Taavetti ei ollut kertaakaan nÀhnyt Eliasta ja ElviÀ yhtÀ jÀnnittyneinÀ kuin tÀnÀÀn. He olivat aamulla avanneet viimeiset luukut joulukalenteristaan ja sen jÀlkeen olleet kuin tulisilla hiilillÀ. YhtenÀÀn he kyselivÀt, milloin joulupukki tulisi. Kun vanhemmat vastasivat, ettÀ vasta jouluaterian jÀlkeen, Elvi kysyi voisivatko he jo syödÀ jouluaterian. SitÀ he eivÀt kuitenkaan tehneet. Sen sijaan he katselivat televisiosta jouluohjelmia ja söivÀt riisipuuroa ja kÀvivÀt ulkona hiihtÀmÀssÀ ja leikkimÀssÀ ja joivat glögiÀ ja söivÀt herkkuja. Taavetista siinÀ oli jo paljon tekemistÀ, mutta lapset olivat silti levottomia ja tuntuivat odottavan vain ajan kulumista.
Jouluaterialla he eivÀt olisi malttaneet syödÀ ollenkaan vaan kÀvivÀt aina vÀlillÀ kurkkimassa ikkunasta. Taavetista se oli outoa. HÀn olisi mielellÀÀn istunut kaikessa rauhassa syömÀssÀ kaikkia noita herkullisen tuoksuisia jouluruokia. Lopulta kun jÀlkiruokakin oli syöty ja pöytÀ siivottu, joku kolkutti ovelle. Taavetti odotti ettÀ lapset olisivat sÀnnÀnneet avaamaan, mutta Elias menikin olohuoneeseen ja kurkki sieltÀ nurkan takaa ja Elvi kurkisteli ÀitinsÀ takaa, kun isÀ meni avaamaan oven.
Oven takana oli pitkÀpartainen mies. Melkein kuin tonttu, mutta ihmisen kokoinen. Taavetti oli joulua odottaessa nÀhnyt lukuisia kuvia joulupukista ja tunnisti miehen samaksi. Joulupukki tuli sisÀÀn ja istahti nojatuoliin. Juteltuaan hetken lasten kanssa, hÀn alkoi jakaa mukanaan olevasta isosta sÀkistÀ perheelle lahjoja. Lapsia selvÀsti jÀnnitti, mutta he olivat myös innoissaan.
âPsst, kuka sinĂ€ oletâ, Taavetti kuuli ÀÀnen ihan vierestÀÀn.
HÀn sÀikÀhti paljastuneensa, mutta kÀÀntyessÀÀn katsomaan hÀn nÀkikin toisen tontun.
âOlen Taavetti, tĂ€mĂ€n talon kotitonttuâ, Taavetti vastasi. âKuka sinĂ€ olet?â
âOlen Jussiâ, tonttu vastasi. âOlen minĂ€kin joskus ollut kotitonttu, mutta nykyisin minua voisi kutsua joulutontuksi. MinĂ€, kuten monet muutkin tontut, olen muuttanut jo aikoja sitten Korvatunturille joulupukin luo. Me autamme hĂ€ntĂ€ tekemÀÀn lahjoja lapsille ja sen sellaista. Haluatko sinĂ€kin tulla sinne? Ei nykyisin oikein kotitonttuja tarvita. SiellĂ€ sinullekin löytyisi sopiva tehtĂ€vĂ€. SiellĂ€ sitĂ€ paitsi vietetÀÀn mukavaa perinteistĂ€ joulua.â
Taavetti ajatteli ensin, ettÀ hÀn lÀhtisi mielellÀÀn Korvatunturille. HÀn oli huomannut, ettei kotitontun elÀmÀ ollut samanlaista kuin ennen ja perinteinen joulu houkutti. Mutta kun hÀn katseli perhettÀ, varsinkin lapsia sekÀ joulukuusta kiiltÀvine koristeineen ja kaikkia niitÀ nykyajan outoja juttuja, hÀn epÀröi. Ja olihan hÀnellÀ tÀÀllÀ tehtÀvÀÀ, vaikka tehtÀvÀt ei samanlaisia olleetkaan kuin ennen.
âEi kiitosâ, hĂ€n sanoi lopulta. âMinun paikkani on tÀÀllĂ€. Haluan jÀÀdĂ€ tĂ€hĂ€n taloon, tĂ€mĂ€n perheen luo. TÀÀllĂ€ minĂ€ tunnen joulun hengen."
Keskustelun aiheena jouluaatto. Esim. Miten teillÀ vietetÀÀn jouluaattoa? KÀykö teillÀ pukki?
Ihanaa joulua!
