11. Luukku

Taneli seurasi piilostaan kuinka Kuuselan perheen Iida tutki kaappeja. Ei kai tyttö etsinyt joululahjapiiloja? Ei sentään, nyt hän löysi etsimänsä. Taneli oli hyvillä mielin, kun Iida otti esille lahjapaperin. Tyttö aikoi siis paketoida lahjoja. Olipa mukavaa, kun lapsikin osasi antaa lahjoja. Taneli livahti Iidan mukana tämän huoneeseen, kun tyttö sulkeutui sinne paperin ja teipin kanssa.
Iida oli juuri paketoimassa ilmeisesti itse tekemäänsä avaimenperää, kun Taneli pääsi sopivaan piilopaikkaan mistä näki Iidan työpöydälle. Pakettikorttiin Iida kirjoitti Tanelille tuntemattoman tytön nimen. Ilmeisesti Iidan ystävän, Taneli tuumi. Seuraavaksi pakettiin meni virkatut avaimenperät myös Iidan sisaruksille ja vanhemmille. Iida taisikin olla taitava käsitöissä. Taneli oli erityisen iloinen, kun Iida muisti läheisiään itse tekemillään lahjoilla. Itse tehdyt lahjat oli Tanelista niitä parhaimpia. Nykyisin annettiin kovin paljon kaupasta kannettuja muovileluja ja muuta sellaista.
Saatuaan lahjat paketoitua Iida meni veljensä Niilon huoneeseen. Niilo huomautti Iidalle, ettei tämä ollut koputtanut. Iida ei kuitenkaan paljoa piitannut siitä.
"Tehdäänkö mummullekin joululahjaksi piparkakkutalo?" hän ehdotti.
"Miten vaan", Niilo myöntyi. "Jos joku järjestää taikinan. Sitä en ala tekemään."
"Äiti järjestää varmasti", Iida riemuitsee. "Äitihän aina valittaa kuinka vaikeaa mummulle on keksiä lahja. Nyt me ratkaistaan ongelma hänen puolesta."
Tehdäänkö teillä itse joululahjoja? Mitä pidätte itse tehdyistä lahjoista?