Ärsyttäkö, ketuttaako?

Mua ärsytti niin paljon eilen mun ystävän sanat.. Puhuin innoissani tästä raskaudesta hänelle, johon hän totesi: "palaa maanpinnalle, ethän sä edes tiedä onko sun sisällä mitään, raskaustestit ei oo 100% varmoja" Ok onhan kaverin sanoissa perää ( en oo ollu ultrassa vielä) mutta asia joka muutenkin mua harmittaa ja pelottaa niin inhottaa kun ihmiset niin negatiivisia.. :/ onko muille sadellut ns "ilkeitä" kommentteja?
 
Törkeä kommentti ystävältäsi, vaikka osittain onkin perää.. Itse menen periaatteella että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan..

Mulla on lähinnä niin päin että saan yrittää rauhoitella sukulaisia ja ystävääni.. Isäni soittelee harvasen päivä ja kyselee vointia yms. ja ystäväni kyselee koko ajan joko tunnen liikkeet yms.
 
Olipas tosiaan ilkeästi sanottu :sad001 Mulla niin päin että itse maalaan piruja seinille ja muut sitten rauhoittelevat että kaikki on ja menee varmasti hyvin! Noin se mielestäni kuuluukin olla, ystävät ovat sitä varten että piristävät eivätkä lannista :/
 
Oli kyllä aika törkeä! Tietty raskaana ollessa ottaa asiat ehkä aina vähän vakavammin mutta oli tuo aika kohtuuton kommentti.

Mä sain kaverilta palautetta kun pohdin voinko olla töistä saikulla kun oli niin kauhea väsymys ettei ajatus kulkenut. Hän kommentoi, että raskaus ei ole sairaus ja raskaana ollessa pitäisi toimia samoin kuin ei ole raskaana (pl. tietty benji-hypyt tms). Hänellä itsellään oli todella paha raskauspahoinvointi mutta sinnitteli töissä ja on sitä mieltä että kaikkien pitäisi vain sinnitellä. Se pahoitti kyllä mieltä koska väsymys oli (ja on edelleen vähän) todella paha. Kuitenkin kaikkissa oppaissa ja neuvolassa painotetaan että omaa kehoa pitää kuunnella.
 
Saa töistä pois olla jos siltä tuntuu. Kaikkihan me itse tunnemme oman kehomme parhaiten. Minä sain kehuja töistä kun jäin n. vuosi sitten äitiyslomalle siitä kun en ollut tehnyt töissä raskaudesta mitään isoa numeroa. Olin kuten ennenkin, vaikka tottakai väsytti ja aina ei olisi jaksanut. Minulla olikin "helppo" raskaus ja ymmärrän jos se ei kaikille sitä ole. Olin silloin alkuraskaudesta töistä pois vuodon takia, joka onneksi loppui. En vain olisi pystynyt menemään töihin ja hermoilemaan samalla. Raskaus ei ole sairaus, mutta kyllä raskaana saa vähän varovaisempi olla.
 
Täysin samaa mieltä. Jos joku haluaa väen vängällä (ja tässä tapauksessa parisuhteen kustannuksella) pitää kiinni ajatuksesta että raskaana ei pidä saada lievennyksiä niin se on ihan oma valinta. Olin sitten kyllä loppujen lopuksi yhden päivän sairaslomalla. Tosin vasta silloin kun pahin väsymys oli jo ohi, mutta kyllä se lepo auttoi! Esimiehellä oli myös hieman erikoinen näkökanta näihin sairaslomiin.. Hän ensin ehdotti että olisin saldovapaalla. No saldoja ei ole koska olen koko ajan niin väsynyt että on pakko lähteä kotiin nukkumaan. Sitten hän oli sitä mieltä että minun pitää ehdottomasti mennä aamulla terveyskeskukseen hakemaan saikkutodistus (asun Helsingissä eli se olisi aika monen tunnin projekti). Meillä saa siis esimiehen suostumuksella olla maksimissaan 3 päivää saikulla. Pähkäilyn jälkeen hän luojan kiitos suostui että olen hänen suostumuksellaan poissa koska "ilmoitithan minulle nyt torstai-iltapäivällä että sinulla on paha olo"... Huhuhuhuh...
 
Haha mulla oli 155 hemppari tässä ekalla neuvolakäynnillä, mulla ei ole koskaan ollut noin korkeat arvot. Ekan raskauden neuvolakortista katsoin just että seilannut sillo reippaasti alle 120 koko ajan.
Johtuukohan noista mammavitamiineista kun nyt syön ja viimeks en syönyt mitään? :)
 
Muokattu viimeksi:
Pakko tulla kommentoimaan, kun esikoisen aikana voin todella pahoin alkuraskaudessa, ja lapsen _isä_ sitten valitti että miksi vain makaan sängyssä ja valitan huonoa oloa, että hänen ystävä joka oli raskaana ei ikinä valittanut, kävi koulussa normaalisti ja vielä lapsen syntymänkin jälkeen kävi koulussa lapsen kanssa. Minun olisi pitänyt kuulema hehkua, juosta joka paikkaan ja olle super energinen. No, kaikilla ei ne raskaudet mene niin hyvin, minä oksentelin ja pyörtyilin ja neuvolassa olivat todella huolissaan minun voinnista, kun ei mikään ruokakaan pysynyt sisällä. No lapsen isän kanssa tuli ero, ja pakko sanoa että onneksi, koska nyt olen löytänyt ihanan miehen joka tukee ja kannustaa, ja kun aloin odottamaan yhteistä lastamme hän toi aamupalaa vuoteeseen joka aamu ja käski levätä. Hoiti itse sillä välin minun ja eksäni lasta, ja omasta mielestäni hän on lapselle enemmän isä kuin eksäni joka ei ole lapsesta ottanut mitään vastuuta.
 
Lisamarie, voi hitto miten tahditon kaveri on ollut. Ilkeäähän tuollaista on mennä sanomaan... Sitä paitsi jos useampaan raskaustestiin on tullut kaksi selkeää viivaa, niin kyllä silloin on 100% raskaana. Ultraa ennen ei toki tiedä onko kaikki hyvin, mutta ei se tarkoita etteikö olisi/olisi ollut raskaana.

Minkki, oho hurjan hyvä hemoglobiini! Kerrohan vinkkejä millä sais omankin noille tasoille ilman lisärautaa :laughing002

anni, siellä on kyllä jouduttu kokemaan välinpitämättömyyttä ja ilkeyttä ihan kohtuuttomasti :sad001 Onneksi nyt on asiat noin ihanasti :happy:
 
Mulla Minkki ihan sama tilanne. No, hemoglobiini 143 vaan :) mutta mulle tosi korkea. Samaa pohdin tuolla jossain ketjussa, että voisko Mama-vitamiinit auttaa näin paljon! Viime raskaudessa alkuun 122 ja laski alle 115, jolloin alkoi rautakuuri.
 
Vesta ei kyllä mitään hajua miten hemppareita nostetaan varsinkin kun tiedän etten todellakaan syö sellaisia ruokia mitkä nostaisi rauta arvoja mitenkään, vitskut ne varmaan teki taikansa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top