Äidiksi mieluummin nuorena vai sitten myöhemmin?

A

aaari

Silmät suurina ihmettelijä
Eli mielenkiinnosta kyselisin, minkä ikäisenä olette saaneet esikoisenne? Entäpä vanhempanne/isovanhempanne?
Itse ehdin tosiaan täyttää juuri 23 vuotta, kun tämä ensimmäinen näkee päivänvalon.
Oma äitini oli 21-vuotias kun isoveljeni syntyi, ja äidinäitikin laskujeni mukaan 22-vuotias äitini syntyessä.

Sinänsä onnellinen tilanne, että tulemme olemaan perhekuvissa neljässä sukupolvessa :)

Itselläni ei tosiaan ollut vielä aikeissa perhettä perustaa näin nuorena, mutta se pääsi onnellisesti yllättämään joten... Tässä sitä ollaan.

Onko teillä muuten mielipidettä iästä? Jotkut sanoo, että pitäisi odottaa ja toiset taas, että lapset kannattaa hankkia mahdollisimman nuorena kun "ei vanhana enää jaksa" :D
 
Minä olin 27 v. kun sain esikoiseni ja äitini oli 28 v. kun sai minut, mutta meilläkin on ollut kyllä neljässä polvessa sukua kun isovanhempani taas on aloittanut jo ennen 20 :)

Sinänsä monet asiat varmasti vaikuttaa tuohon ikä-asiaan, mutta ajattelisin että parempi liian aikaisin kun sitten kun on liian myöhäistä. Itse olin joskus ajatellut että haluaisin tulla äidiksi nuorena, kun valmistuin yliopistostakin jo 22 v. ja oli siis jo ammatti ja vakityö jne. mutta sitten aika ja ihmiset ei kuitenkaan ollut aiemmin sopivia. Mutta nyt meinasin jo säikähtää että onko hedelmällisyys neljässä vuodessa jo näin kauheesti heikentynyt kun en 30 vuotiaana millään meinannut tulla raskaaksi, ja siis ilman lääketieteen apua en taitaisi olla vieläkään... Eli kyllä tilanne varmasti huononee mitä enemmän mittariin tulee ikää ja tietty riskit myös kasvaa.En kyllä tosin usko tuohon jaksamisasiaan. eiköhän se ole melko yksilöllistä. Ja toisaalta sanotaan että vanhempana ois kypsempi äidiksi mutta mielestäni tuokaan ei ole ikäkysymys vaan riippuu yksilöstä.
 
Äitini sai minut juuri ennen kuin täytti 21 ja minä sain esikoiseni heti 22 täytettyäni. Toisen lapsen sain ollessani 24.
Olen aina halunnut lapset nuorena enkä olisi aiemmin ikinä uskonut, että vielä näin vanhana saisin iltatähden. Täytän 35 pari kuukautta ennen vauvan syntymää ja se on myös aina ollut jotenkin ehdoton takaraja lasten saannille.
Sain lapset nuorena ja opiskelin vasta myöhemmin, asiat ovat järjestyneet hienosti enkä ole koskaan katunut valintaani emoticon 

Sekin hyvä nuorena äidiksi tulemisessa on, että voi tosiaan tällä iällä tehdä jo iltatähden, kun ystävät saavat vasta esikoisiaan emoticon 
Kuopuksen syntyessä isosiskot ovat 13 ja 10-vuotiaita, joten heistä on varmasti myös apua vauvan ja kotihommien hoidossa. 
 
Itse olen aina ajatellut, että haluan että molemmilla vanhemmilla on koulut käyty ja hyvät ammatit ja työpaikat ennen lapsien hankkimista. Ja lisäksi olen halunnut vähän "elää elämää", eli nähdä maailmaa ja matkustella paljon, ennen kun sitten asetutaan aloilleen ja perustetaan perhe. Odotan siis esikoistani ja täytän ensi viikolla 31. Kun katson millaista elämää elin kakskymppisenä, ei lapsi olisi siihen sopinut mukaan.. Olen onnellinen, että ehdin tehdä paljon asioita joita olen aina halunnut tehdä ja nyt voi sitten "rauhallisin" mielin olla raskaana kun ei veri vedä ympäri maailmaa :) Toki tähän vaikuttaa myös se, että elimme isän kanssa etäsuhteessa (suomi-espanja) kolme ekaa vuotta suhteestamme, jolloin lapsen hankkiminen olisi ollut aika hankalaa. Vaikka olenkin jo 30v, tulin raskaaksi heti yhden pienen laskuvirheen jälkeen, eli ei mitään ongelmia sillä saralla :)

Pikkusiskoni sai lapsen 24v, isosiskollani (34v) ei ole lapsia. Äitini sai minut 30v. Perheemme on näköjään vähän "myöhässä" tässä suhteessa :D 
 
Minä sain esikoisen 19-vuotiaana, ei ollut suunniteltu, mutta ihana "vahinko" silti, ja hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, pidänkö lasta, vaikka tiesinkin että yksinhuoltaja olen :) Toisen sain 28-vuotiaana ja kolmas tulee nyt kun olen juuri täyttänyt 30.
Vielä ehkä lisää haluan, mutta takarajaksi olen laittanut 35-vuotta. Toki se mieli saattaa senkin suhteen muuttua, mutta itselle ainakin ollut hyvä ratkaisu tehdä lapset nuorena. Opiskella kerkeän myöhemminkin :)
Äitini sai esikoisensa 15-vuotiaana, mutta se on kyllä liian nuorena saatu ja sen näki siitäkin että äiti ei esikoistaan itse kasvattanut. 24-vuotiaana äiti sai jo neljännen ja sen jälkeen tuli vielä neljä lisää. Tosin meidän äiti vain tykkäsi lapsia tehdä, ei niitä kasvattaa, ja meillä sisaruksilla onkin 5 eri isää ja isät on hoitaneet kasvattamisen ja äiti hypännyt seuraavaan sänkyyn lisää lapsia tekemään muiden kasvatettavaksi.
En ole tästä äidille katkera, vaan ainkin tyytyväinen että isä on minut kasvattanut.
 
No,minun mummuni oli 18 kun äitini syntyi ja äitini sentään oli 19 (juuri täyttänyt) kun minä synnyin. Itse oli 19 kun kuulin raskaudesta ja aika pitkälti kerkeisin yli puolen vuotta olemaan 20 ennen kuin se kauan odotettu vauvamme sitten syntyi. En ole koskaan ajatellutkaan hankkivani vanhempana lapsia.
Kyllä ne nuorena kannattaa hankkia, on ainakin mieli avoin toisin kun siinä kriittises ja kriisisikkaas "Aikuisen" elämäs. Vaikka olen jo äiti,en silti aikuinen. :)
 
Olin 34 vuotias kun sain esikoiseni. Nyt täytin juuri 37 ja kolmas tulossa. Äitini sai minut 26 vuotiaana, isäni oli 30v. Esikoista yritimme lähes 2 vuotta mutta 2 seuraavaa on tullut helpolla. Itse en olisi ollut valmis saamaan lapsia parikymppisenä, itse asiassa en halunnut lapsia ollenkaan. Tuli kuitenkin se oikea mies kuvioihin ja mieli muuttui.

Ei ole yhtä oikeaa ikää saada lapsia. Jokaiselle se aika on varmasti OIKEA kun niitä lapsia saa. Menetän nopeasti malttini kun työkaverit puhuivat että lapset pitää tehdä nuorena, kuka niin päättää??? Minulla ei ole iästä huolimatta ollut mitään ongelmia raskauksissa tai synnytyksissä ja jaksan oikein hyvin pienten lasteni kanssa.

Summa summarum; sinun aikasi on oikea <3
 
Niin juuri, kuten Just_Pam sanoo: sinun aikasi on oikea! Mielestäni ei voi sanoa, että joku ikä on toista oikeampi äidiksi tulemiselle. Olin 24, kun esikoiseni syntyi ja 26 toisen lapsen syntyessä. Nyt ehdin täyttää 37 ennen vauvan tuloa. Nyt tuntuu siltä, että olen jotenkin levollisempi kuin aiemmin - se voi johtua iästä tai siitä, että vauvamaailma on jo tuttu, en tiedä. Esikoisen kanssa olin aikanaan todella, todella väsynyt, eli ei nuoruuskaan takaa sitä, että jaksaisi kamalan paljon paremmin kuin vanhempana synnyttäjänä. Mielenkiinnolla odotan, miltä elämä sitten vauvan kanssa maistuu.
 
Aivan, juuri sinun aikasi on oikea aika! Ollaan kaikki erillaisia ja kaikista meistä tulee hyvä äitejä, ollaan me sitten 18 tai 38 :) 

Ihanaa päivää kaikille, ja toivotaan vähemmän pahaa oloa ja enemmän energiaa viikonlopulle emoticon
 
Tuo on kyllä hyvin sanottu :)

Kyllä mäkin ajattelin vielä aiemmin, että haluan käydä kouluni loppuun ja asettua aloilleni, ja sitten vasta on lasten aika jos on. On ehkä ihan järkevä ajatus, että hoitaa elämäntilanteensa lapsille otolliseksi, että on tarpeeksi tilaa kodissa ja rahatilanne sallii kolmannen (tai toisen) elättämisen. Mutta toisaalta, vauva tarvitsee enemmän rakkautta ja huolenpitoa kuin materiaa ja itsekin huomasin yllätyksekseni, että kyllä ihminen on sen verran kekseliäs otus, että selviytymiskeinot löytyvät tiukankin paikan tullen!

Olen tosiaan vielä virallisesti opiskelija, mutta saan näillä näkymin paperit AMK:ista ulos ensi talvena. Syksy menee opinnäytetyön kirjoittamiseen, mikä onnistuu varmasti ihan hyvin pienen lapsen kanssa. Olen ehtinyt nähdä maailmaakin jo myös, että sekään ei varmasti jää kaduttamaan. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Hyvää viikonloppua kaikille :)
 
Minä sain esikoiseni 19-vuotiaana, äitini sai ensimmäisen lapsen 23-vuotiaana, mummani sai 18-vuotiaana ja isomummasta en ole varma :)

Mummastani tuli mumma jo 33-vuotiaana, harmikseen hän kuoli auto-onnettomuudessa ennen kuin kerkesi ensimmäistä lastenlastaan näkemään :(

Suku on kerinnyt käymään viidennessä polvessa, mutta pian isomummani ensimmäisen lapsenlapsenlapsenlapsen syntymän jälkeen hän kuoli. Kerkesi kerran sylittelemään vauvaa ennenkuin menehtyi :) Kaikella on vissiin tarkoituksensa, yksi lähtee niin toinen tulee.



 
Olisin halunnut itse lapsia jo n. 25-vuotiaana, mutta elämä päätti toisin. Nyt olen 39-vuotias, ja odotan ensimmäistäni. 40v oli mulla ehdoton takaraja, että jos en siihen mennessä ole lasta saanut, niin sitten saa ollakin. Aika täpärälle veti, mutta en ihan ehdi täyttää 40:ää ennen tämän lapsen syntymää, olettaen tietenkin että raskaus etenee sinne asti :) Äitini oli 19-vuotias minut saadessaan (isä 21v), hänen äitinsä 30-vuotias saadessaan äitini (pappa 32v). Mummoni äiti oli varmaankin n. 24-vuotias saadessaan mummoni, mummon isän iästä mulla ei ole tietoa. Eli jonkinmoista ikävaihtelua on ollut suvussa lasten saannin suhteen :)
 
Itsellä ollut jo kovinkin nuoresta saakka se ajatus että haluaisin perheen nuorena. Onni on suosinut, kun rakkaus löytynyt jo 17 -vuotiaana ja nyt 21 -vuotiaana odotan esikoistani :) pitkään suunniteltu raskaus, mutta periaate oli että koulut käydään ensin ja sitten perheen aika. Nyt kaiken tämän uuden jännittävän asian äärellä iloitaan suunnattomasti ja samalla myös pelätään meneekö raskaus hyvin :) ensimmäistä ultraa odotellessa!
 
Komppaan Just_Pamia, hyvin sanottu et sinun aikasi on oikea aika. Tähän kun ei ole yksiselitteistä vastausta joka sopisi kaikille. Mä myös kilahdan helposti jos joku tulee tuputtamaan "lapset pitää tehdä nuorena, niin se on tarkoitettu" skeidaa - aina ei voi valita itse koska saa lapsia, ja joskus on parempi olla tekemättäkin niitä vaikka ehkä haluaisi! Itse en ainakaan ollut parikymppisenä valmis äidiksi (vaikka varmaan olisin lapsen myötä siihen kasvanutkin), eikä elämäntilanne tai varsinkaan silloinen mies olleet oikeat lapsen teolle. Olen itse asiassa taputtanut itseäni olalle useampaan otteeseen siitä hyvästä että tajusin sen jo silloin enkä vasta lapsen tehtyäni...  
Kun kunnon mies sitten löytyi, ei lapsenteko ollutkaan ihan helppoa - esikoista yritettiin 2 vuotta. Tämä ei ollut mitenkään iästäni riippuva asia, minulla on PCO, joka on itse asiassa enemmän nuorten naisten tauti kuin vanhempien. Toinen onneksi tärppäsi nopeammin, raskaus ilmeisesti "hoiti" toisen puolen PCO:n kun sitä ei enää ultrassa näkynyt...
Olin siis 32-vuotias kun sain ensimmäiseni, ja ehdin täyttää 34 kun toinen syntyy. Äitini ja mummoni molemmat olivat hiukan päälle 20 esikoisen saadessaan, ja meillä on 4 sukupolvea elossa todennäköisesti ja toivottavasti vielä vuosia (mummu porskuttaa vielä vahvasti).
Omalla kohdallani olen sitä mieltä että vuodet on antaneet (maalais)järkeä päähän niin että osaan olla lapsen kanssa rauhallisempi ja johdonmukaisempi, enkä hypi pienistä seinille. Enkä tarkoita tällä että nuoret äidit niin aina tekisivät, vaan että todennäköisesti olisin niin itse tehnyt nuorena ;) Raskaus ja synnytys olivat kilometreistä huolimatta helppoja, kuin oppikirjasta, ja valvominen sujuu kyllä vanhasta tottumuksesta näin 'vanhaltakin'....
  
 
Mun äitini on saanut esikoisensa 17-vuotiaana. Itsekin olen aina ollut sitä mieltä että haluan itse tehdä lapset nuorena, tosin en nyt ihan yhtä nuorena kuin oma äitini! Ja minulla tämä onkin mennyt ihan kuten olin ajatellutkin, sain esikoisen 24-vuotiaana. Olin siihen mennessä ollut työelämässä jo kuusi vuotta ja suoritin työn ohella AMK-tutkintoa josta oli pari vuotta jäljellä (mutta jonka tosin suoritin sitten loppuun vuodessa). Nyt minulla on tässä hyvä koulutus ja työkokemusta, ja vakipaikka mihin palata. Voin ihan rauhassa keskittyä nyt lapsiin, työuraa on jäljellä vielä puuduttavankin pitkään. 

Mua taas usein särähtää korvaan kun usein nykyään arvostellaan aika kovin sanakääntein sitä, että lapset tehdään nuorena, nykyään kun tunnutaan olevan enemmän sitä mieltä että pitää ensin tehdä uraa ja sitten vasta lapset (siis minä olen kiinnittänyt huomiota tähän, tiedän että myös vanhempana lapsia tekeviä saatetaan arvostella). Minäkin olen kyllä sitä mieltä että se on täysin yksilöllistä mikä ikä on kenellekin hyvä. Minä itse ainakin olin jo ekaani suunnitellessani aikalailla menoni mennyt eikä tuntunut siltä että vielä olisi jotain mitä pitäisi saada vapaasti tehdä, vaan oli ihan sopiva aika lapselle. 
 
Minä aina teininä kuvittelin että lapset pitää tehdä n. 25 vuotiaana ja silloin on muutenkin jo miehensä löytänyt ja vakityö. Hahaha! Ei todellakaan - minun tapauksessani. 25 vuotiaana elin aika railakasta ja kokemusrikasta elämää, täytyy sanoa, mitään en kadu. Vakkarityötäkään ei ihan helposti syliini tipahtanut. Viestintäalalla kun olen, sain aika kauan tehdä määräaikaisia soppareita. Ja aloitin työnteon jo vähän päälle parikymppisenä. No sitten kun työpuoli oli kunnossa, halusin matkustella kun siihen vihdoin oli varaa - ja niin tein :) ja ei minulla oikeastaan lapset mielessä pyörineet muutenkaan,mutta jos niitä olisi tullut  - olisi saanut tulla (ehkäisynä ollut vain kondoomi) , mutta jälkikäteen ajateltuna - hyvä ettei tullut - olisi tullut väärille miehille :) NYT odotan ensimmäistäni ja TADAA olen 35 vuotias, ehdin jopa täyttämään 36 vuotta kun lapsen on määrä syntyä. Tämä lapsi selkeästi haluaa syntyä meille - yrittääkään kun ei tarvinnut :) Tämä ihana yllätys tuli meille niin sanotusti kertalaakista - lääkäri sanoi että olemme hedelmällisiä. :) Eli ei se ikä aina ihan niin kovin paljoa vaikuta. Itse olen onnellinen että olen todellakin saanut elää oman aikani ja vähän päällekin. Nyt olen todella valmis uuteen elämään äitinä ja vaimona.. en ollut sitä aiemmin. Ja mitä jaksamiseen tulee - elämä on opettanut minulle sisäistä rauhaa, itseluottamusta, periksiantamattomuutta, nuorempana olin vähän että heti kaikki mulle nyt.. :) nykyään voin katsella asioita vähän rauhallisemmin, muutokset ja haasteet eivät ihan helposti saa minua pois tolaltani. Joten siksi minulle tämä on paras aika. Joku kirjoitti tosi hyvin "sinun aikasi on sinulle paras" ja se on just niin! Sitä paitsi minä uskon myös kohtaloon. Jotkut asiat vaan tulee joillekin aiemmin kuin toisille - syyt valkenevat ehkä joskus myöhemmin ja toisinpäin. Saa nähdä kuinka meillä miehen kanssa energiat riittää :) Me ollaan kyllä aika nuorekkaita . Toivottavasti riittää! Sitä paitsi nykypäivän nelikymppinenhän on entisajan kakskymppinen, vai miten se meni..

Ai niin, äitini sai iso-siskoni 24 vuotiaana, mummoni olivat 17 ja 18.
 
mä sain poikani 16vuotiaana,sit tytön 21vuotiaana.nyt oon 22 ja tähän ikään synnytän kesällä kolmannen =) itse olen tyytyväinen et oon näin nuori,jaksan keskittyä näiden hoitoon täysillä voimillani..ja mitään en vaihtais :) <3
 

Mä ehdin täyttämään 31 ennen kuin esikoinen syntyy. Tuntuu että juuri nyt on oikea hetki näille asioille.

Opiskelut on opiskeltu ja vakkariduuni turvana. Ratsastin/ratsastan kilpaa ja vaikkapa viisi vuotta sitten raskaus olisi ollut katastrofi. Nyt mennään onnellisesti päivä kerrallaan ja hevosen selkään uhkasin könytä niin kauan kun sinne omin avuin pääsen :D

Jokaisella on oma aikataulu ja henkilökohtaiset mieltymykset, joita toki luonto ei aina kysele. Onnellista odotusta kaikille =)

 
Mä kerkeen justiinsa täyttää 19. Hyvillä mielin, eikä tunnu yhtään liian nuorelta iältä :)
 
Mä taidan sitten olla toiseksi vanhin täältä, kun oon 38v.
Mulle ei olis oikein iskeytynyt kovin nuorena lapsenteko, vaikka naimisiin meninkin jo 20v vanhana. Ja oltiin kyllä viimeiset melkein 10v mieheni kanssa siinä luulossa ettemme lapsia voisi koskaan saadakaan, kunnes esikoispoikamme päätti jyräyttää meidän tasaisen elämämme rateiltaan ja ilmoitteli tulostaan loppuvuodesta -10. ;D Nyt sitten toivon mukaan pikkukakkosta onnellisesti saamassa lokakuun lopussa, ja siinä ne lapset sitten onkin, oma henk.koht. rajani olis 40v, sitten en enää lapsia haluis tehdä. Mun äitini sai minut 20v ja hänen äitinsäkin taisi aloittaa tosi nuorena.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top