Koiruuksia
Silmät suurina ihmettelijä
@Sea ja @Savannah täällä myös jännitetään miten koiralauma suhtautuu uuteen karvattomaan tulokkaaseen. Meillä kun ei lähipiirissä ole lapsia niin edes tuo meidän vanhin 11v ei ole oikein koskaan tottunut olemaan lapsien kanssa, mutta uskon ja luotan siihen että oman lauman uuteen jäseneen tottuu kaikki ainakin ajan kanssa
Itsellä edelleen hyvin epäuskoinen olo vallitsevaan tilanteeseen eikä osaa oikein tehdä mitään, pitäisi vissiin sinne neuvolaankin soitella kohta puoliin. Jotenkin harmittaa jopa oma reaktio positiiviseen testitulokseen. Itselle oikeasti iso asia josta haaveillut vuosia, mutta reaktio positiiviseen testiin oli vaan tyyliin "okei". Somessa näkee paljon videoita missä itketään onnesta ja ollaan selkeästi onnellisia positiivisesta tuloksesta, joten oma reaktio hävettää. Mutta ehkä asia tästä vielä konkretisoituu ajan kanssa, muutaman vuoden olin kuitenkin jo työstänyt ajatusta siitä että en koskaan tule saamaan edes mahdollisuutta yrittää omaa lasta. Ollaan miehen kanssa oltu yli 10 vuotta yhdessä, joten sekään ei tuntunut oikein vaihtoehdolta että olisin omien haaveideni vuoksi lähtenyt miestä vaihtamaan. Silloin kyllä ehkä pääsi pieni itku kun mies sanoikin ne taikasanat että kyllä hän sittenkin haluaa lapsen kanssani
Eilen kyllä jo googlettelin vähän varhaisultra mahdollisuuksia, mutta ei täällä meillä päin taida olla oikein muita vaihtoehtoja kuin yksi yksityinen ja siellä ultralle hintaa tulee yli 300 €
täytyy kuulostella mitä julkisella ovat mieltä, miulla kun ei tosiaan ole mitään hajua oman kierron pituudesta että suostuisivatko hyö tekemään varhaisultran sen perusteella.
Itsellä edelleen hyvin epäuskoinen olo vallitsevaan tilanteeseen eikä osaa oikein tehdä mitään, pitäisi vissiin sinne neuvolaankin soitella kohta puoliin. Jotenkin harmittaa jopa oma reaktio positiiviseen testitulokseen. Itselle oikeasti iso asia josta haaveillut vuosia, mutta reaktio positiiviseen testiin oli vaan tyyliin "okei". Somessa näkee paljon videoita missä itketään onnesta ja ollaan selkeästi onnellisia positiivisesta tuloksesta, joten oma reaktio hävettää. Mutta ehkä asia tästä vielä konkretisoituu ajan kanssa, muutaman vuoden olin kuitenkin jo työstänyt ajatusta siitä että en koskaan tule saamaan edes mahdollisuutta yrittää omaa lasta. Ollaan miehen kanssa oltu yli 10 vuotta yhdessä, joten sekään ei tuntunut oikein vaihtoehdolta että olisin omien haaveideni vuoksi lähtenyt miestä vaihtamaan. Silloin kyllä ehkä pääsi pieni itku kun mies sanoikin ne taikasanat että kyllä hän sittenkin haluaa lapsen kanssani

Eilen kyllä jo googlettelin vähän varhaisultra mahdollisuuksia, mutta ei täällä meillä päin taida olla oikein muita vaihtoehtoja kuin yksi yksityinen ja siellä ultralle hintaa tulee yli 300 €
) - oon vähän tottunut saamaan pitkiä katseita kun selviää tää koiraharrastuksen taso niin saa nähdä mitä neuvolassa tykätään 