystäväsi kypsyy ajatukseen hitaasti perässä. On lapsi osa häntäkin - ymmärsi hän nyt sitä tai ei. Onnea vielä kerran - nauti raskaudestasi, rohkeudestasi ja muista hemmotella itseäsi. :0)
 
Rodem, nostan sulle hattua ja sanon, että olet tosi kypsä kun pystyit tekemään tällaisen ison ja raskaan päätöksen. Moni muu olisi jäänyt roikkumaan suhteeseen, jossa oma ja lapsen asema olisi epävarma. Ja ehkä miehesi kypsyy pikkuhiljaa asiaan. Ainakin hänellä oli sen verran selkärankaa, että pystyi lopulta suoraan sanomaan, että epäilee omaa kykyään ottaa vastuuta vauvasta. Moni muu mies vain luikkii tuossa vaiheessa karkuun tai kieltäytyy puhumasta mitään.

Itse seuraan ihan läheltä tilannetta, jossa jo isäksi tullut ei osoita mitään välittämistä lasta ja puolisoaan kohtaan. Kyse on myös nuorista ihmisistä. Äiti siis tekee kaiken yksin ja tietää itsekin, että kaikki ei ole ok, hänen suhteensa mieheen rakoilee ja suoraan sanottuna lapsen tilanne on tässä kuviossa aika huolestuttava. Silti nuori äiti ei uskalla tehdä sitä päätöstä, joka hänen pitäisi (ja jota hän on pohtinutkin), vaan hän on jäänyt roikkumaan suhteeseen. Toivoisin, että hänellä olisi samaa rohkeutta kuin sinulla Rodem!
 
Voimia siulle jaksamiseen [:)]!

Teit todella ison päätöksen, mutta minutsa tämä päätös osoittaa kuinka kypsä olet ja et jäänyt roikkumaan suhteeseen.

Minun ystäväni mies halusi hirveästi lasta. En tiedä. että oliko joku ns status asia ja minä sanoin silloin et tiedätkö mitä se oikeasti merkitsee. No hän sanoi että joo joo. No jälkeä päin selvisi ettei hän oikeesti ollut miettinyt, että mitä lapsen saaminen merkitsee. Onneksi ystäväni selvisi tuosta raskaasta ajasta ystävien voimilla eteenpäin [:)].
 
Täytyi minunkin tulla kommentoimaan, että kypsän päätöksen olet tehnyt! Se on varmaa, että kukaan ei muutu (ei edes miehet) jos se ei itsestä lähde. Turha jäädä odottamaan ja toivomaan muutosta kunhan vauva syntyy ym. Toivottavasti lapsen isävielä joskus muuttaa tapansa ja teillä voisi olla vielä yhteinen tulevaisuus jos ei, niin itse hän on lapsensa menettänyt. Sinä et ole sitä häneltä riistänyt! Muista se! Lapsi tarvitsee kypsän ja vastuuntuntoisen vanhemman eikä juoppolallia retkua!

T: alkoholistin tytär :(
 
Takaisin
Top