Raskaaksi 2026

[Toiveikas odottelija]

Huomenta!
Täällä on tilanteeseen vihdoin jotain muutosta. Lämmöt on edeleen 37°, mutta mulla alko ruskee, aika runsaski vuoto. Mitään tavallista menkkamaista oiretta ei vieläkään oo. Maha ei oo mitenkää erityisen kipee, nippailee välillä. Selkä on ihan normaali ja niin on rinnatki. Maha on edelleen kovalla. Alapäässä oon ehkä huomannu jonkilaista juilintaa mut muuten olo on ihan normaali. Katotaan kuinka mieli muuttuu jos/kun tää vuoto tästä yltyy
Että tääläpä tais pyörähtää kp 1

Mä olin niin varma…

 

[Lilanka]

Meillä ois 2 lasta toiveissa, mutta jos nyt edes sen yhden saisi. Kaksi alkiota on vielä pakkasessa, mutta tuskin niistä kahta lasta tulee, tuleeko yhtäkään. Sit jos joutuu uudelle IVF-kierrokselle myöhemmin niin munasolujen laatu taas iän myötä heikempi.

 

[Maana Mannila]

Huomenta täältäkin ja kiva lukea ajatuksianne lapsiluvusta. On totta, että helposti ajattelee, että jos joku on vaikka vähän 30 molemmin puolin, on hänellä vielä runsaasti aikaa saada vaikka sata lasta. Kuitenkin esim. täälläkin mainittu Hanna Tikander oli pitkään puolisonsa lapsettomuushoidoissa, kunnes raskautui yllättäen luomusti 31-vuotiaana. Kenties ivf:n tukena käytetty hormonihoito mahdollisti lopulta raskauden — ken tietää.

Veronica Verhon haastattelu oli hiljattain Hesarissa, ja siinä hän kertoi, että hänellä alkoi vaihdevuodet kaksikymppisenä. Toisaalla sitten tosiaan entinen valtiovarainministeri Annika Saarikko sai nuorimman lapsensa 41- tai 42-vuotiaana. Ja on muitakin, jotka on vastoin kaikkia todennäköisyyksiä saaneet luomuna lapsen pitkälle yli 40-vuotiaana. Eli tosi yksilöllistä on, ja moni asia vaikuttaa.

Itse kuvittelin tosiaan, että raskaus alkaisi nopeasti, vaikka olin yrittämistä aloittaessamme jo 37-vuotias. Mulla on kuitenkin säännöllinen kierto ja terveelliset elämäntavat. Nyt olen 38, eikä tosiaan koskaan ole edes menkat olleet myöhässä.

@Toiveikas odottelija ja @Mäntymetsä toi on tuttu suojautumiskeino itsellekin, että välttää viimeiseen asti edes kuvittelemasta olevansa raskaana, jotta ei sitten putoaisi niin korkealta, kun menkat alkaa. Silti pettymys on valtava, ja henkinen tunnemyllerrys kokonaisvaltainen. Että vaikka odottaa menkkoja, niin silti toivoo, että ”jos kuitenkin”.

Omanapa: Mä mietin nyt, että pitäskö sittenkin käydä ostamassa geleet ja ubikinonit vielä. Lämmitti jotenkin sydäntä, kun mies tänään otti omansa niin säntillisesti. Onhan mun ovisoireet niistä kuitenkin vahvistuneet…

Kp 12 tänään, CB:n lila digitesti toimi ekaa kertaa luvatusti: 3 tyhjää, 2 vilkkuvaa — ja tänään pysyvä hymy. Aamun toisesta pissasta tein kans PC:n analogisen testin, ja ekakertaa testiviiva on tummempi kuin kontrolliviiva. Aiemmin oon saanut parhaimmillaan tasavahvat.

Ehdotin miehelle illal talletusta, ja suhtautui siihen ihan avoimin mielin. Sanoi, että jos tänään on the day, niin ehdottomasti, vaikka olikin väsynyt. Sanoin sitten, että ei oo ihan välttämätöntä, jos huomenna (tänään) sit onnistuu. Viimeksi talleteltu kp 9 siis. Muakin väsytti, ja olin oikeastaan aika helpottunut. Sovittiin sit, että levätään, ja heilutellaan peittoa sit tänään.

Itselle tuli hyvä fiilis, ja helpompi ottaa rennommin, kun mieskin on mukana hommassa eikä mun tarvi kannatella koko valtavaa asiaa yksin. Vaikuttaa nyt siltä, että hänessä on oikeasti syttynyt toive lapsesta tai ainakin sen mahdollisuudesta.

 

[Toiveikas odottelija]

En oikeen tiedä mihin muuallekkaa itkisin nää tunteet niin olkaa hyvä, kiitos ja anteeks.

Vuoto siis alko nyt ihan kokonaa ja kunnolla. Ku mä olin niiiin varma En tiedä kauanko sitä jaksaa itelleen uskotella ja valehdella ennenku vaan uskoo ettei mua ehkä oikeesti oo tarkotettu äidiks. Menin sit viel vetämään tän pahan olon ihan äärirajoille sillä, et tajusin et sen -25 syys-lokakuisen kesken menneen raskauden laskettu aika olis ylihuomenna 10.5. äitienpäivänä. Tää jos joku tuntuu henkilökohtaselta. Sunnuntaista tulee elämäni hirvein ja kivuliain päivä henkisesti.

Nyt on ehkä hyvä hetki vetäytyä näistä asioista vaikka kesän yli ja parannella haavansa. Nyt tais ihan oikeesti tulla viimenen halkeama tähän sydämmeen. Nyt mä vaan oon niin loppu ja pirstaleina etten halua ajatella yhtään vauva asiaa, ainakaan pariin kuukauteen. Vietän stressittömän ja huolettoman kesän ajatellen itteeni ja keskittyen vaan itteeni ja omaan hyvinvointiin

Luultavasti käyn täälä lueskelemassa teidän päivityksiä taustalla sillon tällön ja ehkä kommentoimassakin jos niikseen tulee. Toivon teille ihan hirveesti plussa onnea ja onnistumisia täs kivisellä tiellä

Ja tietysti tuun päivittään omantilanteeni jos se sattuu tässä muuttumaan kesän aikana positiiviseksi

Rakkaudella: ei enää niin Toiveikas odottelija

 

[Zebra]

En oikeen tiedä mihin muuallekkaa itkisin nää tunteet niin olkaa hyvä, kiitos ja anteeks.

Vuoto siis alko nyt ihan kokonaa ja kunnolla. Ku mä olin niiiin varma En tiedä kauanko sitä jaksaa itelleen uskotella ja valehdella ennenku vaan uskoo ettei mua ehkä oikeesti oo tarkotettu äidiks. Menin sit viel vetämään tän pahan olon ihan äärirajoille sillä, et tajusin et sen -25 syys-lokakuisen kesken menneen raskauden laskettu aika olis ylihuomenna 10.5. äitienpäivänä. Tää jos joku tuntuu henkilökohtaselta. Sunnuntaista tulee elämäni hirvein ja kivuliain päivä henkisesti.

Nyt on ehkä hyvä hetki vetäytyä näistä asioista vaikka kesän yli ja parannella haavansa. Nyt tais ihan oikeesti tulla viimenen halkeama tähän sydämmeen. Nyt mä vaan oon niin loppu ja pirstaleina etten halua ajatella yhtään vauva asiaa, ainakaan pariin kuukauteen. Vietän stressittömän ja huolettoman kesän ajatellen itteeni ja keskittyen vaan itteeni ja omaan hyvinvointiin

Luultavasti käyn täälä lueskelemassa teidän päivityksiä taustalla sillon tällön ja ehkä kommentoimassakin jos niikseen tulee. Toivon teille ihan hirveesti plussa onnea ja onnistumisia täs kivisellä tiellä

Ja tietysti tuun päivittään omantilanteeni jos se sattuu tässä muuttumaan kesän aikana positiiviseksi

Rakkaudella: ei enää niin Toiveikas odottelija

Olen niin pahoillani Sulla oli tosi lupaavat oireet, niin ei ihme, että toiveet oli korkealla. Täällä jännitettiin sun kanssa. Sun kesäsuunnitelma kuulostaa hyvältä, keskity itseesi ja nauti kesästä! Ja muista, että tää ei oo merkki siitä, etteikö sua ole tarkoitettu äidiksi. Toisille sen haaveen saavuttaminen vain valitettavasti on haasteellisempaa kuin toisille.

Me kuullaan susta mielellään sitten, kun aika on oikea. Ja tietenkin toivotaan, että tulisit kertomaan tänne iloisia uutisia! Tsemppiä

 

[Rouva W]

En oikeen tiedä mihin muuallekkaa itkisin nää tunteet niin olkaa hyvä, kiitos ja anteeks.

Vuoto siis alko nyt ihan kokonaa ja kunnolla. Ku mä olin niiiin varma En tiedä kauanko sitä jaksaa itelleen uskotella ja valehdella ennenku vaan uskoo ettei mua ehkä oikeesti oo tarkotettu äidiks. Menin sit viel vetämään tän pahan olon ihan äärirajoille sillä, et tajusin et sen -25 syys-lokakuisen kesken menneen raskauden laskettu aika olis ylihuomenna 10.5. äitienpäivänä. Tää jos joku tuntuu henkilökohtaselta. Sunnuntaista tulee elämäni hirvein ja kivuliain päivä henkisesti.

Nyt on ehkä hyvä hetki vetäytyä näistä asioista vaikka kesän yli ja parannella haavansa. Nyt tais ihan oikeesti tulla viimenen halkeama tähän sydämmeen. Nyt mä vaan oon niin loppu ja pirstaleina etten halua ajatella yhtään vauva asiaa, ainakaan pariin kuukauteen. Vietän stressittömän ja huolettoman kesän ajatellen itteeni ja keskittyen vaan itteeni ja omaan hyvinvointiin

Luultavasti käyn täälä lueskelemassa teidän päivityksiä taustalla sillon tällön ja ehkä kommentoimassakin jos niikseen tulee. Toivon teille ihan hirveesti plussa onnea ja onnistumisia täs kivisellä tiellä

Ja tietysti tuun päivittään omantilanteeni jos se sattuu tässä muuttumaan kesän aikana positiiviseksi

Rakkaudella: ei enää niin Toiveikas odottelija

Paljon haleja ja tsemppiä sinne! kävin saman läpi tänä keväänä, oireet oli täysin raskausoireet monta päivää ja niin ne menkat alkoivat silti tuo on ihan hirveä tunne mitä käyt nyt läpi, ota itsellesi aikaa jos tuntuu niin kannattaa puolisolle kertoa asiasta, omalla kohdalla se ainakin helpotti vähän oloa.

 

[Toiveikas odottelija]

Kiitos kaikille tsempeistä, eiköhän tästäki nousta vielä nyt parannellaan haavat ja uuteen yritykseen sitte syksymmällä

Kumppanille kerroin kyllä pahasta mielestä ja hän ihanasti tsemppas. On myös valmis adoptioon jos ei tämä etene omalla painollaan tai avustuksella ja kerto että oon silti hänelle maailman rakkain vaikkei me saataiskaa meidän toivomaa perhettä.

Ollaan suunniteltu, että kesän jälkeen katottais meille koiraa. Saan ainaki oman karvavauvan sit (mun tuurilla mulla on varmaan sit vauva ja karvavauva huolehdittavana samaan aikaan) siinäpä täyttyis sit kaks unelmaa kerralla.

Tänään sain vielä vähän avaria universumilta kirkkaalla viivanpaikalla meidän kaikkien tykkäämään rfsun testiin jes hyvä kiva kiitos.

Tässäpä vielä kuvan kerran tämä pikku ”haistavittu” -viiva

 

[Maana Mannila]

@Toiveikas odottelija sydän särkyy puolestasi. Muistan edelleen niin kirkkaasti omat tunnelmat viimeisen parin kuukauden ajalta. Suunnitelmat huolettomasta kesästä ja koiranpennusta kuulostaa hyvältä. Jos vaan pystyy, kannattaa välillä yrittää mahdollisuuksien mukaan ottaa vähän iisimmin. Tärkeintä on pitää omasta jaksamisesta huolta.

Ota aikaa rauhassa, ja luen mielelläni kuulumisia, jos haluat ja jaksat niitä tulla jakamaan.

 

[Kali]

@Toiveikas odottelija Eihän tuo kivaa ole kuukaudesta toiseen pettyä, varsinkin kun toiveet sullakin oli korkealla. Hirveän raskastahan tämä yrittäminen on kun ei onnistu vaan millään. Ja ymmärrän ton keskenmenneen lasketun ajan tuskan, mäkin oon aika varma että heinäkuusta tulee mulle vaikea kun se mun viimeisimmän keskenmenon laskettu aika silloin 10 päivä.

Ja kannattaa hankkia se koira jos yhtään siltä tuntuu, itsekkin miettinyt toista kissaa nyt kun ei meilläkään tämä esikois asia tunnu onnistuvan. Mies vaan pitäisi vielä vakuuttaa. Mutta ainakin mua on auttanut että on 1 kissa jota helliä kun ei vauvaa ole vieläkään.

 

[Pikkuviikuna]

@Toiveikas odottelija kaikkea lempeää nyt sinne oireet kuulosti kyllä niin varmoilta toivottavasti löydät jonkun jolle purkaa ja kesä sitten myöhemmin palauttaa!

Omalla kohdalla nyt varmaan ekaa kertaa on kuukautiset oikeasti myöhässä. Dpo15 meneillään ja toiveet nousee... Viimeksi alkoi dpo13 vuoto. En oo testannut vielä, meinasin jo eilen mutta tässä on semmosia menoja joissa haluan pitää pokan oli tulos mikä tahansa. Siis ootan testiä vielä hetken! Ja koitan pitää odotukset niin alhaalla kuin mahdollista, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty onneksi sitten jos vuoto alkaa voidaan ilmoittautua ivf:ään, eli jotain hyvää nyt joka tapauksessa luvassa.

 

[Kali]

Mulla helvetin pahan migreenin ilmeisesti laukausi ovulaatio, kun ennen ovulaatiota oli pää kipeä ja eilen kun todennäköisesti oli ovulaatio oli pää kipeä ja tänään kun ovulaatio ilmeisesti ollut niin pää helvetin kipeä. On niin paha päänsärky/migreeni että ihan oksettaa. Joka ei ihan uusi juttu kyllä ole, mutta harvinainen on ei usein ole tätä migreeninkään kanssa. Ei mua ikinä raskaana ollessakaan kun ne hetket oon ollut raskaana oo oksettanu missään vaiheessa, mutta nyt kun migreeni niin tietty nyt ironisesti oksettava olo. Ärsyttävää... Panadolikaan ei sitten yhtään nyt auta.

Ovulaatio kyllä lämpöjenkin puolesta eilen, mutta oli sen verran kovat kivut oikealla puolella munasarjojen kohdalla että ei voi erehtyä. Tai ainakin ajattelisin niin että nyt dpo1 eli ilmeisesti sunnuntaina pitää aloittaa lugesteronit taas. Ja luultavemmin taas aivan turhaan... Meinasin kyllä että tällä kertaa en pitkitä lopetusta dpo15 asti, vaan lopetan dpo13 iltaan ja dpo14 aamulla vielä testaan sen todennäköisen negan. Hyvä tälläisiä negatiivisia juttuja puhua dpo1 jo, kun ei mitään ole voinut edes tapahtua..

 

[Aurinko88]

@Maana Mannila kokeilepa huviksesi se Donaferty noiden gelee royale ja ubikinonin tilalla? Tiedän, että voi olla sattumaa eikä mun yritys niin pitkä ollut, mutta 6kk yrityksen jälkeen tulin raskaaksi ekasta Donaferty-kierrosta, vaikka koenkin, että myös geleet auttoi ensin saamaan mun kierrot kuntoon ja ovulaation voimakkaammaksi. En nyt taas muista ja jaksa tarkistaa et mitä siinä Donafertyssä oli ja miksi toimii, mut mulle on jääny se muistikuva et etenkin meillä "vanhemmilla" yrittäjillä (ite -88) toi Donaferty voi olla hyvinkin hyödyllinen.
Nyt mulle tuli vahva deja vu -fiilis et oon lähettäny tän viestin sulle ennenkin. Joten jos joskus oon tästä kirjottanut jo, niin ignore me

 

[Toiveikkaana]

@Toiveikas odottelija ikävää että kuukautiset alkoivat ja korkeista toiveista huolimatta ei raskautuminen omnistunut tässä kierrossa. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta jättää yritys hieman taka-alalle hetkeksi ja keskittyä muuhun. Ehkä pian saatte kutsun tutkimuksiinkin?

 

[Ninspi]

@Toiveikas odottelija Tässä taustalla seuraillut kuulumisiasi ja todella ikävä kuulla, että raskautuminen ei onnistunut, vaikka oireet olivat ihan muuta. Varmasti hyvä ajatus ottaa hetki aikaa tämän asian läpikäymisessä.

Mielenkiintoista keskustelua on myös käyty lapsiluvusta. Itselläni olisi toive 2-3 lapsesta. Tässä kohtaan kun yrittää ensimmäistä lasta, niin useamman lapsen perhe tuntuu vielä kovin kaukaiselta ajatukselta.

Omanapa: Yk 5 on menossa. Ovulaatiot ovat olleet joka toinen kierto oireettomana ja tämä herättänyt hämmennystä. Geleetä ja inositolia käytin yhden kierron, jolloin kierto piteni muutaman päivän kp 31. Seuraava kierto olikin sitten vain 21 päivää Geleen lopettamisen jälkeen. Nyt on menossa kp 19 ja toivon, että kierto olisi hieman pidempi kuin edellinen. Mikäli raskautumista ei tapahdu tässä kierrossa, niin ajattelin kokeilla ovulaation tikuttamista. Pohdin myös Geleen ottamista ensi kiertoon mutta en tiedä onko siitä haittaa jos sitä ei käytä joka kierrossa. Itsellä ainakin vaikutti selvästi kierron pituuteen.

 

[Tando]

@Toiveikas odottelija oon pahoillani sun puolesta Kannattaa ehdottomasti hankkia koira kesällä, koska KUN tulet raskaaksi ja vauva syntyy, niin koira ei ole ihan pikkupentu enää

 

[Syssymyssy]

Ovulaatio on hukassa Yleensä limat alkaa lähes kellontarkasti, joka kierron toisena perjantaina klo 10-12, mutta ainakaan toistaiseksi ei kuulu eikä näy mitään. Sen sijaan tuttu munasarjajuilinta alkoi pari päivää sitten, ja viimeisen viikon on jo himottanut, joten voisin kuvitella, että ovis on vain päivän pari myöhässä. Tämä ei tosin tullut yllärinä, mutta (ja koska) yllätin itseni toisella jutulla; vaikka herkuttelin vappuna (alkoholiakin kului), niin vaaka näytti tänään 1,3 kiloa vähemmän kuin viime viikon torstaina Syyskuusta siis kokonaisuudessaan lähtenyt painoa sellaiset 13 kiloa.

 

[Kali]

@Syssymyssy Hyvin on paino tippunut!! Hyvä!! Mä en oo tosin yrittänyt painoa pudottaa, vaikka pitäisi kyllä. Mutta mies totesi 1 päivä että näytän laihtuneen. Olinhan mä vähän, suunnilleen 2,5 kiloa. En kyllä tiedä missä ajassa varmaan muutaman kuukauden sisällä...

Huomasin muuten että mies haluaa näemmä ovulaation jälkeen nykyään putsata kissanvessaa enemmän. Kaipa varmuuden vuoksi... Ehkä jos joskus tulisin raskaaksi ja kestäisi loppuun asti niin siihen mies yrittää valmistautua. Olisihan se kyllä ihanaa että niin kävisi...

//Lisäyksenä lisään nyt tähän samaan viestiin. Mutta tuntuu jotenkin että en saa enään edes alkaa ajattelemaan positiivisemmin meidän ytityksestä koska päätä vaan ns hakattu seinään viimeiset kohta puolitoista vuotta. Haluaisin sen saman toivon tunteen mitä vielä oli ennen joulukuun keskenmenoa oikeastaan joka kerta kuukausittain. Saanko edes yrittää alkaa valehtelemaan itselleni että joo joo kyllä me vielä onnistutaan??? Koska eihän se todennäköisesti totta ole?

 

[Adela]

@Syssymyssy Hyvin on paino tippunut!! Hyvä!! Mä en oo tosin yrittänyt painoa pudottaa, vaikka pitäisi kyllä. Mutta mies totesi 1 päivä että näytän laihtuneen. Olinhan mä vähän, suunnilleen 2,5 kiloa. En kyllä tiedä missä ajassa varmaan muutaman kuukauden sisällä...

Huomasin muuten että mies haluaa näemmä ovulaation jälkeen nykyään putsata kissanvessaa enemmän. Kaipa varmuuden vuoksi... Ehkä jos joskus tulisin raskaaksi ja kestäisi loppuun asti niin siihen mies yrittää valmistautua. Olisihan se kyllä ihanaa että niin kävisi...

//Lisäyksenä lisään nyt tähän samaan viestiin. Mutta tuntuu jotenkin että en saa enään edes alkaa ajattelemaan positiivisemmin meidän ytityksestä koska päätä vaan ns hakattu seinään viimeiset kohta puolitoista vuotta. Haluaisin sen saman toivon tunteen mitä vielä oli ennen joulukuun keskenmenoa oikeastaan joka kerta kuukausittain. Saanko edes yrittää alkaa valehtelemaan itselleni että joo joo kyllä me vielä onnistutaan??? Koska eihän se todennäköisesti totta ole?

Tottakai saat tsempata itseäsi ja varmaan kannattaakin. Siitähän on tutkimustietoakin että esim syöpäpotilaat selviää paremmin jos ovat positiivisia ja toiveikkaita. Miksei sama pätisi myös raskauteen?

@Pikkuviikuna toivottavasti on tärpänny

@Toiveikas odottelija voi harmi! Niin ymmärrän ton musertavan tunteen. Haleja!

Oon aina halunnu suurperheen, ainakin neljä lasta. Nyt kun on jo 35 mittarissa, niin eipä taida toteutua tuo haave ellei sit tulis kahta settiä kaksosia aika pian. Jos nyt sen ekan saisi, ni sit vois vielä toista toivoa.

Omanapaa sen verran, että kierto on siirtynyt siihen parhaaseen ovista edeltävään optimistiseen vaiheeseen ja kun säätkin on helliny ni on kyllä tosi hyvä fiilis. Tuntuu että kaikki on vielä mahdollista. Eilisen ovistesti oli vielä ihan haamunhaalea kyllä eikä seafoodikaan oo vielä kohillaan joten saan varmaan vielä viikon verran nauttia näistä hyvistä fiiliksistä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

[Maana Mannila]

Hyvää lapsettomien lauantaita meille kaikille lapsettomuutta kokeville! Lapsettomuuden kokemus voi olla surullinen ja syvä, vaikka kyse olisi sekundaarisesta lapsettomuudesta. Muistetaan olla yhtä armollisia itsellemme kuin olemme toisillemme. <3

@Aurinko88 hahaha, en muista kyllä, että olisit tota Donafertya ainakaan suoraan mulle suositellut. Se on tuttu tuote mulle kyllä, ja oon sitä aina säännöllisen epäsäännöllisesti googletellut, kun oon miettinyt, mitä kikkakolmosia vielä on kokeilematta. Ainakaan tässä vaiheessa en kuitenkaan halua enää kokeilla mitään uutta, joka lisää vain valheellista toivoa siitä, että muille toimineet konstit auttais mulla. En halua elätellä turhaa toivoa ja pettyä sitten, kun vuoto joka tapauksessa kuitenkin alkaa kellolleen ennustettuna päivänä. Kiitos kuitenkin suosituksesta ja siitä, että ajattelit mua. <3

Oon käynyt tutkimuksissa huippuasiantuntijalla, samoin mies, ja meillä on raskauden edellytykset kunnossa. Tässä iässä se vaan kestää pidempään, ja pitää yrittää jotenkin muuttaa omaa mindsettiä siihen, että raskaus alkaa, kun alkaa, jos alkaa. Kesäloman aikana, kun ei ole työkiireitä ja muita, voidaan miehen kanssa jutella avoimesti siitä, ollaanko valmiita hakeutuu hoitoihin ja miten pitkälle voitais niiden kans tarvittaessa mennä. Nyt yritän ainakin seuraavat pari kiertoa ottaa rennommin, josko vaikka tää spennaaminen ja suorittaminen vaikka heikentää raskauden mahdollisuuksia.

@Syssymyssy sulla kovaa tahtia pudonnu paino, hieno juttu! Saanko kysyä (ei oo pakko vastaa), että paljonko on matkaa vielä sinne, että teidät otettais tutkimuksiin ja mahdollisesti hoitoihin?

@Suskikitten oliko sulla se 21 päivän kierto, muistanko oikein? Piti sulle kirjoittaa, että mulla on kans välillä tosi lyhyitä kiertoja, esim. yks 21-päiväinen, tossa loka–marraskuussa. Nyt viimeisissä 6 kierrossa vaihtelu on ollut 24–28 päivän välillä. Mulla vaihtelua follikkelivaiheen lisäksi myös luteaalivaiheessa, vaikka sen pitäisi mukamas olla aika vakio. Kiva, kun jotkut hedelmällisyyslääkärit jossain podcasteissa latelee tällaisia "totuuksia", että luteaalivaihe ei vaihtele, ja sit kun se itsellä vaihtelee, niin tulee olo, että mun kierto on vääränlainen ja epänormaali. Toivottavasti sulla kierto vähän pitenis, jotta ovulaatiolla olis aikaa tapahtua ja mahdollisesti hedelmöittyvällä alkiolla mahdollisuus kiinnittyä – ja että kohdun limakalvo olisi tarpeeksi paksu siihen tarkoitukseen. <3

@Kali joo siis toi tulkinta ei mitenkään voi kestää lähempää tarkastelua, että kemiallisia ei lasketa raskaudeksi eikä tutkita keskenmenoina, mutta sitten kun pitäis päästä hoitoihin, niin ne yhtäkkiä sitten onkin alkaneita raskauksia. Eihän alkaneen raskauden määritelmä voi riippua olosuhteista! Minkä ikäisenä sun äidillä alkoi vaihdevuodet tai loppui kuukautiset? (Vai onko vielä loppunut?) Ja siis ei ihme, jos on paino tippunut – toki me ollaan erilaisia kaikki, mutta mulla menee usein niin, että jos uin syvissä vesissä, oon ahdistunut, stressaantunut tai kiireinen, niin ruokahalu katoaa tyystin.

Oon kertonutkin täällä suhteestani ruokaan, että mulla ei ole mitään valtavaa ruokahalua muutenkaan, niin sit kun henkinen puoli heittelee, katoaa se vähäkin. Samoin, jos on kiirettä, en ehdi tai muista syödä. Viimeisen kuukauden aikana mullakin paino tippunut pari kiloa ihan huomaamatta.

@Ninspi mulla ei ole gelee royale eikä ubikinoin q10 vaikuttaneet kierron pituuteen. Ne on voimistaneet ovulaatio-oireita, mutta muuta muutosta en ole huomannut, enkä tiedä, kummasta ovisoireiden vahvistuminen johtuu. Aloitin siis aikanaan ne samaan aikaan. Mulla on nyt siis neljäs kierto noiden kanssa, ja syödään niitä molemmat – sekä minä että mies. Syödään ihan koko ajan, mutta moni kohdullinen syö alkukierron ja lopettaa ovulaatiopäivään. En tiedä, onko jompi kumpi oikeampi tai parempi tapa kuin toinen. En tiedä myöskään, vaikuttaako se, jos ei syö joka kierrossa. Siltä varalta, että et huomannut, niin täällä on kans ketju, joka on pyhitetty Glee Royalelle!

 

[Kali]

@Maana Mannila Mun äiti oli lähemmäs 50 kun sillä vaihdevuodet alkoi, en oo toki täysin varma, mutta sen muistan että oli kyllä reilusti yli 40. Varmaan päälle 45 ainakin... Kun muistelen että osti vielä siteitä itselleen kun olin muuttanut kotoa pois. Toki jos se niin oli niin silloin olisi ollut melkein 50 tosiaan kun sai mut 27 vuotiaana. Ja muutin kotoa pois 22 vuotiaana... Voisinhan mä kyllä kysyä kun miettinyt itsekkin kauan voisi olla tässä yrityksessä aikaa teoreettisesti.

@Adela Varmaan pitäisi vaan keksiä joku mantra ja toistaa sitä itselleen kun ajatukset vaan synkkyyden puolella olleet koko vuoden, varsinkin viimeiset 2 kiertoa en oo ajatellut mitään hyvää yritykseen liittyen siis. Esim nyt jo dpo2 todennäköisesti kun on, oon jo monta päivää miettinyt ensi kiertoa jo. Että milloin lopetan lugesteronit ja milloin vuoto alkaa mahdollisesti. Että tosiaan käyn huonolla tapaa asioiden edellä, kun yleensähän monet miettii minne laskettu aika menisi jne ja mä vaan on jo tässä vaiheessa jo ensi kiertoa miettimässä.. Aika surkuhupaisaa...

Dpo2 ilmeisemmin ja huomenna aloita lugesteronit kai. Vähän jo valmiiksi ärsyttää aloittaa ne ja jo valmiiksi mietin että varmaan turhaan... Pitäisi vaan ajatella vähän edes positiivisemmin. Joku ääni vaan takaraivossa sanoo mulle että ei ei, ei oo mitään syytä ajatella muuta kuin negatiivisisesti senkin ääliö. Mutta jos nyt tsemppaan itseäni enkä päästä huonoja ajatuksia päähän?? Vaikeaa se kyllä on... Pitäisi varmaan vaan ignoorata ne negatiiviset ajatukset ja ei huomioida niitä yhtään edes. Ehkä jos pakotan itseni olemaan olevinaan positiivinen???