Tosi kiva että löytyy samantyyppisessä tilanteessa olevia! Olisi kiva laittaa myös yv:tä kun omakin tilanne ensin etenee hiukan pidemmälleMoikka Näpsä! Täällä kanssa yksi helsinkiläinen 42-vuotias esikoisen odottaja, laskettu aika on maaliskuussa.
Huomaa, että ikä näkyy siinä, että lähes kaikkien kavereiden lapset on jo kouluikäisiä tai vähintään nelivuotiaita. Eli samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ei enää juuri ole.
Kiitos ja samoin @NäpsäToivottavasti sulla @Parsakaali jatkuu tilanne yhtä lupaavasti! Jos tässä raskaus etenee toivotusti (ainakin nt-ultraan asti tuntuu että itse pitää olla ihan sormet ristissä) niin olisi mukava laitella sitten yv:tä myös
onneksi sulla on jo useampi viikko alla, jokainen niistä lupaa hyvää 
Mulla ei oo missään raskaudessa ollut alussa yhtään mitään oiretta eli oireettomuus ei välttämättä kerro mitäänKiitos ja samoin @Näpsä
Kyllä tässä tosiaan saa olla kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Itsellä tuntuu siltä, että rintojen aristus on laantunut ja voitte vaan kuvitella googlailuja ja ai-keskusteluja, joiden syövereissä tässä olen ollut. Sanoin kyllä kumppanillekin jo ennen raskautta, että ultraääni on vasta sitten se oikee testi.
En ole varaillut mitään varhaisultraa, oli tässä pohdinnassa josko malttaisi neuvolan nt-ultraan marraskuulla, mutta saas nähdä... Nyt rauhoittelen itseäni hcg-liuskoilla.
), sydän sykki ja koko oli kuten pitää. Lisäksi tyyppi siellä heilutteli käsiään ja jalkojaan ja pyörähti lopuksi kyljelleen selkä kuvaa vasten. Kasvotkin vilahtivat vaikka hirmu epätarkkahan se kuva on. En oikein ole vauvafiilistelijä vaan enemmän odotan parivuotiasta lasta jonka kanssa voi ihan tehdä asioita, mutta oli se aika huikea hetki 
Jos ultraan tekee mieli, niin kätilöiden tekemät ultrat ei kovin paljoa maksakaan jos sellaiseen on mahdollisuus. Mutta ymmärrän tosi hyvin jos sen haluaa säästää - itsekin huomaan että molempien ultrien alla on stressitaso noussutKiitos empatiasta @Pikkutytöt
Oireilu tai sen puuttuminen ei onneksi tosiaan kuitenkaan kerro mitään! Itselläni oireet vaihtelee tosi paljon ja oirepäivinä odotan niiden loppumista, oireettomina taas toivon oireita takaisin vahvistukseksi raskauden olemassaolosta 
Oi vitsi ihanaa että siellä kaikki hyvin. Voin kuvitella mikä tunne sulla ollut.Meillä on menossa 10 + 2 ja käytiin tänään vielä toisessa kätilön varhaisultrassa. Kaikki oli hyvin, ultra tehtiin ensimmäistä kertaa vatsan päältä (tämä oli vuoden verran IVF-hoidoissa rampannellee niin outo kokemus, olin tietysti jo rutiinilla riisumassa housuja
Muistan kans ku oli jännää ku sit NT-ultra viimestään tehtiin vatsan päältä ku käytiin 6+6 ja 8+6 varhaisultrissa niin ainakin ekassa tehtiin sisäkautta ja jotenkin oli siihen varautunut.
Ja nyt tää on jo sen verta "vakavaa" että jos vaikka joku läheinen vielä saisi vauvan (suurimmalla osalla varmaan jo lapset tehtyinä mut ainaki kaks on joista odottelen josko tärppäisi
) niin oisin kyllä siellä ekana sylittelemässä. En ois ikinä uskonu tätä joskus alle 30v. 
Meillä ei ole ollut lapsi toiveissa kuin muutaman vuoden ajan. Ei muutenkaan haaveilla kovin ns. perinteisestä perhe-elämästä tai useammasta lapsesta, vaan ennemminkin tyypistä jolle voi näyttää maailmaa, luontoa ja opettaa omaa aktiivista elämäntyyliä. Totta kai tiedetään, että lapsi on sitten sellainen kun on ja häneen pitää tutustua omana itsenään :) Mutta niille muutamille jotka on ehtineet vauva-asiaa fiilistellä, olenkin jo sanonut että itse fiilistelen eniten sitä, voisko sen ottaa loppukesästä jo mukaan vaellukselle, kun tänä vuonna ei pahoinvoinnin takia päästyOi vitsi ihanaa että siellä kaikki hyvin. Voin kuvitella mikä tunne sulla ollut.
Mä en kans koskaan ollu vauvoista innostunu, vähän enempi päinvastoin jopa karsastin niitä parikolmekymppisenä enkä osannu ottaa syliin ja taisin olla tasan kerran ennen esikoistani pitänyt vauvaa sylissä (vaikka olin 4v-> ikäisten lasten kanssa kylläkin työskennellyt jossain kohtaa). Sit siinä esikoiseen kuitenkin jotenkin ihastuin ihan heti syntymästä ja kaikki tuntu tosi luonnolliselta ja muistan ku joku perhetyö tai neuvola tai joku kävi meillä kotona siinä ehkä vauvan ollessa kuukauden ja kysyi mistä tykkään vauvan kanssa eniten niin vastasin että tää kun hän vaan nukkuu tässä mun rinnalla. Ja sen jälkeen vähitellen enemmän oon koko ajan päässy sinuiksi omien vauvojen kanssa ja nyt kolmannella kierroksella oon jo ihan jossain ruusunpunaisissa vauvahuuruissa ja vaan ihastelen näitä pitkin päivää ja oon jo vähän haikeena että jos tai siis kun tää oli vika kerta kun saan kokea raskauden, synnytyksen (se oli musta aivan ihanaa, ollu kaikilla kerroilla) ja sen ku ne ihan vastasyntyneet saa syliin ja ensi-imetykseen
Onko sulla ollut pitkään vauva toiveissa vai onko toive herännyt vasta "vanhemmalla iällä" jos saa kysyä?
No, aika näyttää ja eiköhän sitä jonkinlaiseen kuplaan väistämättä uppoudu ja asiat menevät sitten sen mukaan, millainen vauva on 