rodem
Oman äänensä löytänyt
Olen 19-vuotias nuori ja odotan esikoistani rv 17+1. Mieheni kanssa olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja lapsi on ollut alusta asti haaveissa. Vuonna 2008 sain keskenmenon joka ilmeisesti vieläkin vaikuttaa mieheni päätöksii ja ajatteluun.
Kun sain siis tietää raskaudesta, mieheni sanoi "haluan isyystestin heti kun mahdollista". Tämä vihlaisi todella syvältä ja ilkeästi. Olemme kihloissa ja muutimme lokakuussa yhteen asumaan, ja raskaaksi tulin siis marraskuun puolessa välissä. Ensimmäisenä, hän ei siis luota minuun. Tiedon jälkeen hän on juossut missä haluaa ja tulee aina täysin päissään kotiin, hän jopa pitää kirjaa kuinka harvoin on selvinpäin. Marraskuun jälkeen 2 päivää hän on ollut ottamatta mitään. Kaiken lisäksi asun 200km päässä ystävistäni ja sukulaisistani, minulla ei täällä siis ole ketään muuta kuin mieheni ja hänen perheensä. Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa ja muuttumassa erakoksi. Miehelläni on luottotiedot mennyt, eikä hän maksa laskujaan, saatika vuokraa. Meillä piti olla suunnitelmissa muuttaa puoleen väliin hänen ja minun sukulaisiani, ja hänellä olisi koulukin lähempänä (asuu asuntolassa viikot), mutta en haluaisi muuttaa henkilön kanssa joka satunnaisesti tulee yöksi kotiin, jättää laskut minun huostaani ja kaiken lisäksi rellestää meidän yhteisiä varojamme.
Kysynkin siis nyt mielipiteitänne, tulisiko minun muuttaa takaisin tukihenkilöideni luokse? Mieheni ei olisi valmis muuttamaan mukana, joten yh-mammaksi joutuisin. En haluaisi riistää lapselta isää, sillä tiedän mieheni haluavan lapsen. Mutten myöskään pysty jatkamaan touhua yksin. Pelottaa tulevaisuus, olen kuitenkin päättänyt pitää lapsen. Irtisanoin jo vuokrasopimukseni ja laitoin osoitteeni poste restanteen, sillä kukaan ei ollut valmis vuokraamaan asuntoa vaikka raskaustodistus onkin ja avoero. Muuttoasiat saivat mieheni päässä jonkun asian loksahtamaan, sillä hän on nyt muutaman päivän ollut superkiltti ja ihana, ajatellut. Mutta tiedän ettei tämä jatkuisi pitkään. Auttakaa hieman?
Kun sain siis tietää raskaudesta, mieheni sanoi "haluan isyystestin heti kun mahdollista". Tämä vihlaisi todella syvältä ja ilkeästi. Olemme kihloissa ja muutimme lokakuussa yhteen asumaan, ja raskaaksi tulin siis marraskuun puolessa välissä. Ensimmäisenä, hän ei siis luota minuun. Tiedon jälkeen hän on juossut missä haluaa ja tulee aina täysin päissään kotiin, hän jopa pitää kirjaa kuinka harvoin on selvinpäin. Marraskuun jälkeen 2 päivää hän on ollut ottamatta mitään. Kaiken lisäksi asun 200km päässä ystävistäni ja sukulaisistani, minulla ei täällä siis ole ketään muuta kuin mieheni ja hänen perheensä. Olen työtön ja vailla opiskelupaikkaa ja muuttumassa erakoksi. Miehelläni on luottotiedot mennyt, eikä hän maksa laskujaan, saatika vuokraa. Meillä piti olla suunnitelmissa muuttaa puoleen väliin hänen ja minun sukulaisiani, ja hänellä olisi koulukin lähempänä (asuu asuntolassa viikot), mutta en haluaisi muuttaa henkilön kanssa joka satunnaisesti tulee yöksi kotiin, jättää laskut minun huostaani ja kaiken lisäksi rellestää meidän yhteisiä varojamme.
Kysynkin siis nyt mielipiteitänne, tulisiko minun muuttaa takaisin tukihenkilöideni luokse? Mieheni ei olisi valmis muuttamaan mukana, joten yh-mammaksi joutuisin. En haluaisi riistää lapselta isää, sillä tiedän mieheni haluavan lapsen. Mutten myöskään pysty jatkamaan touhua yksin. Pelottaa tulevaisuus, olen kuitenkin päättänyt pitää lapsen. Irtisanoin jo vuokrasopimukseni ja laitoin osoitteeni poste restanteen, sillä kukaan ei ollut valmis vuokraamaan asuntoa vaikka raskaustodistus onkin ja avoero. Muuttoasiat saivat mieheni päässä jonkun asian loksahtamaan, sillä hän on nyt muutaman päivän ollut superkiltti ja ihana, ajatellut. Mutta tiedän ettei tämä jatkuisi pitkään. Auttakaa hieman?