Antaisitko vauvalle ystävän/sukulaisen nimen?

[Vargynja]

Voisitko ajatella antavasi lapsellesi saman nimen kuin ystävälläsi tai sukulaisellasi? Tai vaikka vanhan luokkakaverin?

Itse en antaisi ainakaan ensimmäistä nimeä ensimmäiseksi nimeksi. Tuntuisi oudolta, kun nimen mielleyhtymä veisi väärään ihmiseen. Mutta voisin antaa ystävän/sukulaisen toisen nimen ensimmäiseksi nimeksi. Tai sitten ystävän/sukulaisen ensimmäisen nimen toiseksi nimeksi. Siis jos nimi sopisi lapselle. Poikkeuksena jo kuolleet sukulaiset: voisin kuvitella antavani esimerkiksi isovanhempani nimen lapselle, jos lapsi olisi nimen näköinen. Poikkeuksena tähän harkitsin antavani isoäitini nimen kuopukselle isoäidin vielä eläessä (kuoli lopulta ihan loppuraskaudesta). Tiesin ettei isoäiti eläisi enää pitkään. Puoliso ei tosin lämmennyt kuin korkeintaan toiseksi nimeksi - ja lopulta kuopus paljastui pojaksi.

 

[Emp]

Tää on ajankohtainen pohdinta. Mutta olen tavannut elämässäni niin paljon ihmisiä, että väkisinkin joka nimestä on mielleyhtymä. Voisko se ajan kanssa lähteä kun vakiintuu oman lapsen nimeksi? Vaikeaa.

 

[Taateli88]

Ihan lähipiirissä käytössä olevaa nimeä en antaisi ensimmäiseksi nimeksi, enkä välttämättä muutenkaan. Eri asia sitten nämä suvussa kulkevat nimet esim toiseksi nimeksi, jos sellaisia olisi tai sitten nimi jo edesmenneeltä sukulaiselta. Jotenkin olisi vaan outoa nimetä lapsi samalla nimellä kuin joku tuttu tai sukulainen lähipiirissä.

Itsellä ja siskoillani sekä siskon tytöillä on etunimet jotka löytyvät suvustamme, tosin ei elossa olevilta. Itse halusin myös jonkun linkin sukuun, joten meidän vauvalle annettiin toiseksi nimeksi kuolleen mummoni etunimi. Tässä tälläinen vähän "kohtalon" sanelema tarina, kun vauvamme sai alkunsa samana päivänä kun mummoni kuoli. Joten "pakkohan" se nimi oli laittaa uudelleen käyttöön. Ja nimi sopii myös jo aiemmin päätettyjen kahden nimen kanssa, vaikka vähän lennosta lisättiinkin mukaan.

 

[SBO]

En etunimeksi. Mutta itse halusin antaa tavallaan nyökkäyksen siskoni suuntaan (hän on minulle perheestäni käytännössä ainoa läheinen) joten lapseni toinen nimi on hyvin lähellä siskoni etunimeä, yhden kirjaimen ero.

 

[Selah]

Itse en antaisi ainakaan ensimmäistä nimeä ensimmäiseksi nimeksi. Tuntuisi oudolta, kun nimen mielleyhtymä veisi väärään ihmiseen. Mutta voisin antaa ystävän/sukulaisen toisen nimen ensimmäiseksi nimeksi. Tai sitten ystävän/sukulaisen ensimmäisen nimen toiseksi nimeksi. Siis jos nimi sopisi lapselle. Poikkeuksena jo kuolleet sukulaiset: voisin kuvitella antavani esimerkiksi isovanhempani nimen lapselle, jos lapsi olisi nimen näköinen.

Aika samat ajatukset itsellä. Meillä ongelmaa lisää se että pitää olla kansainvälinen(mutta suomeksi toimiva) nimi ja meidän iso perhe sekä kaverit on myös paljolti kaksikulttuurisia, joten paljon on sopivia nimiä jo käytetty. Meillä kyllä kävikin niin että nimi johon päädyttiin esikoisen kanssa sisältää nimen joka on hänen molempien puolien serkuilla. Ovat ihan eri ikäluokkaa, eikä tekemisissä lapsemme kanssa, joten en antanut sen häiritä kun oli ihan tarpeeksi vaikeaa keksiä nimi. Toisaalta oli ihan hauskakin kun sattuu olemaan molemmilla puolilla ihan samannimiset serkut. On aika huomaamaton, eikä perheet, tai edes mieheni, huomanneet tätä yhtäläisyyttä ennenkuin mainitsin.

Teininä ulkomailla leirillä tapasin yhden pojan jonka nimen ajattelin aina että annan lapselleni. Tuo "poika" on nykyäänkin facebook-kaverini, vaikkei tuon leirin jälkeen ole juteltu kuin ehkä kerran. Luulin että tässä kohta 20 vuodessa olisi jo hälvennyt se mielleyhtymä tuohon poikaan kun edelleenkin nimestä tykkään, mutta en mitenkään voisi antaa tuota nimeä vaikka itse poika oli sellainen hurmuri, eli mielleyhtymä on positiivinen.

 

[Puar]

Meille on tulossa tulevalle vauvalle sama nimi kuin yhdellä kaverilla on. Hän ei ole erityisen läheinen eikä vietetä paljoa aikaa yhdessä, treffaillaan joskus lasten ja muiden perheiden kanssa. Ei häiritse yhtään! Sellainen nimi voisi häiritä, jonka kantajan kanssa on tosi tiivis suhde ja vietetään paljon aikaa yhdessä.

 

[Yksinaidiks]

Jos saan tytön, aion antaa lapselleni kaksiosaisen etunimen, ja jälkimmäinen nimi on parhaan ystäväni ja lapseni tulevan kummin kutsumanimi (virallisesti on toinen nimi, mutta sillä nimellä häntä on lähes aina kutsuttu)