.

Käykö hän kanssasi neuvolassa? siellä voisit ottaa puheeksi. Minä otin neuvolassa puheeksi pelon siitä ettei mies olisi kiinnostunut lapsesta, vaan pelaisi vain koko ajan koneellaan niinkuin oli aina tehnyt. Sitä puhuttiin sitten neuvolassa ja koska meidän neuvolassa oli silloin kokeilu jonka takia perhetyöntekijä kävi luonamme, niin siinäkin puhuimme niin saimme puhua sitten peloista sen kokeilun takia myös psykiatrille. Hänelle mieheni sitten oli helpompi puhua ja minä kerroin peloistani. siinä sitten mahan kasvaessa selvisi kaikki asiat ja mies on ollut loistava isä. Tuntuu kummalle että edes pelkäsin mitään.
(kauhean pitkä selvitys :)

voi myös olla että miestäsi pelottaa tai hän on hämillään eikä tiedä miten suhtautua asiaan. Monesti miehillä raskaus aika on hankalaa kun ei ole mitään konkreettista eikä voi oikein valmistautua mitenkään, mutta kun lapsi tulee niin he saavat vauvan syliinsä ja pystyvät tutustumaan ja huomaavat ettei se niin pelottavaa olekaan.
(toivottavasti jotain iloa saat tästä)

äläkä ressaa hirveästi. jos mahdollista niin mene vanhempiesi/sisarustesi/hyvän ystäväsi luo ja juttele ja vietä aikaa ja ole vaikka yötä niin saat vähän rentoutua.
 
Minä painiskelen saman ongelman kanssa. Ennen raskautta avokkaani osoitti jalomielisesti hellyyttä, nykyään halauskin on työn ja tuskan takana. Vielä ihan raskauden alussa oli läheisyyttä, mutta nyt, kun maha on pullahtanut esiin... Tietysti syytän muuttunutta kehoani enkä voi tuntea itseäni enää samalla tavalla kauniiksi ja haluttavaksi kun maha suurenee ja läheisyys vähenee.
 

Voihan se olla että mies käsittelee raskauden ja sen tuomat muutokset tuolla tavalla, tai että hän tuntee itsensä tässä tilanteessa ulkopuoliseksi.

Kyllä asiasta kannattaa hänen kanssaan keskustella, vaikka riskinä olisi tuo suuttuminen, mutta mielestäni se on hirmuisen tärkeätä keskustella molempien tuntemuksista.
Koska käytökselle voi olla monia selityksiä, ja se ei välttämättä johdu todellakaan siitä etteikö mies haluaisi kanssasi olla. :-)
Vaikka tilanteessa varmasti sitä ensimmäisenä ajatteleekin.

Meillä ei ehkä tuollaista käytöstä ollut mutta mies halusi enemmän mennä viikonloppuisin, en kieltänyt koska eihän siitä nyt hyötyä ole. Sekin kuulemma on normaalia miehille, onhan se suuri muutos ja ymmärrän että meilläkin mies tuntee raskaus aikana itsensä ns. ulkopuoliseksi , minähän sen lapsen kannan ja synnytän. Miesten on ilmeisesti vaikea silti ymmärtää sitä heidän merkitystään ja tärkeyttä raskausaikana...

 Ei meilläkään mies hirveämmin osallistunut kotitöihin, kaupassa käyntiin tms. Paitsi silloin kun koirille haettiin ruokasäkkiä jota en jaksa kantaa nyt , painaa 15kg.

Mutta olisiko ollut noin 34 viikolla kun mies yllätti tiskaamalla kaikki tiskit pois ja siivoamalla kun oli ollut päivän kotona minun ollessa töissä. :-)

 

 Yritä saada mies puhumaan vaikka suuttuisi se kuitenkin menee ohi, painota että se on molemmille hyväksi etkä osaa hänen ajatuksiaan lukea. Kerrot omista tuntemuksistasi muttet luettele kuitenkaan hirveitä vaatimuslistoja hänelle mitä hänen tulee tehdä!
Kyselet myös häneltä mitä hän haluaa! Koska monesti raskausaikana ihmisiltä unohtuu se isä, joka on mielestäni yhtä suuressa osassa kun äitikin. :)

Joskus miehen voi olla myös vaikea puhua kotona, että yksi vaihtoehto mikä voisi toimia on mennä ulos syömään jossa jutella. Mies ottaa itselleen vaikka tuopin olutta jolloin monesti monet miehet tykkäävätkin jutella vaikka normaalisti ei kuuluisi tapoihin. ;D

 
Vatsan alkaessa tulla esiin ja todella näkyä, raskaus konkretisoituu paremmin miehelle. Voi olla, että yhtenä syynä on se, että miehesi käsittelee ja prosessoi (kuka oikeasti miesten aivoituksia voi ymmärtää?) omalla tavallaan asiaa, omassa rauhassa ja ottamalla etäisyyttä sinuun ja kasvavaan mahaasi. Valtaosa miehistä kuitenkin kokee naisensa olevan kauneimmillaan juuri raskaana, joten en ensimmäisenä olisi ainakaan siitä huolissani, että olisit joenkin vastenmielinen miehellesi.

Meillä ei ollut seksiä ollenkaan raskausaikana, koska mies koki sen jotenkin inhottavaksi. Piti siis minua kyllä yhä kauniina ja ihanana, mutta häntä häiritsi ajatus lapsesta ihan siinä niin. Mies oli kuitenkin vauvasta ja mahasta innoissaan, itse siis myös jäin ehkä hiukan vaille hellyyttä, mutta maha sai senkin edestä huomiota :) Sain kyllä halin, kun huomautin asiasta...elämää diplomi-insinöörin kanssa :D

Keskusteluyhteys on kyllä raskauden aikana ja sen jälkeen ihan tavattoman tärkeä, minäkin neuvoisin keskustelemaan asiasta miehesi kanssa. Uskoisin kuitenkin, että pohjimmiltaan asiat ovat hyvin, eikä teidän suhteenne ole missään vaarassa. Jos mies itse siis on kerran halunnut lasta. Lapsensaaminen on kuitenkin iso ja hämmentävä asia, ja raskausaika kuluu ajatukseen totutteluun. Naiselle raskaus on hyvin erilainen kuin miehelle. Kun nainen kaipaa ehkä jopa tavallista enemmän hellyyttä ja läheisyyttä (minä ainakin), niin mies vielä pohdiskelee omassa maailmassaan, että mikäs tämä vauvajuttu nyt itse asiassa oikein on. Mutta hyödyntäkää nyt tämä raskausaika asioiden setvimiseen, puhukaa asioista, koska kun vauva on täällä, se vie alkuun kaiken ajan ja energian. Silloin on todella hyvä, jos vanhemmat pystyvät puhaltamaan yhteen hiileen, eikä tarvitse riidellä väärinymmärryksistä.

Kovasti tsemppiä loppuraskauteen ja toivottavasti saatte asiat puhuttua halki!
 
Yritin puhua hänelle eilen illalla tunteistani mutta hän alkoi korottamaan ääntään, ja melkeinpä huutamaan. Hänen mielestään minä inhotan häntä, eikä siksi halua minuun koskea.
Meidän oli tarkoitus mennä tänä vuonna naimisiin, mutta ei varmaan kannata. Olen tässä pohdiskellut, jos muutan pois hänen luotaan, ja saa rauhassa sitten miettiä mitä tuli menetettyä.
Tai jos hän haluaakin erota,mutta ei vaan uskalla sanoa sitä suoraan. Onpa ollut mukava itkeä koko päivä kunnolla,eikä ole ruokakaan maistunut. :(
Olen ihan pihalla... En tiedä mitä mun pitäs tehä. Tekisi mieli muuttaa vanhemmille väliaikaisesti... Pää hajoo.
 
Kuulostaa niin ikävälle. Uskon, että olet ihan hukassa. Vauva ja koira ja kaikki. Ehkä miehelläsi tosiaan on päässään paljon ajatuksia isäksi tulemisesta, eikä osaa puhua.

Kannattaisi ehkä (kuten sanoit) lähteä hetkeksi pois, jos mahdollista, niin voi olla sitten kummankin helpompi pohtia asioita..

Paljon paljon voimia ja tsemppejä sulle! Toivottavasti asiat selviää, meette naimisiin ja elättä elämänne onnellisina loppuun asti.
 
Ei tuo ainakaan minusta kuulosta välttämättä siltä että mies haluaisi erota.
Silmään pisti heti tuo että sinä "inhoat miestä"... Osaatko itse pohtia mistä mies olisi voinut tälläistä saada pieneen mieleensä?
Jokaisessa vakaassa parisuhteessa tulee osata ratkoa ongelmia ja selvitä niistä, koska aina tulee hyviä ja huonoja aikoja ja valitettavasti ensimmäinen lapsi
voi sen suhteen tuhota jos ei ole ns. vakaalla pohjalla ja "terve" henkinen ja fyysinen suhde. Itse olen ainakin tätä mieltä koska niin monet asiat tulevat lapsen myötä
muuttumaan.

Voithan sinä mieheltä kysyä mitä mieltä hän on jos menisit hetkeksi vanhemmillesi, että molemmat saavat hieman omaa tilaa hengittää ja miettiä asioita..
Tiedä vaikka se jo saisi miehen hieman ajattelemaan. Puhumista kotona en suosittele, etenkään jos mies on tekemässä jotain ns omia juttujaan.
Kuten tätä tietokoneen pelaamista, tv:n katsomista, saatikka nukkumaan mennessä. Eli mieluiten joku rauhallinen ja julkinen paikka koska harvoin kukaan
rupeaa jossain ruokapaikassa räyhäämään.

Pakko kysyä että miten otit asian esille, ja mistä aloitit keskustelun? :/

Varmasti alkaa sinulla voimat käymään vähiin ja alat olemaan väsynyt, mutta suosittelen sinua viemään asiaa eteenp
in eikä heittämään hanskoja tiskiin ennenkuin tosissaan yrittää miehen herättää.
Perussuomalaisilla miehillä taitaa olla hieman paha taipumus puhumattomuuteen ja omaan oloon vetäytyminen, mutta kyllä jokainen jästipää osaa puhua vaikka se aikaa veisi.
 
En inhoa miestäni vaan kirjoitin että minä inhotan miestäni. Eli hänestä olen inhottava,yököttävä,oksettava miehelleni,ettei hän halua koskea minuun.
En tiedä miten on perussuomalaisilla miehillä,kun tämä ei ole suomalainen mies.
Aloitin puhumaan hänelle että, haluan puhua sinun kanssa, haluan kertoa tunteistani. Ja aloin kertomaan mitä tunnen, en alkanut syytellä häntä tai mitään semmosta. Tuntuu niin kauheelta,kun yritän olla niin ihana joka aamu hän saa herätä ihanaan kahvin tuoksuun ja saa tulla syömään valmiiseen pöytään. Ym.
Mulla on ideat jo loppu. Aluksi hän niin kosketteli mahaani koko ajan ja oli innoissaan kun vauva potki ja hän juttelikin vauvalle. Se oli ihanaa. Mutta yht äkkiä kaikki vaan on muuttunut. Ja hän käyttäytyy myös agressiivisesti,kun suuttuu. En tiedä mikä hänen päässään on yht äkkiä vaan napsahtanut. Hän ei edes puhu mitään,mikä häntä vaivaa.
Kuka sen sitten tietää mikä sillä on... Olen yrittäny jo kaikkeni, olemalla kiltti,ihana, yrittänyt jutella, mutta mikään ei auta. EN tiedä.
emoticon 
 
Olinkin lukenut väärin. Ehkäpä en halunnut nähdä asiaa noin, koska tuntuu inhottavalta että mies noin sanoo! Enkä kyllä pysty käsittämään mikä asiassa voi olla... :o Tilanne kuulostaa vaikealta ja ehkä jossain määrin pahalta.
Tiedä tosiaan mitä miehen päässä liikkuu, menettämisen pelko tms? Ehkä olet jo liian mukava, itse en ainakaan miehelle aamukahveja keittelisi tuollaisten sanojen jälkeen etenkään jos ei kiitosta edes saa vain alistamista.

Onko mies minkä maalainen alunperin? Eroaako kulttuuri hirveästi suomalaisesta?

Ehkä on ennen lapsen tuloa parempi ottaa hieman välimatkaa, ja etenkin jos sinun on mahdollista mennä esim viikoksi vanhemmillesi, voit rauhassa miettiä mitä haluat ja millainen suhde on ollut alusta alkaen.
Etenkin jos on vielä häitä mietitty! Oletteko kauan yhdessä olleet?
 
Anteeksi nyt vaan mutta tuollaisen puheen jälkeen en ainakaan pystyisi jäämään! Mutta tuli mieleen, että puhutteko suomea? Voiko olla kyse tulkintavirheestä? Ja tunnut itse ajattelevan että hän inhoaa sinua, toisen jutuista on (etenkin raskausaikana) helppo repiä omia tulkintoja vaikka puhuttaisiinkin ihan kummankin äidinkieltä. :) Mutta jos hän oikeasti on sinulle sanonut että inhotat häntä (sinä vai käytöksesi vai hellyydentarpeesi vai mikä?), en kyllä tiedä miksi haluaisit jäädä, lasta tai ei. Ette sinä ja lapsi tarvitse miestä, joka on passiivinen eikä halua osoittaa sulle hellyyttä ja rakastaa sinua. Pikku breikistä saisit ainakin etäisyyttä, ja ehkä mieskin tulisi järkiinsä. Eihän tässä tilanteessa ole muuta lopullista kuin se, että teille on tulossa lapsi - kaikki muu on vielä valittavissa. Jos lähdet, voit palata. Jos haluat vielä katsoa hetken, voit ottaa lähdöt ensi viikolla. :)
Jokainen nainen ansaitsee rakastavan kumppanin, ja jos kumppanilla ei ole tähän kykyä tai halua, minusta on parempi olla ilman. Mutta helppo se täältä on kommentoida. Voimia!
 
Joo,kyllä hän ihan oikeasti on sanonut noin. Hän on puolasta kotoisin. Ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta. Hän on 30 vuotias,minä 23. Että voiko ikäerokin sitten vaikuttaa. Me puhutaan yhdessä suomea ja englantia. Kyllä välillä on vähän kielimuuria... :/
Jospa hänellä on "raskauden aikainen masennus". :D Hihi. No,huono vitsi. Mutta olen nyt käynyt paljon koiran kanssa kävelyllä ja se piristää oloa paljon. Yritän nyt vain huolehtia omasta hyvinvoinnistani, ja vauvan. Muusta viis. :)
 
Tästä onkin hellyys kaukana nyt. Tänä yönä tuli vika tikki tälle suhteelle. Meille tuli riitaa kun yritettiin puhua, mieheni alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti, otti minua hiuksista kiinni ja huusi. Säikähdin ihan kamalasti. Hän otti minusta kiinni ja viskasi sohvalle ja potki minua mahaan. Tämän jälkeen maistui ihan verelle suussa. Olen ihan kauhuissani. Tuntuu että olen kuollut... Ette voi kuvitellakaan mikä olo on. Tälläista tapahtuu!! Menin nettiin ja tein heti rikosilmoituksen. Nyt olen vanhemmillani, kello on vasta kuusi aamulla. Soitin äidilleni yöllä, ja kerroin mitä tapahtu. Vanhempani eivät voi uskoa tätä todeksi. Se mies, jota he rakastivat, tekee jotain tällaista minulle!
Siinä samassa hän rikkoi myös tietokoneeni,ihan käyttökelvottomaksi, ja minun pitää yhä maksaa koneesta yli 300€ yhteen liikkeeseen. Ja että kesällä naimisiin? Voi jeesus! Olen itkenyt silmäni turvoksiin. En tiedä miten voin jatkaa elämistä enää. 7 vuotta yhteistä taivalta takana, ja hän tekee jotain tällaista. Hän myös otti hoitopöydän laatikot ja levitteli sieltä kaikki vauvan vaatteet pitkin lattioita, ja hän myös sylki niille. EN käsitä tätä. Tämä ei voi olla todellista. Miksi näin tapahtuu minulle, en ole tehnyt mitään väärää. Yritin olla hänelle kiltti. Hänellä näköjään sitten vain pimahti. Haukkui huoraksi ja lihavaksi...
Tätä on varmaan kamala lukea, ja tuntuu ehkä epätodelliselta. Mutta totta joka sana, en voi itsekään uskoa tätä todeksi. Tänään soitan heti sairaalalle ja menen tarkistuttamaan itseni ja vauvan. Voitte uskoa että tällä miehellä ei ole enää asiaa minun vanhempieni luokse. Ei kyllä isäni tykkää! Tuntui ihan että häneltäkin pääsee itku kun kerroin mitä tapahtui. Äitini itki tottakai. :( :( Tuntuu ihan kauheelle. Siihen loppui meidän yhteiselämä... Hyvää huomenta vaan kaikille..
 
hei ihan kauheeta, tuli tosi hirveä olo sun puolesta kun tuota luki :/ 

kävitkö lääkärillä? onhan kaikki kunnossa sinulla ja vauvalla?

hurjasti voimia ja jaksamisia sinne, aivan järjettömän kauhea tilanne sulla :< <3
 
outi222 voimia ihan hirveesti !!! Nyt vaan keskityt ittees ja vauvaan. Toivon teille kaikkea hyvää.
Jaksamisia !!!
 
Hyvä että sulla on joku paikka minne mennä. Ja pidä pintasi jos mies yrittää kiemurrella takaisin. Sinun ja lapsen pahoinpitelyä ei voi antaa anteeksi!
Kai kävit terveyskeskuksessa tarkistettavana? Toivottavasti kaikki on ainakin fyysisesti hyvin. Raha-asiat kyllä selviävät!
 
Voi apua! Uskomatonta, pysyttelet nyt vanhempiesi luona ja keskityt itseesi sekä vauvaan. Onhan vauva kunnossa??? Aivan kamalaa. Miten voi ihminen tehdä tuollaista toiselle. Ei ole miehellä kaikki kunnossa ollenkaan, terve ihminen ei käyttäydy noin.

Muista, että SINÄ et ole tehnyt mitään väärää.

Paljon voimia sinulle!!
 
Rehellisesti sanottuna itse pystyn anteeksi antamaan minuun kohdistuvan väkivallan, mutta nyt periaatteessa kyseessä viaton pieni lapsi joka masussa kasvaa. Niin sitä en pystyisi, vaikka nyt ehkä säikähdyksellä selvisit. Mutta mitä jos lapsi olisi menehtynyt, tai mitä jos sama toistuu vielä raskauden aikana tai sitten kun lapsi on jo maailmassa? Suosittelen lämpimästi sinun ja erityisesti lapsen takia että annat poliisien hoitaa asian ja otat eron asiaa edes sen tarkemmin miettimättä. Vaikka toista rakastat niin se rakkaus jota sinä annat ei riitä suhteen pelastamiseen tuollaisen jälkeen. Erityisesti kun kohteena syntymätön lapsi.

Oliko sinulla koska laskettu aika?
 
Voimia sinulle! Todella kurja ja vaikea tilanne. Parasta kjuitenkin että sinä ja vauva voitte nyt fyysisesti hyvin. Se mitä joudut käymään läpi ja miettimään ei tule olemaan helppoa. Hienoa että teit heti rikosilmoituksen. Sitä on vaikeami tehdä mitä myöhäisemmäksi asian jättää, uskoisin. Voimia tulevaan kevääseen ja iso halaus!
 
Takaisin
Top