.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja outi222
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huh sentään mitä käytöstä! Et missään nimessä mene takaisin, ihan sama mitä lavertelee ja todistelee. Kyseessä on kuitenkin vauvan elämä, ja kuka täysjärkinen käy raskaana olevan kumppaninsa päälle. Kamala tilanne, mutta vanhempasi varmasti voivat tukea tässä, ja kaikella on tapana järjestyä.. Nyt vaan voimia ja keskityt itseesi ja vauvaan... Oikein alkoi puistattaa kun luin mitä tapahtui. Kaikki tuommoiset ansaitsee annoksen omaa lääkettään.
 
Ihan kamalaa tekstiä lukea. huh huh ! PAljon voimia outi222!  Ei sanat edes riitä kertomaan miltä tuntui pelkästään lukeakkin tuota tekstiäsi.
Yhdyn noihin muihin kommentteihin. En menisi ikinä enään takaisin. Ja nimenomaan; joku tuola sanoi, että  voisi antaa anteeksi itseensä kohdistuneen väkivallan mutta ei viattaman pienen vauvan joka mahassa kasvaa. Samoilla linjoilla olen. Toki en antaisi anteeksi jos muhun kohdistuu väkivaltaa; mutta vielä enemmän olen ehdoton lapseeni kohdistunut väkivalta. Toki asiat ei ole niin yksinkertaisia, koska mies on lapsesi isä. LApsella on oikeus isäänsä ja taas päinvastoin. Uskalataako vauvan antaa isälleen sitten myöhemmin ? kaikki tuommoinen varmasti mietityttää. Varmaan kannattaisi puhua jonkun viisaamman kanssa. ? Rutistuksia! <3
 
kun olin vastannut, niin huomasin, että viestistä onkin jo reilusti aikaa! Joten mitä kuuluu tällä hetkellä sinne päin ? [: Asiat ovat varmasti  selkiytyneet täsasä ajassa ?
 
Moi!

Kiitos kysymästä,asiat ovat todellakin selkiytyneet. Sain oman asunnon ja asun nyt kaksistaan koiran kanssa. Tottakai miestä on tosi ikävä 7 vuoden seurustelusuhteen jälkeen. Sanoin että vielä voimme seurustella, mutta haluan asua eri osoitteesssa. Ja tottakai hän vauvaa saa nähdä aina kun haluaa. Onhan hän sentään lapsen isä.
Mutta minulla on nyt paljon parempi olla,todellakin. Mies auttoi muutossa ja on muutenkin ollut tosi ihana minua kohtaan. Mutta silti,en voi ikinä antaa anteeksi sitä mitä hän teki. Parempi näin.
 
Mukava kuulla! =) Ja vaikka joskus varmasti mietityttää miten pärjäät loppu raskauden yksin niin hyvin. Sinulla on vanhemmat ja varmasti ystäviä tukena. Sekä kyllä ne yksinhuoltajatkin pärjäävät vaikka  olisi taloudessa useampikin lapsi jo. :)

Nyt nautit raskaudesta ja valmistelet paikkoja lapsen tuloon, sekä nautitte koirasi kanssa elämästä ilman mutkia.
 
Takaisin
Top