40+ kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miimali
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Parsakaali sanoi:
...jatkan vielä. Seuraavat kysymykset on mielessä varmasti erityisesti oman kontrollointitarpeen tyydydyttämiseksi, mutta kiinnostaa kaikilta jotka haluatte jakaa: miten te syötte? uhreilette? ajatteletteko nukkumista? mitä vielä!
Click to expand...
Mulla menee ubikinoli, donaferty, gelee royal, omega-3, joku multivitamiini ja nac.

En tiedä onko noista hyötyä, mutten ole huomannut haittaakaan. Geleestä olen huomannut, että limat on ehkä hieman lisääntyneet. Seuraavista menkoista (jos ne tulee) näen ehkä selvemmin, onko kohtuun muodostunut hedelmällisempi ympäristö. Mielestäni vuoto on nimittäin vuosien varrella niukentunut, ja jotain ajattelen tämän kertovan. Saattaisin lisätä geleen annostusta, mikäli tilanne on yhä niukahko.

Nämä on vain mun ajatuksia, mutta:
Ylipäänsä näen, että raskautta ajatellen naisen keholle olisi optimaalisinta olla juuri ihan kestiverto - luonnollisesti ajateltuna, mieluummin kosteampi määperä, kuin kuivempi. Perus arkiliikunta riittää. Liian pieni ja liian suuri rasvaprosentti saattaa hankaloittaa raskaaksituloa - ihan keskiverto olisi siis ehkä paras. Naisen kuuluu minusta olla vähän löllö ja vähän pehmeä. ❤️

Henkilökohtaisesti nukun huonosti, mutta en ota siitä stressiä raskautta ajatellen, sillä sehän vain heikentäisi tilannetta entisestään. 🙃

Editoin sen verran, ettei mulla ole ajatuksillani tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä mun "keskiverto ihminen" ajattelusta, vaan viestiä, ettei ole syytä ottaa liikaa stressiä aiheesta. Myöskin, vaikkei kaikki elämässä menis just niinku olis optimaalista (esim. mun yöunet), niin stressaaminen asiasta vain heikentää tilannetta. Pyrin siis sanomaan, ettei tässä tarvitse kenekään olla mikään yli-ihminen, vaan "normaalikin" voi olla ihan oikein hyvä. 👌
 
Muokattu viimeksi:
@Parsakaali Mulla on ainakin koko arsenaali lisäravinteita käytössä, mutta oon rajannut ne sellaisiin, joilla on tieteellisesti näyttöä PCOS ja ikään liittyvissä huolissa. Meillä yritys alkaa uudestaan vasta heinäkuussa, kun teoreettisesti miehen syöpähoidoista olisi riittävä aika kulunut. Sitä ennen vedetään 3 kk molemmat Ubikinonia/ubikinolia, NACia, foolihappoa ja miehelle sinkkiä. Itse syön jo näitä ja mama-vitamiinit, melatoniinia, d-vitamiinia isolla annoksella (ei imeydy mulla) ja rautaa (ferritiini matala). Mun PCOS takia Myo-Inositoli (Donaferty) tulee kuvaan kohta taas, mutta harkitaan, josko mieskin hyötyisi sen ottamisesta. Mies syö hoitojen loputtua myös monivitamiinia.

Meillä alkoholi on aika minimissä, juhlissa jos lasillisen-tyyppisesti. Kofeiinia max 2 kupillista kahvia päivässä, yleensä yksi plus satunnainen energiajuoma. Ruokavalio on kala+kasvis ja enimmäkseen pehmeitä rasvoja, mutta nyt hedelmällisyyden takia lisätty täysrasvaisia maitotuotteita ja juustoa mukaan.
Liikunta on ollut syöpärumban takia vähän huonolla kantilla kevään, mutta normisti mies harrastaa kestävyysliikuntaa (maantiepyöräily etc.) ja minä pitkiä kävelylenkkejä 2-3 krt/vko ja 2-3 krt/vko raskasta salitreeniä. Raskasta siis isojen painojen takia, en halua lisätä liiaksi stressiä liian kovan treenin muodossa.

Uni on molemmalle sikatärkeä, ollaan herkkäunisia molemmat, ja siksi nukutaan eri huoneissa. Minimi on 7,5 h per yö, vaikka voi olla mulla rikkonaista kissojen takia.

Mulla lääkitys insuliiniresistenssiin ja toistaiseksi Ozempic, jos saisi aiemman 25 kg lisäksi hieman vielä hilattua alas. Mies voisi vielä luopua kireistä kalsareista, mutta tää on sellainen iki-riidan aihe, etten usko kovinkaan sen tapahtuvan.

Meillä siis oli hankalaa aiemmin vain mun PCOS ja ovuloimattomuuden takia, mutta nyt jännittää palautuuko miehen siittiöt syöpähoitojen jälkeen. Ennen syöpää oli jo vähän alentuneet parametrit, juuri ennen hoitoja pakkaseen saatiin aivan surkea määrä, joten mulla on isot toiveet siitä, että siittiötuotanto elpyisi. Siksi panostetaan nyt kovasti kaikkeen mitä itse pystyy asian eteen tekemään.
 
@Parsakaali meilläkin lapsihaaveet vasta tulivat ajankohtaiseksi n. 38-39 vuotiaana, kun tapasin mieheni vasta 36 v (hän silloin 42) ja ekat vuodet vasta vakiinnuttiin ja varmistuttiin toisistamme. Sitten olikin vuosi yritystä ennenkun haettiin apua mun tilanteeseen. Vuosi laihdutusta ja ovulaationherättelyä ja sit pamahti syöpä diagnoosi miehelle juuri kun näytti hyvältä. Silti olen halunnut pitää kiinni optimistisuudesta! En halua miettiä epäonnistumisien todennäköisyyksia, vaikka tiedostan ne jo yhden keskenmenon/kemiallisen kokeneena viikoilla 5+4. Voimme kuitenkin onnistua, eli mitä jos kaikki meneekin hyvin. 🫣🩷🌞
 
Kiitos kun jaoitte <3 <3

@Vaaveilija, se on varmasti just noin, että liika stressaaminen on hyödyttömintä ja haitallista. Stressaavaan taipuvana ihmisenä mua jotenkin helpottaa kun saa kanavoitua sitä stressiä jonkinlaiseksi toiminnaksi (vaikka internetin doom scrollaaminen tän lisäravinneasian osalta). Just rauhoittavat sanat, että voi huoletta olla ihan keskiverto <3

@LimiLoon huh, hurja tuo syöpä - mutta ilmeisesti se taistelu on voittettu, miten hyvä. Ja siis kiva kuulla salitreenistä myös. Oon itse tykännyt kans treenailla, ja olen miettinyt että miten suhtatua siihen - nyt mietin silleen, että voi jatkaa isoilla painoilla mutta koitan päästää sellasesta extratsempistä ja tehdä vaikka jotain 80%. Oon myös pari kertaa käynyt yin-joogassa, josko se rauhoittelis hermostoa ja mieltä.

Ja kiva kuulla myös teidän tarinasta. Asiat tosiaan saattaa mennä just hyvin <3
 
Ikää 42. ME päätettiin mennä miehen kanssa suoraan IVF hoitoihin yksityiselle. Ensimmäisessä kierrossa saatiin 8 folikkelia joista 3 munasolu. Niistä kaikki 3 hedelmöittyi ja saatiin 2 4AA laatuista kromosomitestattua. Molemmat istutettiin tuoresiirtona tuloksettomasti. Uusi keräys oli 2 kuukauden päästä tästä ja saatiin taas 8 folikkelia ja myös tässäkin kierrossa 3 munasolua. Näistä hedelmöittyi kaikki 3 mutta yksi päätyi plastoksi ja oli 4AA kromosomitestattu. Eli laatu on vielä hyvää, mutta määrä näyttää olevan vähissä. AMH oli 1.03
Seuraavaksi istutus on kesäkuussa pakastesiirtona. Viime IVF hoidossa ei saatu tuoresiirtoa, kun limakalvo romahti loppuvaiheessa ja kohdun limakalvo oli vain 5mm, eli ei voitu tehdä siirtoa.
 
Kesäheinä85 sanoi:
Kommentoin tuota ehkäisy asiaa, muutama tuttu/ystävä käyttää ehkäisyä, koska eivät halua sitä riskiä että onnistuukin yllättäen ja olisikin vaikea kehityshäiriö lapsella, vaikka toki voisi olla tietty tervekin. Esim. yksi ystävä käyttää ehkäisyä, koska menkat ovat hänellä edelleen vaikka on 50+ ja samoin käytti yksi toinenkin vaikka oli jo pitkästi yli 50...
Toki eri asia sitten mitä ehkäisyä kukakin käyttää tai käyttääkö.. mutta halusin nostaa tämänkin puolen asiasta esiin.
Toinen näistä ystävistä nimittäin raskautui yllättäen 47-48 vuotiaana, sai keskenmenon viikolla 17 muistaakseni ja päätti ettei halua enää samaa stressiä... Koska hänellä on myös biologinen lääkitys, ettei saisi sen aikana edes tulla raskaaksi... Valittelikinn tuossa yks päivä, että saisi jo menkat loppua kokonaan... 🙈

Että elämäntilanteita on paljon erilaisia..

Puhumattakaan siitä, että kun lopettaa vuosien aktiivisen yrittämisen ja sitten tuleekin sattumalta raskaaksi... 🙈😅

En kyllä usko omalla kohdalla enää sattumaan... Viimeiset +10 vuotta ilman ehkäisyä... 😝🙈 Toki jos saan painoa tarpeeksi pois niin sitten voisi onnistua helpommin... Koska aikoinaan 40kg kevyempänä yritys ei yllättäen ollut miehen mielestä ajankohtaista 🤦🏻‍♀️🙈
Click to expand...
Mulla on myös yksi ystävä, joka n. 47-vuotiaana tuli yllättäen raskaaksi ja hänellä oli aika paniikki päällä, mutta se raskaus meni kesken.
 
@Parsakaali Me tavattiin mieheni kanssa kun olin noin 30, hänellä lapsi edellisestä suhteesta joka oli silloin 3v. Meillä ollut lapsi haaveissa jo kohta 8 vuotta mutta muutama muuttujaa on ollut elämämme aikana joka viivästytti aloitusta. Viime vuonna vasta aloitettiin vihdoin IVF hoidot. Mulla selkeästi endometrioosi ongelmana iän lisäksi ja sitä tässä seuraavaksi surkastetaan 3 kk. Sain jo pari blastoa pakkaseen ja niitä siirrettiin, toinen oli kemiallinen ja toinen täys nega. Mutta plussa näistä kokeiluista on se että meidän DNA:t sopivat yhteen, blastoiksi voivat kehittyä ja mun kohtuun voi kiinnittyä. Nyt kun saisi tämä endo-soppa este pois niin ehkä onnistuisi? Olen myös ajatellut lahjasolun mahdollisuutta jo, mies ei ole sitä vastaan.
Itse syön lääkkeitä (thyroxin, metformin) kilpirauhasen vajaatoimintaan ja insuliiniresistenssiin. Endovelle menee tuohon endometrioosin suppressioon. Tämän lisäksi syön Q10 600mg päivässä, donaferty 2 pussia päivässä, raskaus multivita, d-vitamiini 25microg (mitattiin että 50microg oli liikaa mulle), melatoniini 1mg (joka aiheuttaa kauheet filmielokuvat mutta nukahdan helpommin ja tämä auttaa kuulemma munasolun energiaan), karpalo ja d-mannoosi mun jatkuviin virtsatietulehduksiin, probiootteja vatsan hyvinvointiin. Katsoin muuten eilen se iltapillereiden määrää ja nauroin. Mä joudun useimmat ottaa illalla koska thyroxin pitää ottaa aamulla tyhjään vatsaan eikä saisi noin 4 tunnin sisällä ottaa muita.
 
Ompas tullut viestejä tähän ketjuun taas. Ihana, pääsen lukemaan niitä kunnolla matkalla mökille tänään. 👌👌

Itellä täällä oviksen odottelu jatkuu. Toivon ettei se tule just nyt kun ollaan mökillä, kun ollaan kaikki samassa mökissä miehen vanhempien kanssa. Se kyllä harmittaisi.

Mieli sahaa itsellä edes takaisin, kun tuntuu turhalta yrittää ilman mitään "tukea". Ei siis teroja, ubikinolia jne. Ja edelleenkin imetän. Jos tämä nyt menee lapsen tahtisesti, niin hän varmaan imee maitoa vielä 2v.. semmonen tissipoika kyllä. 😂😂🩵 Syön kuitenkin mama-vitamiinia ja tietenkin omat säännölliset lääkkeet. On jotenkin toiveet tosi matalalla, mutta kun tulee ovis, niin onhan se tieten mahdollista raskautua. 🤷‍♀️ Kierto on vain niin lyhyt, että siinä mikään ehdi kiinnittyä edes.

Mutta nyt pakkaamaan. Tulen myöhemmin lueskelemaan lisää. 🫶
 
Raskausmonivitamiini, rauta 200 mg joka toinen päivä tai muistamisen mukaan ja ubikinonia (en ole vielä saanut aikaseksi etsiä sitä toista versiota ja tuo löytyy ihan ruokakaupasta). Ilman yritystä monivitamiinin tilalla saattaisi olla pelkkä d-vitsku, mutta ubikinonin aloituksen jälkeen ei ole ollut kertaakaan migreeniä (vaikka olen välillä sitä ehkä melkein hakemalla hakenut), joten tuntuu, että se tuli joka tapauksessa settiin jäädäkseen.

Liikun aktiivisesti ja monipuolisesti, jos tarkistellaan suosituksia, niin ihan yrittämättä tulee yleensä vähintään tuplat UKK-instituuttiin nähden. Kunto on varmaankin (ja osin kyllä ihan mitatustikin) keskimääräistä parempi, mutta en mä nyt mitään ultramatkoja harrasta, monenlaista höntsäilyä lähinnä, en koe olevani superurheilullinen tai edes urheilija. Seuraan palautumista, erityisesti HRVtä ja säännöllisestä unirytmistä pyrin pitämään kiinni. Ruokavalio perusterveellinen sekaani, kasviksia saisi mennä aina enemmänkin. Painoa olisi vara tiputtaakin (ja nyt seurailen kaloreita koska tiedän että sillä se mulla tippuu) mutta siitäkin osa on (myöskin mitatusti) keskimääräistä enemmän lihasta.

Ehkä siis aika lailla Vaaveilijan kuvaama keskiverto kuitenkin. 🤔
 
Täällä myös melko keskiverto liikkuja. Käyn joka päivä koiran kanssa noin tunnin lenkillä, syöt monipuoleisesti (tosin olen kamalassa sokerikoukussa nyt josta yritän kovasti päästä eroon). Mutta muuten pyrin syömään mahdollisimman monipuoleisesti. Kiloja on muutama liikaa mutta ne on ilmeisesti tulleet jäädäkseen, on raskauskiloija raskaudesta 2019😁

Täällä alkaa olla ovilaatio käsillä, tosin mulla ei ole testejä mutta uskon tunnistavan sen melko hyvin. Huomenna kyllä saattaa olla huippu ja juuri olen töissä kokopäivän. Tänään illalla ja viimeistään sunnuntaina on sitten yritystä oltava.

Ihanaa vappua kaikille teille 🎈
 
Parsakaali sanoi:
...jatkan vielä. Seuraavat kysymykset on mielessä varmasti erityisesti oman kontrollointitarpeen tyydydyttämiseksi, mutta kiinnostaa kaikilta jotka haluatte jakaa: miten te syötte? uhreilette? ajatteletteko nukkumista? mitä vielä!
Click to expand...
Mä yritän syödä normaalisti perus ruokaa, vähärasvaista (sappi leikattu), kasviksia jne. Urheilin kilpaa vielä vuosi sitten ja treenasin 4-6h/vk kovaa osa osa rennosti. Nyt uupumisen jälkeen 2x/vk kovemmin tai fiiliksen mukaan, joka päivä pieni ulkoilu (30-60min) koiran kans ja sit nyt sähköpyöräilyä varmaan 1-3x/vk (25km/min. 60min) Menen kehoa kuunnellen. Nukkumista pakko ajatella, koska nukuin pitkään liian vähän stressin ja kaiken vuoksi. (6-6,5h) ja nyt pyrin saamaan minimissään 7,5h unta, mutta se jää usein 7 tuntiin (nuori koira herättää). Uni on tosi tärkee asia. Sen huomaa!

Mulla nyt 2,6kg tippunut painosta, vielä olisin halunnut 10kg tässä ennen elokuuta pois, mutta saa nähdä miten käy.

Otetaan riski ja ei käytetä ehkäisyä nyt (laihdutuslääke käytössä). Kun ei tässä ole aikaa hukattavaksi ja jos vahingossa onnistuis, niin sit vaan pitää toivoo parasta. Jotenkin en vaan usko, että onnistuis, jos tää homma on mun munasolujen laadusta kiinni. Viimeks onnistunut 2023 raskautuminen (kkmx2) ja hoidoistakaan ei onnistunut (5x). Alkaa oleen lannistunut olo. Toki lahjasolut ovat vaihtoehto… mutta katsotaan tilanne sitten elokuussa.

Tää on nyt taas semisti omaa napaa. Ottaa päähän, että paino ei putoo nopeammin. Mutta mulla on se lievä/piilevä endometrioosi, mikä tässä kans vaikuttaa. Miks vaan ei voi olla normaali. Selkäkin oli jumissa ja jouduin vetään viikon kuurin relaksanttia… Sekin varmaan vaikuttaa… 😔

Nyt 200 annoksella ubiquinol, mama vitamiini, foolihappo, D-vitamiini (kun muistaa, aurinkoo onneks saa nyt)… Kaikenmaailman nappeja löytyy… NAC kun muistan. Medithyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan (jota ei välttämättä ole, mutta TSH oli vähän korkea, kun pitäisi olla alle 2,5… Nyt hyvä.).

Alkoholi mietityttää. En haluais juoda tän takia, enkä oo paljoo juonukaan, mut mietin, et jos en oo raskaana ens kuussa, niin nautiskelen muutaman kyllä kaverin häissä. Harvinaista päästä häihin💕
 
Muokattu viimeksi:
Täytyy tunnustaa, etten liiku läheskään yhtä paljon kuin te. 🙈 Todellisuudessa uskon liikkuvani keskivertoa vähemmän. Välillä koitan kyllä skarppaa. Tuosta huolimatta olen kuitenkin normaalipainoinen ja mielestäni syön kohtalaisen terveellisesti ja monipuolisesti.

Suunnittelin olevani kutakuinkin "kuivin suin" kun tämä toive on olemassa, mutta olen luistanut siitä. Parit juhlat on tullut viimeaikoina juhlittua, ja olen maistellut niissä alkoholia vähän enemmänkin. 🙊 En ole ollut missään änkyräkännissä, mutta illan aikana on useampi annos tullut nautittua.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top