Antaisitko vauvalle ystävän/sukulaisen nimen?

[Vargynja]

Voisitko ajatella antavasi lapsellesi saman nimen kuin ystävälläsi tai sukulaisellasi? Tai vaikka vanhan luokkakaverin?

Itse en antaisi ainakaan ensimmäistä nimeä ensimmäiseksi nimeksi. Tuntuisi oudolta, kun nimen mielleyhtymä veisi väärään ihmiseen. Mutta voisin antaa ystävän/sukulaisen toisen nimen ensimmäiseksi nimeksi. Tai sitten ystävän/sukulaisen ensimmäisen nimen toiseksi nimeksi. Siis jos nimi sopisi lapselle. Poikkeuksena jo kuolleet sukulaiset: voisin kuvitella antavani esimerkiksi isovanhempani nimen lapselle, jos lapsi olisi nimen näköinen. Poikkeuksena tähän harkitsin antavani isoäitini nimen kuopukselle isoäidin vielä eläessä (kuoli lopulta ihan loppuraskaudesta). Tiesin ettei isoäiti eläisi enää pitkään. Puoliso ei tosin lämmennyt kuin korkeintaan toiseksi nimeksi - ja lopulta kuopus paljastui pojaksi.

 

[Emp]

Tää on ajankohtainen pohdinta. Mutta olen tavannut elämässäni niin paljon ihmisiä, että väkisinkin joka nimestä on mielleyhtymä. Voisko se ajan kanssa lähteä kun vakiintuu oman lapsen nimeksi? Vaikeaa.

 

[Taateli88]

Ihan lähipiirissä käytössä olevaa nimeä en antaisi ensimmäiseksi nimeksi, enkä välttämättä muutenkaan. Eri asia sitten nämä suvussa kulkevat nimet esim toiseksi nimeksi, jos sellaisia olisi tai sitten nimi jo edesmenneeltä sukulaiselta. Jotenkin olisi vaan outoa nimetä lapsi samalla nimellä kuin joku tuttu tai sukulainen lähipiirissä.

Itsellä ja siskoillani sekä siskon tytöillä on etunimet jotka löytyvät suvustamme, tosin ei elossa olevilta. Itse halusin myös jonkun linkin sukuun, joten meidän vauvalle annettiin toiseksi nimeksi kuolleen mummoni etunimi. Tässä tälläinen vähän "kohtalon" sanelema tarina, kun vauvamme sai alkunsa samana päivänä kun mummoni kuoli. Joten "pakkohan" se nimi oli laittaa uudelleen käyttöön. Ja nimi sopii myös jo aiemmin päätettyjen kahden nimen kanssa, vaikka vähän lennosta lisättiinkin mukaan.

 

[SBO]

En etunimeksi. Mutta itse halusin antaa tavallaan nyökkäyksen siskoni suuntaan (hän on minulle perheestäni käytännössä ainoa läheinen) joten lapseni toinen nimi on hyvin lähellä siskoni etunimeä, yhden kirjaimen ero.

 

[Selah]

Itse en antaisi ainakaan ensimmäistä nimeä ensimmäiseksi nimeksi. Tuntuisi oudolta, kun nimen mielleyhtymä veisi väärään ihmiseen. Mutta voisin antaa ystävän/sukulaisen toisen nimen ensimmäiseksi nimeksi. Tai sitten ystävän/sukulaisen ensimmäisen nimen toiseksi nimeksi. Siis jos nimi sopisi lapselle. Poikkeuksena jo kuolleet sukulaiset: voisin kuvitella antavani esimerkiksi isovanhempani nimen lapselle, jos lapsi olisi nimen näköinen.

Aika samat ajatukset itsellä. Meillä ongelmaa lisää se että pitää olla kansainvälinen(mutta suomeksi toimiva) nimi ja meidän iso perhe sekä kaverit on myös paljolti kaksikulttuurisia, joten paljon on sopivia nimiä jo käytetty. Meillä kyllä kävikin niin että nimi johon päädyttiin esikoisen kanssa sisältää nimen joka on hänen molempien puolien serkuilla. Ovat ihan eri ikäluokkaa, eikä tekemisissä lapsemme kanssa, joten en antanut sen häiritä kun oli ihan tarpeeksi vaikeaa keksiä nimi. Toisaalta oli ihan hauskakin kun sattuu olemaan molemmilla puolilla ihan samannimiset serkut. On aika huomaamaton, eikä perheet, tai edes mieheni, huomanneet tätä yhtäläisyyttä ennenkuin mainitsin.

Teininä ulkomailla leirillä tapasin yhden pojan jonka nimen ajattelin aina että annan lapselleni. Tuo "poika" on nykyäänkin facebook-kaverini, vaikkei tuon leirin jälkeen ole juteltu kuin ehkä kerran. Luulin että tässä kohta 20 vuodessa olisi jo hälvennyt se mielleyhtymä tuohon poikaan kun edelleenkin nimestä tykkään, mutta en mitenkään voisi antaa tuota nimeä vaikka itse poika oli sellainen hurmuri, eli mielleyhtymä on positiivinen.

 

[Puar]

Meille on tulossa tulevalle vauvalle sama nimi kuin yhdellä kaverilla on. Hän ei ole erityisen läheinen eikä vietetä paljoa aikaa yhdessä, treffaillaan joskus lasten ja muiden perheiden kanssa. Ei häiritse yhtään! Sellainen nimi voisi häiritä, jonka kantajan kanssa on tosi tiivis suhde ja vietetään paljon aikaa yhdessä.

 

[Yksinaidiks]

Jos saan tytön, aion antaa lapselleni kaksiosaisen etunimen, ja jälkimmäinen nimi on parhaan ystäväni ja lapseni tulevan kummin kutsumanimi (virallisesti on toinen nimi, mutta sillä nimellä häntä on lähes aina kutsuttu)

 

[Kyfi7]

Jotain voi ehkä päätellä siitä et molemmilla lapsilla nimet, joille löytyy max muutama kymmen kaima mies ehdotti pojalle nimeä, joka on hänen kaverillaan, ei nyt niin paljoa enää oo ollu tekemisissä kuin nuorempana, mut musta silti olis ollu hassua. Ja tytölle, joka on meiän ystäväperheen miehen siskolla, eikä hän ees muistanut sitä. Suostuin ottaa sen toiseksi nimeksi en myöskään oo ite koskaan ollu sen kannalla et antais jonkun suvussa olleen nimen joksikin lapsen nimeksi.

 

[Helmi1234]

En antaisi nimeksi sellaista, josta tulee mieleen joku muu henkilö. Sukulaisen nimi vois mahdollisesti olla jälkimmäisenä nimenä. Mieshän haluaisi edesmenneen isänsä nimen, jos tulis poikalapsi. Itelle ei kyllä mitenkään tuntuis mahdolliselta se.

 

[Pilkki24]

Totta kai voisin antaa. Edesmenneen isoäitini nimi oli harkinnassa. Mieheni ei vain oikein lämmennyt sille, niin jäi käyttämättä.
Ehkä miettisin käytännöllisyyttä siinä mielessä, että jos olisin paljon tekemisissä kyseisen nimisen ihmisen kanssa, niin sitten jättäisin sen lapsen toiseksi nimeksi tai antaisin jonkun variaation kyseisestä nimestä.

 

[Aaltokukka]

Mulla taapero on molempien puolen isovanhempiensa kaima ja vauvan 2. ja 3 nimi ovat myös isovanhemmilta saatu. Sekä mummit että ukit ovat olleet asiasta iloisia eivätkä sukulaiset muksuja kaimoihinsa vertaa. Meillä suvuissa on perinteisesti käytetty/ annettu suvussa jo olleita nimiä ja niiden avulla pyritään pitämään yllä hyvähenkisiä sukusaagoja.
Itsestäni oli lapsena hauskaa saada katsella vanhoja valokuvia ja samalla kuulla mitä vanhavanhaisotätini oli aikoinaan tehnyt ja jotain samaa toivon omille lapsilleni tapahtuvan...