40+ kuumeilevat

[Puolikuu]

@Murusia Täällä ei tosiaan tuomita, vaan saadaan ja annetaan vertaistukea. Teillä on kyllä ollut pitkä tie ennen lasten saamista. Mutta sekin antaa varmasti toivoa monelle, että pidempienkin tuloksettomien jaksojen jälkeen voi yllättäen tulla raskaaksi ja saada lapsen syliin asti. Tuo "yrittäminen" on niin hankala juttu, kun se juuri voikin sit olla esteenä raskautumiselle, että liikaa yrittää. Mutta varmaan iso juttu mielelle, että on "yrittänyt" ja jos sen jälkeen vähän kuin luopuu ainakin pakonomaisesta yrittämisestä, niin eihän sitä tiedä, vaikka elämä vielä yllättäisikin.

@Sandra84 Varmaan pitkät ajat odotella, mutta toivotaan ja uskotaan, että hyvin suunniteltu ja "rakennettu pohja" ennen uutta siirtoa saa hyvät mahdollisuudet onnistua!

 

[Astra83]

Taisi omalla kohdalla mielikuvitus ja suuri toive saada aikaan mitä ihmeellisimpiä tuntemuksia ja oireita. Niinpä ne menkat tuli taas kylään. Jännä miten kierrot ovat heitelleet ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ei ollut vielä oikea aika, toivottavasti tärppäisi jossain vaiheessa kieltämättä hieman vetää mielen matalaksi hetkellisesti, mutta ei tässä auta jäädä surkuttelemaan.

 

[Qkkuu]

Ihana, kun tää nelikymppisten ketju on näin aktiivinen! Päätin tulla purkamaan fiiliksiä (onneksi ei sentään mikään maansa myynyt olo), kun eilen kyselin kevyesti miehen fiiliksiä kolmannesta ylipäätään. Ollaan siis kyllä päätetty jo, että kolmas saa jossain vaiheessa tulla (sain loppuvuonna häneltä synttärilahjaksi vauvan minikokoiset tossut ja kortin, jossa luki "Yhteistä tulevaisuutta toivoen"<3). Oltiin puhuttu, että kun nuorempi täyttää vuoden toukokuun lopulla voisi olla aika. Nyt kuitenkin mies sanoi, että mielellään kevät- tai kesävauva aikaisintaan, niin kuin nämä kaksi edellistäkin. Se siis tarkoittaa, että aikaisintaan 5 kierron päästä heinäkuun lopulla päästään aloittamaan. Hän on hyvin vakuuttunut, että kyllä se kerrasta onnistuu, jos kerran nyt haluan koittaa tähdätä ovulaatioon ym. :'D Kun tosiaan edelliset tulleet tjottaillen, eka 10kk kohdalla ja toka ihan muutaman kerran jälkeen.

Vähän kävi ärsytyksen häivähdys mielessä alkuun ja yritin vedota siihen, että mulla on nyt ikää jo se maaginen 40, jolloin kaikki hedelmällisyys viimestään romahtaa median ja lääkäreiden mukaan. Mutta sitten ajattelin, että parempi ehkä kuitenkin, että hänellä on sitten hyvä fiilis aloituksesta kuin että alkaisin nyt prässäämään väkisin. Eihän se oo kuin 3 kiertoa lisää tähän kahteen seuraavaan eli 5 kiertoa täytyy nyt itse malttaa mielensä. Ja eipä se hedelmällisyys nyt tuosta kolmesta kierrosta mihinkään kerkeä muuttumaan. Itseäni rauhoittaakseni tein puhelimeen kuvakokoelman lasketuista ajoista ja siitä milloin pitäisi raskautumisen onnistua ja se vähän rauhoitti mieltä, kun totesin, että tuolloin loppukesällä aloittaessa olisi 6 kiertoa aikaa kaikista optimaalisimpaan ajankohtaan seuraavalle (jolloin mies olisi vielä kotona tokan kanssa vanhempainvapaalla, mikä olisi hyvä, kun ainakin viimeksi loppuraskaudessa olin aika liikkumiskyvytön 1,5 kk ajan). Ja 12 kiertoa olisi aikaa onnistua vielä hyvään ajankohtaan (siten, ettei tarvitsisi laittaa lapsia välissä päiväkotiin). Ja vajaat 2 vuotta olis aikaa onnistua siihen mennessä, kun sit alkaa itelle tulla ikää sen verran, etten todnäk halua enää yrittää, oon aatellu että siihen mennessä kun täytän 43 on se viimeinen hetki, jolloin kuopus saisi syntyä. Ja jos ei onnistu niin ollaan onnellisia kahden lapsen vanhempia.

Himmeetä laskelmointia, mut jotenkin toi rauhoitti, kun huomasi kuinka paljon tuossa on kuitenkin aikaa onnistua. :)

 

[Puolikuu]

@Astra83 Niin se keho ja mieli voi tehdä kepposia, kokemusta löytyy varmaan kaikilta yrittäjiltä. Mutta katse kohti seuraavaa kiertoa, onneksi on taas uusi mahdollisuus!

@Qkkuu No voi harmi.. Onhan se tietysti tärkeää, että molemmat olette sitten hyvillä mielin, kun yritys alkaa. Toisaalta kyllä miehelläsi on aika ruusuiset kuvitelmat, että heti tärppäisi. Hyvä varmasti, että maltoit mielesi tuossa hetkessä, mutta ehkä voisit jossain kohtaa vielä tuoda sitä asiaa esille, että nelikymppisenä yritysajat yleensä tilastollisesti pitenee. Nuo tekemäsi laskelmat on kyllä hyviä omaa mieltä rauhoittamaan ja tosiaan aikaa kyllä pitäisi olla hyvin vielä yritykseen.

 

[Qkkuu]

@Astra83 Niin se keho ja mieli voi tehdä kepposia, kokemusta löytyy varmaan kaikilta yrittäjiltä. Mutta katse kohti seuraavaa kiertoa, onneksi on taas uusi mahdollisuus!

@Qkkuu No voi harmi.. Onhan se tietysti tärkeää, että molemmat olette sitten hyvillä mielin, kun yritys alkaa. Toisaalta kyllä miehelläsi on aika ruusuiset kuvitelmat, että heti tärppäisi. Hyvä varmasti, että maltoit mielesi tuossa hetkessä, mutta ehkä voisit jossain kohtaa vielä tuoda sitä asiaa esille, että nelikymppisenä yritysajat yleensä tilastollisesti pitenee. Nuo tekemäsi laskelmat on kyllä hyviä omaa mieltä rauhoittamaan ja tosiaan aikaa kyllä pitäisi olla hyvin vielä yritykseen.

Joojep. En tiiä mistä se on ton keksiny että heti natsais :D No, sanoin hänelle äsken että oon lukenu nyt äskettäin että 40-vuotiaana on 5-10% mahdollisuus per kierto kun nuorempana se on 20-25%. Ja että 41-42-vuotiaana tulis isompi pudotus hedelmällisyyteen. En kyllä tiedä näistä ku tuntuu et vaihtelee lähteestä riippuen että mikä olis todennäköisyys milloinkin.. (Niin ja eipä tuo nyt mitään tohon kommentoinut)

 

[Puolikuu]

Joojep. En tiiä mistä se on ton keksiny että heti natsais :D No, sanoin hänelle äsken että oon lukenu nyt äskettäin että 40-vuotiaana on 5-10% mahdollisuus per kierto kun nuorempana se on 20-25%. Ja että 41-42-vuotiaana tulis isompi pudotus hedelmällisyyteen. En kyllä tiedä näistä ku tuntuu et vaihtelee lähteestä riippuen että mikä olis todennäköisyys milloinkin.. (Niin ja eipä tuo nyt mitään tohon kommentoinut)

Juu, ja toki nämä on myös yksilöllisiä ja toisilla voi hetikin napata! Mutta ettei liikaa luottaisi siihen. Ehkä hän nyt prosessoi asiaa mielessään.. Hyvä, että sait sanottua!

 

[Madeleine 83]

Ihana, kun tää nelikymppisten ketju on näin aktiivinen! Päätin tulla purkamaan fiiliksiä (onneksi ei sentään mikään maansa myynyt olo), kun eilen kyselin kevyesti miehen fiiliksiä kolmannesta ylipäätään. Ollaan siis kyllä päätetty jo, että kolmas saa jossain vaiheessa tulla (sain loppuvuonna häneltä synttärilahjaksi vauvan minikokoiset tossut ja kortin, jossa luki "Yhteistä tulevaisuutta toivoen"<3). Oltiin puhuttu, että kun nuorempi täyttää vuoden toukokuun lopulla voisi olla aika. Nyt kuitenkin mies sanoi, että mielellään kevät- tai kesävauva aikaisintaan, niin kuin nämä kaksi edellistäkin. Se siis tarkoittaa, että aikaisintaan 5 kierron päästä heinäkuun lopulla päästään aloittamaan. Hän on hyvin vakuuttunut, että kyllä se kerrasta onnistuu, jos kerran nyt haluan koittaa tähdätä ovulaatioon ym. :'D Kun tosiaan edelliset tulleet tjottaillen, eka 10kk kohdalla ja toka ihan muutaman kerran jälkeen.

Vähän kävi ärsytyksen häivähdys mielessä alkuun ja yritin vedota siihen, että mulla on nyt ikää jo se maaginen 40, jolloin kaikki hedelmällisyys viimestään romahtaa median ja lääkäreiden mukaan. Mutta sitten ajattelin, että parempi ehkä kuitenkin, että hänellä on sitten hyvä fiilis aloituksesta kuin että alkaisin nyt prässäämään väkisin. Eihän se oo kuin 3 kiertoa lisää tähän kahteen seuraavaan eli 5 kiertoa täytyy nyt itse malttaa mielensä. Ja eipä se hedelmällisyys nyt tuosta kolmesta kierrosta mihinkään kerkeä muuttumaan. Itseäni rauhoittaakseni tein puhelimeen kuvakokoelman lasketuista ajoista ja siitä milloin pitäisi raskautumisen onnistua ja se vähän rauhoitti mieltä, kun totesin, että tuolloin loppukesällä aloittaessa olisi 6 kiertoa aikaa kaikista optimaalisimpaan ajankohtaan seuraavalle (jolloin mies olisi vielä kotona tokan kanssa vanhempainvapaalla, mikä olisi hyvä, kun ainakin viimeksi loppuraskaudessa olin aika liikkumiskyvytön 1,5 kk ajan). Ja 12 kiertoa olisi aikaa onnistua vielä hyvään ajankohtaan (siten, ettei tarvitsisi laittaa lapsia välissä päiväkotiin). Ja vajaat 2 vuotta olis aikaa onnistua siihen mennessä, kun sit alkaa itelle tulla ikää sen verran, etten todnäk halua enää yrittää, oon aatellu että siihen mennessä kun täytän 43 on se viimeinen hetki, jolloin kuopus saisi syntyä. Ja jos ei onnistu niin ollaan onnellisia kahden lapsen vanhempia.

Himmeetä laskelmointia, mut jotenkin toi rauhoitti, kun huomasi kuinka paljon tuossa on kuitenkin aikaa onnistua. :)

Ymmärrän turhautumisen! Muistan itekin silloin noin 3 vuotta sitten, kun tehtiin päätös että annetaan lapselle mahdollisuus, ni mun mies halus odottaa yrityksen aloituksen kanssa muutaman kuukauden, jotta sen yks iso työprojekti olisi maalissa. Itkusilmässä latelin näitä hedelmällisyysstatistiikkoja sille. Ja sit kun meillä lopulta meni puoli vuotta, ennen kuin raskauduin, ni sen yritysajan olin ihan itsesyytöksissä että olis vaan pitäny lobata miehelle paremmin että nyt pitää alottaa.

Tietty sillon ekan kohdalla joutui ylipäätään miettimään, että onnistutaanko me koskaan. Toki toisenkin kohdalla sellaista joutuisi miettimään, mutta vähintään nyt lohduttaisi ajatus että ollaan kerran onnistuttu. Nyt toki ikää enemmän, silloin 38/39 ja nyt 41, eli jos päätettäis yrittää toista, olis tilastollinen todennäköisyys taas huonompi kuin viimeksi.

 

[Qkkuu]

Ymmärrän turhautumisen! Muistan itekin silloin noin 3 vuotta sitten, kun tehtiin päätös että annetaan lapselle mahdollisuus, ni mun mies halus odottaa yrityksen aloituksen kanssa muutaman kuukauden, jotta sen yks iso työprojekti olisi maalissa. Itkusilmässä latelin näitä hedelmällisyysstatistiikkoja sille. Ja sit kun meillä lopulta meni puoli vuotta, ennen kuin raskauduin, ni sen yritysajan olin ihan itsesyytöksissä että olis vaan pitäny lobata miehelle paremmin että nyt pitää alottaa.

Tietty sillon ekan kohdalla joutui ylipäätään miettimään, että onnistutaanko me koskaan. Toki toisenkin kohdalla sellaista joutuisi miettimään, mutta vähintään nyt lohduttaisi ajatus että ollaan kerran onnistuttu. Nyt toki ikää enemmän, silloin 38/39 ja nyt 41, eli jos päätettäis yrittää toista, olis tilastollinen todennäköisyys taas huonompi kuin viimeksi.

Tuttu tunne toi tilastollisten faktojen mielessä pyörittely Koita lohduttautua sillä, että jos on juuri äskettäin saanut lapsen, niin jossain määrin on todennäköisempää onnistua uudelleenkin! Ite koitan tota toistella itselläni, kun alkaa jännittämään liikaa.

Oon kyllä nyt sata kertaa paremmin valmistautunut tähän ilmeisesti nyt siis loppukesällä alkavaan yritykseen kuin aiempiin. Mulla on vaikka kuinka monta eri vitamiinia käytössä (Mama-monivitamiini sis. foolihappo, D-vitamiini, magnesium, rauta, omega3). Mä en oo jotenkin uskaltanut luontaistuotteita vielä ottaa käyttöön, vaikka oon asiaa kyllä pohtinut. Teen ehkä niin, että jos ei vaikka puoleen vuoteen tule toivottua tulosta niin sitten harkitsen uudelleen. Aion myös vähentää alkoholin käyttöä vaikken nytkään mikään suurkuluttaja ole ja samoin kofeiinin vähennän vain yhteen mutteripannulla valmistettuun kahvikupilliseen päivässä, kun siitä jo tulee se suositeltu 200mg/pvä. Oon lukenut, että munasolut kypsyvät noin kolme kuukautta, eli jos vaikka heinäkuun loppuun sais yrityksen aloituksen niin tässä ehtis nelisen kuukautta kasvatella parempia munasoluja vähemmällä kofeiini- ja alkoholimäärällä. Ja kun seurailen ovulaatioitakin tikuilla jo nyt (aloitin lokakuussa kun sattumalta kävin gynellä silleen että oli ovulaatio just tulossa, vaik menkat ei olleet synnytyksen jälkeen vielä alkaneet) niin osannen tähdätä yrityskertoja sitten suotuisampiin päiviin kierrossa. Lisäksi yritän pudottaa painoa vielä viitisen kiloa tässä 4 kuukaudessa, tähän mennessä oon saanu 4,5kg pois mitä jäi viime raskaudesta. Tuolla 10 kilon pudotuksella olisin siinä mihin pääsin ekan raskauden jälkeen, siinäkin 8kg liikaa, mutta oltais jo aika hyvissä BMI-lukemissa eli lievässä ylipainossa enää, minkä ei enää pitäisi haitata raskautumista.

Miten te muut ootte valmistautuneet raskautumiseen?