40+kuumeilevat-ketjusta plussanneet
- Ketjun aloittaja Pikkutytöt
- Aloituspäivämäärä
Paljon onnea @Pikkutytöt 
Kaksoset on niin suuri lahja 
Menikö kaikki suunnitellusti ja hyvin loppuraskauden ja synnytyksen suhteen?
Kaksoset on niin suuri lahja Menikö kaikki suunnitellusti ja hyvin loppuraskauden ja synnytyksen suhteen?
Meni kyllä tosi hyvin! Toki olin fyysisesti aika vaivainen lopussa mutta onneksi mies oli vielä vanhempainvapaalla edellisestä lapsesta niin sain vikat viikot lähinnä olla vain sohvalla. Synnytys oli oikeastaan tosi ihanaPaljon onnea @Pikkutytöt
, ainoastaan ekasta epiduraaliannoksesta tuli ihan hirveä kutina mikä oli pahinta koko synnytyksessä, en oo koskaan sellasta kutinaa kokenut.Vauvat syntyivät 37+5 käynnistyksen jälkeen 14 minuutin ikäerolla ja kolmen vuorokauden kuluttua päästiin jo kotiin.
Meillä olisi haaveissa toinen vielä tämän jälkeen (nyt raskausviikkoja on 26+1). Alkioita on pakkasessa vielä kolme, joista yksi on geneettisesti normaaliksi testattu. Nyt ikää 41.
Ainoa juttu vaan, että mun kroppa ei selkeästi sopeudu tähän raskaana olemiseen hirveän helposti kun sain radin (johon todennäköisesti aloitetaan pian insuliini) ja nyt vielä aloitettiin verenpainelääkityskin ja seuraillaan tarkkaan mahdollisen pre-eklampsian varalta (päänsärkyä on myös säännöllisesti). Näiden lisäksi selkäkivut ovat olleet vahvasti myös läsnä. Eilen kävelin portaita ylös ja pidin puolivälissä penkillä taukoa ja joku mummo kysyi multa että onko kaikki hyvin.
Hengästyn nykyään niin helposti että etenkin portaat ovat ihan tuskaa. Ensi viikolla tehdään työkykyarvio (teen fyysistä työtä).Olisi ihanaa nauttia raskaudesta vuosien toivomisen jälkeen, mutta mulle tää on ollut terveyden ja voinnin kannalta aika kurjaa aikaa. Masu on toki söpö ja on ihanaa tuntea vauvan liikkeitä ja kai tämän loppuajan nyt jotenkin kärvistelee kun tietää miten ihana lopputulos odottaa.
Mutta jaksanko vielä vähän vanhempana käydä tämän saman läpi uudelleen… 
Todellakin! Ihan ekat päivät olivat vielä jotenkin tosi hauraita mutta ihan silmissä jäntevöityivät ja nyt ovat jo ainakin toinen ylittänyt syntymäpainonsa ja toinenkin lähes, tiistaina neuvolan kotikäynnillä uupui enää 60 grammaa.Ihana kuulla, että jäi hyvät fiilikset ja kaikki meni hyvin
Oliko niin että sulla oli kans kaksoset? (Ehkä oler kertonutkin, pahoittelut jos en muista
). Miten heidän kanssaan ihan alkutaival sujui?
Mulle tuli tän synnytyksen jälkeen sellanen rauhan ja onnen tunne että nää meiän lapset on nyt tässä. Mulle tuli esikoisen ollessa melkeen puolivuotias tunne että kolme lasta olis sopiva määrä meille ja kun toinen lapsi syntyi, tunne vaan vahvistui melkein heti hänen syntymästään. Sitten meille osuikin tämmönen lottovoitto että tuli kolmannesta raskaudesta kaksi vauvaa.
Miten sulla onko enemmän vain haave vai vieläkö teille mahtuisi yksi uusi perheeseen?
Sulla varmasti aiheellista jäädä sairaslomalle nyt jo ajoissa varsinkin kun työ fyysistä. Mulla oli toki kaksosraskaus nyt että sikäli eri mutta jäin saikulle jo viikolla 24+1, vaikka teen pääosin etätyötä plus pari kohdekäyntiä viikossa.Meillä olisi haaveissa toinen vielä tämän jälkeen (nyt raskausviikkoja on 26+1). Alkioita on pakkasessa vielä kolme, joista yksi on geneettisesti normaaliksi testattu. Nyt ikää 41.
Ainoa juttu vaan, että mun kroppa ei selkeästi sopeudu tähän raskaana olemiseen hirveän helposti kun sain radin (johon todennäköisesti aloitetaan pian insuliini) ja nyt vielä aloitettiin verenpainelääkityskin ja seuraillaan tarkkaan mahdollisen pre-eklampsian varalta (päänsärkyä on myös säännöllisesti). Näiden lisäksi selkäkivut ovat olleet vahvasti myös läsnä. Eilen kävelin portaita ylös ja pidin puolivälissä penkillä taukoa ja joku mummo kysyi multa että onko kaikki hyvin.
Olisi ihanaa nauttia raskaudesta vuosien toivomisen jälkeen, mutta mulle tää on ollut terveyden ja voinnin kannalta aika kurjaa aikaa. Masu on toki söpö ja on ihanaa tuntea vauvan liikkeitä ja kai tämän loppuajan nyt jotenkin kärvistelee kun tietää miten ihana lopputulos odottaa.
Ja mulla oli kans insuliinihoitoinen raskausdiabetes tässä raskaudessa ja se oli onneksi oikeastaan hyväkin että sain insuliinin myös koska sit ei tarvinnut ihan niin tarkkana olla radi-ruokavalion kanssa vaikka tottakai valtaosin sen mukaan menin. Mutta siitä insuliinista ei ainakaan kannata huolehtia.
Ja jos siitä jotain tulee vauvoille niin ilmeisesti se on lähinnä parina ekana päivänä verensokerit saattaa jäädä vähän liian alas mutta koska sairaalassa ootte alun joka tapauksessa niin siellä se osataan hoitaa antamalla tarvittaessa imetyksen lisäksi lisämaitoa. Meillä kolmella neljästä ollut verensokerit vähän alhaalla (kaksoset/radi, ja esikoinen/ei ollut radia mutta jostain muusta syystä) ja se on kaikilla parissa päivässä hoitunut kuntoon.Mutta nuo muut oireet kyllä varmasti mietityttävät että kuinka sitä jaksaa. Nyt sulla on kuitenkin aikaa antaa ajan kulua ja ajatuksen hautua
@Pikkutytöt Kiitos rohkaisusta ja onnea vauveleista! Joo, tän radin kanssa oon kyllä pärjäillyt vaikka jatkuva mittailu onkin ollut vähän ärsyttävää, varsinkin kun ihan sama mitä tekee ja syö niin paastoarvot ovat pielessä. Sairaslomalla olenkin nyt ollut viime viikon pe lähtien selkäkipujen takia.
Maanantaina takaisin töihin ja sitten katsotaan tilanne tiistaina uudelleen, mutta olen kyllä itse samaa mieltä sairauslomasta. Ei tämä tilanne tästä raskauden edetessä paremmaksi muutu vaikka teenkin nyt päivittäin fyssarin ohjaamat selkäjumpat ja vaapun vähän kävelyllä (jossa selkä kipeytyy jo lyhyenkin matkan jälkeen).
Joo, tän radin kanssa oon kyllä pärjäillyt vaikka jatkuva mittailu onkin ollut vähän ärsyttävää, varsinkin kun ihan sama mitä tekee ja syö niin paastoarvot ovat pielessä. Sairaslomalla olenkin nyt ollut viime viikon pe lähtien selkäkipujen takia.Maanantaina takaisin töihin ja sitten katsotaan tilanne tiistaina uudelleen, mutta olen kyllä itse samaa mieltä sairauslomasta. Ei tämä tilanne tästä raskauden edetessä paremmaksi muutu vaikka teenkin nyt päivittäin fyssarin ohjaamat selkäjumpat ja vaapun vähän kävelyllä (jossa selkä kipeytyy jo lyhyenkin matkan jälkeen).
Onnittelinkohan mä edes vielä, mutta jos en, niin onnea @Pikkutytöt! Mä muistan jotenkin niin elävästi, kun alkuvuodesta kirjauduin foorumille ja aloin kahlata 40+ kuumeilijoiden ketjua, ja mm. sun viestit antoi mulle toivoa, että ehkä vauva voisi vielä olla mahdollinen. Ihanaa, että olette saaneet nyt vauvat syliin 
Meille tämä kolmas on kyllä aivan varmasti viimeinen. Olen pohtinut jopa, että jos jotain vielä tapahtuisi ja menetettäisiin tämä vauva, lähtisinkö tähän vielä. Ihan kauheaa sanoa ja ajatella edes. Ja siis tavallaan voin tosi hyvin, ja olen ollut yllättynyt, et miten normaali fiilis mulla on, vaikka olen jo 41v. Ei mitään kipuja tai kolotuksia toistaiseksi. Pystyn liikkumaan normaalisti, nukun paremmin kuin aikoihin jne. Mutta mulla on kans raskausdiabetes, ja tällä kertaa varmaan joudun aloittamaan lääkityksen siihen. Toki koitan miettiä et tää ei ole raskauden seurausta sinänsä, vaan mulla on tähän taipumus. Mut jotenkin tää ottaa mulla tosi koville, ja muistan nyt et sama oli viime raskauksissa, ja vie multa valitettavasti kyl osan odotuksen ilosta. Mulle ei sovi tämä jatkuva tarkkailu, vaan se menee helposti yli ja suorittamiseksi. Joka on henkisesti tosi raskasta. Eilen taas mietin myöhäisillan iltapalalla, et voi kun saisi vaan syödä jotain hyvää, ja mennä nukkumaan laskematta tunteja et milloin pitää herätä mittaamaan sokereita. Tai syödä joskus pizzan tai jätskin. Oon toki välillä niitäkin syönyt, mut en ainakaan tällä hetkellä pysty siihen ilman suurta morkkista ja ahdistusta. Tää meni nyt varmaan ohi aiheenkin jo, mutta joo. Eiköhän tämä ole meidän viimeinen vauveli
.
Meille tämä kolmas on kyllä aivan varmasti viimeinen. Olen pohtinut jopa, että jos jotain vielä tapahtuisi ja menetettäisiin tämä vauva, lähtisinkö tähän vielä. Ihan kauheaa sanoa ja ajatella edes. Ja siis tavallaan voin tosi hyvin, ja olen ollut yllättynyt, et miten normaali fiilis mulla on, vaikka olen jo 41v. Ei mitään kipuja tai kolotuksia toistaiseksi. Pystyn liikkumaan normaalisti, nukun paremmin kuin aikoihin jne. Mutta mulla on kans raskausdiabetes, ja tällä kertaa varmaan joudun aloittamaan lääkityksen siihen. Toki koitan miettiä et tää ei ole raskauden seurausta sinänsä, vaan mulla on tähän taipumus. Mut jotenkin tää ottaa mulla tosi koville, ja muistan nyt et sama oli viime raskauksissa, ja vie multa valitettavasti kyl osan odotuksen ilosta. Mulle ei sovi tämä jatkuva tarkkailu, vaan se menee helposti yli ja suorittamiseksi. Joka on henkisesti tosi raskasta. Eilen taas mietin myöhäisillan iltapalalla, et voi kun saisi vaan syödä jotain hyvää, ja mennä nukkumaan laskematta tunteja et milloin pitää herätä mittaamaan sokereita. Tai syödä joskus pizzan tai jätskin. Oon toki välillä niitäkin syönyt, mut en ainakaan tällä hetkellä pysty siihen ilman suurta morkkista ja ahdistusta. Tää meni nyt varmaan ohi aiheenkin jo, mutta joo. Eiköhän tämä ole meidän viimeinen vauveli
.Haavematkalla
Oman äänensä löytänyt
Valtavasti onnea!Meidän kaksoset syntyivät viikko sitten sunnuntaina 37+5 klo 6 aamulla 14 min ikäerolla. Ollaan niin kiitollisia ja onnellisia näistä kahdestaTuntuu niin luonnolliselta sekin että heitä on kaksi. Hassua
Mun on ehkä pakko jatkaa mun edelliseen viestiin. Mä jotenkin eilen päätin, että mun on pakko muuttaa mun suhtautumista tähän radiin. Kun tää on meidän viimeinen vauva, niin mä haluan myös nauttia tästä raskausajasta. Mä oon tehnyt kaikkeni sen eteen et aamun paastot pysyy rajoissa, ja se ei vaan riitä. Ne on tasaiset kyllä, niin kuin aiemminkin, mut nyt vaan 0,3 yksikköä korkeammat ja just yli sen suositellun rajan. Tulevaisuuden db2 riskiin yritän vaikuttaa pysymällä normaalipainossa ja pitämällä yllä liikunnallista ja muutenkin terveellistä elämää, ja täytyy nyt vaan yksinkertaisesti lopettaa turha ruikutus ja pahimpien skenaarioiden maalailu 
.
.@Pikkutytöt Juu, meillä on kaksoset myös! Ja on ollut ihana seurata heidän kasvua ja touhuja. Ennenaikaisuuden uhasta huolimatta meillä meni silloin aikanaan lopulta tosi hyvin ja syntyivät täysiaikaisina ja yksösvauvan kokoisina (3 kg molemmin puolin).
@Moosee Mulla oli tässä vikassa raskaudessa ruokavaliohoitoinen radi. Pari viikkoa olin tosi tiukalla ruokavaliolla, jotta sain pysyyn paastot aisoissa. Paastoon vaikuttaa koko päivän syömiset ja ajoittukset, joten vaikein ymmärtääkseni pitää kurissa. Sitten helpotti rv 35 alkaen ja pystyin höllään syömisiä. Kuulemma oli ihan klassinen radi. Mutta ymmärrän kyllä varsin hyvin, ettei pidempään saati koko raskautta todellakaan jaksa miettiä joka suupalaansa. Mä jaksoin tuon lyhyen jakson eli rv 28 tuli diagnoosi ja siitä seurailin sokereita lähes loppuun asti (omasta tahdostani), mutta se ruokavaliosäätö oli todellinen vain muutaman viikon.
Meillä on nyt neljä lasta. Vanhin on jo "pahimman" teini-iän ohittanut nuori ja kaksoset esiteinejä. Ja nyt saatiin tämä iltatähti. Kyllä tämä järjellä ajateltuna on viimeinen, mutta olen niin nauttinut raskaana olosta ja synnyttämisestä, ja ollut hyvävointinen, niin jotenkin miettii, että kyllähän sitä vielä. Toki ikää jo sen verran, että sitten kaikki riskit ja kromosomipoikkeavuudet mietityttää. Olen ollut siitä onnekas, etten ole kohdannut keskenmenoja. Kärsittiin esikoisen kohdalla useampi vuosi lapsettomuudesta, niin tämä on enemmän kuin olisi koskaan voinut toivoa. Oon myös niin onnellinen, että mies suostui tähän iltatähteen, koska hän jo kovin nautti isompien lasten kanssa helposta elämästä ja harrastuksistaan. Sovittiin jo ennen yritystä, että mä tuun olemaan enemmän ajankäytöllisesti iltatähden kanssa, ettei tämä rajoita miehen menoja samalla tavalla kuin isompien lasten pikkulapsiaika. Mies on kyllä kotona ollessa hyvin läsnä, hoitaa vauvaa ja kotia, ja tehdään perheenä juttuja myös, ja aikoo pitää perhevapaita enemmän kuin minimit, mutta tosiaan ei lähtökohtaisesti laita harrastuksiaan tauolle.
@Moosee Mulla oli tässä vikassa raskaudessa ruokavaliohoitoinen radi. Pari viikkoa olin tosi tiukalla ruokavaliolla, jotta sain pysyyn paastot aisoissa. Paastoon vaikuttaa koko päivän syömiset ja ajoittukset, joten vaikein ymmärtääkseni pitää kurissa. Sitten helpotti rv 35 alkaen ja pystyin höllään syömisiä. Kuulemma oli ihan klassinen radi. Mutta ymmärrän kyllä varsin hyvin, ettei pidempään saati koko raskautta todellakaan jaksa miettiä joka suupalaansa. Mä jaksoin tuon lyhyen jakson eli rv 28 tuli diagnoosi ja siitä seurailin sokereita lähes loppuun asti (omasta tahdostani), mutta se ruokavaliosäätö oli todellinen vain muutaman viikon.
Meillä on nyt neljä lasta. Vanhin on jo "pahimman" teini-iän ohittanut nuori ja kaksoset esiteinejä. Ja nyt saatiin tämä iltatähti. Kyllä tämä järjellä ajateltuna on viimeinen, mutta olen niin nauttinut raskaana olosta ja synnyttämisestä, ja ollut hyvävointinen, niin jotenkin miettii, että kyllähän sitä vielä. Toki ikää jo sen verran, että sitten kaikki riskit ja kromosomipoikkeavuudet mietityttää. Olen ollut siitä onnekas, etten ole kohdannut keskenmenoja. Kärsittiin esikoisen kohdalla useampi vuosi lapsettomuudesta, niin tämä on enemmän kuin olisi koskaan voinut toivoa. Oon myös niin onnellinen, että mies suostui tähän iltatähteen, koska hän jo kovin nautti isompien lasten kanssa helposta elämästä ja harrastuksistaan. Sovittiin jo ennen yritystä, että mä tuun olemaan enemmän ajankäytöllisesti iltatähden kanssa, ettei tämä rajoita miehen menoja samalla tavalla kuin isompien lasten pikkulapsiaika. Mies on kyllä kotona ollessa hyvin läsnä, hoitaa vauvaa ja kotia, ja tehdään perheenä juttuja myös, ja aikoo pitää perhevapaita enemmän kuin minimit, mutta tosiaan ei lähtökohtaisesti laita harrastuksiaan tauolle.
@Amand4 joo, mulla tosiaan diagnoosi jo rv 14 saakka ja alusta asti vaatinut tosi tiukkaa ruokavaliota ja esim. paasto ei voi olla yhtään yli 8h, eli syön klo 23 ison iltapalan et voin nukkua ees klo 7 asti. Koko lomankin siis tälleen . Ja tosiaan mä oon just tollainen et päivän syömiset vaikuttaa, et vaikka arvot ei nousisi aterian jälkeen, näkyy seuraavan aamun arvoissa. 10 viikkoa takana ja varmaan vielä reilu 15 edessä. Alkaa vähän ottaa mielenterveyden päälle 
Lisään nyt edellisen sivun pohdintoihin liittyen käynnistykseen: mulle todettiin tänään rakenneultran yhteydessä, että jos ikä alkaa nelosella, yleensä varataan suoraan siinä loppumetreillä käynnistysaikakin lasketun ajan kieppeille, vaikka kaikki olisi aivan oppikirjamaisesti kunnossa ja sujunut ongelmitta. Näin yliopistosairaalassa, kätilö sanoi että iän myötä tuleva riski istukan toiminnan heikkenemiselle on yliajalla sen verran iso, ettei sitä haluta ottaa.
Toisaalta hyvä, osaapa puolisokin raivata kalenterinsa enkä usko että ne ekstraviikot olisi kovinkaan hehkeitä.
Toisaalta hyvä, osaapa puolisokin raivata kalenterinsa enkä usko että ne ekstraviikot olisi kovinkaan hehkeitä.
Mun toiveena oli, ettei käynnistettäisi ennen kuin 41 viikkoa on täynnä. Tätä kuunneltiin hyvin, ja jäin ymmärrykseen, että juurikin viikko on vielä ihan ok, muttei sinne rv 42 annettaisi mennä. Mulla edeltävä oli sektio ja nyt ruokavaliohoitoinen radi, joten oli ensin synnytystapa-arvio joskus rv 36 ja sitten laskettunapäivänä kontrolli. Tuolloin laskettuna päivänä sitten sovittiin käynnistysaika rv 41+2, joka toki mulle sopi tuossa kohtaa. Lopulta alkoikin sit tihkua lapsivettä ja jouduttiin käynnistään infektioriskin vuoksi ennen tuota varattua käynnistysaikaa.
Kommentoin heti tähän alkuun että mun on siis jo vaik kuin monta päivää vai viikkoa pitäny vastata täällä kaikille, mutta aina on tullut jotain että se on jäänyt. Lienee näillä kahdella vauvalla jotain tekemistä asian kanssa 
@Moosee kiitos ihanasta kommentista
Tunnistan ton turhautumisen radiin ja siihen ruokavalioon. Mulla se lääkkeiden saaminen, eka metformiini mutta varsinkin sit insuliini, oli ihan pelastus, kun ei ihan joka suupalaa tarvinnut puntaroida. Tsemppiä joka tapauksessa ja tuo henkisesti rennompi suhtautuminen asiaan on varmasti tervettä!
@Amand4 Siis niinpä, on kyllä ainutlaatuista päästä seuraamaan kaksosten kasvua
Ja meillä oli ihan sama että olivat molemmat aika tasan 3kg!
@Tähtiin tuijottelija Toi oli kyllä hyvä kun tiesi käynnistyspäivän etukäteen niin oli helppo valmistella kaikki tarvittavat asiat kuten isompien lasten hoito ja heille ruoat jääkaappiin valmiiksi
Tuosta yli 40-vuotiaiden synnyttäjien synnytyksen käynnistämisestä en itse kuullut sen kummemmin nyt mitään neuvolasta tai muualta, kun oli kaksoset niin käynnistys oli jo 37+4, olisi voinut olla jo 37+0, mutta odoteltiin, että muutaman päivän vielä kasvavat. Kuulostaa kyllä tosi järkevältä, että käynnistys olisi viimeistä 40+jotain. Jos tosiaan istukan toiminnassa alkaa tilastollisesti useammin olemaan tässä iässä häikkää niin sehän on todella vaarallista lapselle ja iso riski kohtukuolemaan.
Meillä kaksoset huomenna 3 viikkoa. Ovat kyllä niin kerta kaikkiaan ihania ja tää alku on ollut ihan maailman parasta. Ollaan niin onnellisia ja isosisaruksetkin ovat ottaneet vauvat niin rakastavasti vastaan.
@Moosee kiitos ihanasta kommentista
Tunnistan ton turhautumisen radiin ja siihen ruokavalioon. Mulla se lääkkeiden saaminen, eka metformiini mutta varsinkin sit insuliini, oli ihan pelastus, kun ei ihan joka suupalaa tarvinnut puntaroida. Tsemppiä joka tapauksessa ja tuo henkisesti rennompi suhtautuminen asiaan on varmasti tervettä!
@Amand4 Siis niinpä, on kyllä ainutlaatuista päästä seuraamaan kaksosten kasvua
Ja meillä oli ihan sama että olivat molemmat aika tasan 3kg!@Tähtiin tuijottelija Toi oli kyllä hyvä kun tiesi käynnistyspäivän etukäteen niin oli helppo valmistella kaikki tarvittavat asiat kuten isompien lasten hoito ja heille ruoat jääkaappiin valmiiksi
Tuosta yli 40-vuotiaiden synnyttäjien synnytyksen käynnistämisestä en itse kuullut sen kummemmin nyt mitään neuvolasta tai muualta, kun oli kaksoset niin käynnistys oli jo 37+4, olisi voinut olla jo 37+0, mutta odoteltiin, että muutaman päivän vielä kasvavat. Kuulostaa kyllä tosi järkevältä, että käynnistys olisi viimeistä 40+jotain. Jos tosiaan istukan toiminnassa alkaa tilastollisesti useammin olemaan tässä iässä häikkää niin sehän on todella vaarallista lapselle ja iso riski kohtukuolemaan.
Meillä kaksoset huomenna 3 viikkoa. Ovat kyllä niin kerta kaikkiaan ihania ja tää alku on ollut ihan maailman parasta. Ollaan niin onnellisia ja isosisaruksetkin ovat ottaneet vauvat niin rakastavasti vastaan.
Muokattu viimeksi:
Oukei, jännä nähdä sitten mikä tulee olemaan toteutus ja tilanne tammikuussa. Mua itseä hirvittää ajatuksena ja mahdollisuutena juurikin se istukan piiputtaminen, joten käynnistys laskettuna aikana ei haittaisi yhtään.