Karsastetaanko lääkkeellistä kivunlievitystä turhan paljon?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
@Tiitikkä, kun oot kysellyt esimerkkejä siitä, miksi ihmiset tulkitsee niin pieleen, niin toi punastuneen hymynaaman viljely viesteissä, on tosi alentavaa. Se ruokkii tulkintaa, että sinä olet nähnyt valon ja tiedät asiat paremmin kuin muut (alhaiset, jotka eivät ymmärrä heittäytyvänsä passiivisiksi heittopusseiksi, kun haluavat synnytyskipujen lievittäjäksi ilokaasua tai särkylääkkeitä). Ihan sama, mikä hymiön käytön tarkoitus on, sellainen olo siitä välittyy.

Käännät myös hienosti päälaelleen keskustelun alkuperäisen tarkoituksen. Keskustelun pointti ei ollut lääkkeettömän synnytyksen ”suosio” (lainausmerkeissä, koska en tiedä onko se suosittua vai ei) ja se miksi jotkut ihmiset näkevät sen niin hienona, vaan että ovatko muut havainneet ilmiötä, jossa lääkkeettömyydestä on saattanut tulla onnistuneen synnytyksen mittari ja lääkkeitä vältellään tarpeettomasti viimeiseen asti.

Jotta tämä viesti ei menisi ihan metatasolle, niin mun mielestä ainoa turha lääke on lääke, joka ei auta. Eli jos esim. saa avautumisvaiheen kipuihin sen tujakan kipuainepiikin, mutta sillä ei ole vastetta, se on turha lääke (mitä tosin ei ole voinut tietää etukäteen, eli kannatti kokeilla). Jos epiduraali vie tunnon koko alakropasta tai supistuksista, mun maallikkoajatukseni on, että lääkkeen annostelussa tai annossa on tapahtunut virhe.

Oikein hoidettu synnytyskipu parantaa synnytyskokemusta ja voi osaltaan auttaa siihen, että ihminen uskaltautuu synnyttämään joskus uudestaankin. Kivun tuntemus on myös hyvin yksilöllistä, eikä se, että muuten on korkea tai matala kipukynnys korreloi välttämättä siihen, miten kokee synnytyskivun. Ihminen, joka pyrkii hillitsemään synnytyskivun kokemusta lääkkein, ei mene siitä, mistä aita on matalin. Hän synnyttää. Ja hyödyntää synnytyksessään niitä keinoja, jotka nykyisen tiedon valossa ovat turvallisia. Ja sanottakoon vielä, että on myös ihan täysin ok synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Lääkkeettömästi synnyttäminen ei kuitenkaan ole sen paremmin tai huonommin synnytetty kuin lääkkeellisestikään. Sekin on synnyttämistä.
 
Tuo oli aika hyvin kiteytetty kaikki mitä itsekin ajattelen 😅. Niin ku joku muukin sanoi jossain kohtaa ehkä, minusta olisi jotenkin siistiä kokemuksena kokea se lääkkeetön synnytys. Mutta olen erittäin onnellinen, että Suomessa saa halutessaan koko arsenaalin lääkkeitä 😅 se ei todellakaan ole itsestäänselvä suurimmassa osassa maailmaa. Ymmärrän kyllä, että jos on kova halu synnyttää lääkkeettä ja se onnistuu se tuntuu erityisen hienolta 😊
Jos somea ei lasketa, niin omassa lähipiirissä taitaa olla vain yksi ihminen, joka on vahingossa synnyttänyt ensimmäisen lapsen lääkkeettä ja sen jälkeen valinnut toiselle saman. Sitten on muutama, jota on harmittanut, kun ei kerennyt saada lääkkeitä kun synnytys eteni niin nopeasti. Eli luulen, että tämä on enemmän suomessa näkyvä ilmiö, että lääkkeitä kartettaisiin. Nimenomaan koska sellainen kontentti kiinnostaa herkästi ja siitä on helppo tehdä sisältöä, jolle saa katsojia. Sen myötä tulee helposti tunne, että enemmistö ajattelee näin.
 
Pikkuvarpunen sanoi:
@Tiitikkä, kun oot kysellyt esimerkkejä siitä, miksi ihmiset tulkitsee niin pieleen, niin toi punastuneen hymynaaman viljely viesteissä, on tosi alentavaa. Se ruokkii tulkintaa, että sinä olet nähnyt valon ja tiedät asiat paremmin kuin muut (alhaiset, jotka eivät ymmärrä heittäytyvänsä passiivisiksi heittopusseiksi, kun haluavat synnytyskipujen lievittäjäksi ilokaasua tai särkylääkkeitä). Ihan sama, mikä hymiön käytön tarkoitus on, sellainen olo siitä välittyy.

Käännät myös hienosti päälaelleen keskustelun alkuperäisen tarkoituksen. Keskustelun pointti ei ollut lääkkeettömän synnytyksen ”suosio” (lainausmerkeissä, koska en tiedä onko se suosittua vai ei) ja se miksi jotkut ihmiset näkevät sen niin hienona, vaan että ovatko muut havainneet ilmiötä, jossa lääkkeettömyydestä on saattanut tulla onnistuneen synnytyksen mittari ja lääkkeitä vältellään tarpeettomasti viimeiseen asti.

Jotta tämä viesti ei menisi ihan metatasolle, niin mun mielestä ainoa turha lääke on lääke, joka ei auta. Eli jos esim. saa avautumisvaiheen kipuihin sen tujakan kipuainepiikin, mutta sillä ei ole vastetta, se on turha lääke (mitä tosin ei ole voinut tietää etukäteen, eli kannatti kokeilla). Jos epiduraali vie tunnon koko alakropasta tai supistuksista, mun maallikkoajatukseni on, että lääkkeen annostelussa tai annossa on tapahtunut virhe.

Oikein hoidettu synnytyskipu parantaa synnytyskokemusta ja voi osaltaan auttaa siihen, että ihminen uskaltautuu synnyttämään joskus uudestaankin. Kivun tuntemus on myös hyvin yksilöllistä, eikä se, että muuten on korkea tai matala kipukynnys korreloi välttämättä siihen, miten kokee synnytyskivun. Ihminen, joka pyrkii hillitsemään synnytyskivun kokemusta lääkkein, ei mene siitä, mistä aita on matalin. Hän synnyttää. Ja hyödyntää synnytyksessään niitä keinoja, jotka nykyisen tiedon valossa ovat turvallisia. Ja sanottakoon vielä, että on myös ihan täysin ok synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Lääkkeettömästi synnyttäminen ei kuitenkaan ole sen paremmin tai huonommin synnytetty kuin lääkkeellisestikään. Sekin on synnyttämistä.
Click to expand...
Oho, aivan käsittämätöntä että tuosta käyttämästäni hymiöstä voi vetää tollasta tulkintaa. Ihan ystävällisyyttä olen sillä tarkoittanut viestiväni. Onkohan emoji erilainen esimerkiksi tietokoneella? Puhutaanko me todella samasta hymiöstä, vai oonko ihan harhassa kun en tosiaan oo ikään tulkinnu tuota hymiötä tuolla tavoin.

Muusta mitä lopussa kirjoitit kivunlievityksestä ja sen tarpeellisuudesta olen aivan samaa mieltä. 🙂👍
 
Aaa, joo nyt hoksaan itsekkin että kun puhelimen emojin valitsen niin sehän on hieman erilainen kun mitä täällä keskustelussa! 😅 Puhelimella on ehkä "lempeämpi" tuo hymynaama. Mutta silti pidän tätä nyt melkoisena ylianalysointina vetää yhdest hymiöstä tommosta päätelmää. Itse en joskus ole tykännyt käyttää hymiöitä ollenkaan, ei oo kuulunut kirjoitustapaani mutta sen oon kans huomannut että jotkut tulkitsee sitten hymiöttömän tekstin jotenkin julmempana tai jotain. Koska nuita tulkintamahdollisuuksia on niin paljon, niin mielestäni olisi hyvä luottaa siihen mitä vastapuoli sanoo tarkoittaneensa (jos jostain hänen kirjoittamisestaan heräis kyseenalaisia fiiliksiä ja halutaan tarkistaa että mitä hän oikein haluaa viestiä) ja ehkä myös pyrkiä jopa ajattelemaan että ehkä kirjoittaja oikeasti tarkoittaakin vain hyvää? 🙏 Se voi muuttaa sitä oman tulkinnan tulosta...
 
Lisäisin vielä, että sekin on ihan ok, jos jonkun mielestä sitä lääkkeellistä kivunlievitystä karsastetaan liikaa tai liian vähän. Saahan jokaisella olla oma mielipide. Jos minä viihtyisin nyt kärjistettynä vaikka yhteiskunnassa, jossa ei olisi uskontoja ja joku toinen olisi sitä mieltä, että kirkolla pitäisi olla enemmän valtaa. Minusta se toisen mielipide ei polje omaani, tai se omani toisen. Se on vain mielipide ja totta kai me pyrimme ohjaamaan omaa ympäristöämme sitä omaa parasta käsistystämme kohti. Se, että törmäämme henkilöön, joka on eri mieltä, niin ehkä voimme oppia molempien tapojen positiivisista puolista sen sijaan, että leimaamme toisen heti kauheaksi ihmiseksi. Minusta tässä keskustelussa on paikoin tartuttu lillukanvarsiin sen sijaan, että olisi pyritty ymmärtämään. Kukaan ei kykene sovittamaan kommunikointiaan aina täydellisesti ympäristöön, mutta mikäli on oikeasti halu ymmärtää toisen sanomaa ja ajatella toisista hyvää, ei tarvitsisi sivutolkulla raastaa tuomitsevasti yhtä henkilöä.
 
Lueskelin koko keskustelun, mutten ala lainaamaan nyt erikseen ketään.

Luulen, että monet kokee ulkoista ”painetta” selvitä synnytyksestä mahdollisimman vähillä lääkkeillä, juurikin siksi että joskus sitä lääkkeettömyyttä nostetaan ns jalustalle. On toki varmasti totta, että esim ”liian aikaisin” annettu epiduraali saattaa häiritä synnytyksen etenemistä ja muita lääkkeisiin liittyviä faktoja. Silti, vaikka nämä faktat tiedetään, moni haluaa turvautua lääkkeisiin ja se on täysin ok. Mutta koska silti on tuo alitajuinen paine siitä lääkkeettömyydestä, niin voi tuntua tosi pahalta ja henkilökohtaiselta jos joku tulee kertomaan, että se epiduraali muuten lisää komplikaatioiden riskiä.

Kyllä itsekin vähän hämmästelen ihmisten rohkeutta synnyttää kotona, vaikka ymmärrän myös sen että se ympäristö koetaan itselle paremmaksi. Ja olen kyllä kokenut monien kotisynnytyksen puolesta puhuvien jotenkin ”painavan alas” niitä, jotka menee sairaalaan ja ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä. Se tuntuu itsensä paremmuuden korostamiselta, ehkä juurikin tuosta syystä mitä ensimmäisessä kappaleessa kirjoitin.

Itse valmistauduin mielestäni hyvin synnytykseen: luin kirjallisuutta, harjoittelin synnytyslaulua ja TENSin käyttöä, mietin missä asennossa haluan synnyttää, tein synnytystoivelistan ym. Loppupeleissä toiveista täyttyi ehkä pari kohtaa (ponnistus kyljellään ja epparin välttäminen), suurin osa meni romukoppaan, koska synnytys piti käynnistää raskausmyrkytyksen takia, en päässyt ammeeseen oksitosiinitipan kanssa ja lopulta kaiken kruunasi leikkaussalireissu istukkaretention takia, josta en ollut ikinä kuullutkaan.

Kokemukseni oli silti hyvä ja annoin arvosanaksi 9/10, koska olin myös varautunut siihen että ”mitä vaan voi tapahtua”. Pärjäsin aika pitkällekin (1,5vrk) ilman kipulääkkeitä pelkästään TENSillä ja synnytyslaululla, mutta lopulta viimeisen 12 tunnin aikana sain pudendaalin, kohdunkaulanpuudutuksen ja epiduraalin. Ponnistusvaihe itsessään oli lyhyt ja tehokas.

Nyt toisen synnytyksen lähestyessä toiveet on lähes samat (olen pohtinut eri ponnistusasentoa), mutta pidän käynnistystä melko todennäköisenä skenaariona joka saattaa heittää taas toiveeni romukoppaan. Myös käynnistykseen liittyy paljon keskustelua siitä, miten se voi häiritä luonnollista synnytyksen kulkua. Joskus se kuitenkin on välttämätöntä synnyttäjän ja vauvan hengen ja terveyden turvaamiseksi.

En itse koe, että lääkkeellistä kivunlievitystä karsastetaan, mutta ajattelen, että lääkkeettömyyttä ihannoidaan tietyllä tavalla. Kotisynnytystä ei, mutta jos joku on synnyttänyt pelkän ilokaasun voimin, niin tulee ehkä alitajuisesti sellainen fiilis, että tämä on jotenkin ”parempi” ihminen.
 
Palaan alkuperäiseen aiheeseen kun itsellä keskustelu meni jokseenkin sivuraiteille.

Karsastetaanko lääkkellistä kivunlievitystä jo liikaa?

Oma vastaukseni on joo ja ei. 😄 Siinä mielessä sitä ei karsasteta mitenkään liikaa, koska tutkimustiedon valossa fysiologinen synnytys näyttäytyy varsin hyvänä vaihtoehtona! Siinä ei ole mitään vikaa, että tavoittelee itselle mahdollisimman hyvää synnytyskokemusta ja haluaa vähentää komplikaatioiden riskiä. Sehän on fiksua.

Lääkkeettömän synnytyksen ei kuitenkaan kannattaisi olla mikään itseisarvo, koska muuten se voi aiheuttaa juuri tuota pettymystä ja huonommuuden tunnetta jos siinä ei onnistukkaan. Jos synnytykseen lähtee ns kylmiltään, ilman että on etukäteen harjoitellut lievittään sitä kipua ITSE, niin synnyttäjä voi olla äkkiä pulassa. Siinä tilanteessa lääkkeellisen avun karsastuksen näen olevan liiallista, jos synnyttäjä kärsii kivusta eikä osaa sitä itse lieventää, mutta myöskin välttelee periaatteesta lääkkeiden käyttöä. Keho ei pysty silloin rentoutuun, vaan supistukset voivat olla suhteellisen tehottomia kivuliaisuudestaan huolimatta ja näin ollen synnytys voi vaan pitkittyä ja tuntua todella raskaalta.

Ja SEN takia avain asemassa on tuo mun paljon mainostama valmistautuminen. Eli sen sijaan että keskityttäis päämäärään lääkkeetön synnytys, ois viisampaa keskittyä monipuoliseen synnytykseen valmistautumiseen. Koska kipu voi yllättää, mitä vaan voi käydä. Hyvin valmistautuneena asiat ei niin paljon yllätä ja traumatisoi, tapahtuipa sitten mitä vain. Ja mitä enempi valmistautuu ottaen selvää lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista, sitä todennäköisemmin se lääkkeettömyys saattaa toteutua!

Ja vielä sellanen pointti pettymyksestä, että minusta se ei silti ole maata kaatava asia. Ei ole vakavaa vaikka itseensä vähän pettyykin, kunhan se tunne ei ole mikään koko mielen valtaava, aiheuta katkeruutta jne. vaan se on käsiteltävissä ja siitä pääsee yli. 👍🙂

Etenkin ne ihan viimeiset sentit 8-10 voi olla aiika haastavia vaikka oliski kaikki omat keinot siihen asti hyvin riittänyt ja olis todella hyvin valmistauduttu. Siinä kun tulee se ei, en halua tätä, ei en pysty tähän - olo. Silloin suurin osa harkitsee puudutteen ottamista tosissaan, vaikka järjellä tietää että ollaan jo ihan loppusuoralla ja puudutteesta on enää niin vähäksi aikaa hyötyä ja että kokonaisuuden kannalta voi mahdolliset haitat mennä edelle. Kyllä siinä taistellaan oman sinnikkyyden kanssa. Toisinaan sen taiston "häviää", toisinaan ei. Minusta on ymmärrettävää olla pettynytkin jos siinä ainokaisella äärimmäisen haastavalla hetkellä sortuu ottamaan sen puudutteen vaikka tietää järjellä että kyse on enää pienestä hetkestä kunnes saa alkaa ponnistaan ja silloin kipu yleensä lievenee. Tähän voi vaikuttaa jotkut pienetkin jutut suuresti, eli esim kätilö joka tyrkyttää puudutetta, sanoo vieläpä että kannattaa ottaa se nyt koska kohta on myöhäistä, tai vaikka puoliso joka ei osaa tukea tai oma väsymys jne. Ei siis ole sekään pelkästään itsestä kiinni vaan monen asian summa, mutta ymmärrän että voi pettyä itseensä tai ulkopuolisiin tekijöihin joiden takia on puudutteen viime metreillä ottanut.

Joskus netissä (ja tosielämässäkin) törmää siihen, että joillakin on aivan väärä käsitys siitä MIKSI toiset haluaa synnyttä ilman puudutetta. Eli ettei sille toiminnalla olisi taustalla mitään järkisyytä vaan ikäänkuin huvikseen halutaan itseä kivulla koetella. Mitä järkeä siinä ois.🙈 Jotenki ilkeääkin ajatella toisista synnyttäjistä niin, että heillä vaan on joku fiksaatio lääkkeettömyyttä kohtaan ja tyyliin haluavat toteuttaa sen jotta voisivat kuvitella olevansa parempia kuin muut. Mun mielestä tollainen suhtautuminen toisiin naisiin on ikävää. Sen mitä itse oon keskustellut lääkkeettömyyttä tavoittelevien kanssa, niin lähes kaikilla syy tavoitteeseensa on juurikin ollut se, että on luettu asian hyödyistä ja toivotaan saavuttavan ne. En sano etteikö joku yksittäinen synnyttäjä voisi ihan typeristäkin syistä valita lääkkeettömän synnytyksen, mutta jos lähtökohtaisesti pitää lääkkeettömyyden valitsevia jotenkin ylpeinä ja paremmuutta tavoittelevina on kyllä julmaa. Ei tarvi olla samanlainen, ei samaa mieltä, ei tavoitella samoja määränpäitä... Mutta ei noiden erojen takia tarvi alkaa olettamaan toisin valitsevien taustalla olevien motiivien olevan negatiivisia. 👎
 
Pikkuvarpunen sanoi:
@Tiitikkä, kun oot kysellyt esimerkkejä siitä, miksi ihmiset tulkitsee niin pieleen, niin toi punastuneen hymynaaman viljely viesteissä, on tosi alentavaa. Se ruokkii tulkintaa, että sinä olet nähnyt valon ja tiedät asiat paremmin kuin muut. ... Ihan sama, mikä hymiön käytön tarkoitus on, sellainen olo siitä välittyy.
Click to expand...
Off-topikkina, mutta meillä työpaikan viestintäkoulutuksissa varoitettiin hymiöiden käytön suhteen siitä miten niihin liittyvien vivahteiden tulkinta altistaa herkästi väärinymmärryksille, koska hymiöiden merkitys riippuu tosi paljon kulttuurista. Esim. Japanissa punastuminen liitetään vahvasti seksuaaliseen kiinnostukseen, eli näitä hymiötä ei ole sopivaa käyttää arkiviestinnässä. Tai jotkut milleniaalit pitävät vanhemnan ikäpolven yleisesti käyttämää tavallista tehosteetonta hymiötä (🙂) piilovittuiluna, kun miksi ihmeessä muuten kukaan jättäisi tehosteet käyttämättä (näin siis kuvittelen että selittävät reaktiotaan, en tiedä). Tai täällä foorumilla reaktiohymiöissä, koska punaisen sydämen (❤️) selite (joka näkyy kelluttamalla hiiren osoitinta sen päällä) on 'sympatiaa', olen alkanut vältellä sen käyttöä reagoidessani viesteihin joissa ei ole mitään surullista. Vaikka muuten olisi itselleni luontevaa käyttää sitä reaktiona sisältöön joka on jotenkin hellyttävää tai ihanaa. Tämä purkaus nousi nyt siitä että itse käytän usein tuota silmät kiinni punaposkista hymiötä ollessani samaa mieltä asioista ilman, että yritän nostaa sillä itseäni millekään jalustalle, ja on harmillista kuulla että ihmiset kokevat sen epämiellyttävänä.

Summa summarum, se olo mikä mistäkin hymiöstä kenellekin välittyy riippuu vastaanottajasta. Oman mielenrauhan kannalta kannattaa varmaan välttää kovin pitkälle meneviä tulkintoja, ja olettaa että yksikään foorumille kirjoittelevista ei pyri tahallaan kärjistämään keskustelua tai ärsyttämään, vaan että jokainen tarkoittaa vilpittömästi hyvää ja yrittää vain tuoda mukaan jonkin tärkeänä pitämänsä, sanomatta jääneen näkökulman.

Pikkuvarpunen sanoi:
Jotta tämä viesti ei menisi ihan metatasolle, niin mun mielestä ainoa turha lääke on lääke, joka ei auta.
Click to expand...
Hyvin sanottu! Näin miekin ajattelen (ja nyt en uskalla käyttää mitään hymiötä väärintulkinnan välttämiseksi).
 
Valmistautumista kyllä voin itsekin jo vaikka ihan omien kokemuksien perusteella suositella. Eihän se tietty pakollista ole, mutta hyvinkin suositeltavaa kyllä. 😄 Vähän sama ku @Olive lla, että itselläkin vaikka heti alusta asti supistukset olivat kipeämpiä mitä olin odottanut ja tulivat tiheään, silti eka vuorokausi onnistui mennä lääkkeettömillä keinoilla + ilokaasulla. Voisi kuvitella, että oli siihen varmaan hyvällä valmistautumisella osansa. Olin etukäteen tehnyt ainakin hengitysharjoituksia, harjoitellut hengitykseen ääntelyn yhdistämistä (onko se nyt sitten sitä synnytyslaulua?), alaspäin hengittämistä jne jne. Niin ja toki ylipäätään perehtynyt erilaisiin lääkkeettömiin ja lääkkeellisiin menetelmiin ja synnytyksen tavalliseen kulkuun. Miehelle olin myös opettanut keinoja miten olla avuksi, hän tekikin sitten paljon ainakin lantion vastapainantaa vai miksi sitä nyt sanottiinkaan, josta oli kyllä apua. Myös esim. sanallista tukemista oli etukäteen käyty läpi.

Mutta niin, etenkin pitkässä synnytyksessä kuitenkin on varmasti apua, mitä pidemmälle aina saa taas seuraavaa kovempaa keinoa lykättyä, koska teho ei lääkkeillä usein säily loputtomiin. Toiselle vuorokaudelle mentäessä amme ja ilokaasu ei mulla enää riittäneet kipuihin ja muistaakseni olin siinä kohtaa ehkä vasta jotain 4 cm auki 😅 niin tiesi että parempi ottaa kovempaa keinoa käyttöön kun hommassa todennäköisesti vielä kestää hyvän aikaa. Olin myös lukenut tuosta, että lähellä kymmentä senttiä tulee usein tällainen henkinen takapakki, ja varmaan jos tuossa kohtaa olisi tiennyt että vauva luultavasti syntyy pian, olisi voinut vaan puskea läpi. Mutta kun tiesi, että siitä vielä ollaan hyvin kaukana, pystyi sen mukaan tekemään sopivan päätöksen. Ja kyllä se oli hienoa siinä kohtaa saada nukuttua muutama tunti kohdunkaulan puudutteiden avulla, kun yksi yö oli jo valvottuna 😅 ja tosiaan aamulla nekään eivät enää sanoneet mitään ja kivut olivat kovat, sekä edelleen avautuminen ihan vaiheessa, niin oli sitten aika mennä seuraavalle kivunhoidon tasolle eli epiduraali laitettiin. Mulla ainakin hengitys ja ääntely taisivat olla loppuun asti mukana käytössä, ja ilokaasu, koska edes se epiduraali ei vienyt sitä supistuksen aikaista kipua itsellä läheskään kokonaan pois.

Taas vaan pitkää omista kokemuksista tarinointia 😆 mutta ehkä tästä kuvastuu myös oma aika käytännöllinen filosofia lääkkeellisen kivunlievityksen suhteen, eli yksi oleellinen asia on juuri oikea-aikaisuus aina "seuraavalle tasolle" menossa. Kipujen voimakkuuden lisäksi joutuu ottamaan huomioon myös sen, kuinka kauan niitä luultavasti joutuu vielä kestämään ja suhteuttaa se omiin jäljellä oleviin voimavaroihin. Samantasoinen kipu voi olla ehkä siedettävissä, jos sen tietää olevan pian ohi, kun taas jos edessä on vielä tunteja tai jopa kymmeniä tunteja niin se voikin olla aivan sietämätöntä. Samoin jos kipu meinaa jäädä päälle supistusten välissä (miten itsellekin kävi), se muuttuu helposti sietämättömäksi kun lepotaukoja ei tule.

En tiedä jaksoiko tätä lukea, mutta onpa ainakin hyvää pohdiskelua omaa muutaman kuukauden päässä siintävää tulevaa synnytystä varten 😆 Johon en vielä ole muutoin kummemmin ehtinyt alkaa valmistautumaan
 
Ja sitten tosiaan voi olla sellainen synnytys kuten mulla, joka kyllä eteni nopeasti muuten koko ajan, eli aukenin1-2cm tunnissa, mutta lapsi ei pystynyt liikkumaan. Kipu oli non stoppina melkeinpä siitä hetkestä kuin ekat supistukset alkoi. Mutta tosiaan niiden lääkkeettömien keinojen tunteminen auttoi sillä tavalla, että ymmärsin, että mun pitää keskittyä hengittämiseen. Oikeasta hengitystekniikasta ei ollut hyötyä kipuihin, mutta jos en olisi lukenut siitä, niin mulla ois varmaan lähteny taju, koska kivun takia alkaa helposti pintahengittään ja se harvoin on hyväksi. Käytin ilokaasumaskia avuksi hengittämiseen, kun sinne pitää hengittää voimalla. Kyllä seuraavaankin synnytykseen selvittelen lääkkeettömiä menetelmiä ja kaivelen muistia, vaikka vahva tunne, että kipujen suhteen menee samalla tavalla, että mikään ei auta. Mutta aina voi toivoa, että jos kumminkin😇
 
Ainakaan mun pointti ei ole, ettei mitään saisi sanoa. Ennemminkin, ettei mitä ja miten vaan voi sanoa ja perään ilmoittaa vastuun olevan kuulijalla. Vaan pyrkiä keskustelemaan toisia kunnioittaen. Väärin tahallaan tulkitseminen ja ilkeästi asian ilmaiseminen on molemmat yhtä olemassa olevia ilmiöitä ja molemmat huonoja tapoja. Onneksi täällä foorumilla pääasiassa pyritään siihen kunnioittavaan keskusteluun. 😊 (Tämä ei siis ole adminin huomautus vaan polveilemaan lähtenyt viesti keskustelun aloittajalta.)

Mielestäni pääasiassa tiedon jakaminen ei ole tätä kivunlievityksen karsastusta. On totta, että joissain tapauksissa lääkkeelinen kivunlievitys voi vaikuttaa negatiivisesti synnytyksen kulkuun. Mutta on myös totta että liika kipu voi siihen vaikuttaa negatiivisesti. On myös totta, että valmistautuminen voi tehdä synnytyksestä paremman kokemuksen. Mutta on myös lukuisia tapauksia, joissa se ei olisi pelastanut. Yleisellä tasolla voi siis mielestäni hyvin neuvoa tutustumaan kivuttomaan kivunlievitykseen. Mutta jos sanotaan lääkkeisiin päätyneen menneen siitä missä aita on matalin... No, ainakin jos mulle sanottaisiin mun menneen yli siitä missä aita on matalin tai aiheuttaneen sektion, kun otin esikoisen synnytyksessä epiduraalin pitäisin sitä hyvinkin alas painavana ja syyllistävänä. Lapsi oli perätilassa ja sektioon päädyttiin kesken ponnistusvaiheen sydänäänten laskun vuoksi. Voisin pitää ylipäätään jälkiviisastelua ja olettamista usein huonoina lähestymistapana.

Se mitä pidän kivunlievityksen karsastuksena on itsensä jalustalle nostaminen, jos on synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Toki siitä voi olla ylpeä. Mutta en näe aiheelliseksi pitää itseään parempana ihmisenä/ä tai synnyttäjänä kuin lääkkeisiin turvautunutta. Synnytyksen ei ylipäätään ei pitäisi olla kilpailu toisia äitejä vastaan. Jokainen elävän lapsen syliinsä saanut on voittanut! Täällä foorumilla ei onneksi tällaista itsensä korottamista pahemmin ole näkynyt. Mutta kun useampi kuitenkin tässäkin keskustelussa sellaista muistaa nähneensä, se tuskin on ihan tuulesta temmattua.

Sitten vielä yritän nyt pohtia objektiivisesti. Täällä on sanottu tuntuvan ikävältä jos lääkkeettömään kivunlievitykseen pyrkivällä on sanottu "kannattaa mennä tilanteen mukaan ja ottaa lääkkeitä vastaan jos ei ilman pärjää". Miksi se on pahempi kuin sanoa "kannattaa kokeilla lääkkeetöntä kivunlievitystä"? Mielestäni ne on molemmat samaan sävyyn annettuja neuvoja. Jos toinen on loukkaavaa niin sitten on toinenkin. Jos toinen on ystävällinen neuvo, niin sitten molemmat on. Vai? Kertokaa jos tässä on teistä objektiivisesti tarkasteltuna jokin ratkaiseva ero. Musta kun tuntuu täällä osittain olevan kaksi puolta jotka pitää vain sitä omaa oikeana ja toisen ajatusta vääränä, vaikka molemmat toimii samalla tavalla. Ja kun loppujen lopuksi varmaan kaikkien mielestä synnytykseen kannattaa lähteä avoimin mielin, kokeilla ensin lääkkeettömiä kivunlivityskeinoja ja sitten ottaa lääkkeitä vastaan JOS lääkkeettömät ei riitä.

Ja lopuksi olen vähän yllättynyt kun ilmeisesti 😊 emojia pidetään negatiivisena. Olen pitkään käyttänyt sitä sellaisena perusiloisena ilman mitään piilomerkityksiä. 😅
 
Kommentoin vaan tuohon 😊-hymiöön etten itsekään koskaan ole kuullut sen tarkoittavan mitään ylimielistä tai ole tajunnut, että sen voi ottaa jotenkin negatiivisesti. Yllätyin kyllä tuosta hommasta. Onkohan se yleistäkin että ihmiset ottaa tuon emojin negatiivisena? Mietin vain, uskaltaako sitä enää käyttää jos tulee väärinymmärretyksi. Toisaalta en haluaisi ihan emojittomastikaan kirjoittaa.
 
Itse oli ihan hirveän ylpeä ensimmäisen traumaattisen synnytyksen jälkeen kaikkine puudutteineen että mulla on lapsi. ❤️

Muissa synnytyksissä olen saanut epiduraalikatetrin ennakoivasti selkään, sillä pelkään kipua ja se toi turvaa sillä tiesin, että ainetta ei tarvinnut kuin laittaa tulemaan kun siltä tuntui. Nämä synnytyksen meni nopeasti ja kipu estää avautumista joillain ihmisillä mikä on hyvä myös muistaa jolloin epiduraalista on hyötyä. Esikoisella epiduraali hidasti ja kuopuksella taas nopeutti synnytystä, kun kipu pysyi hallinnassa.

Toinen mantra mikä mua harmittaa ja on itkettänytkin on ”ruoka on välttämättömyys” eli rintaruokinta on paras mahdollinen tapa ruokkia lapsi ja korvike on se paha pakollinen. Ennen sanottiin, että tärkeintä on että lapsi saa ruokaa. Eli ”Fed is best” on vaihtunut ”fed is bare minium.” Sanontaan jolla on tarkoitus halventaa korvikeruokkioita

Rintaruokinta on saavutus ja hieno upea juttu, mutta korvikeruokintaan on usein syy ja tausta josta kaikki ei tiedä. Siihenkin voi liittyä ”tuskaa ja työtä” mutta eri tavalla. Mua ei loukkaa se että rintaruokinta on hieno juttu koska se on. Mua loukkaa se että vähätellään sitä että mä annan korviketta.
 
@Vargynja "Mutta jos sanotaan lääkkeisiin päätyneen menneen siitä missä aita on matalin..." En sanonut noin, enkä ajattele noin. Eikö sulle avautunut tuo kohta jossa tota sanontaa käytin, kun tarkensin sitä myöhemmin useastikin?
 
Ihan yleisesti voisin aiheeseen kommentoida, että tyylistä viis, elävä lapsi on tärkein. Näin myös omalla kohdalla. Hyi niille, jotka sheimaa toisia synnyttäjiä kivunlievityksestä tai synnytystavasta. Käsittääkseni tämä ei kilpailu ole lainkaan, mutta toisaalta ymmärrän tarpeen oman kilven kiilloitukselle.
 
Elsae sanoi:
Ihan yleisesti voisin aiheeseen kommentoida, että tyylistä viis, elävä lapsi on tärkein. Näin myös omalla kohdalla. Hyi niille, jotka sheimaa toisia synnyttäjiä kivunlievityksestä tai synnytystavasta. Käsittääkseni tämä ei kilpailu ole lainkaan, mutta toisaalta ymmärrän tarpeen oman kilven kiilloitukselle.
Click to expand...
Tää oli ihanasti ja niin hyvin sanottu! ❤️❤️❤️
 
Okei, mun on nyt pakko sanoa vielä aiheen vierestä, että lähtökohtaisesti ☺️😊-hymiöt on ihan oikeasti neutraaleita ja hyväntahtoisia. Sanoin asiasta siksi, että kun ne toistuivat asiayhteyksissä, joissa mielestäni on toisten alas painamista ja sitten sitä yritettiin lieventää hymiöllä ikään kuin oltaisiin hyväntahtoisia vaikka oikeasti ollaan alentavia. Pysyn myös omassa kannassani, vaikka muilla ei samaa kokemusta olisi ollutkaan. Mutta tämän saa jättää omaan arvoonsa, halusin vain antaa synninpäästön noille hymiöille.
 
Pikkuvarpunen sanoi:
Okei, mun on nyt pakko sanoa vielä aiheen vierestä, että lähtökohtaisesti ☺️😊-hymiöt on ihan oikeasti neutraaleita ja hyväntahtoisia. Sanoin asiasta siksi, että kun ne toistuivat asiayhteyksissä, joissa mielestäni on toisten alas painamista ja sitten sitä yritettiin lieventää hymiöllä ikään kuin oltaisiin hyväntahtoisia vaikka oikeasti ollaan alentavia. Pysyn myös omassa kannassani, vaikka muilla ei samaa kokemusta olisi ollutkaan. Mutta tämän saa jättää omaan arvoonsa, halusin vain antaa synninpäästön noille hymiöille.
Click to expand...
Juuri näin! Ja riippuu keneltä hymiö tulee. Mulle on juurikin ilkeilty noilla hymynaamoilla niin siksi sellainen mielikuva. Sen sijaan osaan jo lukea koska tuo hymiö on oikeasti iloinen ja sellainen millaiseksi se on tarkoitettu riippuen keneltä tulee.
 
Takaisin
Top