Ilmoittaudun tähän ketjuun minäkin. Olen aiemmin kerran kirjoittanut omaa tarinaa auki tuonne Letrozolin käyttäjät ketjuun, mutta se on aika hiljainen ketju ollut ja kaipaisin ehkä enemmän vertaistukea myös yleiseen kuumeiluun. Kaikki kaverit joko lapsettomia tai jo lapsilukunsa täyttäneitä.
Täytin ennen joulua 40 (mies 46) ja viikkoa sitä ennen sain vihreää valoa lapsettomuuslääkäriltä alkaa kevyillä keinoilla hoidot (ovulaatioinduktiolla ensin ja mahdollisesti IUI myöhemmin).
Ennen tätä laihdutin 2025 aikana Ozempicin avulla 25 kiloa, että sain BMIn 35 kohdille.
Mulla siis jo kakskymppisenä dg PCOSstä. Laihdutus toi kierron takaisin, mutta tänä vuonna kierto on vaihdellut 33 ja 100 päivän välillä. Näissä jokaisessa ovis on tapahtunut 13 tai 14 päivää ennen menkkoja, eli mun ongelma on klassinen PCOSn ovuloimattomuus, tai vaikeudet ovuloida, ei onneksi näyttäisi olevan ongelmaa luteaalivaiheessa.
Lokakuussa tulin vähän vahingossa raskaaksi Ozempicin aikana, vaikka eihän me varottu, vaan tjottailtiin menemään, koska tässä iässä kaikki on kuitenkin riskiä ja kello tikittää. Valitettavasti tässä ekassa ja tähän mennessä ainoassa raskaudessani asiat ei edenneet 5+4 pidemmälle. Mutta keskitymme puolison kanssa siihen, että tämä raskaus tapahtui ja oikeastaan se tapahtui ekasta sellaisesta kierrosta, jossa tiesin ovuloivani ja saimme harrastettua vauvantekoa oikealla hetkellä. Yritän siis keskittyä positiiviseen. Seuraava kiertoni keskenmenosta meni ohi, kun mies sairasteli ja ei saatu hyödynnettyä ovista.
Nyt mulla oli aivan todella vahva positiivinen ovistesti 26.12. ja talleteltiin silloin (ja myös -4 dpo). Huomaan nyt että mulla alkaa eggikset jo joskus 6-5 päivää ennen ovista, mutta juuri ennen ja oviksen aikana on runsaimmillaan. On myös kunnon oviskivut, jotka mulle sattu yöllä 26. ja 27. päivän välillä. Aika optimaalinen ajoitus siis meillä ja nyt piinailen menemään DPO7(?). Ouran yölämpöjäkin seurailen.
Mulla käytössä lapsettomuuslääkärin kirjoittamana terolutit nyt tämän luomukierron tukena dpo2 lähtien johonkin dpo14 asti. Saisin testailla vasta aikaisintaan dpo12, mutta koitan odottaa, jos malttaisin dpo14 asti, jolloin yleensä alkaisi jo menkat.
Jos en ole raskaana (oireita olen tottakai bongaillut jo dpo3 lähtien
), niin oli tarkoitus aloitta ensikierrossa letrozolilla. Mies kuitenkin sairastelee edelleen, enkä usko että olisi järkevää haaskata lääkekiertoa, kun hän on niin heikossa hapessa, että tuskin jaksaa harrastella vauvantekoon tarvittavia aktiviteettejä riittävästi. Plus, hänellä aloitettiin lääke, josta mielestäni luin, että ei saisi sen aikana tai jopa 90 päivään (!) sen jälkeen raskautua... Pitää ensiviikolla lääkärin puheluaikana kysyä tuosta varmuus. Olisi kyllä aika masentavaa, että ei sitten kuitenkaan voida aloittaa hoitoja.
Luin koko tämän ketjun viime päivinä ja oli kyllä hienoa lukea, että muutama näyttää saavan vauva syliin kevät/kesällä ja että plussaakin on monella ollut. Kovin toiveekkaana olen ja tottakai nyt päällimmäisenä jännään tärppäsikö jouluna! Kohdun alueella tiukkinut jo monta päivää, tissejä on nipistellyt ja muutaman kerran on oikein ilkeesti repäissyt alavatsalla. Luultavasti johtuu vaan tosta terolutista ja lisäprogesteronista, mutta jos ensiviikolla ilmaantuu pahoinvointia niin sitten annan itselleni luvan toivoa. Ekassa keskenmenneessä raskaudessa mulla oli lievää pahoinvointia jo 3 päivää ennen plussausta, enkä koskaan PMS oireisiini ole pahoinvointia lukenut.
Täytin ennen joulua 40 (mies 46) ja viikkoa sitä ennen sain vihreää valoa lapsettomuuslääkäriltä alkaa kevyillä keinoilla hoidot (ovulaatioinduktiolla ensin ja mahdollisesti IUI myöhemmin).
Ennen tätä laihdutin 2025 aikana Ozempicin avulla 25 kiloa, että sain BMIn 35 kohdille.
Mulla siis jo kakskymppisenä dg PCOSstä. Laihdutus toi kierron takaisin, mutta tänä vuonna kierto on vaihdellut 33 ja 100 päivän välillä. Näissä jokaisessa ovis on tapahtunut 13 tai 14 päivää ennen menkkoja, eli mun ongelma on klassinen PCOSn ovuloimattomuus, tai vaikeudet ovuloida, ei onneksi näyttäisi olevan ongelmaa luteaalivaiheessa.
Lokakuussa tulin vähän vahingossa raskaaksi Ozempicin aikana, vaikka eihän me varottu, vaan tjottailtiin menemään, koska tässä iässä kaikki on kuitenkin riskiä ja kello tikittää. Valitettavasti tässä ekassa ja tähän mennessä ainoassa raskaudessani asiat ei edenneet 5+4 pidemmälle. Mutta keskitymme puolison kanssa siihen, että tämä raskaus tapahtui ja oikeastaan se tapahtui ekasta sellaisesta kierrosta, jossa tiesin ovuloivani ja saimme harrastettua vauvantekoa oikealla hetkellä. Yritän siis keskittyä positiiviseen. Seuraava kiertoni keskenmenosta meni ohi, kun mies sairasteli ja ei saatu hyödynnettyä ovista.
Nyt mulla oli aivan todella vahva positiivinen ovistesti 26.12. ja talleteltiin silloin (ja myös -4 dpo). Huomaan nyt että mulla alkaa eggikset jo joskus 6-5 päivää ennen ovista, mutta juuri ennen ja oviksen aikana on runsaimmillaan. On myös kunnon oviskivut, jotka mulle sattu yöllä 26. ja 27. päivän välillä. Aika optimaalinen ajoitus siis meillä ja nyt piinailen menemään DPO7(?). Ouran yölämpöjäkin seurailen.
Mulla käytössä lapsettomuuslääkärin kirjoittamana terolutit nyt tämän luomukierron tukena dpo2 lähtien johonkin dpo14 asti. Saisin testailla vasta aikaisintaan dpo12, mutta koitan odottaa, jos malttaisin dpo14 asti, jolloin yleensä alkaisi jo menkat.
Jos en ole raskaana (oireita olen tottakai bongaillut jo dpo3 lähtien
Luin koko tämän ketjun viime päivinä ja oli kyllä hienoa lukea, että muutama näyttää saavan vauva syliin kevät/kesällä ja että plussaakin on monella ollut. Kovin toiveekkaana olen ja tottakai nyt päällimmäisenä jännään tärppäsikö jouluna! Kohdun alueella tiukkinut jo monta päivää, tissejä on nipistellyt ja muutaman kerran on oikein ilkeesti repäissyt alavatsalla. Luultavasti johtuu vaan tosta terolutista ja lisäprogesteronista, mutta jos ensiviikolla ilmaantuu pahoinvointia niin sitten annan itselleni luvan toivoa. Ekassa keskenmenneessä raskaudessa mulla oli lievää pahoinvointia jo 3 päivää ennen plussausta, enkä koskaan PMS oireisiini ole pahoinvointia lukenut.