Aikaisemmat raskausajat ja synnytykset
- Ketjun aloittaja Apiaani
- Aloituspäivämäärä
Ja vielä lisään, että raskausaikakin oli kamalaa. Oksentelua ensin lähemmäs 25 viikolle saakka ja sen jälkeen alkoivat kivut ja säryt. Imuroimaankaan kotona ei pystynyt muuten kuin, että istuin tuolilla ja imuroin, siirsin tuolia ja istuin takasin imuroimaan uutta kohtaa :D Sängyssä ei usein voinut nukkua närästyksen takia, joten torkuin nojatuolissa. Toivon niin kovasti, että tämä raskaus ja synnytys olisi ihan erilaiset...
Muokattu viimeksi:
Susqi
Näppärä viestien naputtelija
Mulla on todella pahat traumat... luulin että oon päässy jo asiasta yli ja unohtanut, mutta nyt kun aihe on taas ajankohtainen niin se tuli kauheena ahdistuksena pintaan...
Mulla käynnistettiin siis synnytys RV 40 tiistaina aamupäivällä raskausmyrkytyksen takia, aloitettiin niillä pillereillä.. eihän niistä mihinkään ollut.. keskiviikkona iltapäivällä kivut oli todella pahat ja mut siirrettiin saliin että saisin kovempia kipulääkkeitä. Avautuminen tapahtu todella hitaasti. Sain keskiviikkona yötä vasta lääkkeitä jotka pysäytti supistukset, sain nukuttua pari tuntia kunnes alko omat supistukset, aamulla 06:00 sain epiduraalin ja olo helpotti huomattavasti! + käynnistys tipan. 16:00 olin pyytämänsä taas lisä annosta mitä en koskaan saanut koska olin jo täysin auki.. ja käskettiin alkaa ponnistamaan, tyttö syntyi 18:57.. olin aivan varma että kuolen siihen ja rukoilin että auttavat ja ottavat sen pois että en jaksa enää! Se oli hirveintä mitä oon koskaan kokenut, saliin oltiin hälytetty jo lääkärit ym ja hätäsektioon oltiin viemässä, en tiedä miten ja mistä se voima tuli mutta viimeisellä ponnistuksella se sieltä tuli! Vihreästä lapsivedästä syntyi ja imeä piti heti, kävin itkemään kun luulin että se ei ole hengissä kunnes kuulin sen itkun imenisen jälkeen. Synnytyksen kestoksi on merkitty 17h ja ponnistusvaihe sitten melkein tuo 3h! Repesin myös todella pahasti, mua parsittiin kasaan vielä tunti siihen synnytyksen perään!
Tyttö painoi 3800g ja sanoivat että jos seuraavan kohdalla ennuste on yli 3500g niin sectio koska ei mahdu tulemaan.
Oon tehnyt paljon töitä tän asian kanssa, mutta alateitse synnytys pelottaa mua silti ihan helvetisti!
Ite raskausaika mulla oli tosi helppo! Ainoat mitä oli oli liitoskivut loppu raskaudessa. Aavistelin silloin jo että synnytyksessä kostautuu..
Mulla käynnistettiin siis synnytys RV 40 tiistaina aamupäivällä raskausmyrkytyksen takia, aloitettiin niillä pillereillä.. eihän niistä mihinkään ollut.. keskiviikkona iltapäivällä kivut oli todella pahat ja mut siirrettiin saliin että saisin kovempia kipulääkkeitä. Avautuminen tapahtu todella hitaasti. Sain keskiviikkona yötä vasta lääkkeitä jotka pysäytti supistukset, sain nukuttua pari tuntia kunnes alko omat supistukset, aamulla 06:00 sain epiduraalin ja olo helpotti huomattavasti! + käynnistys tipan. 16:00 olin pyytämänsä taas lisä annosta mitä en koskaan saanut koska olin jo täysin auki.. ja käskettiin alkaa ponnistamaan, tyttö syntyi 18:57.. olin aivan varma että kuolen siihen ja rukoilin että auttavat ja ottavat sen pois että en jaksa enää! Se oli hirveintä mitä oon koskaan kokenut, saliin oltiin hälytetty jo lääkärit ym ja hätäsektioon oltiin viemässä, en tiedä miten ja mistä se voima tuli mutta viimeisellä ponnistuksella se sieltä tuli! Vihreästä lapsivedästä syntyi ja imeä piti heti, kävin itkemään kun luulin että se ei ole hengissä kunnes kuulin sen itkun imenisen jälkeen. Synnytyksen kestoksi on merkitty 17h ja ponnistusvaihe sitten melkein tuo 3h! Repesin myös todella pahasti, mua parsittiin kasaan vielä tunti siihen synnytyksen perään!
Tyttö painoi 3800g ja sanoivat että jos seuraavan kohdalla ennuste on yli 3500g niin sectio koska ei mahdu tulemaan.
Oon tehnyt paljon töitä tän asian kanssa, mutta alateitse synnytys pelottaa mua silti ihan helvetisti!
Ite raskausaika mulla oli tosi helppo! Ainoat mitä oli oli liitoskivut loppu raskaudessa. Aavistelin silloin jo että synnytyksessä kostautuu..
Apiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hui, hurjia ootte kokenu molemmat 
En tienny et sectiossa pitää jotenkin ponnistaa.
23.12.2007
Mulla esikoinen syntyi rv39. Ensin meni vedet kotona ja sieltä sit yöllä synnärille.
Omia supistuksia ei tullut kuin sen verran etten saanut nukuttua. Oksitosiinilla sit eteni.
Ponnistusvaihe n.1h ilman työntöpolttoja, poika oli sylissä 37h päästä vesien menosta ja olin muuten hyvässä kunnossa, mut tosi väsynyt ja heikossa kunnossa kun eivät antaneet mun syödä.
Epiduraalin laitto oli vaikea tiukkojen nikamien takia ja lopulta kun onnistui ja halusin lisäannoksen ni pitikin alkaa ponnistaa. 4-5 tikkiä.
3810g 52cm
31.10.2012
Nuorempi käynnistettiin rv42 kalvojen puhkaisulla. Omia suppareita ei taaskaan tullut joten oksitosiinia tippaan. Sit alkoi edetä, mutta aukeeminen tyssäs 3cm kipujen takia. Onneks suostuivat antamaan epiduraalin ajoissa ja tällä kertaa sekin meni kerralla paikoilleen. Sit taas eteni vauhdilla ja varmaan vajaa tunti epiduraalista oli tyttö pihalla :) ei tikkejä, muutama ponnistus ja kunnon työntöpoltot. Toivuin paljon nopeammin kuin ekalla kerralla.
3800g 52cm
Sit toi tuulimunakaan ei tullut itsestään ulos, joten hyvin vahvat epäilykset et nytkin mennään yliaikaan jos ei vedet mene.
Olis kyllä kiva tuntea normaali synnytys ilman oksitosiinia, sanovat että aika paljon kivuliaammat supistukset tolla tipalla. Mut toisaalta oon onnellinen siitä et kaikki on kuitenkin mennyt keskimäärin tosi onnistuneesti.
En tienny et sectiossa pitää jotenkin ponnistaa.
23.12.2007
Mulla esikoinen syntyi rv39. Ensin meni vedet kotona ja sieltä sit yöllä synnärille.
Omia supistuksia ei tullut kuin sen verran etten saanut nukuttua. Oksitosiinilla sit eteni.
Ponnistusvaihe n.1h ilman työntöpolttoja, poika oli sylissä 37h päästä vesien menosta ja olin muuten hyvässä kunnossa, mut tosi väsynyt ja heikossa kunnossa kun eivät antaneet mun syödä.
Epiduraalin laitto oli vaikea tiukkojen nikamien takia ja lopulta kun onnistui ja halusin lisäannoksen ni pitikin alkaa ponnistaa. 4-5 tikkiä.
3810g 52cm
31.10.2012
Nuorempi käynnistettiin rv42 kalvojen puhkaisulla. Omia suppareita ei taaskaan tullut joten oksitosiinia tippaan. Sit alkoi edetä, mutta aukeeminen tyssäs 3cm kipujen takia. Onneks suostuivat antamaan epiduraalin ajoissa ja tällä kertaa sekin meni kerralla paikoilleen. Sit taas eteni vauhdilla ja varmaan vajaa tunti epiduraalista oli tyttö pihalla :) ei tikkejä, muutama ponnistus ja kunnon työntöpoltot. Toivuin paljon nopeammin kuin ekalla kerralla.
3800g 52cm
Sit toi tuulimunakaan ei tullut itsestään ulos, joten hyvin vahvat epäilykset et nytkin mennään yliaikaan jos ei vedet mene.
Olis kyllä kiva tuntea normaali synnytys ilman oksitosiinia, sanovat että aika paljon kivuliaammat supistukset tolla tipalla. Mut toisaalta oon onnellinen siitä et kaikki on kuitenkin mennyt keskimäärin tosi onnistuneesti.
Voisin myös jakaa tänne mun tarinani . Vanhin tyttöni syntyi perätilassa noin 8tuntia painoa onneksi ei ollu kuin vain 2kg300g . Toinen tytöistä meillä myös synty perä edellä maailmaan meni vain 4tuntia luomuna kun olin mennyt synnärille liian myöhään painoa oli vain 3kg olin ponnistanut niin kovin että oli naama verisuonet puhjenneet. Nama näytti puol vuotta kauhelta paikat oli hajalla . Kauhaat traumat jäi siitä lelurit sanoivat että kun teette kolmatta tulee oleman myös perätilassa nyt sit jännitetään miten tämän kolmannen kanssa menee. Oli molemmista tytöistä sektio ajat mutta tytöt ovat molemmat päättäneet tulla kuukausi aikaisemmin mailmaan .lekurit olleet sitä mieltä että alakautta vain kun on lähteneet käyntiin. Ollaan nyt mieheni kanssa mietitty että pitäisikö käydä pelkopolin kautta että saadaan sektioaika vaikka käynnistyy aikaisemmin.
Esikoisen raskaus oli kaiken kaikkiaan helppo, lukuun ottamatta ennen aikaisia supistuksia jotka alkoivat jo rv 18.
Olin siis todella ajoissa jo sairaslomalla ja melkolailla sai liikkumistakin vältellä. Onneksi sairaalaan en joutunut vuodelepoon.
Muutaman kerran käytiin supistusten takia osastollakin makaamassa ja poika sai hyvin ajoissa jo kortisonia kypsyttämään keuhkoja.
Henkisesti odotusaika oli siis paljon rankempaa kuin fyysisesti.
Esikoinen viihtyi perätilassa koko raskausajan ja olin perätilasta huolimatta päättänyt hänet synnyttää alakautta, koska lantioni oli mitattu leveäksi ja poika oli kovin siro ja pieni.
Sektioaika oli varattuna LA 5.11, mutta onneksi aamulla huomattiin että synnytys oli käynnistynyt itekseen niin pääsin osastolle ja vauhditettiin hieman synnytystä.
Synnytys itsessään oli aivan ihana kokemus, vaikka kieltämättä oli kovin kummallista tuijotella pienen varpaita. :D
Heti pojan ponnistettua pihalle totesin miehelle, että tekisin tämän koska tahansa uudestaan. Ja nyt en malta odottaa että pääsisin taas tosi toimiin.
Perätilasynnytyksissähän tuota yleisöä tietysti oli paikalla, mutta eipä se menoa haitannut!
Kiva kuulla että täällä on muitakin perätilassa synnyttäneitä! Ja olikohan niin että mahdollisuus toiseenkin perätilasynnytykseen on sitten aina suurempi ja olemassa?
Olin siis todella ajoissa jo sairaslomalla ja melkolailla sai liikkumistakin vältellä. Onneksi sairaalaan en joutunut vuodelepoon.
Muutaman kerran käytiin supistusten takia osastollakin makaamassa ja poika sai hyvin ajoissa jo kortisonia kypsyttämään keuhkoja.
Henkisesti odotusaika oli siis paljon rankempaa kuin fyysisesti.
Esikoinen viihtyi perätilassa koko raskausajan ja olin perätilasta huolimatta päättänyt hänet synnyttää alakautta, koska lantioni oli mitattu leveäksi ja poika oli kovin siro ja pieni.
Sektioaika oli varattuna LA 5.11, mutta onneksi aamulla huomattiin että synnytys oli käynnistynyt itekseen niin pääsin osastolle ja vauhditettiin hieman synnytystä.
Synnytys itsessään oli aivan ihana kokemus, vaikka kieltämättä oli kovin kummallista tuijotella pienen varpaita. :D
Heti pojan ponnistettua pihalle totesin miehelle, että tekisin tämän koska tahansa uudestaan. Ja nyt en malta odottaa että pääsisin taas tosi toimiin.
Perätilasynnytyksissähän tuota yleisöä tietysti oli paikalla, mutta eipä se menoa haitannut! Kiva kuulla että täällä on muitakin perätilassa synnyttäneitä! Ja olikohan niin että mahdollisuus toiseenkin perätilasynnytykseen on sitten aina suurempi ja olemassa?
onhan se aina mahdollista että uudelleen tulee perätilasynnytys
Mua vähän jänskättää miten tää toinen kierros menee.
4/16 kun syntyi poika jouduin jäämään töistä pois jo tammikuussa kun ei pystyny kävelee/istumaan järkyttävien liitoskipujen, SI nivelen ja tulehtuneen polven takia.. Lisäks raskaus meni ok mutta poika oli syntyessään kevyet 5090g, 56cm ja py 39cm rv40+5 :D Ei ollu radia ja elin terveellisesti, alateitse syntyi eikä tullu repeämiä.
Niin mitä jos tää onki sit jo 6kg?! :O :D
4/16 kun syntyi poika jouduin jäämään töistä pois jo tammikuussa kun ei pystyny kävelee/istumaan järkyttävien liitoskipujen, SI nivelen ja tulehtuneen polven takia.. Lisäks raskaus meni ok mutta poika oli syntyessään kevyet 5090g, 56cm ja py 39cm rv40+5 :D Ei ollu radia ja elin terveellisesti, alateitse syntyi eikä tullu repeämiä.
Niin mitä jos tää onki sit jo 6kg?! :O :D
Isintyttö
Vauhtiin päässyt keskustelija
Miulla oli esikoisen kanssa raskaus tosi helppo, ei juuri mitään oireita ennen synnytyspäivää. Synnytys käynnisty rv39 aamulla noin klo:7 supistuksilla. (Ei ollu mitään ennakko-oireita ja kaks päivää aikasemmin sano lääkäri ultrassa et ainakaan viikkoon ei mitään tapahdu.) Puoliltapäivin muuttu säännöllisiks ja illalla kuudelta lähdettiin sairaalaan, tässä vaiheessa kivut jo tosi hirveet et puolen tunnin ajomatka oli aika tuskaa. Olin 1cm auki ja lapsi ei ollu vielä laskeutunu. Sit supparit olikin jo sellasia et en tajuissa pysyny. 2,5 tuntii myöhemmin kätilö tuli kattoo tilannetta uudestaan; vedet holahti sen päälle ja huus et täällä ollaankin jo 10cm auki et vauhdilla saliin. Salissa vedin yhden henkäyksen ilokaasua ja sit alettiinkin jo ponnistaa. 19min myöhemmin synty 10 pisteen tyttö 3600g/51,5cm. Ilman kivunlievitystä siis synnytin ja tämän toisen kanssa olisi tarkoitus toimia samoin. Yhteenvetona siis: tosi helppo raskaus, tosi helppo synnytys -toivottavasti tämän toisen kanssa kaikki olisi yhtä helppoa
Monenlaisia kertomuksia! Toivottavasti niillä, joilla vaikee kokemus ollu niin tulisi nyt semmonen voimaannuttava uus kokemus!
Mun esikoinen syntyi 12/15 40+0. Ensin voin tosi pahoin rv 20 asti, sitten rv 17 alkaneet supistykset muuttuivat tosi vaativiksi. Loppuluolella ne muuttuivat kipeiksi ja alkoivat kypsyttää kohdunkaulaa, jouduin lepäileen lähinnä. Kun lääkäri sanoi et viikot niin pitkällä että saa syntyä, niin supistukset loppui
. Raskausdiabeteksen takia alettiin käynnistellä 39+0 kun näytti et vauva kasvaa vatsasta kokoa, mutta ei tahtonut millään käynnistyä, viikko siinä meni. Lopulta käynnistyi kun kalvot puhki ja oksitosiini virtasi täysillä.. ja mut hiillostettiin ottaan kaikki puudutteet joita en olis halunnut. Noin 18h oli se varsinainen synnytys ja ponnistin reilun tunnin ihan kauheessa asennossa kiitos inhottavan kätilön joka ei uskonut mua millään tavalla ja vaikutti siltä kuin vain mä olisin synnytyksen esteenä.. se jo alkoi puhua sektiosta kun onneks tuli lääkäri huoneeseen ja uskoi mitä sanoin eikä menny ku hetki että sain puskettua beben pihalle. Oksitosiini teki kyllä rajut supistukset et epiduraali oli ihan tarpeen, sen viimesen kätilön ku olis saanu vaihtoon niin olisi kaikesta huolimatta ollut hyvä kokemus kokonaisuudessaan. 2 tikkiä tuli. Tyttö noin 4.1 kg/50cm.Eikä ollut sittenkään mikään sokerivauva.. (mulla pysyi arvot hyvinä koko ajan). Synnytyksen jälkeen aloin vuotaa hirveesti verta ja siinä oli pientä hässäkkää mut ei siitä muuta kuin hb oli 78 kun lähdin kotiin, vähän huimas.
Toinen tyttö syntyi 9/15 40+1, laskettuna alettiin käynnistää kun oli alkanut spurtata kokoa. Raskaus oli helpompi, ei ollut pahoinvointia eikä kipeitä supistuksia ja ne tiukemmat harkkasupistuksetkin alkoi myöhemmin. Huimas herkästi kun verenpaine oli alhaalla, edelliskerrasta tuttuun tapaan selkä kosahti aivan täysin puolessa välissä mutta helpotti muutamassa viikossa. Sokerit pysyi lääkkeellä ja dietillä hyvinä. Painoarviosta lääkäri sanoi et yli 4kg lapsilla voi heittää puoli kiloa ja mun oli sen puoli kiloa painavampi kuin arviossa, noin 4,7kg ja 51,5 cm. Tais olla vähän sokerivauvan vikaa vaikka arvot oli ollu mittauksissa hyviä.
Tällä kertaa kalvot puhkesi kun lääköri teki tutkimusta mut synnytys ei käynnistynyt. Se käynnistyi kuitenkin melkein heti kun oksitosiini laitettiin menemään eikä annosta tarvinu nostaa, oli tosi paljon lempeämmät ne supistukset. Molemmilla kerroilla olin mahdollisimman paljon jalkeilla ja pallon päällä kun kuullut et se auttais laskeutumista ja hyvää tarjontaa. Osui ihana ja kuunteleva kätilö! Olin ajatellut että otan jotain kivunlievitystä jos tuntuu et pakko mutta mielummin ei, ja tällä kertaa en tarvinut mitään. Tai siis oli mulla TENS, se oli kyl huippu. Avautuminen kesti 1,5h ja ponnistus taas melkein tunnin, siinä oli jouduttu laittaan tippa täysille. Nähtävästi on tavallista et ponnauksesta tahtoo loppua kohdulla tehot, jos on iso lapsi. No nyt kuitenki tunsin kaiken ku ei ollu puudutteita ja tiesin mitä teen ja oli jotenkin tosi hyvä kokemus! Lopussa tosin vauva juuttui vähän hartiasta mut helposti kätilö sai autettua ulos. Käteen tuli siitä silti hermovamma mikä parani kokonaan 6kk mennessä ja tosi nopeesti alkoi toipua heti alusta asti. Mä kun pääsin osastolle niin aloin taas vuotaa hurjasti verta ja siinä oli aikamoista hässäkkää tovin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin eikä hb:kaan tippunut kuin 90 vaikka menetin enemmän verta kuin ekalla kerralla, onneks söin rautaa ennen synnytystä. Yhtään tikkiä ei tullu mutta paikat nähtävästi venyttyi silti vähän turhan paljon, kun en kaikilta osin koskaan palautunut.
Nyt toivon että pysyisin about kasassa raskauden ajan :D Mitään oireetonta menoa en ees odota vaikka oishan se hauskaa! Selkä jo alkoi vähän vihotella vaikka vasta mikäs, 4+0ko tää nyt on
Oon käsittänyt, et jos vauvalle on tullut toi hartiavamma niin seuraavat sektiolla. Haluaisin päästä jutteleen voisko käynnistää ennen ku bejbe on niin hirveän iso, jos vaikka voisi alateitse syntyä, sektioon en haluaisi. Toivon et käynnistyisi yhtä kiltisti kuin viimeksi, jolloin uskon synnyttäväni ilman lääkkeitä. Mut jos pitää lähteä käynnistyksen kans hc linjalle niin sit epiduraali saattaa kyl olla jees. Pelkopolille tai jollekkin haluaisin keskusteleen etukäteen tosta et oisko sille verenvuodolle jotain tehtävissä ennen ku taas löydän itseni keskeltä paniikkihässäkkää..
Mun esikoinen syntyi 12/15 40+0. Ensin voin tosi pahoin rv 20 asti, sitten rv 17 alkaneet supistykset muuttuivat tosi vaativiksi. Loppuluolella ne muuttuivat kipeiksi ja alkoivat kypsyttää kohdunkaulaa, jouduin lepäileen lähinnä. Kun lääkäri sanoi et viikot niin pitkällä että saa syntyä, niin supistukset loppui
. Raskausdiabeteksen takia alettiin käynnistellä 39+0 kun näytti et vauva kasvaa vatsasta kokoa, mutta ei tahtonut millään käynnistyä, viikko siinä meni. Lopulta käynnistyi kun kalvot puhki ja oksitosiini virtasi täysillä.. ja mut hiillostettiin ottaan kaikki puudutteet joita en olis halunnut. Noin 18h oli se varsinainen synnytys ja ponnistin reilun tunnin ihan kauheessa asennossa kiitos inhottavan kätilön joka ei uskonut mua millään tavalla ja vaikutti siltä kuin vain mä olisin synnytyksen esteenä.. se jo alkoi puhua sektiosta kun onneks tuli lääkäri huoneeseen ja uskoi mitä sanoin eikä menny ku hetki että sain puskettua beben pihalle. Oksitosiini teki kyllä rajut supistukset et epiduraali oli ihan tarpeen, sen viimesen kätilön ku olis saanu vaihtoon niin olisi kaikesta huolimatta ollut hyvä kokemus kokonaisuudessaan. 2 tikkiä tuli. Tyttö noin 4.1 kg/50cm.Eikä ollut sittenkään mikään sokerivauva.. (mulla pysyi arvot hyvinä koko ajan). Synnytyksen jälkeen aloin vuotaa hirveesti verta ja siinä oli pientä hässäkkää mut ei siitä muuta kuin hb oli 78 kun lähdin kotiin, vähän huimas.Toinen tyttö syntyi 9/15 40+1, laskettuna alettiin käynnistää kun oli alkanut spurtata kokoa. Raskaus oli helpompi, ei ollut pahoinvointia eikä kipeitä supistuksia ja ne tiukemmat harkkasupistuksetkin alkoi myöhemmin. Huimas herkästi kun verenpaine oli alhaalla, edelliskerrasta tuttuun tapaan selkä kosahti aivan täysin puolessa välissä mutta helpotti muutamassa viikossa. Sokerit pysyi lääkkeellä ja dietillä hyvinä. Painoarviosta lääkäri sanoi et yli 4kg lapsilla voi heittää puoli kiloa ja mun oli sen puoli kiloa painavampi kuin arviossa, noin 4,7kg ja 51,5 cm. Tais olla vähän sokerivauvan vikaa vaikka arvot oli ollu mittauksissa hyviä.
Tällä kertaa kalvot puhkesi kun lääköri teki tutkimusta mut synnytys ei käynnistynyt. Se käynnistyi kuitenkin melkein heti kun oksitosiini laitettiin menemään eikä annosta tarvinu nostaa, oli tosi paljon lempeämmät ne supistukset. Molemmilla kerroilla olin mahdollisimman paljon jalkeilla ja pallon päällä kun kuullut et se auttais laskeutumista ja hyvää tarjontaa. Osui ihana ja kuunteleva kätilö! Olin ajatellut että otan jotain kivunlievitystä jos tuntuu et pakko mutta mielummin ei, ja tällä kertaa en tarvinut mitään. Tai siis oli mulla TENS, se oli kyl huippu. Avautuminen kesti 1,5h ja ponnistus taas melkein tunnin, siinä oli jouduttu laittaan tippa täysille. Nähtävästi on tavallista et ponnauksesta tahtoo loppua kohdulla tehot, jos on iso lapsi. No nyt kuitenki tunsin kaiken ku ei ollu puudutteita ja tiesin mitä teen ja oli jotenkin tosi hyvä kokemus! Lopussa tosin vauva juuttui vähän hartiasta mut helposti kätilö sai autettua ulos. Käteen tuli siitä silti hermovamma mikä parani kokonaan 6kk mennessä ja tosi nopeesti alkoi toipua heti alusta asti. Mä kun pääsin osastolle niin aloin taas vuotaa hurjasti verta ja siinä oli aikamoista hässäkkää tovin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin eikä hb:kaan tippunut kuin 90 vaikka menetin enemmän verta kuin ekalla kerralla, onneks söin rautaa ennen synnytystä. Yhtään tikkiä ei tullu mutta paikat nähtävästi venyttyi silti vähän turhan paljon, kun en kaikilta osin koskaan palautunut.
Nyt toivon että pysyisin about kasassa raskauden ajan :D Mitään oireetonta menoa en ees odota vaikka oishan se hauskaa! Selkä jo alkoi vähän vihotella vaikka vasta mikäs, 4+0ko tää nyt on
Oon käsittänyt, et jos vauvalle on tullut toi hartiavamma niin seuraavat sektiolla. Haluaisin päästä jutteleen voisko käynnistää ennen ku bejbe on niin hirveän iso, jos vaikka voisi alateitse syntyä, sektioon en haluaisi. Toivon et käynnistyisi yhtä kiltisti kuin viimeksi, jolloin uskon synnyttäväni ilman lääkkeitä. Mut jos pitää lähteä käynnistyksen kans hc linjalle niin sit epiduraali saattaa kyl olla jees. Pelkopolille tai jollekkin haluaisin keskusteleen etukäteen tosta et oisko sille verenvuodolle jotain tehtävissä ennen ku taas löydän itseni keskeltä paniikkihässäkkää..Mulla tuli ensimmäisestä plussasta keskenmeno (10/15) ja toisen jouduin synnyttämään kuolleena rv 15 (08/16). Pojalla oli kromosomipoikkeama. Nyt toivon koko sydämestäni, että pääsisin vihdoin ja viimein synnyttämään elävän ja terveen vauvan sitten lokakuussa
Marnie
Oman äänensä löytänyt
Mulla sujui eka raskaus tosi hyvin. Voin hyvin ja olo tuntui tosi reippaalta. Olin töissä koko raskausajan ja lisäksi urheilin olotilan mukaan. Tuntui , että energiaa riitti paljon. Sitten aina iltaisin kun pääsi kotia ja istahti sohvalle niin nukahti sekunnissa.
Huomasi, että unenmäärä kasvoi.
Olin ollut äitiyslomalla vain viikon kun lapsilesi meni. Olin ensin ihmeissäni, että eihä tämä nyt voi syntyä kun on vielä kuukausi aikaa laskettuun aikaan. Mutta sitten mentiin kätilöopistolle katsomaan tilanne. Minut otettiin sisään ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Kaikki oli kunnossa ja sitten vain odoteltiin. Mitää ei tapahtunut ja supistuksia ei tullut. Yön yli odoteltiin ja sitten aamulla klo:11.00 sain käynnistys lääkkeen. Supistukset alkoivat klo:15.00 aikaan. Synnytys saliin mentiin jotain 19.00 aikaan.
Päätin olla niin kauan ilokaasulla ja hengitellä hyvin, kunnes tulee niin kovaa kipua että ei tunnu et jaksaa. Hoitaja kerkesi kysymään jo kolme kertaa haluanko epiduraalin. Sitten alkoi tuntumaan tosi kovia supistuksia ja pyysin epiduraalia. Siinä meni kuitenkin jonkin aikaa odotellessa kun sen sai, sillä 2 muuta synnytystä oli käynnissä samaan aikaan.
Epiduraalin jälkeen en tuntenut enää mitään, supistukset hävisi kokonaan. Sitten iskivät tipan suoneen ja oli hetki kun olin yksin huoneessa. Lapsen isä vessassa ja hoitaja +kätilö toisessa huoneessa. Tajusin et nyt se vauva tulee ja valtaisien supistuksien kera. Painoin nappia ja huusin hoitajaa. Ajattelin et nyt se lapsi tulee ulos ja olen yksin huoneessa!
Kätilö juoksi paikalle ja huusi ,että älä työnnä yhtään ! Pää näkyy jo! Kätilö putsasi hengitystiet ja odotimme seuravaa supistusta, jolloin hän huusi että ; Nyt työnnä! Sieltähän se poika putkahti lennokkaasti patjalle samantien :) Synnytys kertomuksessakin on , että spontaani etusynnytys.
Lisäys vielä tuohon, että isäkin kerkesi juuri paikalle kun lapsi oli tulossa ulos ja sai leikata napanuoran ja olla lapsen pesussa mukana.
Painoa pojalla oli 2,800kg , pituutta en nyt muista. Tomera ja reipas vauva sieltä tuli vaikkakin etuaikojaan.
Kaikki meni muuten hyvin synnytyksen osalta ja sen jälkeen. Henkilökunta oli ihanaa ja avuliasta. Imetystä neuvottiin hyvin ja käytiin katsomassa että se onnistuu. Myöskin vaipanvaihto ja napanuoran putsaus käytiin läpi.
Lisäksi vauvalle annettiin lisämaitoa hörpyttämällä, että hän saisi varmasti tarpeeksi ravintoa kun syntyi pienempänä. Vauvalla oli keltaisuutta ja sitä seurattiin ja olimme sairaalassa yhteensä 5 päivää.
Sen jälkeen oli kotiutus ja kaikki sujui sen suhteen hienosti. Synnytys ja hoito kätilöopistolla oli hyvä kokemus ja valitsen nyt toisella kertaa myös saman synnärin.
Toisena vaihtoehtona olisi Jorvin sairaala, mutta minulla ei ole siitä mitään kokemusta.
Huomasi, että unenmäärä kasvoi.
Olin ollut äitiyslomalla vain viikon kun lapsilesi meni. Olin ensin ihmeissäni, että eihä tämä nyt voi syntyä kun on vielä kuukausi aikaa laskettuun aikaan. Mutta sitten mentiin kätilöopistolle katsomaan tilanne. Minut otettiin sisään ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Kaikki oli kunnossa ja sitten vain odoteltiin. Mitää ei tapahtunut ja supistuksia ei tullut. Yön yli odoteltiin ja sitten aamulla klo:11.00 sain käynnistys lääkkeen. Supistukset alkoivat klo:15.00 aikaan. Synnytys saliin mentiin jotain 19.00 aikaan.
Päätin olla niin kauan ilokaasulla ja hengitellä hyvin, kunnes tulee niin kovaa kipua että ei tunnu et jaksaa. Hoitaja kerkesi kysymään jo kolme kertaa haluanko epiduraalin. Sitten alkoi tuntumaan tosi kovia supistuksia ja pyysin epiduraalia. Siinä meni kuitenkin jonkin aikaa odotellessa kun sen sai, sillä 2 muuta synnytystä oli käynnissä samaan aikaan.
Epiduraalin jälkeen en tuntenut enää mitään, supistukset hävisi kokonaan. Sitten iskivät tipan suoneen ja oli hetki kun olin yksin huoneessa. Lapsen isä vessassa ja hoitaja +kätilö toisessa huoneessa. Tajusin et nyt se vauva tulee ja valtaisien supistuksien kera. Painoin nappia ja huusin hoitajaa. Ajattelin et nyt se lapsi tulee ulos ja olen yksin huoneessa!
Kätilö juoksi paikalle ja huusi ,että älä työnnä yhtään ! Pää näkyy jo! Kätilö putsasi hengitystiet ja odotimme seuravaa supistusta, jolloin hän huusi että ; Nyt työnnä! Sieltähän se poika putkahti lennokkaasti patjalle samantien :) Synnytys kertomuksessakin on , että spontaani etusynnytys.
Lisäys vielä tuohon, että isäkin kerkesi juuri paikalle kun lapsi oli tulossa ulos ja sai leikata napanuoran ja olla lapsen pesussa mukana.
Painoa pojalla oli 2,800kg , pituutta en nyt muista. Tomera ja reipas vauva sieltä tuli vaikkakin etuaikojaan.
Kaikki meni muuten hyvin synnytyksen osalta ja sen jälkeen. Henkilökunta oli ihanaa ja avuliasta. Imetystä neuvottiin hyvin ja käytiin katsomassa että se onnistuu. Myöskin vaipanvaihto ja napanuoran putsaus käytiin läpi.
Lisäksi vauvalle annettiin lisämaitoa hörpyttämällä, että hän saisi varmasti tarpeeksi ravintoa kun syntyi pienempänä. Vauvalla oli keltaisuutta ja sitä seurattiin ja olimme sairaalassa yhteensä 5 päivää.
Sen jälkeen oli kotiutus ja kaikki sujui sen suhteen hienosti. Synnytys ja hoito kätilöopistolla oli hyvä kokemus ja valitsen nyt toisella kertaa myös saman synnärin.
Toisena vaihtoehtona olisi Jorvin sairaala, mutta minulla ei ole siitä mitään kokemusta.