No joo, olen samaa mieltä. Itse stressasin keskenmenoa edellisen raskauden ihan koko ajan! Olin 42vuotias ja vajaa pari kuukautta 43 vuotias raskaana. Saatoin stressilläni aiheuttaa vauvalleni esim maitoallergiaa (onneksi väistyi). Nyt pari vuotta vanhempana en stressaa /mieti tuota asiaa (juurikaan) ja ennemminkin uskon raskauden jatkumiseen. Tuota taulukkoakin luin ihan kuin olisin jo varhaisultra päivässä (7+) jolloin keskenmenoriski olisi noin 8,5 %, vaikka tänään (~ 5+6) on todellisuudessa 17,9 % (kuitenkin yli 80 % mahdollisuus että raskaus jatkuu tänäänkin).
En vain nyt suostu stressaamaan tuota keskenmenoasiaa, kun raskautuminenkin on ihme sinänsä. En halua tuhlata resurssejani moiseen.
Muokattu viimeksi:
Viimeisinä kolmena yönä on tullut 8-9 tuntia unta/yö. 
Onko luteaalisi kuitenkin riittävän pituinen? Eikö sen pidentämiseen tarvittaessa saa jotain lääketukea? En ole kovin hyvin perillä tuosta, kun itsellä on tarkka 14vrk luteaalin pituus.
Mun suvussa ei oo yli sataan vuoteen ollut yksiäkään kaksosia eli oiskohan tosiaan iällä vaikutusta, varautukaapa siis te muutkin. Mulla oli sellainen tunne, että saattais olla kaksoset, en tiedä mikä äidinvaisto se oli. Mies oli aivan puulla päähän lyöty, samalla myhäili ja samalla pyöritteli päätään epäuskoisena. Pikkuiset olivat 6,6mm ja 6,8mm, sydämet sykkivät ja ikää eilen ultrassa 6+4.
Varmasti tulee olemaan myös raskasta vauva-aikana, mutta pidemmän päälle aivan ihanaa! Kaksoset on lahja. 
Meillä on suvussakin kaksosia, mutta saapa nähdä. 
Tulisi nyt yksi. 
Unessa pääsin vastasyntyneen kanssa kotiin ja ensimmäisenä syötin hänelle liha-kasvissosetta. 
Ilahtuneena ojensin irronneen rinnan puolisolle ja sanoin: "Tämähän on kätevää, nyt molemmilla on yksi rinta ja voidaan vuorotellen imettää." 
Kyllä se tästä.