Äidiksi ensi kertaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nymeria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei kaikille !
Voi Vatukka, miksi pitää olla noin hankalaa..... kyllä pahalta tuntuu. Toivon että erittän pian saat asian järjestykseen....

Tämän jälkeen tuntuu "väärältä" kertoa erittäin hyvistä uutisista täältä päin ! Olen saanut elämän ihka ensimmäisen raskausplussan!!! Yli 11 kk se kesti ja lääkitystäkin jonkin verran, mutta nyt se tuli.

Erittäin varovaisena siirryn siis tuonne toukokuisiin.

Kiitän erittäin paljon teidän kaikkien tuesta ja erittäin kovasti plussatuulia kaikille !!!!

-Mietintämyssy 2011- rv 3+4
 
Aivan ihania uutisia mietintämyssy! Mä olen ihan aidosti iloinen sun puolesta, joten ei hyvissä uutisissa ole todellakaan mitään väärää. :) Oli ihan selvästi sun vuoro, sitä se lomailu teettää.

Mä olen jo ihan valmis katsomaan eteenpäin ja odotan vaan uuteen yritykseen pääsemistä. Ei siis katkeroitumista ainakaan vielä. Kun nyt vähän nopeammin saisi uuden plussan aikaiseksi kuin edellisen.
 
Isosti onnea mietintämyssylle emoticon

Omaa: mulla on täällä piinaviikko menossa, viikonloppuun mennessä pitäis tädin tulla, jos on tullakseen. Mitään oireita ei ole kyllä ollu, jotka viittais raskauteen, mutta eihän niitä välttis kaikilla olekaan. Onneksi tässä on niin paljon muuta ajateltavaa tällä viikolla, (ollaan järkkäämässä lähipiirille nyt ylläri-pirskeet meidän vihkimisen kunniaksi), niin enpä kerkeä turhaan ainakaan stressaan nyt tätä asiaa, hyvä niin.
 
P_K: Piinaviikko on aina niin, no piinaava. :) Toivotaan hyviä uutisia sen päätteeksi. Oikein onnistuneita pirskeitä myös!

Mä odottelen nyt sitä ylihuomisen kaavintaa. Välissä alkoi jo pelottaa melkoisesti koko toimenpide (jep, keskustelupalstat, en ikinä opi...), mutta nyt olen jo rauhoittunut. Vatsakivut ovat loistaneet poissaolollaan koko päivän, toivottavasti en nyt turhaan sitten joudu kaavittavaksi. Sekin arveluttaa, että uskaltaako tässä todella aloittaa yrittämisen heti kun vuodoista pääsen, mutta niin ollaan nyt miehen kanssa ajateltu tehdä. Aika monta kiertoa ehdittiin kuitenkin yrittää ilman plussaa.
 
mietintämyssy, hurjasti onnea :) :) Aivan mahtava juttu, että se plussa nyt tuli. Nyt ei sitten varmaan tarvita sitä endoleikkaustakaan... :) Hyvää ja huoletonta raskausaikaa sinulle!

P_K, tsemppiä loppukierrolle! Se on jännittävää ja mukavaakin aikaa... Toivottavasti teillä on kivat juhlat sitten :)

vatukka, ei se kaavinta varmaan turha ole...pääasiahan on, että voit sen jälkeen olla varma kaiken olevan kunnossa. Harmi vaan, että jouduit nyt sitten näin kauan sitä odottamaan :( :( Mutta mä sain ainakin sen käsityksen, että kaavinta on ihan helppo rutiinitoimenpide...niitä tehdään ainakin tosi paljon, eikä se kestä kuin jotain 10-15min. Itsehän nukut onnellisesti ja heräät sitten tyytyväisenä, että se on ohi. Tietysti se jännittää, mutta ennen leikkaussaliin vientiä sain jonkin rauhoittavan lääkkeen (rutiinisti sekin), joka kyllä alkoi vaikuttaa ja teki mukavan rauhallisen olon ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Sit mut vaan kärrättiin sinne saliin ja kaikki sanoivat hei ja juttelivat mukavia ja sitten heräsin :) Kyllä se siitä. Tsemppiä!

Täällä on oikein mukava pidennetty viikonloppu takana. Pientä korvausta puihin menneestä kesälomasta :) Lähiaikoina pitäisi tulla joko kuukautisten tai ovulaation, riippuen siitä oliko ne edelliset nyt kuukautiset vai ei. Ei me kyllä mitään ehkäisyä nyt enää ruveta käyttämään... Ostin kyllä aiemmin ehkäisyvälineitä, mutta sitten hukkasin ne :D Ja nyt joko ovulaatio on mennyt tai sitten se on just tulossa... Musta tuntuu, että se vois olla tulossakin... ja siinähän tapauksessa se parin viikon takainen vuoto on laskettava kuukautisiksi ja nyt saa ihan luvan kanssa yrittää. Ehkä kuitenkin jatketaan jonkinlaisella tulee jos on tullakseen-menetelmällä. En jaksaisi kauheasti alkaa "yrittämään" nyt. Katsellaan, mitä tapahtuu...
 
elenna: Tuo sun kuvaus kaavinnasta kuulostaa kyllä huomattavasti paremmalta kuin kauhukokemukset jotka onnistuin googlaamaan. Uskotaan siis siihen että kaikki menee hyvin. :) Mulle ei luvattu sairaslomaakaan kuin kaavintapäiväksi, joten ei se mikään kovin hurja toimenpide voi senkään valossa olla. Se ajatus kyllä auttaa, kun miettii että kaikki ylimääräinen on varmasti saatu pois kaavinnan jälkeen. Hyvä että sait lomailla vähän mukavemmissa merkeissä nyt. :) Ei mekään varmasti kuukauteen tai kahteen vielä täysillä yritetä vaan niin sanotusti tjottaillaan kun ei kierrostakaan tiedä enää mitään.

Mulla on lähipiirissä nyt kaksi ihmistä raskaana, toisen la maaliskuussa ja toisen huhtikuussa. Vähän kirpaisee, kun itselläkin olisi ollut maaliskuussa. Kai se meidänkin vuoro vielä tulee.
 
Hei teille !

Anteeksi että tulen tänne vielä "häiriköimään", olen tottunut tätä palstaa seuraamaan ja teidän kuulumiset kiinnostavat :)

Ensinnäkin erittäin paljon kiitoksia onnentoivotuksistanne ! Toivon todella että kaikki menisi hyvin...
Vatukka, miten vointi kaavinnan jälkeen..? Toivon että palaudut pikavauhtia.

Kaikkea hyvää teille toivottaen ja kovasti plussatuulia toivottaen !
 
mietintämyssy, on kiva jos käyt vielä täällä kirjoittelemassa :) Ei kai tämän ketjun tarvitse olla pelkästään yrittäjille :) Sinä olet nyt sitten toden teolla matkalla äidiksi ensi kertaa. Ihanaa :)

vatukka, tuo kuulostaa vähän hassulta, että on vain yksi päivä sairaslomaa. Täällä sai rutiinisti kolme päivää. En sitten tiedä, tehdäänkö sinulle jotenkin kevyempi operaatio, koska siellä oli niin vähän enää tavaraa. Mutta samat nukutuslääkkeethän saat silti. Mä en kyllä olisi pystynyt menemään töihin vielä kahteen päivään sen jälkeen... oli sellainen heikko olo. Tai ensin tuntui ihan hyvältä kun heräsi ja makaili sairaalassa, mutta sitten kun söin illemmalla, tuli vähän oksettava olo (nukutuslääkkeestä) ja etenkin autoilu sen jälkeen ei ollut kivaa. Illalla oli aika hämärä olo ja sitten pari päivää vielä aika heikko olo, mutta koko ajan se parani tietysti. Eli ei kannata pitää mitään hirveää kiirettä pois sieltä sairaalasta. Siellä oli ihan mukava loikoilla... ja saat ihan varmasti lisää sairaslomaa jos sitä tarvitset. Että hyvin se menee! Tulehan kertomaan sitten, miten oot toipunut..

Mulla olisi sitten tänään ovulaatiopäivä testin mukaan :) Ollaan puhuttu, että yritystäkin jatketaan :) Eilen jo aloitettiin, mutta en sitten tiedä, että jäikö se siihen aikataulujen takia. Olipahan vähän tehty jotain asialle :) Ne viime "kuukautiset" oli tosin niin niukat, että en tiiä onko limakalvot vielä kunnossa. Mutta väliäkös sillä. Hyvältä vaikuttaa kuitenkin :)
 
Huoh... Se tunne kun herää keskellä yötä ja mahanpohjassa juilii ikävästi ja tiedät tädin tulleen jälleen kerran kylään, vaikket olisi halunnut. emoticon Eli yk4 lähti käyntiin...
 
mietintämyssy: Olet oikein tervetullut "häiriköimään" ja kertomaan kuulumisia. :)

elenna: Ihanaa kun sulle saa jo toivottaa onnea tärppipäiville! Jos tästä saataisiin taas enemmän kuumeilupalsta ja vähemmän keskenmeno-vertaistukiryhmä (jollaisena tämä on kyllä ollut hyvin tärkeä).

P_K: Pahoittelut tädistä! On se kyllä kurja tunne. :( Onneksi sitä aika nopeasti tärppipäivät taas lähestyy ja pääsee keskittymään uuteen yritykseen.

Kaavinnasta selvitty kunnialla! Olihan se lopulta helppo toimenpide, ainakin potilaalle. Gyne vielä ultrasi ennnen kaavintaa ja puhui siinä yhteydessä kevyestä kaavinnasta. Ehkäpä tästä sitten toipuu nopeammin. Sain sentään sairaslomaa tällekin päivälle, mikä on hyvä kun vähän on vielä huipannut ja flunssa yrittää iskeä päälle. Kipuja oli vaan kun heräsin nukutuksesta, mutta sain heti jotain tujumpaa kipulääkettä. Eilen oli jonkunverran vuotoa, tänään ei enää edes siteeseen asti. Nyt on sellainen olo, että tästä voisi päästä takaisin normaalielämään, vaikkei keskenmeno tietenkään unohdu ja lähipiirin raskausuutiset ja vauvamahat tekee surulliseksi eritavalla kuin ennen. Jostain syystä uutiset vauvan syntymisestä ei aiheuta suurempia reaktioita, ehkä ajatus vauvasta ei ollut vielä niin todellinen.
 
P_K, pahoittelut tädin saapumisesta :( Inhottava vieras kyllä. Jospa se jo piakkoin jättäisi saapumatta sinne.

vatukka, hyvä että oot selvinnyt kaavinnasta, ja että sulle riitti jonkinlainen kevyempi versio. Kyllä sinulle nyt tuli rankka kesä tästä :( Mutta siitähän se toipuminen sitten lähtee. Toivottavasti nuo ikävät viikot jäisivät sinulta pian unholaan. Minustakin tuntuu, että vauva ei ollut vielä kovin todellinen. Enkä ole ihan varma, "menetinkö vauvaa", kun eihän siellä ultrassa tosiaan näkynyt muuta kuin ruskuaispussi. Toisaalta se tuntuu entistä tympeämmältä, toisaalta helpommalta. Mutta ei tuo keskenmeno oikeastaan enää harmita, paitsi varmaan sitten jos nyt kovin pitkittyisi seuraavan raskauden alkaminen.

Loppuviikko meni taas työmatkalla, ja on aika väsynyt olo. Mut nyt on rauhallinen viikonloppu edessä. Mietin, että onkohan mulla edelleen hiivaa, kun ajoittain kutisee. Lääkäri se silloin löysi hiivan joskus 3 viikkoa sitten ja määräsi lääkkeet, ja sitten otin vielä myöhemmin toisen kuurin kun lääkettä oli jäljellä ja kun tuntui että kutina alkoi (aikaisemmin en ollut sellaista huomannutkaan). Mut nyt sitten kutisee taas...ihmeellistä. Pitäis varmaan mennä taas lääkäriin, mutta ei kyllä millään jaksaisi :( Varsinkin kun epäilen että tää on taas vain jotain luuloharhaa :/ En oikein tiedä millaista se hiiva on. Eikös sen kuuluisi paheta jos ei hoida? Mutta ehkäpä seurailen tilannetta ensi viikkoon.
 
elenna: Mulla on kovin samansuuntaisia ajatuksia. Itse keskenmenoa enemmän harmittaa jo tämän prosessin fyysisen puolen pitkittyminen. Jollain oudolla tavalla tämä toi kuitenkin ihan uutta uskoa uudelleen raskautumiseen. Mutta joo, jos tässä menee kovin pitkään, ajatukset varmaan taas muuttuvat. Itse en koe menettäneeni vauvaa vaan lupauksen omasta lapsesta. Vähän vaikea selittää... Koen tämän ehkä enemmän isona pettymyksenä jostain mitä ei tapahtunutkaan, kuin konkreettisena menetyksenä. Meni niin aikaisin kesken, ettei koko ajatukseen raskaudestakaan ollut ehtinyt tottua kunnolla. Hiivasta en osaa sanoa mitään, kun olen siltä toistaiseksi välttynyt.

Kyllä se flunssa nyt taisi tulla kaupanpäälle, mutta onneksi on viikonloppu. Makaan sohvanpohjalla ja roikun täällä, jos tauti sillä poistuisi. :) En kehtaa olla enää sairaslomallakaan, kun töissä ei tiedetä edellistenkään poissaolojen syytä. Loman jälkeen on tainnut olla yksi ehjä työviikko.  Onneksi tätä ennen ei ole tullut sairasteltua ja kesätyöntekijä on ollut paikkaamassa.
 
Paranemista vatukka!

Täälläkin on ollut aika vetelä viikonloppu. Eilen nukuin pitkään ja sitten vielä kolmen tunnin päiväunet, ja silti tänäänkin on ollut aika väsynyt olo. Ehkäpä ensi viikolla jaksaa taas. Mä saan jonkinlaista tyydytystä ja prosessointiapua noiden tickereiden säätämisestä. Siitä johtuen taas uusia allekirjoituksia... :)
 
Ajattelin esittäytyä, kun yritystä aloitellaan ja oon hetken keskusteluja jo lueskellut.

Oon 31 vuotias, mies on 37, avoliitossa ollaan ja kihloihin mentiin pari vuotta sitten. Ollaan tuumittu, että olisi aika kokeilla tulisiko kahdesta kolme ja viimeisen pillerin otin keskiviikkona. Lapsia ei siis ole kummallakaan ennestään.

Saatan kysellä hölmöjä, joten yrittäkää kestää. Koko ajatus lapsesta tuli hieman yllätyksenä, en ole oikeen koskaan erityisemmin nähnyt itseäni äitinä, mutta ilmeisesti kaveripariskunnan vauvaa sylitellessä ja seuratessa on auttanut näkemään asioita eri tavalla ja herättänyt piilevän vauvakuumeen. Ja siltä tieltähän ei ole paluuta...
 
Tervetuloa Taru! Meilläkin oli aika pitkä prosessi, ennenkuin lopulta päätettiin, että lapsi olisi tervetullut. Ei mulla vielä silloinkaan oikein ollut vauvakuumetta, mutta yrityksen alettua sekin sitten tuli ja alkoi vahvistua kovaa vauhtia :) Välillä osaan tavallaan ajatella, että voisin olla äiti. Mutta onhan se melko kaukaista vieläkin. En oikeastaan tiedä vauvoista mitään, mutta kova toivomus olisi sellainen saada :)

Täällä on nyt meneillään dpo10. Mielestäni mulla on ollut dpo6:sta asti jonkinlaisia raskausoireita...en sitten tiedä mistä johtuvat ja voiko ne niin aikaisin alkaa. Periaatteessahan kiinnittyminen voi kyllä tapahtua jo dpo6, mut... mulla tuli silloin flunssan poikasta joka ei kuitenkaan oikein oo sitten tullut päälle. Sit dpo6 ja 7 oli oksettavaa/huimaavaa pahaa oloa ja sen jälkeen on rintoja jomotellut mielestäni enenevässä määrin....tiedä sitten. Voihan tää olla taas sellainen kemiallinen raskaus, siis raskaus joka päättyy alkuunsa :O Tai jotain muuta sekavasta tilanteesta johtuvaa. On muuten todella pitkä aika odotella kuukautisia kun tulee "vahvoja oireita" jo viikkoa ennen... Viime raskaudessa mulla oli tällaisia oireita mutta ne tulivat vasta joskus kun kuukautiset oli jo jääneet pois. Mut se nyt ei mikään esimerkkiraskaus ollut muutenkaan.
 
Kieltämättä hieman on epätodellinen olo. Oon kuitenkin liki 14 vuotta syöny pillereitä, viimisimpänä Yaz ja sitä ennen minipillereitä ja molemmissa otetaan joka päivä pilleri ja nyt ei sitten oteta ollenkaan! Jotenkin illalla tuntuu, että jotain on unohtunu, vaikkakin tarkotuksella.

Elenna, toivottavasti teillä tärppäisi ja kaikki sujuisi hyvin tällä kertaa! Tuo se on aika isona pelkona itelläkin, että mitä jos ei tärppää tai sitten meneekin kesken. Toistaalta taas järki sanoo, että turha asiasta etukäteen on murehtia, mutta kun oon muutenki aikamoinen murehtija...
 
Taru81, kannattaa ruveta pillerien sijasta syömään toisenlaisia pillereitä, nimittäin raskausmonivitamiineja. Esim multitabs tai multivita raskaus ja imetys. Niissä on 400ug foolihappoa ja sit vitamiineja. Kun soitin, että oon raskaana, sanottiin neuvolasta että pitää heti alkaa syömään niitä. Ja suositus on että niitä syötäis jo yritysaikanakin, koska foolihappo on tärkeää ihan alkuraskaudessa, siis jo silloin kun ei tiedä vielä olevansa raskaana. Toisaalta jos syö tarpeeksi kasviksia, niin foolihappoakin kuulemma saa tarpeeksi...

Minäkin olen murehtijaluonne ja stressasin aika paljon yrityksen pitkittymisestä ennen tuota raskautta. Raskaus ja keskenmeno pistivät kuitenkin asioita vähän uusiksi mielessä: nyt tuntuu ainakin toistaiseksi, että yrityksestä ei tarvitse murehtia. Jos tulen raskaaksi, olen myös ajatellut, että yritän ottaa jonkun erityisen "raskaus-murehtimattoman-asenteen" raskautta varten. Siinä olisi kuitenkin niin paljon pelättävää ja murehdittavaa, etteihän murehtimiselle tulisi loppua. Kaikki menee kuitenkin yleensä ihan hyvin. Eikä keskenmenoakaan kannata pelätä. Se tulee jos on tullakseen, ja sitten se menee ohi. Kyllä muakin tietysti hirvittää, että miten kestäisin jos tulisi toinen keskenmeno...mutta aina sitä sitten selviää kaikenlaisesta.
 
Taru81: Tervetuloa mukaan! :) Mun kuumeilu alkoi myös äkkiarvaamatta siskoni raskauden ja lapsen myötä. Muistan myös tuon jännän tunteen, että jotain on unohtunut, vaikkei olekaan. Toivottavasti kierrot lähtee nyt pillereitten jälkeen mahdollisimman normaalisti liikkeelle, tai että et ehdi mitään kiertoa huomatakaan ennen kuin jo olet raskaana. Tyhmiä tai järkeviä saa aina kysellä, toivottavasti jotain osataan vastatakin. :)

elenna: Sulla onkin jännää nyt. :) Tsemppiä noiden oireiden kanssa, vielä tarvisi hetki odottaa ennen kuin niihin voi saada selvyyttä. Mä arvelin olevani raskaana ennen testiä rintojen arkuudesta ja siitä kun ei tullut kuukautisia ennakoivaa tuhrua, mutta vasta kuukautisia edeltävänä päivänä. Sehän olisi vaan hyvä jos nyt olisikin erilainen alku erilaiselle raskaudelle meneillään. Toivotaan parasta!

Vuoto on loppunut! :D En käsittänytkään millainen vaikutus sillä on ollut mielialaan ennen kuin se loppui. Ns. taakkka putosi harteilta. Yritys siis tavallaan voi alkaa, mutta ehkä nyt olisi mukavaa elää normaalielämää kuukausi välissä, sitten saisi jo tärpätä.
 
Elenna, kiitos tuosta vitamiinivinkistä! Taitaa multivitaa ollakin kaapissa, pitää vaan tarkistaa niiden päiväys. Saattavatpahan auttaa myös tähän syysväsyyn, mikä nyt on iskeny!

vatukka, kiitos! Toiveissa tietty olis mahdollisimman pikanen plussaus ja että kaikki menis hyvin, mutta nyt on vasta kp1 ekassa kierrossa, joten ei tässä muu auta ku toivoa ja odottaa. Ja tietty nautiskella toisistamme ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top