Tänään olen onnellinen siitä...

Mulla on tänään energiaa! Heräsin joskus neljän jälkeen, nukuin pienet aamutirsat ja sen jälkeen olo tuntunut melko reippaalta. Jopa niin että piti ajankuluksi imuroida :grin
 
Niin ja kylppärin kuurasin oikein kiiltäväksi, mutta ilman supistuksia. Pikkukaveri potkii kyllä ahkerasti nyt. Seuraavaksi ajattelin imuroida ja pestä lattiat. Kurkussa on kaktus, mutta muuten jaksaa.
 
Päästiin eilen sairaalasta kotiin <3 ihana oli nukkua miehen vieressä ja herätä siitä..ja nyt nuo mun molemmat miehet tuhisee vieressä..nyt toivotaan että saadaan ens yökin nukkua yhdessä..eli kätilön soittoa odotellessa, että onko pojan bilirubiinit laskussa jo..
 
Mie sain nukuttua tosi syvää unta lukuunottamatta muutamia herätyksiä!
Miehelle kiukuttelu auttoi ja nyt itsekin muistutan taas aikuista enkä teiniä, eilinen oli todella vaikea henkisesti kun kävi läpi synnytysvaihtoehtoja, todennäköisyyksiä isoon vauvaan sekä sektioon.
Loppujen lopuksi tärkeintä on vauva, ei alatiesynnytys. Mun piti vaan vaientaa joku ihme perfektionisti sisältäni, koska eilen vielä pohdin että olen epäonnistunut jos synnytys päätyy sektioon. Nyt järkiintyneenä joutuu taas miettimään, että sanonko neuvolassa torstaina "käynnistäkää, heti" vai otanko riskin yli 4,5 kg vauvaan, lisääntyviin kiloihin, joita on jo kohta 40 kg tullut.
Tässä on puolet itsekkyyttä ja puolet pelkoa.
Eilen olin sitä mieltä että soitan jo tänään "käynnistäkää to", nyt ajattelin vielä kuulla lääkäreiden sanan, vielä kerran. Rv 42 kuulostaa liian myöhäiseltä mun geeneilleni, joku rv 41 + muutama päivä käynnistykseen asti voin malttaa, ellei ala itse syntymään.
Ajattelin siis mennä loppuun asti, tonne. 41 asti.. Katsoa mitä tapahtuu, vaikka kasvan luultavasti itsekin entistä isommaksi mikä on viime aikoina ahdistanut eniten. Ylpeyden nieleminen, tällä hetkellä olen totaalisesti heittäytymässä "itseni unohtamiseen" sillä jos mietin tota peilikuvaa, sairastun vielä masennukseen. Ei ole helppoa lihota 40 kg, kun vielä yli vuosi sitten painoin n.60 kg :D
Henkistä kasvua havaittavissa, hyvin uusia kulmia elämään tullut taas tämän raskauden myötä, viime raskaudessa jouduin hyväksymään etten voi parantaa lapsen isää, nyt joudun hyväksymään etten ole enää edes oman itseni haltija, ruokavaliosta ja treenistä huolimattakaan!
On niin vaikea kontrollifriikkinä hyväksyä, etten ole voinut mitään että olen lihonut liian suureksi.
En voi sille mitään, jos tulee vaikea synnytys tai sektio.
Mikään ei loppujen lopuksi ole meidän käsissämme, vaikka mitä kikkaa yrittäisi.

Mutta, mulla on maailman ihanin mies, ja lapset <3 Kukaan meistä ei ole täydellinen, niin miksi munkaan pitäisi olla <3

.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Oi, äiti sai hyviä uutisia lääkäriltä: syöpähoidot on tehonneet kiitettävästi ja saa olla ainakin 3 kk ilman hoitoja. Se on kestänyt niitä ihan sissinä, mutta viimeiset pari kierrosta ovat selvästi ottaneet jo koville. Nyt on kesä toipumisaikaa ja vaikka syksyllä tuleekin ehkä lisää myrkkyjä, se on sitten helpompi kestää.
 
Asuntolaina-asiat alkaa selkiintymään. Vielä pankista se myönteinen päätös ja tilaan kaivinkoneen tontille möyryämään. Aamulla oli niin stressaantunu olo, kun koko ajan pitää odottaa ja odottaa. Vauvakaan suostu syntymään vielä. Mutta onneks joku asia etenee. Jos kaikki menee putkeen, niin päästään jouluksi uuteen kotiin :)
 
Vaikka heräsin yöllä ainakin sata kertaa lykkäämään tissiä suuhun, niin olin reipas ja vein lapsukaiseni ihmisten ilmoille äiti-lapsi -kerhoon. No sanomattakin on selvää, et mun kaksi ensimmäistä lasta oli kerhon vanhimmat lapset, joten kaikki leikkikaverit oli nuorempia. Mutta oli ihan todella mukavaa nähdä toisia aikuisia ja tuttuja mammoja.

Oon siis yleensä surkea kerhoilija, mutta jaksoin ainakin tänään saada itseni liikkeelle.
 
Hannastiina, meillä on kans rakennussuunnitelmat käynnissä. Tää raskaus on ollu pelkkää odottelua, niin kyllä tuo rakennusprojektin eteneminen on kans yhtä odottamista!

On kuitenkin tosi kiva kun on tässä raskauden aikana ollut muutakin ajateltavaa. Meillä asiat eivät ole edenneet noin pitkälle kuin teillä... Sitä ensimmäistä kauhan kaivasua odotellessa!

Ihanaa kun joku päivä meillä on se unelmien talo! Ja odotan sitä kaikkea mitä tuo omankodin rakentaminen tuo tullessaan... Työtä ja haasteita, ihanaa!
 
Meillä tulee avaimet käteen-talopaketti ja olin suorastaan järkyttynyt, kun talotehtaan edustaja ehdotti, että jos talopaketti tulis jo kesäkuussa, niin joulukuussa ois sit muutto. Olin jo asennoitunut siihen, että vasta ensi keväänä päästäis muuttamaan.
Mä odotan sitä, että pääsen valitsemaan keittiön kaappeja ja muita sisustusjutskia... :)
 
Oih! Toi olisi kyllä niin unelmajuttu päästä valitseen kaikki ihan alusta asti!

Me kierretään apinan raivolla asuntonäyttöjä ja nyt näyttää vähän siltä että noi uudet rivarinpätkät on sekoittanu pään. Ei innostu kun käy katselemassa jotain 20-40 v vanhoja nurkkia vaikka olis remppojakin tehty. Tänään mennään kattomaan kahta just valmistunutta, mä oon ihan täpinöissäni!

Remppahaastetta ei olla ottamassa vastaan vaikka siinäkin toki saisi tehdä oman näköistä. Mun remppataidot tietäen siitä tulisi todella omannäköistä... tai ehkä lähinnä omituisen näköistä. Ja rempan teettämisessä palaa taas pitkä penni.
 
Talopaketti meillekin tulee näillä näkymin, mut vesikattoon asti. Katotaan ny kuinka kauan "nikkaroidaan" että valmista tulee! :grin

Kaikki sisus tulee sitten omien valintojen kautta ja täytyy kilpailuttaa. Huh huh! Keittiö + kaikki kiinteät kalustot saadaan edullisesti perhepiiristä.

Ny vaan odotellaan niitä ihania lupa-asioita ja virallisia kauppoja.

Mä haluun kesällä asuntomessuille, toivottavasti vauvali viihtyy kantorepussa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top