1-vuotissynttarit ja valmistelut?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Littlered
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
L

Littlered

Sukkela juttelija
Mites lokakuiset meinasivat juhlistaa pikkuisen merkkipaivaa? :anyone
Joko olette jo suunnitelleet jotain??? Ei millaan uskoisi, etta vajaan parin kuukauden kuluttua on The Lokakuu. Kuukausi, jolloin vauva syntyi! :eek: Kohta ei kait voi enaa edes puhua vauvasta, vaan taaperosta tai pikkulapsesta...

Meilla on kaikki suunnitelmat auki. Ehdottomasti aiomme juhlistaa pojan synttareita, mutta ei viela mitaan hajua, etta miten, missa ja milla kokoonpanolla...
 
Mietinkin tuossa muutama päivä sitten että pitäisi varmaan jo avata tämmöinen ketju :) On tullut hieman mietittyä tätä asiaa ja päivämäärä on lyöty lukkoon johtuen muutaman vieraan vuorotöistä ja meidän täyteenbuukatuista viikonlopuista syksyllä. Joudumme viettämään synttäreitä viikon etuajassa (20.9.), koska isillä on SM-kisat varsinaisena synttäriviikonloppuna (pojan synttärit osuisivat sunnuntaille ja olisi tietysti ollut luonnollista pitää kemut sinä päivänä). No, näillä mennään, pääasia että tulee juhlittua :) Kutsumme juhliin todennäköisesti saman porukan joka oli ristiäisissä, toisin sanoen molempien perheet (sisältää kummit). Tämä tarkoittaa 13 vierasta. Tuskin tulemme koskaan viettämään synttäreitä sen suuremmalla kokoonpanolla, toki jossain vaiheessa kuvioon astuvat kaverisynttärit mutta ei nyt ihan vielä ;) Jos lähtisi kutsumaan ns. omia kaveriperheitä niin niitä saisi sitten kutsua niin monta että kemut paisuisivat turhan isoiksi meidän makuun. Tämän suurempia suunnitelmia ei vielä ole. En usko että nyt aletaan vielä kehittelemään mitään teemoja tms., kun ei tuo pikkumies niistä vielä mitään ymmärrä. Niitä ehtii sitten myöhemminkin. Täytyisi varmaan ryhtyä miettimään tarjoiluita pikkuhiljaa... Onko kellään niihin mitään huippuideoita? :)
 
No kuten joskus aiemmin kerroin, niin minä rakastan juhlia, ja olen tätäkin miettinyt jo pari kuukautta. Neidin syntymäpäivä on perjantai, jolloin varmaan käymme 1-vuotiskuvassa. Jatkossa ajattelin, että jos pystyn, ottaisin aina lapsen syntymäpäivän vapaaksi, jos se sattuu arkipäiväksi, ja silloin tehtäisiin jotain kivaa, esim. käytäisiin leffassa tai uimahallissa ja kahvilassa kakkukahveilla. Takaisin asiaan. Varsinaiset juhlat ovat sitten luonnollisesti lauantaina. Yritän kerrankin pitää juhlat pienenä, mikä minun tapauksessani on n. 30 henkeä eli isovanhemmat, sedät, tädit, kummit sekä minun yksi ystäväni, joka on paljon tytön elämässä mukana. Meillä tuostakin tulee helposti paljon, kun molempien vanhemmat on eronneet, bonusmummoja ja ukkeja löytyy, ja tytöllä on serkkuja jo jonkin verran.

Meinaan tehdä karpalo-kinuskikakun, koska se on ihan sikahyvää ja lokakuussa on karpaloaika. Kaverin kanssa tehdään iso satsi karjalanpiirakoita. Mietin vielä, että teenkö lisäksi jonkun juustokakun, saa nähdä. Jotain pikkuleipiä ehkä. Mutta tuollainen aika perinteinen setti. :) Mitään ohjelmaa en järjestä, eikä synttäreillä ole teemaa.

Ps. Meillä on hääpäivä kolme päivää tytön synttäreiden jälkeen, ja silloin olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä kertaa yökyläilyä, niin saamme miehen kanssa olla ihan kahdestaan. Vuosi sitten ekana hääpäivänä pääsimme kotiin. :) Hirveesti tulee nykyisin kaikkea flashbackeja vuoden takaa, kun itse jäin silloin jo elokuussa äitiyslomalle. Nopeasti on vuosi mennyt.
 
Mä olen miettinyt juhlia vain sen verran että vähän "tylsät" niistä tulee koska yhtään sukulaista ei voi tulla koska ainoastaan yksi miehen sisko asuu samassa kaupungissa. Muilla miehen perheenjäsenillä on yli 400km matkaa ja mun läheisillä se 3000km. Joten todennäköisesti kutsun saavat meidän lähimmät työkaverit jotka myös ovat läheisimmät aikuiset pojan elämässä, niin hullulta kun se kuulostaa mutta molempien alalla työkavereiden kanssa ollaan yleensä todella läheisiä sattuneista syistä :) Lisäksi parilla työkaverilla on alle vuoden ikäisiä muksuja, joten voi niistä tulla ihan hauskat juhlat vaikka meidän perheet ja sukulaiset ja ne "oikeat" läheiset ystävät eivät pääsekkään. No, voimme sitten juhlia sitäkin enemmän pojan 2v synttäreitä kun asutaan jo suomessa :)

Mä oon haaveillut leipovani erillaisia muffinseja, kaikilla kivoja kuorrutteilla ja koristeilla, oikein sellainen tyypillinen jenkki cupcake härdelli :grin Vaikka todellisuudessa meillä tulee varmaan olemaan pöydällä mun bravuurit eli suklaajuustokakku sekä porkkanakakku :p
 
mää en oo edes miettiny. varmaan kutsutaan kummit ja lähellä asuva mummo käymään ja siinä se. meillä kun on tuo "ei herkkuja"-juttu niin kakkua ei kossi saa jos en jaksa alkaa värkkään jotain sokeritonta (terveisin euroopan laiskin leipuri), ehkä joku pieni lahja. en tiiä kyllä yhtään, en välitä oikeen mistään kissanristiäisistä joten tän suunnittelu ehkä pitäs jättää miehelle.. :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Yhyy, kohta se on vuoden! Tai no meillä menee vielä kolme kuukautta, poika on tänään vasta tasan 9kk.

Pojan LA oli lokakuun lopulla, joten ajattelin ennen pojan syntymää, että voisimme (joka vuosi :grin ) pitää halloween-kekkerit. Mutta kun synnytys venyi yli isänpäivän, on halloween pojan synttärin kohdalla jo aika nähty ja toisaalta on vähän liian aikaista korkata pikkujoulukautta. Hmmm. Eli ehkä teematta menemme mekin. Merkkipäivä osuu arkipäivälle, joten varmaan juhlistetaan sitä seuraavana viikonloppuna, luultavimmin perheiden kera eli noin kymmenen hengen porukalla.

Tarjottavat aiheuttavat meillä aina vähän päänvaivaa, kun miehen perheessä yksi tarvitsee gluteenitonta, toinen ja kolmas lihatonta, neljännellä taisi olla joku ongelma juuston kanssa. Mutta ajattelin, että vetäisin retrosti ja tekisin voileipäkakun, siitä voi sitten tehdä samoilla täytteillä pienen gluteenittoman version tai pari "leivosta". Kakkupuolesta ei vielä ole hajuakaan, en ole nimittäin koskaan vielä täytekakkua tehnyt, mutta ajattelin, että nyt voisi ehkä opetella. Kun hoitovapaallahan ei muuta tekemistä ole, right? :wink Niin ja, ehkä ostan gluteenittomat makeat sitten valmiina tai teen jonkun helpon piirakan.
 
Ihanaa, ihanaa, mikä ketju!! Tirautin tänään juuri parit kyyneleet, kun katselin tuota niin isoa poikaa, joka seistä tönötti ja katseli teletappeja. Olen aina ollut syksyvihainen ihminen, mutta nyt syksyllä on aivan uudenlainen merkitys, kun tuo aarre syntyi juuri silloin.

Nauroin aina mielessäni, kun raskaana ollessa muut äidit päivittelivät, että muistavat niin hyvin millainen sää oli, kun vauva tuotiin synnäriltä kotiin.. Sää?! Mitä väliä sitä millainen sää silloin oli, kun eikös sitä keskittynyt vain sen oman aarteensa ihailuun koko matkan?? Mutta ei, ainoa muistikuva kotiinpaluupäivästä on juuri se sää. Suomen syksy todella oli kauneimmillaan, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lehdet oli oransseja ja niitä oli maassakin jo hieman, lämpötila oli siinä 15 asteen paikkeilla ja koko sää tuntui lähes taianomaiselta. Siispä syksyvihainen on nyt kääntänyt reilusti kelkkaansa, onhan tuo syksykin todella kaunista!! Mutta niin, sitähän te ette kysyneet… :grin

Meillä juhlitaan kotona, saas nähdä mikä viikonloppu saadaan sopimaan, kun miekkonen karkaa kavereineen tuonne Eurooppaan pariksi päiväksi juuri lokakuussa. Vieraita tulee todennäköisesti isovanhemmat ja kummit + miehen sisaruksen perheineen ja oma veljeni. Tarjoilujen bravuuri on itselläni ollut mangojuustokakku, mutta ajattelin tänä vuonna täräyttää ja tehdä kolmen suklaan juustokakun. Vielä, kun siinä kakussa ei tarvitse olla Angry Birdsin kuvia ym, niin nautitaan nyt :D Jotain spesiaalia ajattelin kehittää ja sokerinatsi äiti ehkä tekee myös pojalle sopivan kakun/leivonnaisen :)
 
Ma haluaisin tehda myos kakun, vaikka olenkin huono leipoja. Todennakoisesti mies tekisi kakkupohjan ja ma koristelisin. Niin me olemme ennenkin tehneet. :p
Meillakin on muuten Dr. Oetkerin tuotteita. Tuossa olen katsellut noita koristeita. Tassa niiiden suomalainen sivu kakkukoristeista (toki sivuilta loytyy paljon muitakin tuoteperheita):
http://www.oetker.fi/fi-fi/monipuolinen-valikoima/koristelu/tuotteet.html

Tod.nak. en halua ainakaan mitaan perinteista kermakakku/mansikkaunelmaa, vaan jonkun hieman tyylikkaamman ja pelkistetymman kakun, jossa on joku kiva yksityiskohta... Tai taalla ma vaan puhun. Todellisuudessa katsoopi sitten mimmonen kakku tulee, jos edes leivotaan.:grin

Olisi toisaalta paljon helpompi menna vaan johonkin ravintolaan, tilata jalkkariksi joku tiramisu-pala ja laittaa siihen yks kynttila paalle....
 
minkälaisia kakkuja muuten ootte te, jotka ei sokeria yms halua antaa, suunnitelleet?

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Menee vähän ohi aiheen, mutta kun tässä on sivuttu tuota syksyä, juhlimista ynnä muuta, niin meidän perheessä syksy on yhtä juhlaa; ensin syyskuussa on miehen synttärit, siitä viikon päästä meidän hääpäivä, siitä kolmen päivän päästä pojan synttärit ja siitä vajaan parin viikon päästä mun synttärit :D Kaikki merkittävä näyttää tapahtuvan meidän perheessä syksyllä ;)
 
Me muutettiin heinäkuun alussa isompaan asuntoon, joten tänne on mukavampi kutsua porukkaa kylään, kuin entiseen kerrostalokaksioon. Varsinkin kun nykyisessä on omaa pihaa terassilla ja parvekekin toisella puolella, niin että jos sattuisi olemaan yhtä hyvä keli vielä lokakuussa kuin viime vuonna niin mahtuisi hyvin isompikin porukka. Todennäköisesti ei kuitenkaan ole enää niin lämmintä, mutta onneksi sisällekin mahtuu kun ei kuitenkaan aiota kutsua kuin isovanhemmat ja kummit ja meidän sisaruksemme perheineen, yhteensä 13 henkeä.

Olen miettinyt kanssa millaisen kakun teksin eli teenkö pojalle erikseen kakun/leivoksen ja muille tavallisen kakun. Meillä on vähän ongelmallinen tilanne kun poika on todennäköisesti allerginen useammalle jutulle. Parin kuukauden ikäisenä tehtiin allergiatesti verikokeesta ja sen perusteella olisi kananmunalle ja pähkinälle allerginen. Omasta ruokavaliostani en kuitenkaan joutunut kananmunaa pois jättämään koska sen ei huomattu aiheuttavan oireita minun syömänäni vaikka imetin ja imetän edelleen. Poika itse ei siis ole kananmunaa saanut koskaan. Pähkinät jätin pois lääkärin suosituksesta varmuuden vuoksi. Nyt on epäilystä, että poika olisi myös maidolle allerginen ja olemmekin menossa keskiviikkona maitoaltistus-testiin. Korviketta on saanut vain ehkä kolme kertaa koko aikana ja viimeisimmällä kerralla sai nokkosihottumaa iholle roiskuneesta korvikkeesta. Nämä tiedot nyt ei oikeastaan liity tähän ketjuun, mutta taustoitin vain sitä, että on vähän haastavampaa tehdä pojalle oma kakku jos sen tarvitsee olla maidoton, munaton ja viek
 
Jaahas, mihinköhän loppu tekstistä jäi? Niin siis kakku joka on munaton, maidoton ja vielä sokeriton /vähäsokerinen. Onneksi luin jostain sivulta, että kananmunan voi joissakin leivonnaisissa korvata banaanisoseella joka toimii sidosaineena ja sehän on myös makeampaa, joten ehkä teen jonkinlaisen banaanikakkupohjan. Tai sitten vain teen pojalle hedelmälautasen, josta voi sitten herkutella kun muut syövät kakkua.

Mangojuustokakku on myös täällä yksi bravuuri ja vieraat yleensä toivovat sitä, mutta haluaisin välillä tehdä muutakin vaikka se hyvää onkin. Aika ei vain tunnu riittävän leipomiseen tuon touhottimen kanssa, joten ehkä teen jotain joka on jo valmiiksi tuttu. Asuntokin kaipaisi vielä jonkin verran järjestelyä ennen synttäreitä.
 
Niin se aika rientää, että parin kuukauden päästä "vauva" on jo 1-vee, voi äly... Meillä vietetään varmaan aika pienet synttärit, isovanhemmat ja kummit jos saadaan paikalle niin on sama kokoonpano kuin ristiäisissä. Leipomisia en ole vielä miettinyt, kunhan jotain ihanaa. :) Voileipäkakku varmaan myös, koska tykätään siitä kovasti ja niitä on kiva tehdä. Meillä on ajateltu ettei neiti hirveästi vetelisi herkkuja pienestä pitäen, mutta tokihan synttärikakkua saa maistaa. :)
 
Sama juttu, synttärikakkua saa maistaa :) Mulle on ihan ok, jos poika saa joskus (vähän) herkkuja, juurikin jos ne liittyvät johonkin erityiseen tilanteeseen, kuten vaikka synttäreihin. Lähinnä en halua, että poika oppii välipalana tai tavan vuoksi syömään makeaa, varsinkaan karkinsyöntiin en halua opettaa, eikä karkkia ole synttäreilläkään tiedossa (toivottavasti moneen vuoteen). Jos täytekakun teen, luultavasti teen jonkun hedelmä/marjasurvostäytteisen, johon ei pohjaa lukuunottamatta tule juurikaan sokeria.

Sokerittomia kakkuja ei kyllä tule mieleen (saati maidottomia/munattomia), mutta olisikohan ollut tuolta elokuisten synttäriketjusta, mistä luin jonkun laittaneen synttärikynttilät voileipäkakkuun, minusta sekin on ihan toimiva idea. Minun synttäri"kakkuni" 1-vuotiaana oli viili, johon äiti oli tökännyt yhden kynttilän :) Synttärijuhlat olivat kyllä toisena päivänä, ja silloin tarjolla oli toivottavasti muutakin kuin viiliä :grin
 
Pst, hyvinä täytteinä kakkuihin toimii nuo vauvan soseet. Lisäaineettomia, mutta luonnostaan makeahkoja. Viimeks lykkäsin "aurinkoinen"-nimistä (Piltin??) omaan kakkuun ja oli aikas hyvää.
Yks "kompromissikakku" kaikille maistuva ja periaatteessa vauvallekin jo sallittu koostuu kasasta (suolattomia, sokerittomia) lettuja; soseita ja vaikka vaahdotettua munanvalkuaista ja marjoja päälle/täytteeks.
Aattelin ite soveltaen kokeilla tässä lähiaikoina mimmoinen tulee 'vauvaversiosta'. Lettua tuo on saanu jo maistiaisen mun lautaselta ja meni kyllä niin vauhdilla alas ja lisää ois halunnu.. Sitten aikuisia varten voi iskee vaik sokerisirottimen pöytään, jos on kovin epätoivoista porukkaa. :D

Ootte oikeessa, ihan uskomatonta, että nuo täyttää jo vuoden!
Säästä: kun me kirjauduttiin sairaalaan, oli ihan syksyinen sää. Ensilumi satoi sinä päivänä, kun tyttö syntyi, joten lähtiessä oli maa jo valkoinen. :) Sulihan se vielä muutamaan kertaan, mut hauska sattuma!
 
Pakko se myöntää että aika kultaa muistot. Itsekkin luettuani teidän muistoja päivästä jolloin vauva syntyi niin muistan tarkasti kuinka kotiuduttiin, kannettiin kaukalo autoon ja sekoiltiin autotallissa, ja miten hiton kylmä meillä oli sisällä (16C) koska mies oli unohtanut parvekkeen oven auki kolmeksi päiväksi :grin Se ihmeellinen, kaunis päivä :Heartbigred

Tuskin muistan sitä miten kipeää teki kävellä, istuutua autoon ja nousta sieltä ylös puhumattakaan imetyksestä :)
 
Mun täytyy sanoa, ettei juuri ole mielikuvia siitä, kun tultiin kotiin. Muistan, kun saatiin aika viime tingassa kotiutumislupa sairaalasta ja pakkasin sitten tavaroitamme kiireellä illansuussa, ja muistan, kun matkalla yhdessä liikenneympyrässä meidän viereisellä kaistalla oli autossa nainen, joka oli lähestulkoon blokannut näkyvyyden autostaan hirveällä määrällä vaatteita, jotka roikkuivat vaateripustimilla ikkunan edessä (joo, kaikkea sitä ihminen muistaakin). Ja muistan, että kotona tilattiin pizzaa ja oli ihan hirveä nälkä, mutta meidän luottopizzeria hukkasi tilauksen ja saatiin pizzat lopulta 2,5 tuntia myöhemmin (jos voi huonolla hetkellä mokata, niin tuolloin se kävi) :eek:

Mutta tosi vähän muistan siitä ekasta illasta kotonavauvan kanssa, jotenkin se arki vaan asettui ekojen päivien aikana uomiinsa :)
 
Oh, nyt herne herätit hassun muiston. Meilläkin oli Helsingissä luottopitseria, josta sitten tilattiin pitsat illaksi. Kun menin avaamaan, niin sympaattinen pitsapoika katsoi mua ja kysyi, onko vauva syntynyt, mies tuli näyttämään vauvaa ovensuuhun, poika alkoi vuolaat onnittelut ja saatiin sillä kertaa pitsat ilmaiseksi. :) Se oli mielestäni tosi huomaavaista, mutta sitten tuli kyllä mieleen että kuinkas usein me sitä pitsaa tilataan... :oops:

Mäkin muistan sään tosi tarkasti. Sairaalaan lähtiessä oli melkein myrsky, ja nauroin miehelle ettei ainakaan tarvii pelätä että lentäisin tuulen mukaan. Taksikuski vissiin pelkäsi,mettä synnytän sen taksiin, ja ajoi kauheaa ylinopeutta, ja rahastikin jo Mäkelänkadun liikennevaloissa, vaikka yritin selittää, ettei ole kiire. Kotiin tullessa oli sellainen kaunis, kirpeä syksypäivä, meidän piti lähteä taksilla, mutta yllättäen yksi kaveri tulikin hakemaan. Olin pakannut tytölle äitiyspakkauksen 50 cm vaatteet, jotka oli aivan liian isot, ja haalariin se melkein katosi. Mies oli ostanut kotiin glögiä, pipareita ja homejuustoa, jota olin kaivannut pahoinvointikuukautta lukuunottamatta koko raskausajan. Ja koska se tosiaan oli meidän eka hääpäivä, niin puhuttiin häistä, ja oli ihan epätodellinen olo, että vuosi siitä oltiin tuossa tilanteessa. Ihan en ollut kuvitellut, että noutopitsa on meidän hääpäivän juhla-ateria, mutta olin paljon onnellisempi, kuin olin ikinä voinut kuvitella.
 
Mulla ei oo mitään vaikeuksia muistaa tapahtumia ennen ja jälkeen synnytyksen, mut jotkin yksityiskohdat on jääny paremmin mieleen.

Esim kun me hankittiin tuo kämppä, edelliset asukkaat kertoi minuutilleen paljonko siitä kestää ajaa sairaalalle. Kun tuli aika lähtee, laskeskelin, että pärjään kahdella supistuksella, koska edellisyön ja itseasiassa seuraavan vuorokauden olin joutunu pomppaan seisoon joka supistuksen aikana ja turvavöissä istuminen ei ollu ideaalitilanne. MUTTA. Mun isä vei meidät meidän autolla ja ajoi sen takasi pihaan, koska sairaalan parkkihalli on sikakallis. Isä ei ollu ennen ajanut meidän autoo, niin sillä kesti ikuisuus lähtee ees liikkeelle ku se kävi kaikki vivut läpi. Sit se ajoi äärimmäisen varovasti ja sitä piti opastaa koko ajan. Voin kertoo, että EN selvinny kahdella supistuksella matkasta!

Toinen oli sairaalasta lähtiessä, isäni tuli katsoon sinne ja tuomaan turvakaukalon ja omat vaatteet meille, mut tullessaan se unohti ne ja oli jo lähdössä monen sadan km päähän. Soitin perään ja saatiin ne lopulta. Iso koetus oli kun piti pukee tyttö omiin vaatteisiin. Mullakin oli varattuna pienimmät mahdolliset vaatteet, mut tietty se hukkui niihin, varsinkin haalariin. Tyttö huusi kuin syötävä koko ajan ja meillä kesti pitkä tovi saada se istuimeen asti. Mies oli mulle aika äkänen miks oon ottanu niin ylisuuria vaatteita, mut minkäs teet, pienin koko! Lopulta tyttö oli siinä istuimessa, mut kädet ei kylläkään menneet turvavöitten läpi, pelkät hihat vaan. :') Onneks se sit nukahti jo hississä ja äiti tuli hakeen meidät meidän autolla. Jälleen istuminen oli aika tuskasta, kuten pitkään sen jälkeenkin, mut ei ainakaan supistellu.

Aika kultaa muistoja, juuri niin. Jälkeenpäin osaa naureskellakin kaikelle!
 
Ah, se istuminen. :confused: Ja meille tuli seuraavalla viikolla kaverit rotinoille, ja oli hirveen hauskaa ja naurettiin paljon, ja se oli myös ihan kamalaa kun nauraessa sattui tikkeihin... :rolleyes: Niin ja mulla oli se nuhakuume, ja limainen yskä yhdistettyinä tikkeihin ei myöskään ollut kovin kivaa. :confused:

Ollaanko muuten vähän eksytty alkuperäisestä aiheesta? :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top