Äidin palautuminen ja vointi

Rouva Nappula: Keho on selkeesti eri vehje ku aiemmin, esim. hölkätessä uudenlaiset painopisteet ja nivuset kipuilee. .aikamoista pöllöilyä ollu mulla nuo lenkit. Joka tapauksessa oon alkanu elvytel lenkkeilyä, syksyllä tavotteena mennä Pirkan Hölkkä 33km n.kolmeen tuntiin. En oo uskaltanu lähtee tekee suoria vatsalihaksia, ehkä nyt ens viikosta lähtien kun oon käyny eka jälkitarkastuksessa, muutenkin jääny lihaskunto vähille, pari kertaa hooveria oon pidelly. Tänään aikomuksena perus lihaskuntoilua: selkä maastavedoilla tangolla ja kahvakuulalla,kyljet kahvakuulalla, reidet ja pakarat askelkyykyin ja jalannostoilla ja punnerruksia sen mitä pystyy.
 
Vähänkö te ootte reippaita. Meikäläisen "urheilu" on ollut ainoastaan nuita lantionpohjan lihasten harjoitusta ja niska-/selkälihasten harjoitusta ainaku muistaa. Pari päivää sitten otin muutaman hölkkä askeleen ku oltiin miehen kanssa kävelyllä ja vähänkö oma kroppa tuntuu niin oudolta. Jotenkin ihan uskomatonta miten tuo raskaus on muuttanut kroppaa.
Vatsalihaksia en ole uskaltanut edes kokeilla tehdä ku mua niin pelottaa se kohdun laskeuma :/
 
Mä oon suht reippaiden ja pitkien vaunulenkkien lisäksi alkanut nyt tekemään kotijumppaa. Mulla on niitä tlen jumppia dvd:llä ja on aika tehokkaita puolen tunnin settejä. Vatsojakin niissä on muttei kovin pajon. Pitäis kuitenkin varmaan keskittyyä tekemään enemmän syviä vatsoja kuin noita perusliikkeitä.

Oon niin huono treenaamaan lantionpohjalihaksia. Mikä siinä onkin niin hankalaa tehdä niitä? Onneksi mitään karkailuja tai muitakaan löystymiseen viittaavia oiteita ei ainakaan vielä ile ollut havaittavissa.

Kolme kiloa olis vielä 18 kilosta jäljellä. Toivottavasti se lähtee tässä viimeistään heinäkuu aikana.
 
Olin jälkitarkastuksessa. Kaikki on kunnossa, muTta harmikseni mut otti vastaan lääkäri, josta mulla oli vähän negatiivisia fiboja raskausaikanaki. Sillon raskausaikana suhtautu tosi huonosti mun liikkumiseen, oli tyyliin et " et saa muuta ku kävellä". No minä en siihen uskonu, ja toinen lääkäri kehotti, että antaa palaa niin kauan kun vaan oma keho ei ilmottele, että pitäs hillitä. Ja nyt sama homma! Kun kysyin, et koska vois tehdä suorii vatsalihaksii, se sano et puol vuotta ligamentit tarvis aikaa ja että ei mun pitäs oikeestaan nyt muuta kuin lantionpohjaa harjotella, ja vaunu- ja sauvakävelyitä tehä, salillekaan ei kuulemma vielä, kun " siitä saat vain tyrän, sitä et kyllä halua" ja "ns.aerobic-laskeumia on paljon, eli ollaan lähetty hyppiin liian aikasin". Jaa-a. No, ei tässä ny vielä rempoon olla lähdössä, mutta ei se ny ihan noinkaan tuu mun kohdalla menemään. En tiedä, mitä katkeruutta sillä on mielessään ylipäätään, meinaan vaikka en oo ees vielä saanu kaikkia raskauskiloja pois, ja oon painoindeksin mukaan lievästi ylipainonen ollu jo viis vuotta, se kommentoi mun naaman kapeutta ja kysy että oonko jollain rankalla dieetillä. Mun paino ei oo enää yli kuukauteen laskenu, kun syön niin paljon! Että näin... Ja samainen lääkäri tuhahteli raskausaikana mun tavotteelle täysimettää, ja nytkin se sitten sano kun kerroin että imetys sujuu hyvin: "Kyllä sitten viimestään kun toi lapsi alkaa enemmän liikkua on luultavasti tarvetta korvikkeelle ". Ei sillä, etteikö niin vois käydä, mut jotenkin odotin, että lääkäri just kannustais yrittämään sitä imetystä. Erikoista oli. Vaan enpä mä lääkäreiden sanaa oo ennenkään ylivoimasena totuutena ottanu ; kun vuosia sitten selkäni kipeytyi tosi pahasti useaks kuukaudeks, lääkäri sano ettei koskaan esim.taistelulajeja voi harrastaa. Onneks en kuunnellu, kiropraktikko taas kehotti liikkumaan kaikin tavoin, ja niin mä alotin thai boxingin. Oikeesti liikunta auttaa, myös raskausaikana jaksamiseen ja synnytyksestä toipumiseen, mutta a ja o on kuunnella omaa kehoa.
 
HugeMama: Ompa kyllä idiootti lääkäri. Ei voi muuta sanoa. En voi käsittää miten joku voi sanoa noin...ärsyttää ihan sun puolesta.
 
HugeMama, voi kääk kuin kamala tuo lääkäri! Mikähän ihme sitä oikeen vaivaa? Eihän tossa ole mitään järkeä. Onneksi olet tehnyt oman pääsi mukaan. :) Olen samaa mieltä, kyllä se oman kehon kuuntelu on paras ratkaisu ja kyllä se keho kertoo mihin pystyy ja mihin ei, kun pitää järjen mukana.:)
 
Huhhu mikä lääkäri HugeMamalla!! Kyllä mun jälkitarkastuksessa vaan käskettiin ahkerasti reenata lantionpihjaa kun harrastaa juoksua, jossa tulee tärinää... Uskomaton tyyppi!! Onneksi et ota sen sanomisia lakina, mutta varmaan moni muu luottaa siihen , mitä lääkäri sanoo...
 
Mullahan lähti noi kivut joskus 3-4 viikola helpottaa aj voi jumalauta mul o joka pv kamalaa kipua taas tuol jossaa alapääs.. synntyksestä nyt 6viikkoa 3päivää... vittu koska tää loppuu! joudun hitto syömää jokapäivä koko aika lääkkeitä ku sattuu. Oonko mä ainoa??
 
Pitkästä aikaa täällä! Synnytyksestä 8 vkoa ja nyt on alkanut olla energiaa entiseen malliin. Vauva on kyllä koko ajan nukkunut yöt hyvin, mut tilannehan voi muuttua anytime....

Mulla jälkitarkastus oli ihan onneton, ulkomaalainen lääkäri puhui niin huonoa suomea, ettei ymmärtänyt millään mun kysymyksiä ja moni juttu siinä jäikin sit kysymättä. Ehkäisyksi kokeilen minipillereitä, kun en niitä muitakaan halua. Tosin kerran tuli hommailtua jo ilman mitään, ehkäisyn PITÄIS olla aika varma kun imetän tiheästi eikä menkat ole alkanut mut silti pitää tehdä kuulemma raskaustesti ennen kuin aloittaa pillerit. Olispas vinkeetä, jos oliskin raskaana..... Ei kyllä ihan kuulu suunnitelmiin!

Mulla on raskauskilot (15kg) jo lähtenyt ja vähän enemmänkin! En oo liikkunut muuta kuin rauhallisia vaunulenkkejä, enkä kyllä lähiaikoina aiokaan. Vähän tuntuu kipua välillä vieläkin ja verta tiputtelee pikkasen joka pvä. Mut mä kyl syön ihan normaalisti ja herkuttelenkin välillä. Ilmeisesti imetys kuluttaa.

On kyllä kurjaa saada ylimääräistä vaivaa tai jos vauveli on kipeä! Pikaista toipumista kaikille niin pöpöistä kuin synnytyksestäkin! Mut vaikka ekat viikot meni vähän kuin sumussa niin nyt viimeistään tajuaa että on tää vaan hienoo olla äiti! :Heartred
 
Täällä raskauskilot jumittaa! Eikä imetys mulla ainakaan kuluta tippaakaan!
Oon nyt muutaman viikon jo syöny tosi tiukasti, tietenkin niin että vaavi saa maidosta kaiken tarpeellisen, mutta muuten koittanu nipistää kyllä vähän joka suunnalta. Liikkunu oon nyt jo pitemmän aikaa, alkuun vaunulenkkejä kävellen, pikkuhiljaa tahtia reipastaen, sitten päässy jopa jokusen kerran ilman vaunuja juoksua kokeilemaan (siitähän ei jo lähtökohtasesti meinaa tulla mitään), ja nyt reilu viikon oon käynyt salillakin ja se se vasta säälittävää onkin :D
Ei kyllä kroppaa tunne enää lainkaan ja kaikki, todellakin KAIKKI lihakset on raskauden ja synnytyksen jäljiltä hukassa! Kaiken tän jälkeen mulla painoa putoo maksimissaan se puolikiloa viikossa, mikä on ihan säälittävää kun pudotettavaa kumminkin on, raskauskiloista vielä 7kiloa ja olin kyllä aikeissa tiputtaa vähän yli sen. Huoh! Kyllä alkaa motivaatio olla koetuksella täällä! :sad001

Muuten palautuminen on menny tosi hyvin, yhä vaan joku mystinen tulehdus näkyy pissassa, en tiedä kuinka siitä eroon pääsis, oon käyny antamassa jo monta näytettä ja aina joku siellä on, vaikka mitään oireita ei oo ja haavat parantunut mainiosti, enpä oo jaksanut tuotakaan stressata :)
Vähän seksihommiakin kokeiltu, ihan mukavaahan se oli olla hetki miehen kanssa muutakin kun vaan äiti ja isi, vaikka teki vähän alkuun kipeetä, ehkä sekin siitä lähtee taas sujumaan!
 
Ja muuten noista kivuista, lonkissa, nivusissa ja muuallakin, kyselin vähän lääkäriltä, miten niihin tulis reagoida, venyttelisinkö vai pitäskö vaan treenata enemmän vai rauhottaa, kuulema tekee niinku itestä hyvältä tuntuu, varsinaista haittaa tai hyötyä ei oo mistään, lopullinen palautuminen tapahtuu vasta kun lopettaa imetyksen ja hormoonit tasaantuu :/
 
pikkulintu, täällä tuskaillaan myös viimeisten raskauskilojen kanssa ja kun ei millään meinaa tippua. Mullakin olis vielä 5-6 kiloa jäljellä ja myös kaikki kropan lihakset hävinneet teille tietämättömille, aika karmee fiilis! :sad001
Itse en kyllä ole vielä muuten ruokavaliosta alkanut nipistämään muutakun, että seuraan vähän, ettei tule ihan överisti ahmittua, ateriavälit on kohtuulliset ja herkkupäivä pyritään pitämään vain kerran viikossa. Salillekaan en ole vielä päässyt.. Mutta ajattelin, josko jättäisin sen tuonne alkusyksylle. Olen sensijaan hyödyntänyt kotijumppaa. Kun poika nukkuu päiväunia aamupäivästä, minä hyppään ensin kuntopyörän selkään ja sen jälkeen aika perus, nopea ja tehokas kahvakuulatreeni. Olen huomannut, että kahvakuulalla kun jumppaa, ei imetyksestä ja pojan kanniskelusta johtuvia hartiakipujakaan ole enää niin ollut. Sitten iltapäivästä/alkuillasta käydään pidemmällä vaunulenkillä niin siinä tulee jo hyvät liikunnat vaikka jokaiselle päivälle. :) Pitää varmaan lähteä jo ensi viikolla ostamaan painavampaa kahvakuulaakin. :)
Olen miettinyt myös noita erinäisiä kiputiloja kropassa ja tullut siihen tulokseen, että koska lihakset on niin surkeassa kunnossa, niin ne eivät ole tukemassa normaaliin tapaan kroppaa ja siitä osittain johtuen tulee näitä kipuiluja. Toki monet niistä voi tulla ihan puhtaasti hormonaalisista syistä vielä ja olla muutenkin raskauden jälkeisiä kipuiluja, onhan se kropalle aika koetus koko raskaus. Mutta toivotaan, että liikkumalla saadaan niitä vähenemään, eikä lisääntymään! :)
 
tänään jälleen mietin et onpa kestäneet nuo vikat raskauskilot tässä kropassa. mut näköjään siis muillakin. mulla on pari koloa enää, eli ei paha, mutta huomaa noin muuten ettei kroppa ole entisellään. mahassa on vielä röllykkää ja napakin kuopalla:) vanhat vaatteet onneksi jo menee päälle suht hyvin...kropassa on ihmekiputiloja, tänään kun makasin selällään lasten kanssa lattialla niin kyllä sattui rintalastaan ja selkään. selkä ja polvet on olleet vähän tohjona niin, että huomaa kävellessäkin. nivelet tuntuu kummallisilta. yks yö kun muut nukkui ja mulla oli jotain kipuja niin mietin jo et reumako mulle on tulossa. tietty heti pahoimmat mielessä:D

liikuntaa en ole kauheesti aloitellut, pieniä kävelyitä päivittäin. juoksemaan ajattelin lähteä joku päivä ja vaqtsalihaksia oon tehnyt parina päivänä. haluisin ehkä kuitenkin odottaa(tai toivoa) et maha muokkautuu omakseen vielä ennen kuin aloitan suuremmat vatsalihastreenit...
 
Mulla lähtenyt nyt noin 14 kiloa, mutta raskaus toi kiloja 18, ja haluaisin kyllä 20 kiloa vielä pois, mutta olisin superiloinen 15 kilostakin. Sillon painaisin sen n. 72 kiloa, mutta olishan se kiva olla jotain 67-kiloinen! Pituutta siis 170cm. Mut hitaasti on nytten pudonnu paino sen 12 kilon pyrähdyksen jälkeen.

Mä en käy kävelyl joka päivä, mut aika usein kuitenkin. Noin tunnin lenkkejä. Mun salikortti palautuu tauolta elokuussa, jolloin aattelin alkaa käymään siellä ehkä body pumpissa ja venyttelytunneilla. En vaan tosiaan tiiä, millon niit vatsoja uskaltais tehä, kun eihän mun läskikerrosten läpi pääse tunnusteleen et onko se joku rako palautunu vai ei.

Toki reisilihastreeniä tullu hyötyliikuntana, kun kantelee lasta ja pitää jotai matalalta ottaa, ku ei voi enää vaa kumartua jalat suorana. Nilkat mulla kuitenkin memny huonompaan kuntoon, portaita alas tuleminen on ainavähän huteraa, nilkat tuntuu siltä ku eivät vaan olis vetreet, niin kävely on ns.jäykkää.
 
Täälläkin on vielä pari kiloa jäljellä. Oon aika surutta herkutellut ja nauttinut kesästä, syksymmällä sitten pitäisi alkaa pitämään rotia, vuoden päästä nimittäin koittaa ne paljon odotetut häät (siirrettiin kolmosen takia) ja elämäntapamuutos on edessä, ihan siksikin että lapset on nyt tehty ja haluan vihdoin tunte itseni naiseksi välillä. :winkVaatekaappi menee siis 5 vuoden jälkeen uusiksi ja toivottavasti myös kroppakin ennen sitä. En oo siis paljoa ostellut vaatteita 5 vuotaan kun aina on ollu raskaana, imettänyt ja odottanut että kroppa palautuisi.

Pitäsköhän perustaa joku oma ketju aiheelle, jos on muitakin kropan huoltajia liikenteessä? Vois tsempata porukalla. Tosin itse en vielä nyt heinäkuussa aloita, kesästä pitää nauttia. :wink

Kolotuksia on täälläkin, pitää antaa kropalle aikaa. Nivelet löystyy raskauden aikana ja tanssinopettajani mukaan ne palautuu vasta 2 vuotta imetyksen päättymisen jälkeen.. Eli malttia vaan! :) Mutta toki kuntokin vaikuttaa, keskivaratalon tukilihakset on tosi tärkeitä tanssijana suosittelen balettia tai balletonia. :wink Tanssilla täällä on kuntouduttu kerta toisensa jälkeen. Aikuisten nykytanssi ja baletti esimerkiksi on oivia jos löytyy kotikunnan valikoimasta. Kahvakuula on varmaan kans hyvä jos sitä osaa oikein treenata, itse en uskalla tehdä kun en ole ikinä käynyt koulutetun ohjaajan tunnilla, pelkään heikoilla lihaksilla tekeväni enemmän hallaa selälle kuin hyvää. Käytän mieluummin omaa kroppaa painona, ja sitähän riittää.. :wink
 
Heissan pitkästä aikaa.

mulla jäljellä 400g raskaudesta (11kg tuli kaikenkaikkiaan) ja ne varmaan on tisseissä :D sen verran isot lollot on haha. alle 2kk lähti kaikki melkein tosin mulla on megaterveellinen ruokavalio kun ton lapsen vatsa ei tunnu kestävän oikeen mitään epäterveellistä mutta eipä tuo haittaakkaan :D
vatsanahka roikkuu mitenhän sen saa kiinteeksi muutenku matkustamalla tallinnaan :D
jälkitarkastuskin oli jo vuodot on loppunu ja kaikki kunnossa näin muuten.
 
Fyysinen toipuminen synnytyksestä oli tuskallisen hidasta. Repeämät (joita sain yhteensä kolme) ja epparihaava lähtivät kyllä alkuun paranemaan hyvin, mutta kun tikit (joita oli PALJON) eivät jostain syystä ottaneet sulaakseen, niin seurauksena oli haavojen tulehtuminen. Viisi viikkoa synnytyksen jälkeen jouduin lopulta käymään Kättärin päivystyksessä poistattamassa tikit ja sain antibioottikuurin. Kuusi viikkoa meni särkylääkkeiden voimalla ja lopullisesti haavat paranivat vasta, kun synnytyksestä oli kulunut jo kaksi kuukautta.

Jälkivuoto kesti seitsemän viikkoa ja melkein heti perään (oisko ollu välissä ruhtinaalliset kolme vaipatonta päivää) alkoivat menkat, jotka kestivät neljä viikkoa. Ei kiva. :sad001 Onneksi tuo menkkavuoto oli sentään suhteellisen niukkaa. Sellaisiakin horror stooreja kun olen kuullut, että vuoto on niin runsasta, etteivät mitkään siteet tai tampoonit tahdo riittää enää ensinkään.

Mitään paineentunnetta alapäässä mulla ei synnytyksen jälkeen ollu, mutta sellainen ärsyttävä "suuri aukko" -olo kylläkin ja se kesti ainakin 2,5 kuukautta. Ehdin jo moneen kertaan huolestua, että tällaiseksiko tämä nyt sitten jää, mutta ei onneksi sentään. Nyt (3,5 kk synnytyksestä) alapää tuntuu jo ihan normaalilta. (Se, miltä se sitten tätänykyä näyttää, onkin sitten kokonaan toinen juttu...)

Virtsankarkailuakin mulla oli ensimmäisten viikkojen aikana, mutta se vaiva sentään helpotti suhteellisen nopeasti. Tosin huomaa kyllä, etteivät nuo lantionpohjalihakset edelleenkään aivan entisellään ole, vaikka kuinka olen niitä jumppaillut. Ennen pystyin katkaisemaan vaivatta virtsasuihkun kuin virtsasuihkun, mutta nyt pystyn siihen vain juuri ja juuri, jos pissahätä ei ole suuri. Ja jos hätä on suuri, niin katkaiseminen ei onnistu ollenkaan.

Seksielämää aloimme mieheni kanssa käynnistelemään ekan kerran jo, kun synnytyksestä oli kulunut kaksi kuukautta, mutta tuolloin touhu jäi vielä yritykseksi, niin kipeää se teki. Uudemman kerran ryhdyimme petipuuhiin pari viikkoa myöhemmin ja vaikka se edelleen teki kipeää, niin tuolloin päätin, että nyt en kyllä anna periksi ja hoidin oman osuuteni hammasta purren. Seuraavalla kerralla se sattuikin jo vähemmän ja sitä seuraavalla kerralla siitä pystyi vähän jopa jo nauttimaan. Nyt seksi sujuu jo vanhaan, hyvään malliin.

Raskauskilot, joita mulle kertyi yhteensä 20 kg, karisivat onneksi vauhdilla. Kättärille jäi suoraan 10 kg ja toisestakin 10 kilosta on jäljellä enää 2 kg. Mutta vaikka olen jälleen oma hoikka itseni, mistään lihaksista mulla ei oo enää tietoakaan. Kaikki paikat vaan "roikkuu". Seuraavaksi olisikin tarkoitus aloittaa kadonneiden lihasten metsästys.

Henkinen vointi oli ensimmäiset neljä-viisi viikkoa aika kehno sekin. Vaikka olin onnellinen vauvasta, imetysongelmat, vähäiset yöunet ja oma huono fyysinen vointi vetivät tehokkaasti mieltä matalaksi. Valehtelematta voin sanoa, että ensimmäisten viikkojen aikana meillä itki enemmän äiti kuin vauva. Välillä pelkäsin jo, ettei kyse ole enää pelkästä babybluesista, vaan että olen ihan oikeasti masentunut, mutta niin se vain alkoi mielikin lopulta kirkastua, kun oma fyysinen vointi alkoi parantua ja päiviin alkoi löytyä tiettyä rytmiä. Nyt nuo alun vaikeudet ovat onneksi enää muisto vain. :)
 
Varpunen78: Ompas sulla raskaan kuuloinen palautuminen, mutta onneksi jo takana päin :)

Mää luulin et mulla alkoi jo menkat 2 kuukautta sitten heti melkein jälkivuodon loppuessa, mutta nyt ei ole sit tosiaan 2 kuukauteen tullukaan, niin mietinkin tässä voiko ne tosiaan olla aluksi näin epäsäännölliset vai oliko ne sitten edes menkat? Mulle terkkari sanoi silloin ennenkuin jälkivuoto oli edes loppunut että moni luulee menkkojen alkaneen koska jälkivuoto loppuu ja sit se alkaa useasti uudelleen vähäksi aikaa.
Miten teillä? Onko menkat jo alkanut ja jos on niin tuleeko ne ihan normaalisti?
 
mami-83: Kyllä ne silti saatto olla ihan menkat. Mulle meinaa sano terkkari, et ne saattaa alkuun olla todella epäsäännölliset. Eli saattaa tulla ihan useamman kuukaudenkin taukoja väliin. Mä tunnistin ton mun neljä viikkoa kestäneen vuodon menkoiksi, kun se alko ihan samanlaisella menkkakivulla, kun mun menkat on aina alkaneet. Ja vuodon värikin muuttui samalla jälkivuodon rusehtavasta väristä kirkkaamman punaiseksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top