Ajatuksia paluusta töihin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja herne
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
H

herne

Kommentoinnin ninja
Osalla töihinpaluu on edessä ennemmin, osalla myöhemmin. Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Suurimman osan kohdalla ehkä vähän aikaista aloittaa tämä keskustelu, mutta itse huomasin valvovani viime yönä ja pohtivani jostain syystä duuniasioita, vaikka vanhempainvapaatakin on elokuulle saakka.

Muutenkin aihe on pyörinyt mielessä; mulla on ihan ok työ, olen ollut pitkään samassa paikassa ja tiedän olevani työnantajalle ns. luottohenkilö. Silti, nykyiseen työhön en haluaisi yhtään palata ja vähän on käynyt mielessä, olenko edes oikealla alalla. Ennen raskaaksi tulemista hain uusia hommia, mutta kun poika ilmoitti tulostaan, katsoin parhaaksi jatkaa nykyisessä. Nyt sitten mietityttää työnhaku suoraan äippäriltä, mahdollinen uusi raskaus (jos duunia vaihtaa) ja se, onko työelämään siirtyminen ylipäänsä se juttu vai pitäisikö hakea vielä jatko-opiskelemaan.

Nyt toistaiseksi toivoisin, että voisin ainakin tämän vuoden loppuun olla hoitovapaalla, jos vaan talous (=käytännössä miehen työtilanne) antaa myöten, ja pohtia sitten ensi syksynä/loppuvuodesta jatkovaihtoehtoja tarkemmin (pitäen mielessä mahdollisen uuden raskauden). Toivoisin myös, että poika osaisi about kävellä ennen hoitoon menoa, ja että voisin imettää kiinteiden ohella siihen vuoden ikään saakka, mikä tietysti vaikuttaa ihan käytännön logistiikkaan töihinpaluun kanssa.

Nämä minun hajatelmiani aiheesta, eipä noissa vielä mitään kovin valmiita päätelmiä ole, mutta olisi kiva kuulla, pyöriikö teillä jo vastaavat jutut mielessä :)
 
Voi kyllä! Mullahan oli määräaikainen työsuhde, joten nyt on edessä työnhaku, jonka aion aloittaa kesällä. Haluaisin olla kotona sinne vuoden ikään, ja jos ois mahdollista niin mies jäisi sitten joksikin aikaa kotiin, mutta riippuu ihan siitä miten töitä löytyy vai löytyykö. Talous mietityttää aika lailla, mulla loppuu vanhempainraha jo heinäkuussa, ja se kotihoidontuki on niin pieni, ettei sillä elä. Ja mua saa pitää itsekkäänä all you want, mutta olen tottunut saamaan palkkaa, olen tottunut siihen että mulla on omaa rahaa enkä ole miehestäni riippuvainen. En ole niin hyvä äiti, että oisin valmis elämään kotihoidon tuella. Ja vaikka toi vauva on ihana ja sen kanssa on helpompaa ja hauskempaa kuin kuvittelin, niin kaipaan myös työelämää.
 
Mulle on ollut ihan alusta asti selvää, että töihin palataan syksyllä vanhempainvapaan ja kesäloman päätteeksi. Minua ei hirvitä viedä noin 9-10kk ikäistä hoitoon. Miehestä en mene varmaksi sanomaan, ehkä hän haluaa olla hoitovapaalla pari kuukautta. Olen itsekin mennyt tosi aikaisin hoitoon ja ihan ihmiseksi kasvanut ja terveenä ollut :) (subjektiivinen mielipide!).

Mulla on kuitenkin mahdollista vaikuttaa duunimäärään, että ensin olisi pehmeä lasku pojallakin päivähoitomaailmaan. Eli toivottavasti poika on terve ja normaali, ja voi hoitoon mennä. Ja niin, näin epävakaina aikoina, toivottavasti äipän työpaikka on tallella vielä syksylläkin :)
 
Muokattu viimeksi:
Mua ei huvittais mennä töihin, siis mieluummin olisin kotiäitinä.. Mut ei oo rahaa semmoseen. Periaatteessa on työpaikka, joskin mun tuuraajalle luvattiin vähän pysyvää työsopimusta ja itse lähteissä meinasin, että vaihtaisin takaisin omalle alalle :smiley-chores020 -> :smiley-angry019(Asiakaspalvelu..) Mut katsotaan. Anoppi on ehdottanut, että hän tulisi hoitaan lasta ja mä menisin tuuraan häntä töissä, se periaatteessa varmaan onnistuis, mut en oo varma, onko anoppi ite miettinyt asiaa loppuun..
Yks vaihtoehto on opiskelukin, mut en oikein tiedä, mikä järki siinäkään enää on. Oon 23, mulla on käytännössä pätevyys kolmeen ammattiin, en oo ihan opiskelijatyyppi siinä mielessä, että jaksaisin enää iltaisin lapsen kans etätehtäviä ja läksyjä yms ja pysyisin köyhänä, enkä ehkä taaskaan sais alalta töitä ja haaveilen toisesta lapsesta, joten kaikki jäis kuitenkin kesken.. :excited001

Kielsin miestä puhumasta asiasta ennen huhtikuuta. Yritän itekin unohtaa. En vain millään haluis viedä lasta hoitoon mihinkään ulkopuoliselle.. <3 Mun äiti oli kotona kutakuinkin siihen asti, kun menin yläasteelle. Those were the days..
 
Muokattu viimeksi:
Onhan tätä tullut mietittyä ja vaikka haluaisinkin olla kotona pidempään (onhan tää niin mukavaa!), niin tiedän että jos ihmeitä ei tapahdu (eli voiteta lotossa) niin töihin täytyy palata kesän päätteeksi. Velallisten perusduunareiden elämä vaan menee niin... :( Ehkä meillä voisi juuri ja juuri olla varaa siihen että olisin pari kuukautta hoitovapaalla, mutta ei yhtään enempään. Saan venytettyä kotona oloa elokuun puoliväliin kun pidän kesäloman vanhempainvapaan jatkeeksi. Mies pitää sitten loput isyysvapaat ja omat lomansa sen jälkeen joten hyvällä tuurilla saatetaan pystyä venyttämään pojan hoitoon menoa vuodenvaihteeseen, jolloin hän olisi "jo" 1 v 3 kk.. Se olis ihan jees. En sinänsä pidä hoitoon menoa huonona asiana, itsekin olen mennyt vissiin alle vuoden ikäisenä, mutta toki jäisin kotiin vaikka vielä vuodeksi jos vaan olis varaa.
 
Töitä alan hakemaan heti äitiysloman päätyttyä (muistaakseni syyskuussa) ja jos joku paikka poikii niin pikkumies menee hoitoon. Luultavasti jollekkin perhepäivähoitajalle, en henk.kohtaisesti päiväkodeista ole ikinä välittänyt. Silloin kun itsekkään oli pieni :D Kotona ollut jo kohta vuoden tekemättä mitään niin alkaa tulla jo korvistakin ulos... plus vihaan sitä, että elän käytännössä miehen rahoilla.
 
Töihin pitäis mennä helmikuun puolenvälin paikkeilla. Olen innoissani siitä, koska saan vaihtelua elämään ja todella paljon enemmän rahaa kuin mitä nyt. Ei tarvitse sitten aina katsoa niin tarkasti mitä voi ostaa kaupasta vai voiko ostaa ylipäätään ollenkaan ruokaa :D Eletään ihan kituuttamalla ja yritetään säästää samalla :D Muksun saan hoitoon omalle äidilleni, koska hän jää vuorotteluvapaalle samoihin aikoihin niin menee siinäkin suhteessa sitten todella hyvin yksiin! :) Ei tarvitse mitään hoitomaksuja tms maksella ja saa mummokin sitten viettää haluamaansa aikaa vauvelin kanssa.
 
Elokuussa loppuu äitiysloma, mutta luultavasti oon ainakin koko tän vuoden kotona. Sit kun meen töihin, niin aloitan varmaan aluksi tekemällä 50%. Näin olen ajatellut nyt, tilanne voi olla ihan eri puolen vuoden päästä! Nyt tuntuu välillä siltä että vois mennä vaikka heti takaisin töihin kun seinät kaatuu päälle ja kaipaa muita aikuisia ympärilleen, mutta luulen että tilanne muuttuu sitten kun poika vähän kasvaa. Tai sitten tilanne ei muutu ja meen heti elokuussa töihin:p
 
Luulen, että tuo lapsen hoitoon laittaminen on usein rankempaa meille äideille kuin lapsille :) Eiköhän heistä kunnon kansalaisia tule, menevät hoitoon pienempänä tai vasta vähän myöhemmin.

Mua ei sinänsä häiritse elää miehen rahoilla, koska olemme yhteisen historiamme aikana vuoron perään eläneet pääosin jommankumman tuloilla, eli toinen on ollut opiskelemassa tms. Nyt on sitten taas minun vuoroni. Tosin miehen työtilanne on tällä hetkellä sikäli epävarma, että vaikuttaa paljon myös mun mahdollisuuksiini ottaa vapaata vanhempainvapaan päälle. Ja aika pihisti joutuu olemaan joka tapauksessa, kun säästöönkin olisi tarkoitus saada jokunen lantti (terv. nimim. joskus olisi kiva muuttaa vuokrakaksiosta omaan, isompaan kotiin).
 
Ma palaan toihin 3. helmikuuta. Meilla mammaloman normikesto on se 16 viikkoa. Jain toista pois rv39, noin viikko ennen synnytysta, joten siinakin meni yksi viikko "hukkaan", vaikka hyvahan se oli levata ennen tositoimia...
Tama ei tullut yllatyksena, silla kyllahan me tiedettiin jo lapsenteon harkintavaiheessa, ettei vauvan kanssa kovin kauan ehdi kotona olemaan. Ja me paatettiin haluta lapsi siita huolimatta. :)

Hieman haikein mielin palaan, mutta perusfiilis on silti positiivinen. Olen onnekas, etta minulla ylipaansa on se duuni, johon palata takaisin. Ja ma rakastan mun duunia (monikansallinen asiakaspalvelu), tyokaverit ovat ihan huippuja ja ma tykkaan ylipaansa siita tunteesta, kun saa pukeutua virallisesti, meikata ja laittaa hiukset kauniisti (paitsi silloin loppuraskaudessa muistutin rannalle ajautunutta pallokalaa), kohdata uusia ihmisia siina edustavassa lookissa ja puhua eri kielia... Olen nyt mammaloman aikana ottanut varmaan viisi puhelua vastaan tyokaverilta, joka ei ole paassyt yhteisymmarykseen asiakkaan kanssa. Koen itseni tarkeaksi tyopaikallani. Uskon, etta kaikki menee hyvin jatkossakin ja pystyn sompailemaan tyon ja kodin valilla niin kuin kaikki muutkin perheelliset. :)
 
Minulla loppuu heinäkuussa äitiysloma, mutta haluaisin kyllä hoitaa tyttöä kotona edes vuoden ikään asti. Hienoa olisi päästä seuraamaan aitiopaikalta kun pieni kasvaa ja oppii uutta, mutta taloudellisesti ei ole mahdollista olla kovin pitkään kotona. :(
 
Miten olette ajatelleet hoitaa vauvan hoitopaikan sitten kun se aika koittaa? Tarhaan, isovanhemmalle vai perhepaivahoitajalle? :)
 
Mä aloin tekemään etänä töitä jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen pari tuntia viikossa ja sitten oon käynyt pojan kanssa töissä "palavereissa" pari kertaa. Mutta tosiaan ihan vain pari tuntia silloin tällöin, mutta näin mulla pysyy jotenkin järki päässä. Ihan oikeasti palaan töihin sitten syyskuun alussa. Miehen sisko ja hänen mies tulee todnäk hoitamaan poikaa tuon ensimmäisen vuoden koska molemmat työttömänä ja heidän kasvatusperiaatteensa ovat hyvin lähellä omiani (muille miehen siskoille en jättäisi poikaa hoitoon). Kaksi vuotiaana olisi sitten tarkoitus laittaa poika skandinaaviseen päiväkotiin/kouluun jossa puhutan ruotsia ja espanjaa. Mutta saa nähdä jos me asutaan enää silloin täällä, vai jos muutetaan suomeen. Riippuu pitkälti tästä työllisyystilanteesta.
 
Teen nykyään pientä siivouskeikkaa. Kerran viikossa olen illalla muutaman tunnin siivoamassa ja isi hoitaa poikaa sen aikaa. Saa vähän tienattua samalla..

Positiivisena yllätyksenä tuli se, että äitiyspäivärahat ym jatkuvat, vaikka menisikin töihin! Tippuvat vain minimiin, joka ei paljoa ole nykyistä pienempi :D
 
Me katsellaan paivakotipaikkaa ensi syyskuuksi. Ollaan kayty katsomassa yhta paikkaa ja toista katsotaan tiistaina kun mies on vapaalla. Mua jotenkin kammottaa se lapsien paljous siella, kauhea meteli ja melske. Vaikea kuvitella omaa poikaa sinne, vaikka sitten syksyllahan se on jo "iso" poika... Ja oikeastaan kaikissa paikoissa mita olen netissa katsonut ja siina yhdessa missa olen kaynyt, on ihan sellainen postimerkin kokoinen pikku-piha, jonne kaikki tuskin edes mahtuu kerrallaan... Ilmeisesti taalla ei arvosteta ulkoilmaleikkeja, vaan lapset ovat tungettuna sisatiloihin koko paivaksi. o_O Itse tykkaan ulkoilusta, joten iski hieman ahtaanpaikankammo...

Tuosta perhepaivahoitajasta en ole huolissani, silla siella on meidan pojan lisaksi vain yksi muu hoidokki ja oma lapsi, joka on jo koululainen. Tai ei han nyt mikaan oikea pp-hoitaja ole, vaan entuudestaan tuntemamme nainen, joka nyt olosuhteiden pakosta hoitaa lapsia kotonansa, kun ei muutakaan ole... Ja kohta meidankin poikaa, ainakin nyt siis aluksi.
 
Juu, täkäläiset koulut ja päiväkodit muistuttaa mun mielestä enemmän vankilaa korkeine aitoineen ja kalteri-ikkunoineen :eek:

Mua kauhistuttaa samat asiat mitä Littlered tuossa mainitsi... meidän pikkuinen sinne kaaoksen keskelle yksin :sad001
 
^Suorastaan nerokasta joo, kun sitten pikkuteinina ei paase lintsaamaan kaupungille valitunnin aikana. Viismetrinen aita ja ilkee vahtimestari. Siella on ja pysyy. :grin
 
Alan vasta tottua kotielämään ja työelämä tulee harvemmin mieleen. Näillä näkymin olen vuoden loppuun kotona. Nyt kyllä tuntuu että voisin olla pidempääkin tai tehdä sitten alkuun vajaata viikkoa. Täytyy pistää rahaa vähän sivuun, hoitovapaalla tulot tippuu niin pieniksi. Eipä tuo rahanmeno mitenkään hurjaa ole, kun ei ole oikeastaan muita menoja kuin ruoka ja vauvan tarvikkeet.
 
Minä olen myös osaltani palannut omaan yritykseeni, eli jumppia ohjaamaan. Kätevää, kun iltaisin voi hyvin jättää pojan ja iskän kaksin ja karata töihin.

Varovaisesti aloittelin, mutta nyt olo on jo kun ei olisi synnyttänytkään, niin pidän hieman enemmän. Olen todella onnekas, että on mahdollista tehdä näin töitä ja tienata sen verran hyvin, ettei tarvitse murehtia pojan laittamista hoitoon ainakaan kahteen vuoteen.

Ainut ongelma on, että hieman siinä viimeisen tunnin venyttelyjen jälkeen oli paita rintojen kohdalta märkä :D Mutta eiköhän nuo naiset tälläisetkin "vaivat" ymmärrä :P
 
Sarialla onkin hyvä ammatti näin vauvan näkökulmasta. Raskauskilot häviävät kuin itsestään ja pääsee liikkumaan, saamaan omaa aikaa, ja vieläpä nopeasti synnytyksen jälkeen. Kateeksi käy, olis niin luksusta päästä käymään säännöllisesti taas salilla ja jumpassa.. Teen mäki jo töitä jonkun verran kotona, mutta se onkin koneen äärellä eikä nuo kilot sula vaikka miten ahkerasti näpyttelee :cool:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top