40+ kuumeilevat

[Vaaveilija]

...jatkan vielä. Seuraavat kysymykset on mielessä varmasti erityisesti oman kontrollointitarpeen tyydydyttämiseksi, mutta kiinnostaa kaikilta jotka haluatte jakaa: miten te syötte? uhreilette? ajatteletteko nukkumista? mitä vielä!

Mulla menee ubikinoli, donaferty, gelee royal, omega-3, joku multivitamiini ja nac.

En tiedä onko noista hyötyä, mutten ole huomannut haittaakaan. Geleestä olen huomannut, että limat on ehkä hieman lisääntyneet. Seuraavista menkoista (jos ne tulee) näen ehkä selvemmin, onko kohtuun muodostunut hedelmällisempi ympäristö. Mielestäni vuoto on nimittäin vuosien varrella niukentunut, ja jotain ajattelen tämän kertovan. Saattaisin lisätä geleen annostusta, mikäli tilanne on yhä niukahko.

Nämä on vain mun ajatuksia, mutta:
Ylipäänsä näen, että raskautta ajatellen naisen keholle olisi optimaalisinta olla juuri ihan kestiverto - luonnollisesti ajateltuna, mieluummin kosteampi määperä, kuin kuivempi. Perus arkiliikunta riittää. Liian pieni ja liian suuri rasvaprosentti saattaa hankaloittaa raskaaksituloa - ihan keskiverto olisi siis ehkä paras. Naisen kuuluu minusta olla vähän löllö ja vähän pehmeä.

Henkilökohtaisesti nukun huonosti, mutta en ota siitä stressiä raskautta ajatellen, sillä sehän vain heikentäisi tilannetta entisestään.

Editoin sen verran, ettei mulla ole ajatuksillani tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä mun "keskiverto ihminen" ajattelusta, vaan viestiä, ettei ole syytä ottaa liikaa stressiä aiheesta. Myöskin, vaikkei kaikki elämässä menis just niinku olis optimaalista (esim. mun yöunet), niin stressaaminen asiasta vain heikentää tilannetta. Pyrin siis sanomaan, ettei tässä tarvitse kenekään olla mikään yli-ihminen, vaan "normaalikin" voi olla ihan oikein hyvä.

 

[LimiLoon]

@Parsakaali Mulla on ainakin koko arsenaali lisäravinteita käytössä, mutta oon rajannut ne sellaisiin, joilla on tieteellisesti näyttöä PCOS ja ikään liittyvissä huolissa. Meillä yritys alkaa uudestaan vasta heinäkuussa, kun teoreettisesti miehen syöpähoidoista olisi riittävä aika kulunut. Sitä ennen vedetään 3 kk molemmat Ubikinonia/ubikinolia, NACia, foolihappoa ja miehelle sinkkiä. Itse syön jo näitä ja mama-vitamiinit, melatoniinia, d-vitamiinia isolla annoksella (ei imeydy mulla) ja rautaa (ferritiini matala). Mun PCOS takia Myo-Inositoli (Donaferty) tulee kuvaan kohta taas, mutta harkitaan, josko mieskin hyötyisi sen ottamisesta. Mies syö hoitojen loputtua myös monivitamiinia.

Meillä alkoholi on aika minimissä, juhlissa jos lasillisen-tyyppisesti. Kofeiinia max 2 kupillista kahvia päivässä, yleensä yksi plus satunnainen energiajuoma. Ruokavalio on kala+kasvis ja enimmäkseen pehmeitä rasvoja, mutta nyt hedelmällisyyden takia lisätty täysrasvaisia maitotuotteita ja juustoa mukaan.
Liikunta on ollut syöpärumban takia vähän huonolla kantilla kevään, mutta normisti mies harrastaa kestävyysliikuntaa (maantiepyöräily etc.) ja minä pitkiä kävelylenkkejä 2-3 krt/vko ja 2-3 krt/vko raskasta salitreeniä. Raskasta siis isojen painojen takia, en halua lisätä liiaksi stressiä liian kovan treenin muodossa.

Uni on molemmalle sikatärkeä, ollaan herkkäunisia molemmat, ja siksi nukutaan eri huoneissa. Minimi on 7,5 h per yö, vaikka voi olla mulla rikkonaista kissojen takia.

Mulla lääkitys insuliiniresistenssiin ja toistaiseksi Ozempic, jos saisi aiemman 25 kg lisäksi hieman vielä hilattua alas. Mies voisi vielä luopua kireistä kalsareista, mutta tää on sellainen iki-riidan aihe, etten usko kovinkaan sen tapahtuvan.

Meillä siis oli hankalaa aiemmin vain mun PCOS ja ovuloimattomuuden takia, mutta nyt jännittää palautuuko miehen siittiöt syöpähoitojen jälkeen. Ennen syöpää oli jo vähän alentuneet parametrit, juuri ennen hoitoja pakkaseen saatiin aivan surkea määrä, joten mulla on isot toiveet siitä, että siittiötuotanto elpyisi. Siksi panostetaan nyt kovasti kaikkeen mitä itse pystyy asian eteen tekemään.

 

[LimiLoon]

@Parsakaali meilläkin lapsihaaveet vasta tulivat ajankohtaiseksi n. 38-39 vuotiaana, kun tapasin mieheni vasta 36 v (hän silloin 42) ja ekat vuodet vasta vakiinnuttiin ja varmistuttiin toisistamme. Sitten olikin vuosi yritystä ennenkun haettiin apua mun tilanteeseen. Vuosi laihdutusta ja ovulaationherättelyä ja sit pamahti syöpä diagnoosi miehelle juuri kun näytti hyvältä. Silti olen halunnut pitää kiinni optimistisuudesta! En halua miettiä epäonnistumisien todennäköisyyksia, vaikka tiedostan ne jo yhden keskenmenon/kemiallisen kokeneena viikoilla 5+4. Voimme kuitenkin onnistua, eli mitä jos kaikki meneekin hyvin.