40+ kuumeilevat

[little L]

Mä luulen, että ne epämuodostumat liittyy enemmän noihin jo diagnosoituihin tyypin 1 ja 2 diabeteksiin, jotka on esimerkiksi huonolla hoitotasapainolla. Ymmärtääkseni olisi hyvä, että jos olisi diagnoosi, niin raskaustoiveista keskusteltaisiin hyvissä ajoin, jotta voisi juuri niitä hoitotasapainoja tsekkailla. Siinä oot toki oikeassa, että ehkä ihan hyväkin, että ihan kaikkia riskejä ei kaikille kerrota, mutta toisaalta ehkä välillä voisi jotain kertoakin, että ihmiset sitten ottaisi nämä tosissaan. Vaikea tasapainoilu!

Ja täällä ollaan vielä 38:n puolella, mutta POI tulee varmaan tammikuussa diagnoosiksi, eli munasarjojen mielestä olen huomattavasti jo iäkkäämpi...

Mul on ollu 1. tyypin diabetes 13-vuotiaasta asti ja kyllä tässä on ihan lapsia saatu. Suurin riski ton diabeteksen kanssa on se että se vauva kasvaa liian isoksi, mistä syystä voi sitten tulla hapenpuutetta yms. Siksi on tietyt HbA1c rajat mitä noudatetaan ja mihin pyritään raskausaikana ja ennen. Ja tästä syystä diabeetikkojen raskaudet käynnistetään aina että kukaan ei koskaan mee laskettuun aikaan asti. Mulla itellä kummatki tullu ajoissa, yks keskonen ja yks rv 37, mutta uskon että siihen on vaan syynä mun pieni koko ja mun kohtu.

Mua aina ärsyttää tää sokeritasoista puhuminen ja se että terveet ihmiset käyttää esim. sensoreita koska itellä on tää sairaus ja en siitä ikinä pääse eroon ja sit tän terveiden mittaroinnin perusteella niin mun pitäs varmaan olla jo kuollut, koska en tuu ikinä pääsee sellaseen kun muut. Ei sitä ihminen sen enempää voi tehdä. En kyllä toivois että tää musta eteenpäin geeneissä menee, onneks äidiltä on pienempi todennäköisyys että se periytyy. En sitten tiedä että onko raskausdiabetes jotenkin vakavampi kuin jos sulla on jo tää perussairautena, että keho jotenkin reagoi siihen sitten vakavammin ja sen takia sen seuraaminen on kans tosi iso juttu.

Ja lääkärit on tienny mun lapsitoiveista vielä ja ei kukaan oo mitään sanonu että senkin vanhus ei kannata. Tosin mulla ei oo mitään lisäsairauksia ja oon sillai lääkärin sanojen mukaan 'terve diabeetikko' että voi olla että se vaikuttaa. Tää sairaus on kyl ihan perseestä että rajottaa tosi paljon, mutta en sen takia kyllä luovu mun tietyistä toiveista.

 

[Nepeta Cataria]

Mul on ollu 1. tyypin diabetes 13-vuotiaasta asti ja kyllä tässä on ihan lapsia saatu. Suurin riski ton diabeteksen kanssa on se että se vauva kasvaa liian isoksi, mistä syystä voi sitten tulla hapenpuutetta yms. Siksi on tietyt HbA1c rajat mitä noudatetaan ja mihin pyritään raskausaikana ja ennen. Ja tästä syystä diabeetikkojen raskaudet käynnistetään aina että kukaan ei koskaan mee laskettuun aikaan asti. Mulla itellä kummatki tullu ajoissa, yks keskonen ja yks rv 37, mutta uskon että siihen on vaan syynä mun pieni koko ja mun kohtu.

Mua aina ärsyttää tää sokeritasoista puhuminen ja se että terveet ihmiset käyttää esim. sensoreita koska itellä on tää sairaus ja en siitä ikinä pääse eroon ja sit tän terveiden mittaroinnin perusteella niin mun pitäs varmaan olla jo kuollut, koska en tuu ikinä pääsee sellaseen kun muut. Ei sitä ihminen sen enempää voi tehdä. En kyllä toivois että tää musta eteenpäin geeneissä menee, onneks äidiltä on pienempi todennäköisyys että se periytyy. En sitten tiedä että onko raskausdiabetes jotenkin vakavampi kuin jos sulla on jo tää perussairautena, että keho jotenkin reagoi siihen sitten vakavammin ja sen takia sen seuraaminen on kans tosi iso juttu.

Ja lääkärit on tienny mun lapsitoiveista vielä ja ei kukaan oo mitään sanonu että senkin vanhus ei kannata. Tosin mulla ei oo mitään lisäsairauksia ja oon sillai lääkärin sanojen mukaan 'terve diabeetikko' että voi olla että se vaikuttaa. Tää sairaus on kyl ihan perseestä että rajottaa tosi paljon, mutta en sen takia kyllä luovu mun tietyistä toiveista.

Tämä on ehkä vähän sivuraide... Jossain tuli vastaan et diabeetikolle oli istutettu insuliinia tuottamaan pystyvä implantti,.. en nyt muista et oliko se soluja vai rna-juttu vai mikä. Mutta väitettiin että keho alkoi itse tuolloin tuottamaan insuliinia parantaen verensokeritasapainoa. Onko tällaiset hoidot vielä kaukana tulevaisuudessa tavallisen ihmisen näkökulmasta?

 

[little L]

Tämä on ehkä vähän sivuraide... Jossain tuli vastaan et diabeetikolle oli istutettu insuliinia tuottamaan pystyvä implantti,.. en nyt muista et oliko se soluja vai rna-juttu vai mikä. Mutta väitettiin että keho alkoi itse tuolloin tuottamaan insuliinia parantaen verensokeritasapainoa. Onko tällaiset hoidot vielä kaukana tulevaisuudessa tavallisen ihmisen näkökulmasta?

:D joo ei ainakaan mun elinaikana tuu tapahtumaan. Tää on tällanen iänikuinen vitsi että aina parannus tai joku super helpotus on 10 vuoden päässä mutta ei sellasta ikinä sit tule.

Tää tautihan tuhoaa ne saarekkeiden solut haimassa jotka tuottaa insuliinia, eli ilman niiden saarekkeiden parannusta tai vaihtoa niin ei keho voi itse tuottaa insuliinia mitenkään.

 

[Pantis]

Mul on ollu 1. tyypin diabetes 13-vuotiaasta asti ja kyllä tässä on ihan lapsia saatu. Suurin riski ton diabeteksen kanssa on se että se vauva kasvaa liian isoksi, mistä syystä voi sitten tulla hapenpuutetta yms. Siksi on tietyt HbA1c rajat mitä noudatetaan ja mihin pyritään raskausaikana ja ennen. Ja tästä syystä diabeetikkojen raskaudet käynnistetään aina että kukaan ei koskaan mee laskettuun aikaan asti. Mulla itellä kummatki tullu ajoissa, yks keskonen ja yks rv 37, mutta uskon että siihen on vaan syynä mun pieni koko ja mun kohtu.

Mua aina ärsyttää tää sokeritasoista puhuminen ja se että terveet ihmiset käyttää esim. sensoreita koska itellä on tää sairaus ja en siitä ikinä pääse eroon ja sit tän terveiden mittaroinnin perusteella niin mun pitäs varmaan olla jo kuollut, koska en tuu ikinä pääsee sellaseen kun muut. Ei sitä ihminen sen enempää voi tehdä. En kyllä toivois että tää musta eteenpäin geeneissä menee, onneks äidiltä on pienempi todennäköisyys että se periytyy. En sitten tiedä että onko raskausdiabetes jotenkin vakavampi kuin jos sulla on jo tää perussairautena, että keho jotenkin reagoi siihen sitten vakavammin ja sen takia sen seuraaminen on kans tosi iso juttu.

Ja lääkärit on tienny mun lapsitoiveista vielä ja ei kukaan oo mitään sanonu että senkin vanhus ei kannata. Tosin mulla ei oo mitään lisäsairauksia ja oon sillai lääkärin sanojen mukaan 'terve diabeetikko' että voi olla että se vaikuttaa. Tää sairaus on kyl ihan perseestä että rajottaa tosi paljon, mutta en sen takia kyllä luovu mun tietyistä toiveista.

Ei tietenkään varmasti ole kyse siitä, ettäkö diabeetikkoja kiellettäisin tai peloteltaisiin lapsenhankinnan suhteen, mutta kuten itsekin sanoit niin aika tarkkaa seurantaa on sokerin suhteen ollut, ja toisaalta jos olet koko ajan hoitotasapainossa (mikä on tosi hienoa!), niin silloin riskit vielä on tositosi pienet, ja niitä makrosomiariskejä sitten kompensoidaan sillä aiemmalla synnytyksellä.

Sitä lähinnä yritin sanoa, että jos ihmisellä ei ole ennalta diabetesdiagnoosia, niin varsinkin kun terveydenhuollon ohjeet on vaan laatua "no seuraile ja ei saisi ylittyä" ilman mitään selitystä, niin helposti voi ajatella, että "mitäs nyt jollain sokerin ylityksellä niin väliä", kun taas ei esimerkiksi alkoholista tai tupakasta suurin osa kyllä ymmärtää että niihin ihan oikeasti liittyy riskejä. Makrosomiariski (ja sen johdosta sektioon joutuminen yms) on varmasti helpoiten hahmotettavissa, mutta kyllä sillä voi olla myös lapsen pitkäaikaiseen terveyteen vaikutusta.

Niinkuin toki millä tahansa ja sattumallakin. Kenenkään ei tosiaan kannata jättää hankkimatta lapsia diabeteksestä tai mistään muustakaan sairaudesta huolimatta tai vaikka saisi raskausdiabeteksen ei parane ahdistua ja panikoitua, mutta toisaalta ei myöskään haittaisi jos joskus terveydenhuollossa jotenkin sanottaisin että miksi sitä seurataan.

Sinänsä siis olen itse sitä mieltä, että uuden ihmisyksilön muodostuminen on kyllä sellainen ihme kaikenkaikkiaan, että on kyllä ihan mysteeri miten ihmisiä on edes olemassa enää

 

[little L]

Mun sokerit seilaa ihan missä vaan riippuen päivästä ja kuun asennosta että mulla ei mitenkään helppoa kyllä oo ja oli korkeet sokerit ennen raskauksia. Mut ei mun lapset kumpikaan ollu isoja mitenkään, ehkä päinvastoin. Sit on tapauksia missä äidillä on ihan super hyvä tasapaino ja silti tulee ongelmia. Ei näistä koskaan tiiä.

Joo siitähän en tiedä että mitä neuvolassa sanotaan raskausdiabeteksesta tai sokerirasituksista. Mun neuvolatäti meinas kyl laittaa mut siihen rasitukseen ja jouduin ilmaisemaan että nii tosiaan mulla on jo sokeritauti. Ja samoin synnytyksen jälkeen se ois laittanu mut ja kerroin että ei tää parantunu tällä synnyttämällä :D