5. luukku
•••••☆•••••
Hiirien perhe nukkui aamulla pitkään ja heräsivät hyväntuulisina pikkujoulujen jälkeen. Hildakin malttoi olla siivoamatta ja pysähtyi sen sijaan miettimään mikä joulussa on tärkeää. Hänhän oli sanonut lapsille että joulu on antamisen, hyvän tahdon ja rauhoittumisen aikaa. Ei siis siivoamisen ja puhtauttaan kiiltävien pintojen. Hilda oli saanut huomata että hänen ystävillä ainakin oli hyvää tahtoa. Talitiaiset ja Oravatkin olivat noin vain auttaneet häntä täysin pyytämättä. Ja mitä antamiseen tuli Hilda halusi antaa edes pienen lahjan paitsi lapsilleen ja miehelleen, myös kaikille ystävilleen. Mutta mitähän hänen ystävänsä mahtaisivat haluta tai tarvita lahjaksi.
Hilda päätti lähteä tänään ulos josko raittiissa ilmassa saisi ideoita. Ja ehkä hän voisi käydä ainakin jonkun ystävänsä luona kylässä. Kenties heidän näkeminen heidän omassa kodissa antaisi ideoita siitä mitä heiltä puuttui. Hilda soimasi vähän itseään siitä kuinka harvoin hän oli viime aikoina käynyt ystäviensä luona kylässä.
Saatuaan kaikki seitsemän lastaan vaatetettua kirpeää pakkasta vastaan ja paimennettua ulos, Hilda pysähtyi miettimään. Hän ei ollut touhutessaan lähtöä miettinyt kenen luona hän oikeastaan haluaisi käydä. Hetken asiaa pohdittuaan hän päätyi vanhaan rouva Rottaan. Hänelle oli vaikein keksiä lahja. Rotta ei oikeastaan ollut Hildan läheisimpiä ystäviä. Rouva vaikutti usein hieman etäiseltä. Halusi itseään kutsuttavan vanhaksi rouvaksi eikä etunimeltä, siitä se kai johtui. Hilda tajusi ettei ollut itse asiassa käynyt koskaan vanhan rouvan luona. Mahtoiko Rotta olla tosi asiassa yksinäinen?
Matkalla Hilda näki Myyrät matkalla omille asioilleen. He pysähtyivät vaihtamaan Hildan kanssa muutaman sanan.
"Onpa tänään kylmä päivä", Miina Myyrä päivitteli.
"On tosiaan", Markus sanoi ja hieroi käpäliään yhteen lämmittääkseen niitä.
Hilda pani merkille ettei Miinalla ollut pipoa eikä Markuksella lapasia. Hilda painoi asian visusti mieleensä tyytyväisenä. Siinäpä vasta hyvä joululahja-ajatus. Hilda oli taitava neulomaan ja hänellä oli runsaasti lankaa. Myyrien lahjojen tekeminen ei siis olisi vaikeaa.
Lopulta Hilda kolkutti vanha rouva Rotan oveen. Ennen kun rouva avasi Hilda muistutti nopeasti poikasiaan ettei heidän sopinut riehua. Rouva Rotta näytti yllättyneeltä heidät nähdessään.
"Hei", Hilda sanoi hieman ujosti. "Ajattelimme tulla kylään, jos se sopii. Olen aina pitänyt Rouvasta ja pitäähän sitä ystävien luona kyläillä."
Hilda tunsi itsensä hieman hölmöksi, mutta perääntyä ei voinut ellei vanha rouva käskisi häipymään. Vanha rouva ei suinkaan tehnyt sitä vaan puhkesi hymyyn ja kutsui heidät sisään.
"Mukavaa että tulitte" vanha rouva puheli. "Luonani käy kovin harvoin vieraita enkä ole rohjennut kutsua. Minusta tuntuu että muut hieman karttavat minua. Laitan teille glögiä. Onkohan minulla tarpeeksi mukeja."
"Ei sinun tarvitse vaivautua", Hilda sanoi hyvillään lämpimästä vastaanotosta.
Vanha rouva Rotta laittoi silti glögiä ja keksejä, joita hän tarjoili eriparisista astioista. Hilda katseli salaa ympärilleen miettien mikä voisi olla hyvä lahja. Paitsi uudestaan kyläily, kun kerran rouva siitä niin kovin ilahtui. Loukkaantuisikohan rouva jos hänelle toisi astioita...
"Oivoi" Rotta sanoi hakiessaan laatikosta kynttilää loppuun palaneen tilalle. "Kynttilät on taas lopussa. Ei niitä riitä enää kuin kuukaudeksi. Ja niiden hakeminen alkaa käydä vaivalloiseksi kun alan olla vanha."
Siinä se, Hilda keksi. Kynttilät on oiva joululahja muutenkin ja jos niiden hankkiminen on rouvalle vaivalloista sitä enemmän niistä on iloa.
•••••☆•••••
Lisänä saavat puiset nimillä varustetut joulukuusenkoristeet.
) sekä sellaisen soivan avokado-kitaran.
. 
