+35 v. odottajat

Hyvin kirjoitettu :)

No mun anoppi ainakin on sellainen, joka tuntee itsensä vanhaksi :D Silloin, kun oli päälle 50 puhui aina, että hänkin on jo kuuskymppinen ja nyt kun täytti 60 puhuu, että hän on kohta 70 :D Lisäks jatkuvasti puhuu siitä miten hän kohta kuolee... Kuulemma jo nuorempana puhui siitä miten vanha on.

Oon samaa mieltä siinä, että vähän vanhempana väsymystä on helpompi sietää ja käsitellä. Ei meilläkään ollut mitään ongelmia jaksamisen suhteen vauva-aikana enkä vieläkään koe olevani liian vanha :)
 
Hienosti sanottu Towanda! Liityn kans tänne "vanhusten" ketjuun... Sain ensimmäisen lapseni vähän alle 37-vuotiaana ja toki toivoin seuraavaa suht. pienellä ikäerolla, mutta toisin kävi. Joulukuussa olin onnellinen kun olin tullut raskaaksi ennen kun täytin 40v ja ajattelin että se oli vähän kuin biimeinen mahdollisuus, mutta huonostihan siinä kävi. Onneksi raskauduin taas ja toivottavasti tässä olisi onnellinen lopputulos. Jännittävintä tässä raskaudessa onkin kun mennään niin samoja aikoja kuin esikoisen raskaudessa (hänkin helmikuine).
 
Tänään kävi hupaisa tilanne kun kaverin kanssa keskusteltiin ja hän totesi ettei missään nimessä enää halua lisää lapsia koska on jo niin vanha! Kaveri on mua jonkun verran nuorempi muttei vielä tiedä että mä odotan. Oli hiukan hymyssä pitelemistä:happy:
Mielenkiinnolla odotan miten reagoi kun kuulee...
 
Pidän Manna sormet ja varpaat ristissä, että tällä kertaa kaikki menee hyvin! Ja teille muille odottaville tietysti myös. :Heartred Ehkä jonain päivänä liityn itsekin vielä joukkoon, katsotaan! :wink
 
Mukavaa, että on tällainen ketju. Itse liityn seuraan tuolta tammikuisten puolelta. Esikoisen sain 35-vuotiaana ja nyt odotan toista, 39v. Yritys alkoi kyllä 37v puolella, mutta tässä on ollut viime vuoden aikana 3 keskenmenoa. En tunne itseäni mitenkään vanhaksi, päinvastoin erittäin terveeksi ja hyväkuntoiseksi, mutta kieltämättä keskenmenokokemukset ovat saaneet pohtimaan omaa ikää ja siihen liittyviä riskejä (keskenmenojen lisäksi kehityshäiriöt yms). Niiden vuoksi kun ollaan käyty tutkimuksissa, niin lääkärit eivät myöskään ole erityisen hienotunteisia olleet, vaan antaneet ymmärtää, että olen aika vanha lasten tekoon. Suvussa kyllä useampia äitejä, jotka synnyttäneet terveitä lapsia reippaasti yli 40-vuotiainakin (tosin nämä naiset eivät ole minulle biologisesti sukua). Kaikki tietysti tekevät lapsia oman elämäntilanteensa mukaan ja me ollaan ryhdytty siihen, kun aika ollut meille kypsä. Omat vanhempani saivat lapsia 10 vuotta nuorempina ja ovat olleet silloin henkisesti todella epäkypsiä, siinä mielessä koen että oma ajoitus on ollut armollisempi. Ihan heti esikoisen jälkeen en olisi pystynyt kakkosta puuhaamaan ja aika pitkään mietittiinkin, että halutaanko toista lasta. Onhan se vähän yllätys ollut, että muutaman vuoden päästä yritys ollut näin paljon vaikeampaa. Nyt saa nähdä, miten tässä raskaudessa menee, toivotaan parasta, mutta iästä stressaaminen ei ainakaan auta mitään!
 
Jos matka tässä raskaudessa jatkuu, niin olen 36v vauvan syntyessä. Ainut negatiivinen asia mitä olen itse kokenut vanhemmalla iällä lapsia tehdessä, on raskautumisen vaikeus ja muut kohonneet riskit.
 
Mä oon 38 ja sain ekan vauvan kun täytin 30v. Olin vakaasti päättänyt etten enää rupea tähän, koska en tuolloinkaan meinannut yövalvomista jaksaa ja raskaudet oli vaikeet...mutta nyt olis taas jaksettava. Elättelen toiveita, että sisarukset osallistuu lapsen isän lisäksi ja toisaalta nyt on myös ihan erisalliva itselleen kuin ekojen kanssa. Apu kelpaa ja sitä älyää ja kehtaa pyytää. Meillä on myös ollut aupair ja meinataan taas ottaa uusi hyväksi kun on havaittu.
 
Hei, täällä 39 v, esikoista odottava, uskallan nyt ekaa kertaa tänne kirjoittaa kun aamulla varhaisultrassa 6mm Papu ilmoitteli sykkeestään!
ihana että tällainen ketju myös olemassa.
Tsemppiä kaikille!
 
Kiva kun löytyy vähän vanhempaa seuraa:) tervetuloa mukaan! Mites muut olette ajatelleet noiden iästä johtuvien extratestien kanssa tehdä?
 
Hmmmm... Mitä extratestejä tarkoitat? Sokerirasitukseen menen 100% varmuudella sillä esikoisen kanssa se saatiin kiinni hyvin varhaisessa vaiheessa ja hoitotasapainoon. Onko niitä muita?
 
Olispa niin ollut kiva jatkaa matkaa joukossanne mutta keskenmeno tuli sit taas. :sad001
 
Niin itse sanoin miehellini että kun täytän 36-vuotta niin se vuosi on sitten viimenen mahdollisuus hankkia lapsi (meillä ei ole yhteistä lasta, itsellä yksi 2006 syntynyt poika)

Sain keskenmenon tasan kaksi vuotta sitten. Ja nyt raskauduin uudestaan. Lasta ei mitenkään yritetty saada alulle vaan tulee jos on tullakseen tyyliin on menty. Eli olen nyt 35-vuotias ja olen sitten vauvan syntyessä 36.

Lisätuykimuksia ei ole puhuttu, mutta terkkari sanoi että minun pitää mennä sokerirasitukseen koska painoni on niin korkea. BMI on tosiaan 25, mutta näemmä alle sen koska kun kävin puntatarilla painoa oli 2kg alle sen mitä arvioin. Eli hän pitää minua ylipainoisena.
 
Ullmaj, jos sun painoindeksi on tasan 25 tai sen alle, niin olet kyllä normaalipainoinen, ja vaikka olisi 25 niin kyseessä on vain lievä ylipaino, joten en kyllä nää syytä laittaa sokerirasitukseen jos ei ole muita syitä :wideyed: Ainakin täällä Helsingissä kaikki yli 25-vuotiaat joutuu automaattisesti rasitukseen.
 
Meillä ainakin vasta yli 35 bmi on peruste sille varhaisemmalle sokerirasitukselle. Sen sijaan lähes kaikki käy sen myöhäisemmän rasituksen, taisi olla tuo alle 25-vuotiaat normaalipainoiset joilla ei mitään sukurasitteita ainoastaan ne, jotka ei automaattisesti rasitukseen joudu.
 
Mä oon Kettutyttö vähän sua vanhempi ja liki 100-kilon keijukainen. Meillä taustalla sekundaarinen lapsettomuus ja tämä kakkonen saanut alkunsa IVF-hoidoilla kanssa. Itse olin 39-vuotias, muutamaa kuukautta vaille 40, kun esikoinen syntyi. Lähtöpainoa tuolloin oli muutama kilo enemmän kuin nyt. Meillä on aivan ihana terkkari joka ei tuolloin kommentoinut ikää mitenkään ja se vähä mitä painosta puhuttiin oli tosi asiallista.

Noista tutkimuksista. Tuossa tutustuin toisen vakuutusyhtiön syntymättömän lapsen vakuutuksiin ja niissä oli ehtona, että käy kaikissa tarjotuissa kokeissa ja tutkimuksissa, joten eiköhän ne sitt oo tehtävä...
 
Takaisin
Top