Siksi minä aina teenkin synttäreille yms. kekkereihin aina pirukseen hyvää kakkua ja/tai muuta syötävää, että saisin ihmisten asenteet vegeruokaa kohtaan muuttumaan vähemmän epäileviksi.

Positiivisen kautta pyritään aina viemään asiaa eteenpäin.
Yleensä alan aggressivisemmalle kannalle siinä vaiheessa, jos joku alkaa nillittää ensin minulle jostakin, tai alkaa evääni nähdessään kertoa jotain loppuunkuluneita vitsejä jäniksistä ja polkupyöristä. Näissäkin tilanteissa monesti (ainakin nykyään, vanhana, väsyneenä ja kyynisenä

) yritän säilyttää edes itse asiallisuuden. Mutta jos toinen osapuoli triggeröityy eväistäni ja alkaa heti hankalaksi, niin saatan ladata hänelle samalla mitalla takaisin, koska en minäkään hänen eväitään kommentoi.
Tai jos joku alkaa kuittailla minulle pyöräilystäni/kävelystäni/julkisten käytöstäni, tai kierrätystarkkuudestani: Taannoin tein töissä ohjeistuksen rikkinäisten juomalasien laitosta sekajätteeseen lasinkeräyksen sijasta ja kertakäyttöhanskojen laitosta sekajätteeseen muovinkeräyksen sijasta – sain nyrpeyttä ja ihmettelyä osakseni, ja lasien kierrätysohje taisi hävitäkin jonnekin.
Tai jos joku aikuinen ihminen yökkii jotain ruokaa (ja selittää samalla kuinka mokoman moskan takia lapset karkaavat koulusta kaupan paistopisteelle), saatan kiehahtaa, koska me aikuiset olemme ne, joilta lapset ensisijaisesti oppivat asenteensa, jotka saattavat tapauksesta riippuen kantaa jopa pitkälle aikuisuuteen.
Tai jos joku kehuu tilanneensa lastenlapsille askartelutarvikkeita tms. kilkuttimia Temusta, kun oli niin kivoja ja halpoja. Siinä on jo kaksi syytä kiehahtaa: ympäristö ja lasten altistaminen myrkyille. Tai jotain muuta täysin turhaa, kuten juuri äskettäin lähes jokainen työkaverini tilasi Halloween-kekkereihin asun tai sen osia Temusta. En sanonut mitään, vaikka ärsytti ihan tolkuttomasti. En tosin lopulta edes mennyt koko Temu-kekkereihin – Sen verran pahasti ärsytti (toki väliinjättämiselle oli muitakin syitä, mutta Temu-teema yhtenä niistä monista).
Useimmiten oma lähestymistapani ekologisuus- ja eettisyyskysymyksiin riippuu siis siitä, miten vastapuoli lähestyy minua. Todella harvoin olen itse se, joka aloittaa keskustelun. Yleensä jokin minussa tai tekemisissäni (useimmiten syömässäni ruoassa) saa ihmiset avaamaan sanaisen arkkunsa.
Olen toki myös seissyt hiljaa mustiin pukeutuneena turkistarhakuvan kanssa Keskustorilla, koska olen myös sillä kannalla, että totuutta ei saa jättää kertomatta. Ja on aina olemassa ihmisryhmä, jolle totuus pitää ”hieroa naamaan”. Nämä hiljaiset mielenosoitukset ovat nimittäin ihan oikeasti toimineet joidenkin ihmisten kohdalla. Se on vähän kaksiteräinen miekka, koska toisiin se toimii ja toisia se ärsyttää. Tosin, hiljaa kuvan kanssa torilla seisominen ei ole kovinkaan aggressiivista toimintaa. Siinä ei vahingoiteta yhtään mitään eikä ketään.