Aikaisemmat raskaudet

[Susamuru]

Täällä esikoispojan raskaus sujui kuin unelma, en juurikaan voinut pahoin, yhden käden sormilla laskettavissa oksentelut ja nekin omaa hölmöyttä (ota toki raskausvitamiinit ensimmäisenä aamulla tyhjään mahaan, urpo). Ei ollut mitään erityisiä mielihaluja, kahvi taisi olla ainoa, mikä ei jossain kohtaa uponnut ollenkaan, normaalisti juon suht paljon kahvia. Liuskottuvat kynnet muuttui vahvoiksi, aivan kuin olisi ollut tekokynnet. Ohut tukka oli paljon paremmassa kunnossa. Loppua kohden liitoskivut olivat sitä luokkaa, että vetävän koiran pissatus jäi miehelle, mutta pystyin kuitenkin hyvin nukkumaan tyyny polvien välissä. Sängyssä kääntyminen oli myös ihan lopussa aika tuskaista. Kävin kuitenkin töissä (hoitoala, 3-vuoro) liki loppuun asti. Pidin kesälomia 3vkoa ennen äitiysloman alkua ja ne tuli kyllä hyvään paikkaan. Yövuorot taisi jäädä aikaisemmin pois.

Poika lähti syntymään 11 päivää yli lasketun, vaikka viikkoa ennen tätä äiteni kanssa koitettiin häätää poikaa mattopyykillä liikkeelle. Supistukset alkoivat klo2 yöllä, klo6 aikaan TAYSille, 7 saliin, sain epiduraalin ja käytin ilokaasua, ponnistusvaihe kesti 53min, mutta sain kuin sainkin ukon punnattua pihalle klo 10.13. Kätilö oli mitä ihanin, kunnioitti toivettani viimeiseen asti, ettei epparia tehtäisi. Pojan vointi oli koko ajan hyvä.

Imetystä en saanut onnistumaan ilman rintakumeja, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että edes niiden kanssa onnistui. Kroppa olo viikossa entisenlaisensa. Pieni nirhauma aiheutti turhan pitkän aikaa kirvelyä vessassa käydessä. Itkua piti kyllä tihrustaa kun yritti vaan lämpösen suihkun kanssa käydä pissalla. Mutta siitäkin selvittiin.

Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis, kätilön kanssa kemiat kohtasi ja kaikki sujui hyvin. Jos jtn haluaisin toisin seuraavaan synnytykseen, niin pikkuisen lyhkäsempi ponnistusvaihe olis kyllä kiva. :D

 

[lunastar]

maitoa on tullut enenmmän kuin tarvisi, ja lypsin sitä monta litraa pakkaseen. olen ajatellut luovuttavani maitoa, jos sitä nytkin nousee hyvin.

Arvostan! Luovuttajien ansiosta oma poikani sai äidinmaitoa kaikki annokset sairaalaolojakson aikana ja sai siten varmasti hyvää vastustuskykyä. Itselläni ei maito noussut pumppaamisesta huolimatta (varmaan liikaa stressasin), koska ne määrät mitä sain pumpattua oli todella, todella vähäisiä.

 

[heinukka]

Minkä kokoisia teidän lapset on muuten ollut syntyessään? :) Emmiliaa:_ tuohon jo kirjoittelikin niin siitä tuli mieleeni kysäistä.

Meillä pojat olivat täsmälleen saman kokoisia (tarkkaa työtä, tarkkaa työtä ) 53cm ja 4430g.

 

[miuk]

Täällä kolmatta lasta odotetaan, neljäs raskaus.

Esikoisen raskaus meni kaikinpuolin hienosti. Raskausdiabetes oli, mut sekin pysyi ruokavaliolla hallinnassa. Esikoinen syntyi rv 41+4, mitoin 4350 ja 53 cm. Synnytyksestä jäi ihanat muistot.

Toinen raskaus päättyi rv 18 todettuun keskeytyneeseen keskenmenoon ja lääkkeelliseen tyhjennykseen. Neuvolassa ei löydetty sydänääniä ja ultrassa todettiin raskauden päättyneen rv 16.

Kolmas raskaus meni myös kivasti, raskausdiabetes oli silloinkin. Synnytys käynnistettiin 41+6. Synnytyksessä tuli pahoja ja pitkiä sydänäänten laskuja ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon siinä vaiheessa kun olin 8 cm auki. Vauva vietti ekat 3 viikkoa vastasyntyneiden teholla, alkuun hengenvaarassa pahojen hengitysvaikeuksien vuoksi. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja saatiin terve poika kotiin. :) Syntymämitat pojalla oli 4020 g ja 53,5 cm.

 

[lunastar]

Minkä kokoisia teidän lapset on muuten ollut syntyessään? :) Emmiliaa:_ tuohon jo kirjoittelikin niin siitä tuli mieleeni kysäistä.

Meillä pojat olivat täsmälleen saman kokoisia (tarkkaa työtä, tarkkaa työtä ) 53cm ja 4430g.

Poika syntyi keskosena (34+1), mutta oli (lääkärin sanojen mukaan) isokokoinen keskonen ja mitat 1970g ja 44cm :)

 

[linella]

Esikoinen syntyi heinäkuussa -13. Heräsin aamulla viiden aikaan, kun jotain lorahti sänkyyn ja luulin pissanneeni. Siirryin vessaan ja sitä lorahti lisää. Synnärille siinä sitten soittelin ja käskivät tulla näytille. Hoitaja alkoi tehdä tarkistusta ja loput vedet tulikin sitten hänen päälleen Sinne sitten jäätiin odottelemaan supistuksia alkavaksi ja pikkuhiljaa puolen päivään aikaan alkoi jomotella. Kunnon kivut alkoivat illalla kuudelta ja siitä aina kymmeneen asti oli melkoista tuskaa, kunnes päästiin saliin. Yhteentoista asti menin siellä sitten ilokaasulla, jonka jälkeen sain epiduraalin, se helpotti täydellisesti ja sain levättyä kaksi tuntia. Yhden jälkeen alkoi ponnistuttaa ja rakas esikoinen syntyi 01.36 vartin ponnistamisen jälkeen. Painoa tällä meidän pienellä herralla oli 4215g ja pituutta 55cm Kaikki meni hyvin ja sanoinkin heti seuraavana päivänä jo, että haluan synnyttää uudestaan Palautuminen sujui nopeasti, eikä repeämiä tullut.

Kovasti toivoisin, että tämän voisi ja kestäisi synnyttää luomuna, mutta voihan se olla että mieli sitten tositoimissa muuttuu

 

[äitiplusneljä]

Mulla on takana kaksi raskautta. Ensimmäisestä 1 lapsi (2011): raskausaika meni todella hyvin. Alussa oli pientä kuvotusta, mutta pääasiassa hyvä olo koko ajan. Toisesta raskaudesta (2013) syntyi kaksoset ja vointi oli alkupahoinvointia lukuun ottamatta tosi hyvä. Tukalaa oloa ei tullut missään vaiheessa kummastakaan raskaudesta. Molemmat synnytykset menivät hyvin. Ensimmäinen synnytys rv 38+3 kesti kokonaisuudessaan 11h, josta ponnistusaika 20min. Kaksoset käynnistettiin 37+3 ja synnytys meni lopulta hyvin (kun saatiin käyntiin). Kesto oli 3h josta ponnistusaika I 17min ja II 6min.

 

[Mytty_]

Iinella täälä kans heinäkuussa -13 just ennen viittä nousin vessaan ja sieltähän lorahti ja harmittelin ku ei ihan vessaan kerenny mutta eipä ollukkaa pisua :D

 

[M-M]

Esikoisen odotusaika meni kivasti ja lepposasti. Raskausdiabetes todettiin mutta se pysyi hyvin aisoissa ruokavalion ja liikunnan avulla. Esikoinen syntyi rv 41+2, synnytys käynnistettiin. Synnytyksestä jäi hyvä muisto vaikka imukupilla jouduttiinkin avittaan kun neidillä oli väärä tarjonta & ponnistusvaihe kesti huikeat 3 tuntia. Huhhuh. Ei jäänyt traumoja, ainoastaan hyvä fiilis! Sen voin kyllä sanoa, että onneksi oli epidural - oisin voinu pissata hunajaa sen jälkeen!

Toinen raskaus päättyi viime kesänä rv 17. Lääkkeillä käynnistettiin synnytys ja fyysisesti kaikki meni paremmin kuin hyvin. Henkisesti olikin sitten kyllä rankkaakin rankempi kokemus.

Nyt on menossa siis kolmas raskaus ja positiivisin mielin mennään eteenpäin. Toivotaan että nyt saadaan vauva syliin asti ja kotiin. Edellisen raskauden jälkeen en kyllä pidä mitään itsestäänselvänä, elelen päivä kerrallaan & nautin tästä ihmeellisestä hetkestä juuri nyt!

 

[linella]

Saako Tindra kysyä mitä toisessa raskaudessa tapahtui?❤

 

[miuk]

Teilläkin Tindra myöhäinen keskenmeno. Voimia uuteen raskauteen! Itseä helpotti viime raskaudessa henkisesti, kun se km-viikko oli ohitettu (meillä todettiin rv 18).

 

[nenni]

Minkä kokoisia teidän lapset on muuten ollut syntyessään? :) Emmiliaa:_ tuohon jo kirjoittelikin niin siitä tuli mieleeni kysäistä.

Meillä pojat olivat täsmälleen saman kokoisia (tarkkaa työtä, tarkkaa työtä ) 53cm ja 4430g.

Meillä 3970g ja 51cm. Syntyi käynnistettynä 37+2 vartalomakrosomian vuoksi. Vähän jännittää miten tässä raskaudessa käy

 

[M-M]

Saako Tindra kysyä mitä toisessa raskaudessa tapahtui?❤

Saa kysyä :) Meillä kävi ikävä kyllä samanlailla kuin Miukilla eli myöhäinen keskenmeno, sykettä ei löytynyt.

 

[vauveliini]

Toista odottava täällä. Edellinen raskaus meni hyvin ja oireita ei juuri ollut. seljä oli kipeä kyllä, mutta ei ihmekkään kun +30kg reilu puoleen vuoteen on aika taakka kantaa :D! synnytys meni vähän huonimmin, muttei silti jäänyt kammoa. siihen kokemukseen ehkä apua tuo vähän se, kun sain olla yhden ystäväni synnytyksessä mukana ja se oli kuin oppikirjasta :D. taisi siis vähän kullata omia muistaoja. Positiivisin mielin siis

 

[Eriika]

Ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, vk 8/9. Huomattiin nt-ultrassa, kun sydän ei lyönyt ja oli paljon pienempi kuin olisi pitänyt jo olla. Tämä tapahtui 2/2014. Siinä sit lääkkeet kehiin ja pikku tyyppi syntyi kotona vessanpönttöön. Olihan se outoa kun tuli kunnon supistukset ja kaikki, eikä saanut mitään muuta ku paskan mielen, mutta niin siitä vaan selvittiin... :)

Pari kuukautta siinä toivuttiin ja alettiin uudelle yritykselle. Tärppäsi samantien! Pelotti, että käykö samalla lailla, mutta jostain syystä heti varhaisultran jälkeen tuli levollinen olo, enkö enää pelänny pahinta. Yhden viikon oli aivan karsee pahoinvointi, ettei voinu tehdä muuta ku oksentaa, itkeä ja toivoa salaa kuolemaa. Sit helpotti sen verran, että oksensin joka aamu ehkä kuus viikkoa, mutta muuten oli ihan ok olo. Loppuraskaus menikin mukavasti ja saikulle jäin pari viikkoa ennen äippälomaa, kun en oikein töissä enää jaksanu. Kotona puuhastelin mielissäni ja olo oli hyvä, kunnes poika syntyi rv 40+2 alateitse. Vähän piti mammaa kursia kokoon, mutta ei oo siitä jääny mitään pysyvää haittaa. Poika oli syntyessään 3,5-kiloinen, 51-senttinen pörröpää ja täysin terve. Poika oli vierihoidossa ja imetys lähti sujumaan. Osastolla oltiin kolme yötä. Oltais saatu lähtee jo aiemmin, mutta olin niin väsyny, etten jaksanu. Tykkäsin olla siellä osastolla, kun sai ruuan valmiina, hoitajat oli ihania ja sai imetystukea. Toki kotiin lähdin hyvillä mielin, kun olin tarpeeksi saanu levättyä :)

Kolmatta kokemusta tässä aloitellaan. Saas nähä miten käy

 

[Mytty_]

Eriika tarrasukkia pienelle

 

[heinukka]

Paljon tarrasukkia ja voimia kasvuun Eriikan pienelle :)

 

[Eriika]

Kiitos! Kuin myös teidän pienille :)

 

[susannne]

Mulla on edellinen raskaus ja synnytys 7kk takaa vielä tuoreessa muistissa. Raskaus sujui ihan hyvin. Kahdesti jouduin olemaan liitoskivuista kolmen päivän saikulla. Loppuraskaus oli tukalaa kun vauvakin oli niin iso. Närästys ja liitoskivut vaivasivat. Mulla oli maailman paras terkkari joka ultras mua monta kertaa kun mulla oli pelkoja aiemman myöhäisen keskenmenon takia. Synnytys ei mennyt oppikirjojen mukaan. Vedet meni aamulla 5 ja vauva syntyi 23 jälkeen. Ponnistusvaihe oli 3h jonka lopussa jo vaadin epparia. Omat supistukset oli liian lyhyitä, epi heikensi niitä ja oksitosiini ei paljon niitä tehostanut. Epi ei ollut tarpeeksi tehokas. Kohdunkaulan puudutetta en ehtinyt saada kun lääkäri oli pitkän vuoron keskellä hiuspesulla.. vauva ei laskeutunut kunnolla ja tarjonta ei ollut ideaalinen. Loppu hyvi kaikki hyvin, saimme 4430g ja 53cm pojan sain poikaa mahan päälle vähäksi aikaa kunnes hänet vietiin teho ja tarkkailu puolelle kun hengitys vähän krohisi. Mies meni sinne antamaan ensimaitoa ja mua paikattiin. Mies tuli mun luo synttärikahville jonka jälkeen päästiin vauvan kanssa samaan huoneeseen tarkkailuosastolle. Tuolloin kello oli jo 1 eli 2h synnytyksestä. Yöllä sain 3 aikaan vauvaa ensi kertaa rinnalle. Aamulla meidät siirrettiin synnytyäneiden puolelle. Alakerta toipui tikkauksista mukavasti kunnes puolentoista päivän päästä jouduin hakemaan itse ruokani aamulla ja illalla kun mies ei ollut paikalla ja kätilöt sanoi että voisin jo liikkua, silloin alakerta ärtyi. Heikkouttakin oli pystyssä ollessa. Kotona alkuun mies hoiti mut kodin ja vauvan kun mä en pystynyt edes istumaan ja pystyssä oleminen heikotti. Maito nousi ekana kotipäivänä ja tissit kiusas muutaman päivän ihan hulluna, kioeet, täynnä ja kaikkee mitä en tosiaan ollut kuvitellut maidon noususta. Viikon kohdalla epparin emättimen puolelta pari pintatikkiä aukesi ja haavaan otti tooosi kipeää ja kirvelsi. Kävin parin päivän aikana vain muutamia kertoja pissalla, muuten makasin sängyssä. Pissalle laskeutuminen ja nouseminen sattui ja kirvelsi niiiiin paljon että itku tuli. Viisi viikkoa synnytyksestä uskalsin varata haavan päälle sen verran että ajoin autoa. Vauvasta nautin täysillä onneksi mies ei ollut töis, ei olis parista ekasta viikosta tullut mitään.

Pitkä sepustus! Mut hei, tää.on vaan yksi tarina! Useimmilla se käy tätä helpommin :D jospa tällä kertaa mäkin voin sanoo että ponnistusvaihe kesti max vartin ja istuon heti synnytyksen jälkeen :D mutta kaikista ongelmista huolimatta, ootan tätä ihan innolla, nyt kun plussaa on sulatellut pari päivää. Ihanaa kasvatella mahaa ja ottaa vastaan kaikki inhottavat raskausvaivat. Synnytystä ootan innolla ja sairaalassa rauhassa vauvaan tutustumista ja ensihetkiä kotona! Raskaus, synnytys ja kaikki niihin liittyvä on niin ihanaa ja ihneellistä

 

[susannne]

Tindra meillä on melko samanlaiset tarinat, mulla vaan oli ensin se myöhäinen keskenmeno ja sen jälkeen onnistunut raskaus.