Apua! Mies haluaa raskaudenkeskeytyksen, minä en...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja pujomi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

pujomi

Silmät suurina ihmettelijä
Saisikohan täältä tukea ja apua suuren suureen pulmaan...

Olemme seurustelleet mieheni kanssa vuoden, hän on aiemmin kertonut ettei ole varma haluaako koskaan lapsia. Muutama kuukausi sitten hän halusi että lopettaisin ehkäisypillerini, koska ne vaikuttivat mielialaani todella paljon. Yhdet kuukautiset ehtivät tulla välissä normaalisti, mutta sen jälkeen niitä ei näkytytkään ja tein testin = positiivinen. Tein varmuuden vuoksi seuraavana aamuna toisen testin ja sekin näytti plussaa.

Nyt testituloksista on kulunut vain muutama päivä, soitin neuvolaan jossa kerrottiin viikkoja olevan tällä hetkellä 6+5. Mieheni kertoi heti siskoilleen ja muutamalle ystävälle, jonka perusteella luulin hänenkin olevan onnellinen asiasta. Mieheni siskot olivat innoissaan ja miettivät heti mitä lasten vaatteita ja tarvikkeita antaisivat meille yms. Kuitenkin eilen asiasta keskusteltiin mieheni kanssa pitkä tovi, jonka aikana hän kertoi ettei halua lapsia, välttämättä ikinä.

Hän kertoi vain kaikkea netistä lukemaansa raskaudenkeskeytyksestä, mm. kuinka se ei vaaranna tulevaisuudessa lapsen saamista. Ei tässä nyt pelkästään siitä ole kyse, kerroin että mahdollisen keskeytyksen jälkeen olen varmasti sairaslomalla ja jopa masennun. Hänen mielestään niin ei voi käydä koska eihän alkio ole vielä ihmisen näköinen ja se on vasta niin alussa.

Hän ei ymmärrä sitä että keskeytys on lopullinen päätös mutta hänen mielipiteensä voi vaikka jopa muuttua. Kerroin hänelle ettei keskeytys ole ensimmäisenä vaihtoehtona ja hän yllättyi, kuulemma ei voinut uskoa että haluaisin pitää tämän lapsen.

Olen niin rikki, etten tiedä mitä minun pitäisi ajatella, tunteet heittelevät laidasta toiseen. Pelkään, että "annan" miehelleni periksi enkä pidä lasta hänen takiaan. Olen miettinyt että onko molemmat vaihtoehdot "huonoja", jos pidämme lapsen, tiedän ettei mieheni ole onnellinen. Jos keskeytän raskauden, olen itse onneton ja kadun varmasti lopun ikäni asiaa...
 
Pujomi: olen pahoillani tilanteestasi,mutta alä anna miehesi tehdä lopullista päätöstä itse.Keskeytys on lopullinen päätös ja sivu vaikutukset kamalat,verrattavissa keskenmenoon,josta jotkut kärsivät pitkään.Et missään nimissä ole huono ihminen,jos päätät pitää lapsen.
Itse ainakin pitäisin,jos olisin samassa tilanteessasi,mutta päätös on sinun loppujen lopuksi ja miehes ei voi pakottaa väkisin siihen keskeytykseen vaikka mikä olisi. Tsemppiä ja voimia.
 
Anteeksi, mutta mitä miehesi kuvitteli, että ehkäisyn lopettamisesta seuraa?! Kantakoon vastuunsa jos ei kumia käyttänyt ja tilanteen tiesi. Eri asia olisi, jos olisit valehdellut käyttäväsi ehkäisyä tai väittänyt ettet voi tulla raskaaksi. Itse olisin ainakin tulkinnut miehen puolelta tulevan toiveen ehkäisyn lopettamisesta toiveeksi lapsesta, mahtoi olla sinulle järkytys :(

Mieti itse vaikka 10 vuoden päästä - olisitko onnellisempi lapsen kanssa kahdestaan tai kenties uudessa rakastavassa suhteessa? Vai miehelle katkerana yhä yhdessä?

Itse en aborttiin pystyisi ja kuulostaa, että sinäkin olet jo päättänyt. Kaipaat vain tukea päätöksellesi, kun et saa sitä mieheltäsi. Ehkä miehesi sitten katkeroituu sinulle ja väittää että tämä on sinun vikasi. Älä usko, kyllä lapseen tarvitaan kaksi ja hänellä on ollut tilanne tiedossa ja myös vastuu ehkäisystä jos ei lasta kerran halunnut. Abortin vaatiminen on julmaa.
 
Olen samaa mieltä Emmuliinin kanssa, et todellakaan ole huono ihminen vaikka pitäisit lapsen. Kuuntele itseäsi ja sydäntäsi, jos haluat pitä älapsen niin pidä, älä kuuntele miestäsi siinä asiassa. Minä päitäisin lapsen jos olisin tuossa tilanteessa.
Oletteko muuten käyttäneet jotain muuta ehkäisyä, sen jälkeen kun jätit pillerit pois?
Tsemppiä ja voimia päätöksen tekoon <3
 
Heippa!

Vastaan kysymyksiisi omasta näkökulmastani, koska olen vastaavanlaisessa tilanteessa tehnyt abortin 18-vuotiaana, yli kymmenen vuotta sitten. Olin silloin vakavassa parisuhteessa (olimme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja asuimme yhdessä), tulin vahingossa raskaaksi ja olin aika hämmentynyt että mitä pitäisi tehdä.. Mies oli heti sitä mieltä että keskeytys tehdään, vaikka olin alkanut ajattelemaan jo sitä miltä tuntuisi saada vauva. Tehtiin keskeytys, jonka jälkeen masennuin pahasti ja meille tuli pahoja riitoja koska mies ei ihan oikeasti ymmärtänyt että minulle se mikä keskeytettiin oli jo tuleva vauva.. Erosimme keskeytyksestä puolen vuoden sisään ja aborttia olen katunut siitä lähtien aina, nykyäänkin mietin että minulla voisi olla 11-vuotias lapsi nykyisten lisäksi..

Miehesi vaikuttaa epävarmalta tilanteen suhteen jos hän ensin vaikutti innostuneelta ja nyt yhtäkkiä haluaakin odottaa vileä vuosia, niin en vauvanne kohtaloa päättäisi epävarmoilla arvioilla.. Hän ei myöskään vaikuta ymmärtävän että äidinrakkaus on jo syttynyt, vaikka raskaus on vasta alussa. En sano millään pahalla, mutta parisuhde ei välttämättä kestä ikuisesti, mutta lapsi on loppuelämän satsaus ja äidinrakkaus kestää ikuisesti. Uskoisin kyllä että miehesi voisi kuitenkin vielä innostua isyydestä, jos hän vaikka on vaan pelästynyt tulevaa vastuuta.. Mutta neuvona antaisin että kuuntele itseäsi ja älä anna kenenkään painostaa itseäsi mihinkään, vaikka kyseessä olisi lapsen tuleva isä. Ota vaikka vähän aikaa ja mieti, mitä haluat oikeasti tehdä ettei tule tehtyä mitään hätiköityä. Kyllä se on nainen joka päättää vauvasta, koska nainen sen sisällään kantaa, synnyttää ja suurimmilta osin kasvattaa.

Toivottavasti olisi jotain apua tästä ja kaikkea hyvää teille!
 
Kamala tilanne kun mies niin vastaan ajatusta, mutta sinun on kuunneltava itseäsi, koska lopullisen päätöksen teet sinä. Voimia!
 
Mies pyytää jättämään pillerit pois ja sitten ihmettelee, että tulet raskaaksi. Olisikohan perus biologian tunti paikallaan...

Nojoo, en kommentoi sitä sen enempää. Mutta päätös vauvasta on sinun ja miehesi saa ajatella ihan mitä lystää. Jos omassa sydämessäsi oikeasti haluat ja rakastat vauvaa, pidät sen ja käsket miehesi "suksia suolle", jos ei halua olla tukena ja kantaa oma vastuutaan. Miehesi vaikuttaa voimakkaalta persoonalta ja nyt sitä vaaditaan myös sinulta. Jos koet, että sinua painostetaan kotona, voisitko mennä vaikka viikonlopuksi jonnekin toisaalle miettimään asiaa? Vanhempien tai hyvän ystävän luokse? Nainen päättää itse omasta kehostaan ja jos miehesi mielestä vauva ei ole vielä ihminen vaan "pelkkä alkio", voit heittää vastaan, että se on kuitenkin osa sinua ja sinun kehossasi ja näin ollen sinun päätäntävallassa. Eihän miehesi päätä sitäkään, voisitko luovuttaa munuaisesi jollekin toiselle.... Karkea vertaus ehkä, mutta toimisiko miehesi ajattelumalliin?
 
Niimpä niin..
Älä tee keskeytystä jos sinusta yhtään siltä tuntuu.. Joudut kuitenkin elämään päätöksen kanssa koko loppuelämäsi. Olen kuullut monen sanoneen joka on tehnyt ristiriitaisin tuntein, että on sitä katunut ja miettinyt usein.
Itse olin 19v kun tulin miehelle raskaaksi jonka kanssa olin juuri eronnut (eli lähtökohta hieman eri.) Mies teki selväksi ettei halua lasta eikä osallistu hänen elämäänsä jne. Itse hetken mietin vaihtoehtoja, mutta hyvin nopeasti päätin pitää lapsen. En voisi tappaa pientä sen takia, että toinen ei sitä halua. Tottakai tulevaisuus pelotti miten pärjään nuorena äitinä (yksin) ja koko raskausaika oli aika tunteiden aaltoa. Aivan turhaan olen itkenyt silmäni päästä monet illat.. Nyt lapsi on 4v ja maailman ihanin pikkupoika <3 Mulla oli koko mun perheen tuki silloin kun vauvaa odotin ja hän syntyi. Isä ei ole ikinä lasta nähnyt (jos ei sitten ikinä ole meitä kaupassa huomannut tai fb:ssa kuvaa.) Elatustuen maksaa valtio.
Nyt olen itse naimisissa ja kolmas lapsi perheeseemme tulossa, mikä parasta, pojalla on ihminen ketä kutsua isäksi (ollut hänen elämässään 9kk iästä asti.) Enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi elämäni päätöksiin :)
Joten jos haluat pitää lapsen niin pidä. Jos mies sen takia pakkaisi tavarat ja lähtisi niin ei hän sinua oikeasti rakastaisi.
Älä elä elämääsi miellyttääksesi vain muita, elä sitä itseäsi varten.
Tsemppiä <3
 
Olen samaa mieltä, että miehesi pitäisi tiedostaa oma vastuunsa asiassa mikäli on kehottanut ehkäisyn pois jättämään. En tiedä pitäisikö sinun jopa nostaa tämä esille? Raskauden keskeytys ei todellakaan ole mikään ehkäisykeino, vaan jotakin muuta keinoa olisi pitänyt miettiä jo edellisen jättäessä pois!

Ehkä miehesi on vain hieman pelästynyt yhtäkkisestä raskaudesta, mutta toisaalta on hurjaa, että hän vaatii samantien näinkin radikaalia päätöstä.

Yrittäkää vielä puhua ja selvittää asiaa, ehkä ne vielä jonkin verran aukeavat siitä. Miehesikin täytyy osata kuitenkin ymmärtää, ettei näin vakavissa asioissa voi käyttäytyä kuin tuuliviiri. Raskaudenkeskeytys on aina naiselle fyysisesti ja henkisesti todella raskasta. On hyvin itsekästä vaatia toiselta sellaista vain paetakseen omaa vastuutaan asiassa.
 
Oon samaa mieltä kuin aikaisemmatkin.

Toki näin kun ei tiedä koko tilannetta, on vaikea toisaalta sanoa mitään mutta olemassa olevien asioiden perusteella tuntuu, että mies haluaa päättää kehostasi puolestasi?! Ensin haluaa sinun lopettavan pillerit ja nyt tekemään abortin?? Jälkimmäinen on todella iso asia, varsinkin kun vaikuttaa että haluat tulevan lapsen. Jos miehesi ei ehkä koskaan halua lapsia ja sinä haluat, mieti oletko valmis jakamaan tulevaisuuden hänen kanssaan ja näin itse olemaan lapseton..

Olet vielä nuori ja maailma on avoinna :)
 
Voi ei mikä tilanne! Kuitenkin, jos haluat tehdä abortin, tee, jos et, älä tee. Kuulostaa kovalta, mutta miehelläsi ei ole asiassa minkäänlaista päätäntävaltaa. Mitä hän oikein kuvitteli että tapahtuu kun jättää ehkäisyn pois? Sinun täytyy tehdä se päätös, mikä on sinulle (ja mahd lapselle jos sen päätät pitää ja se matkassa pysyy) parasta. Sanoit olevasi huolissasi miehesi onnellisuudesta, jos pidät lapsen. Mielestäni se on täysin toissijaista. Et voi elää eläämäsi tehdäksesi jonkun toisen onnelliseksi omalla kustannuksellasi (lapset on tietty eri asia). Pistä omat tarpeesi elämässäsi etusijalle, miehesikin näyttää ajattelevan ensisijaisesti vain itseään!
 
Älä anna miehesi päättää puolestasi, päätös on yksin SINUN ! Jos keskeytät raskauden vain miehesi mieliksi, tulet sitä katumaan. Voihan se olla, että jos päätät pitää lapsen, miehesikin mielipide asiaan muuttuu. Eihän hän vielä konkreettisesti ymmärrä asiaa, kuin viimeistään saadessaan käärön syliinsä. Jos hänen mielipiteensä taas ei muutu.. no yhdyn edelliseen, harvinaisen idiootti mies.

Voimia sinulle ja onnea päätöksen tekoon !
 
Sain sen käsityksen, että olet ehkä antanut miehen liikaa ohjailla omaan kehoosi liittyviä päätöksiä. Lapsi ei tietenkään ole pelkästään sinuun liittyvä asia, vaan teidän yhdessä luoma, kokonainen uusi elämä. Aborttiin painostaminen on mielestäni väärin. Itse tehtyäni positiivisen raskaustestin minut valtasi epävarmuus, hetken jo pohdin olisiko sittenkin viisainta tehdä abortti, koska minua pelotti liikaa tuleva vastuu jne. Kuitenkin olin toivonut salaa raskautta ja suurta elämänmuutosta jo pitkään, ja nyt se oli tapahtumassa. Tiedän, että olisin varmasti katunut aborttia. Joillekin aborttiin päätyminen voi olla heti selkeä ja kirkas päätös, eikä siitä jää heille mikään kaduttamaan. Uskon, että sen kyllä tietää, mikä on oikea ratkaisu kenellekin.

Kannattaa harkita todella tarkkaan, mitä teet. Kuuntele sydäntäsi - kannattaa miettiä sitä, haluaako lapselle isän, joka ei hyväksy lasta alusta asti. On toki mahdollista, että mies voi muuttaa suhtautumistaan, kun lapsi konkretisoituu hänelle esimerkiksi ultrakuvissa. Lapsen saaminen on elämän suurimpia mullistuksia, ei ihme, että se pelottaa ja moni mies siitä tilanteesta pakenee. Voimia ja viisautta sinulle tähän suureen päätökseen, rakkaus ratkaisee <3
 
Tee niinkuin itsestäsi parhaaksi tuntuu. Jotenki tuosta tekstistä rivien välistä kuitenkin voin ainakin kuvitella lukeneeni että haluat pitää itse lapsen.

Kannattaa miettiä tulevaisuutta kuten joku aikaisemmin olikin sanonut. Kestääkö suhteenne sen että teet katkerana abortin vai jos mahd ero tulisi,kasvattaisitko mielummin yksin lapsen ja tulevaisuudessa löytäisit vierellesi kumppanin jakamaan arkea joka hyväksyy lapsesi.

Itsekin mietin, että mitä miehesi on ajatellut kun on pyytänyt sinua jättämää ehkäisyn?

Tsemppiä ja voimia ison päätöksen tekemiseen :)
 
Sivusta muutamat keskeytykset seuranneena keskeytys vaikuttaa jokaiseen eritavalla, jos et itse ole valmis keskeytykseen, voi olla vaikea antaa itselleen "anteeksi" jos keskeytykseen päätyy.
Seurasin sivusta erään läheisen ystävän tapausta, kun teki keskeytyksen päätyi loputtomaan masennuskierteeseen jossa yhä elää, kaikille ei käy näin. Se oli vain ääripää.

Tietysti on todella ikävää, että mies on niin ehdottomalla kannalla, mutta loppupeleissä on aina kyse omasta jaksamisesta ja siitä minkä itse kokee oikeaksi. Tehtyä kun ei saa koskaan tekemättömäksi.

Toivottavasti saat asian kuitenkin selvitettyä sinulle sopivimmalla tavalla.
 
Toisaalta. Pakko vielä kirjoittaa. Asia ei ole yksin sinun. Vaan teidän molempien. Kolikolla on toinen kääntöpuoli, olen lukenut miehistä jotka ovat tulleet isiksi vasten tahtoaan kun nainen on yksinoikeudella päättänyt pitää lapsen. Sitten vaaditaan elatusapua 18-vuotta jne. Asia on todella hankala. Ehkäisy ei ole vain miehen vastuulla.. En osaa sanoa mikä on oikea ratkaisu.. Ehkä halua suututtaa ketään! Tuskin on olemassakaan kaikille sopivaa "stantardiratkaisua" vastaaviin tilanteisiin..
Teidän tapauksessanne tuo miehen vaatimus jättää ehkäisy on kyllä räikeä.. Huh. Kyseessä on kuitenkin iso asia, eikä abortti ole jälkiehkäisy. Toivon todella että saatte asian johonkin ratkaisuun <3
 
Keskeytys voi johtaa masennuskierteeseen ja on monelle kova paikka. Pakko kuitenkin sanoa myös se ns. toinen puoli. Paras ystäväni tuli "vahingossa" raskaaksi (jälkikäteen sanoi itse, että miten idiootteja voi kaksi aikuista ihmistä olla, kun ei tajua miten ihminen tulee raskaaksi :D ) ja hyvin varhaisessa vaiheessa päätti keskeyttää raskauden. Heillä oli ennestään 1,5 vuotias lapsi eikä suunnitelmissa ollut enää enempää saada. Lisäksi vahingossa alkanut raskaus oli alusta alkaen todella vaikea, ystäväni käytännössä oksensi ihan koko ajan ja ehti olla kaksi kertaa sairaalassa tiputuksessa ennen kuin sai ajan keskeytykseen. Hänelle keskeytys tehtiin siis sairaalassa valvonnassa hänen huonon kuntonsa vuoksi. Päivääkään hän ei kuulema ole päätöstään katunut vaan sanoi sen olleen juuri oikea ratkaisu siihen hetkeen. Hän oli juuri palaamassa töihin ja sanoi, että oma pää ei enää kestäisi kotiäitiyttä ja haluaisi keskittyä kunnolla ensimmäiseen lapseensa. Tämän tapauksen jälkeen hän laitatti saman tien kierukan ja toivoo, ettei vahinkoja enää tulisi.

Aina siis se keskeytys ei aiheuta elinikäisiä traumoja, mutta se riippuu niin paljon tilanteesta ja ihmisestä. Jos ystävälläni ei olisi jo yhtä toivottua lasta ollut, hän tuskin olisi tehnyt samaa ratkaisua.

Muistui mieleeni myös se hetki oman suhteeni alkuajoilta, kun käytimme kondomia ehkäisynä ja kerran oli sitten kuukautiset jo 2 viikkoa myöhässä ja ns. pelkäsimme pahinta. Silloin (n. 10 vuotta sitten) mieheni painosti myös hokemalla, että jos olet raskaana niin sitten pitää tehdä abortti, kun ei meidän suhde vielä kestä lasta jne jne jne. Silloin mietin todella, että mitä tekisin, mutta jo ennen testin tekemistä päätin, että pidän lapsen ja mies saa sitten päättää haluaako olla mukana vai ei. Testi oli kuitenkin negatiivinen ja ne menkatkin sitten lopulta alkoivat. Siinä kohtaa sitä vasta oikeastaan huomasin, että olin jopa pettynyt siihen, että en ollutkaan raskaana!! Vaikka sitä ennen en ollut koko aihetta edes ajatellut. Mainosta lainatakseni, siitä se ajatus sitten lähti, että vielä joskus haluan lapsen. Menihän siihen hetken aikaa, että sain miehenkin kääntämään päänsä, mutta nyt meillä on ihana 10 kk ikäinen tytteli, jota kumpikin meistä rakastaa niin paljon, että melkein kipeää tekee :)
 
Muumiina sanoi:
Toisaalta. Pakko vielä kirjoittaa. Asia ei ole yksin sinun. Vaan teidän molempien. Kolikolla on toinen kääntöpuoli, olen lukenut miehistä jotka ovat tulleet isiksi vasten tahtoaan kun nainen on yksinoikeudella päättänyt pitää lapsen. Sitten vaaditaan elatusapua 18-vuotta jne. Asia on todella hankala. Ehkäisy ei ole vain miehen vastuulla.. En osaa sanoa mikä on oikea ratkaisu.. Ehkä halua suututtaa ketään! Tuskin on olemassakaan kaikille sopivaa "stantardiratkaisua" vastaaviin tilanteisiin..
Click to expand...

Niinpä. Siksi itsekin omassa viestissäni laitoin, että eri asia, jos olisit valehdellut mahdollisuudesta tulla raskaaksi. Tiedän hyvinkin monta tapausta joilla esimerkiksi pariskunnan eron ollessa lähellä "yhtäkkiä" on pillerit pettänyt ja ollaankin raskaana. Ja oman mieheni nuorimmainen syntyi, kun naisen ei pitänyt tulla raskaaksi.

Kyllähän tuossakin nainen aidosti uskoi, ettei voinut tulla raskaaksi. Jos itse olisin naisena tuossa tilanteessa, että sanoisin, että jätetään kumi pois, en minä voi tulla raskaaksi (kun taustalla on vuosikausien yritys edellisen miehen kanssa eikä tärppiä). Niin kyllä minä pitäisin Jumalan siunauksena sitä, että yllättäen olisinkin kerrasta raskaana. Aivan, kun sen olisi kuulunut mennä näin.

Toisaalta taas miehen kannalta jos minulle olisi kerrottu, että lapsia ei ole tulossa, ja yhtäkkiä oltaisiinkin paksuna, niin saattaisin hyvinkin alkaa vaatia aborttia. Pitäisin tuota "en voi saada lapsia" lupauksena siitä, että niitä ei sitten kanssa tule. Enkä salaisena toiveena, että tulisipa sittenkin. Mikä tuossa nyt sitten on se oikea ratkaisu, pyytää naista luopumaan vuosikausien kipeästä unelmasta?

Oma mieheni oli kyllä exälleen tukena raskauden ajan vaan kun ei raskaus ollut mieheni osalta suunniteltu ja parisuhdekin oli jo kivikoilla valmiiksi niin eihän se suhde sitten jatkunut.

Ja tavallaan ymmärrän myös tuon että osa naisista jopa jättää tyyliin kolmanneksen pillereitä ottamatta ja ei sitten kerro siitä. Tietyllä tapaa se raskaus jää sitten "Jumalan haltuun" kun ei uskalleta itse tehdä päätöstä tai ottaa siitä vastuuta. Sitten voi sanoa, että näin tässä vain tapahtui. Onko se nyt sitten hyvä esimerkki tulevalle lapsellekaan tavoista hoitaa asioitaan...

AP:n tapauksessa minusta ei ole mitään epäselvää, jos on mies vaatinut jättämään ehkäisyn pois ja nyt vaatii aborttia se on täysin asiatonta. Mutta ei nuo asiat ole aina niin mustavalkoisia. Lopulta kuitenkaan ei yleensä kannata rikkoa itseään vastaan, eli jos ei aborttiin kykene eikä sitä halua, ei sitä silloin kannata tehdä.

Itselläni kun muutaman kerran on ollut ehkäisyn "unohtaminen" takana niin onhan sitä miettinyt, miten asian tekisi. Minusta reiluinta olisi kyllä kertoa miehelle raskaudesta, mutta antaa miehen itse päättää, kuinka paljon jos yhtään haluaa lapsen elämään osallistua. Valtio kyllä maksaa elatusapua jos ei isää ilmoita, eli rahan takia kukaan tuskin tekee toisen elämästä helvettiä. Koston vuoksi korkeintaan. Kun on tunteet pelissä ja kokee itsensä loukatuksi, tai ajattelee, että lapsellani on oikeus isään ja yrittää miestä siihen pakottaa, niin metsään mennään.
 
Olen 34v. ja odotan ihan viimeisimmilläni ensimmäistä lastani. Lapsen isän kanssa olin seurustellut vain alle vuoden kun teimme päätöksen kokeilla raskaaksi tulemista. Olin (reilusti) nuorempana ajatellut, etten välttämättä edes hanki lapsia, mutta ikävuodet tekivät tehtävänsä.
Kun tein raskaustestin olin täysin shokissa seuraavat kuukaudet, parhaiten fiiliksiä ja tilannetta kuvaavat kysymykset mitkä tulivat ensimmäiseksi mieleen kuten "Mitä tulinkaan tehneeksi?" ja " Voiko tätä juttua mitenkään peruuttaa? Mun elämä muuttuu täysin, enkä ole valmis ja kaiken lisäksi edellisen parisuhteen haamut kummittelevat vielä taustalla" yms. Viikkojen jälkeen totuin ajatukseen puntaroituani kokonaistilannetta.

Näin keittiöpsykologina sanoisin, että sun miehesi on jonkinlaisessa shokissa tai käy läpi erilaisia tunteita ja ehdottaisin, että keskustelette lisää teidän parisuhteesta ja omista mielikuvista lapsen kanssa, peloista ja myös niistä hyvistä jutuista, miten se lapsi vaikuttaa elämään. Kävisitte vaikka sellaisella tuttavaperheellä, joilla on aina herttaisia lapsia tai ehkäpä neuvolasta voisi pyytää apua tai ehdotuksia miehesi ja omien ajatusten tueksi.Mutta ei kannata myöskään luoda miehelle liikaa painetta, sen olen oppinut, sillä toiset vetäytyvät entistä kauemmaksi, jos kokevat olevansa nurkassa.

Tsemppiä tilanteeseen ja olen täysin varma, että se päätös jonka teet, on kaikkien kannalta hyvä. Monia asioita saattaa katua, mutta ajan myötä lopulta ymmärtää itsekin, että ne päätökset oli vain tehtävä, tietämättä miten parisuhde tai elämä sitten etenee päätöksen jälkeen.
 
Takaisin
Top