Karsastetaanko lääkkeellistä kivunlievitystä turhan paljon?

[problemsolved]

Keskustelu voi olla monella eritasolla. Mutta jos siihen tahallaan tuodaan sanoja tai sanontoja, jotka antavan erilailla tekevän ymmärtää, että heidän tapansa tekee heistä huonoja, niin ei sen jälkeen voi heittää vain "kuulijan vastuulla". Täysin poistaa itsensä yhtälöstä...

Kyllähän esimerkiksi nytkin puhutuista kotisynnytyksisyä tiedetään, että lapsikuolleisuus on kaksin- tai kolminkertaista, mutta sen kertominen kuulostaa syyllistävältä ehkä sellaisesta, joka on sen valinnut. Erityisesti jos siihen lisäisi vaikka lauseen, "oman synnytyskokemuksen vuoksi haluaa synnyttää kotona, tietäen että se on riskialttiimpaa vauvalle" tuossa lauseessahan ei ole mitään syyllistävää, vaan se on faktojen kertomista.

 

[Tiitikkä]

Keskustelu voi olla monella eritasolla. Mutta jos siihen tahallaan tuodaan sanoja tai sanontoja, jotka antavan erilailla tekevän ymmärtää, että heidän tapansa tekee heistä huonoja, niin ei sen jälkeen voi heittää vain "kuulijan vastuulla". Täysin poistaa itsensä yhtälöstä...

Kyllähän esimerkiksi nytkin puhutuista kotisynnytyksisyä tiedetään, että lapsikuolleisuus on kaksin- tai kolminkertaista, mutta sen kertominen kuulostaa syyllistävältä ehkä sellaisesta, joka on sen valinnut. Erityisesti jos siihen lisäisi vaikka lauseen, "oman synnytyskokemuksen vuoksi haluaa synnyttää kotona, tietäen että se on riskialttiimpaa vauvalle" tuossa lauseessahan ei ole mitään syyllistävää, vaan se on faktojen kertomista.

Toistaiseksi Suomessa ei ole kattavaa tutkimusta kotisynnytyksistä niin siksi puhe on usein mutuilua, eikä sitä voi verrata tähän aiheeseen josta on vankkaa tutkimusta ja tietoa! Itse en koe syyllisyyttä jos joku puhuu faktoista faktoina, enkä koe syyllisyyttä silloinkaan jos joku puhuu hölynpölyä kun tiedän vian olevan toisessa päässä.

 

[Tiitikkä]

Ärsytystä toisinaan voi väärät luulot ja syyllistävät heitot aiheuttaa. Mut niitä on kohdannu niin paljon ettei enää jaksa ärsyyntyäkkään.

 

[Tiitikkä]

Mää en oo itse pitänyt ketään huonona synnyttäjänä. Vastenmielinen koko termi, jota en näkisi syytä käyttää kenestäkään. En oo nostanut itseä jalustalle, en ole ylpeilly omilla synnytyksillä. En ole syyllistänyt ketään, jos näin on tapahtunut niin syynä on ollut kommunikointini epätäydellisyys, ei halu loukata. Toistaiseksi kukaan ei tainnut edes sanoa että kokee syyllisyyttä mun sanoista? Vaan ikäänkuin puolestaloukkaantumista että JOKU saattaa kokea näin. Meneekö se jo vähän pilkun viilaamiseksi?

Mää teen tän asian suhteen "niinkuin toivoisin itselleni tehtävän", eli olen hyötynyt itse näiden tietojen saamisesta niin haluan jakaa niitä tässä keskustelussa, jossa aiheesta puhutaan. Joka paikkaan kelle vaan en menis näitä kysymättä jakeleen, ihmisen pitää jonkin näköinen kiinnostus ilmaista että asiasta hyövää keskustella. Täällä luulisi keskustelijoita jonkin verran kiinnostavan että "miksi lääkkeettömästä synnytyksestä puhutaan" kun tänne on otsikon perusteella suunnattu.

 

[problemsolved]

Toistaiseksi Suomessa ei ole kattavaa tutkimusta kotisynnytyksistä niin siksi puhe on usein mutuilua, eikä sitä voi verrata tähän aiheeseen josta on vankkaa tutkimusta ja tietoa! Itse en koe syyllisyyttä jos joku puhuu faktoista faktoina, enkä koe syyllisyyttä silloinkaan jos joku puhuu hölynpölyä kun tiedän vian olevan toisessa päässä.

Maailmalla ymmärtääkseni on tutkittu tätä paljon. Suomessa on kyse niin marginaalisesta osasta synnyttäjiä, ettei ehkä voi edes saada kovin luotettavaa aineistoa. Nythän toki asia on tutkittavana, koska vaaratilanteita ja kuolemia on sattunut, samaan aikaan kotisynnytysten määrä on kasvanut. Ei todistettua kausaatioita. Jos haluaisin lisätä tähän syyllistyvän sävyn, olisin laittanut perään "--, vielä" ja jos joku loukkaantuu, niin sanoa että kuulijan vastuulla.

Eli jos kertoo faktan, josta kuulijalla ei ole tietoa, niin sen voi ohittaa hölynpölynä. Sekin on hyvä tapa suojata itseään.

 

[problemsolved]

Itse otan ainakin mielelläni vinkkejä vastaan lääkkeettömistä menetelmistä, jos on jotain mitä voisin vielä kokeilla. Mutta jos se tieto laitetaan sellaiseen viestiin, mitä sinun ensimmäinen viestisi oli, siinä ei ollut mielestäni kovinkaan sellainen sävy, että kerron tässä nyt vain kokemuksistani ja lukemastani, ketään arvostelematta.

On myös eri asia kokea syyllisyyttä tekstistäsi tai loukkaantua toisen puolesta, kuin kokea tekstin sisällön oman moraalikäsityksen ja eettisen arvojen vastaiseksi, siinä kohtaa miten puhutaan ihmisten valinnoista. Esimerkit näistä olen laittanut jo aiemmin.
Kun kirjoittaa tällaisesta aiheesta niin varmasti meillä kaikilla oma kokemus värittää sitä. Silloin pitäisikin vähän miettiä miten sanansa asettelee,jos ei halua piikitellä toisille rivien välistä (vaikkei se olisi tarkoitus). On eri asia sanoa "kokemukseni ja lukemani perusteella jne jne" kuin että "toisin valitsevat tekevät sitten niin kuin kokevat että pääsevät mahdollisimman helpolla ja jos perseellwen menee, niin hei kaikki olemme vajavaisia ja omien päätösten kanssa joutuu sitten elämään". Huomasitko eron näissä kahdessa?

 

[Tinkerbell]

Se, että tuomitaan esim. synnytyksestä johtuvat seuraukset, kuten komplikaatiot, omasta toiminnasta, kuten valmistautumisen puutteesta johtuvaksi, on minun mielestäni vain väärin. Asiaa ei saa esittää sillä tavalla, jos ei sitä niin tarkoita. Ymmärrän kyllä, että joskus kirjoittaessa käy kämmejä.

 

[Meliora]

Puhun tuossa synnytykseen valmistautumisesta. Yleensä juuri ne jotka aikovat ottaa kaiken tarjottavan lääkkeellisen kivunlievityksen, luottavat että se on hyvä ratkaisu eivätkä välttämättä valmistaudu sitten lainkaan opettelemalla omia kivunlievityskeinoja. Jälkeenpäin he saattavat huomata että se ei ollutkaan hyvä ratkaisu, että eipä ne antanut epiduraalia heti ja kivusta joutui kärsiä silti, mahdollisesti on päädytty makoilemaan pitkäksi aikaa eikä vauva ole päässyt laskeutuun tai vastaavaa. Eli jos ei valmistaudu synnytykseen eikä opettele omia kivunlievityskeinoja voi sillä olla seurauksensa. Kukaan ei voi tietää varmuudella mikä johtuu mistäkin, mutta jos saa huonon synnytyskokemuksen ja samalla tietää että kokemus olisi voinut olla parempi jos olisi valmistaunut, niin sehän on hyvä asia huomata edes jälkikäteen, ainakin jos aikoo vielä lisää lisääntyä! Jos taas on saanut hyvän, ihanan synnytyksen käyttäen koko lääkerepertuaarin niin sehän on hyvä. Minusta tärkeintä on synnyttäjän kokemus.

Tässä taas ei oikeastaan olekaan enää mitään mistä ei voisi olla suunnilleen samaa mieltä, eli ilmeisesti olemme nyt ymmärtäneet ja tulkinneet tuon aiemman viestisi aivan eri lailla miten itse ajattelit tarkoittaneesi, ja keskustelu lähti sitä kautta ehkä sitten vähän väärille urille. Alleviivaa sitä, kuinka näin tekstimuodossa helposti tarkoitetaan yhtä ja ymmärretään ihan toista, ja tosiaan kun vielä herkistä asioista kyse, niin sanojen asettelemisessa joutuu olemaan aika tarkkana, jotta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin

 

[Meliora]

Vielä tuosta hyvästä synnytyskokemuksesta, kuten @problemsolved sanoisin itsekin, että oma kokemus oli ihan hyvä kaikesta huolimatta. Taisin antaa synnytyksen jälkeen vas-pisteiksi 8, mikä tuntuu jotenkin melkein vähän sekopäiseltä
Mutta siis, koko ajan siinä itsellä säilyi oma hallinnan, toimijuuden ja pystyvyyden tunne, tulin kuulluksi, myös kivut saatiin aina jollain tapaa hallintaan. Vauva voi koko ajan hyvin synnytyksen aikana. Ponnistusvaihe oli pään syntymään asti suht nopea ja helppokin. Sehän päättyi minulla sitten hartiadystokiaan, mutta kun en siinäkään ehtinyt säikähtää tai pelätä, kun kaikki kävi niin nopeasti etten edes tajunnut mitä tapahtuu... Synnytysvalmennuksessa oli mainittu, että on ihan yleistä että vauva viedään virvoitteluun, eikä se ole elvyttämistä... No, luulin sitten tietenkin että häntä nyt vaan siellä virvoitellaan, kun myöhemmin vasta kuulin että oikeasti oli jouduttu elvyttämään Ja toki en ehkä muutenkaan siinä parin lähes nukkumattoman yön ym jälkeen ollut enää ihan täysin kartalla kaikesta. Eli niinhän se vaan taitaa olla, että synnytyskokemukseen ei loppuunsa eniten vaikuta se, miten se on lääketieteellisesti mennyt, vaan nimenomaan onko kokenut tulleensa kuulluksi ja onko säilynyt se tietty tilanteen hallinnan ja turvallisuuden tunne.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Muutenkin tutkimukset usein kuvaavat suurta ihmisjoukkoa (joka on tai ei ole valittu tarkoituksenmukaisesti) ja siinä esiintyviä todennäköisyyksiä, niitä ei voi yleistää yksilöön. Asiantuntijaksi ei tulla lukemalla isoa kasaa tutkimuksia ja toistamalla niitä faktoina. Asiantuntijoilta onkin usein vaikeaa saada suoraa vastausta siihen mikä voi johtua mistäkin, koska oikeaa vastausta ei ole. "Voi johtua vauvan asennosta, puudutteesta tai jostain, jota me ei tiedetä. Joskus käy vaan huono tuuri vaikka tekisi kaiken oikein."

Ison tutkimuspinon lukeminen ja siitä löytyvien faktojen yhdisteleminen on muuten iso osa asiantuntijaksi kehittymistä, ainakin tiedepiireissä Toki pitää myös ymmärtää lukemansa ja pystyä arvioimaan myös menetelmiä (onko tutkimuksen kirjoittaja vetänyt johtopäätöksiä joita kerätty aineisto ei oikeasti tue). Yksittäisestä tapauksesta ei yleensä pysty jälkikäteen sanomaan mikä johtui mistäkin, mutta isoja ihmisjoukkoja koskevat tutkimukset ovat yksi tärkeimmistä tavoista saada tietoa, jota voidaan yleistää vastaaviin yksittäistapauksiin - eli yleisen perusteella voi jossain määrin ennustaa todennäköisyyksiä yksittäistapausten kululle, mutta ei toisinpäin. Toki tämäkin edellyttää, että kaikki olennaiset ilmiöön vaikuttavat tekijät on huomioitu ja tilastollinen analyysi on oikein tehty.

Tämä menee nyt off-topicin puolelle mutta en malta olla sohaisematta kepillä muurahaispesää, kun kuitenkin on olennaista mistä tutkimustieto tulee ja mitä sen pohjalta voidaan sanoa.

 

[Sinertävää]

Ison tutkimuspinon lukeminen ja siitä löytyvien faktojen yhdisteleminen on muuten iso osa asiantuntijaksi kehittymistä, ainakin tiedepiireissä Toki pitää myös ymmärtää lukemansa ja pystyä arvioimaan myös menetelmiä (onko tutkimuksen kirjoittaja vetänyt johtopäätöksiä joita kerätty aineisto ei oikeasti tue). Yksittäisestä tapauksesta ei yleensä pysty jälkikäteen sanomaan mikä johtui mistäkin, mutta isoja ihmisjoukkoja koskevat tutkimukset ovat yksi tärkeimmistä tavoista saada tietoa, jota voidaan yleistää vastaaviin yksittäistapauksiin - eli yleisen perusteella voi jossain määrin ennustaa todennäköisyyksiä yksittäistapausten kululle, mutta ei toisinpäin. Toki tämäkin edellyttää, että kaikki olennaiset ilmiöön vaikuttavat tekijät on huomioitu ja tilastollinen analyysi on oikein tehty.

Tämä menee nyt off-topicin puolelle mutta en malta olla sohaisematta kepillä muurahaispesää, kun kuitenkin on olennaista mistä tutkimustieto tulee ja mitä sen pohjalta voidaan sanoa.

Joo, lähinnä tässä hain sitä että maallikko lukee yksittäisen tutkimuksen ja päättää sen perusteella faktan, joka laukaistaan toisen naamalle. Mulla akateemisia ihmisiä lähipiirissä ja useimmat eivät ota suoraan kantaa mihinkään omaan alaan liittyvään kovinkaan herkästi, koska tietävät että asiat eivät ole yksioikoisia. Sitten ylipäätään se yliopiston käyminen näkyy ihan eri tavalla tutkimusten luotettavuuden arvioinnissa. En ole itse yliopistoa käynyt, eikä mulla usein käy mielessäkään katsoa kuka tutkimuksen vaikka on rahoittanut tai minkätasoisessa julkaisussa se on julkaistu.

Luotan kyllä tieteelliseen tietoon ja tutkimuksiin. Uskon myös siihen, että osan kipu voi lievittyä niillä lääkkeettömillä keinoilla, joita minä en edes ole valmis kokeilemaan. Mutta siinä että päättää jonkun toisen kokeman komplikaation johtuneen esim siitä epiduraalista ja julistaa tämän tutkimuksista opittuna faktana, on tympeää ja mutkien oikomista. En oikein koe tuota edes puolestaloukkaantumisena, petaan sitä mahdollisuutta että jos itse joudun sektioon niin syy ei ole siinä, etten osannut tehdä rentoutusääniä ja ponnistaa oikeassa asanassa.

 

[Tiitikkä]

@Tinkerbell tarkennan tuota sun nostaamaa juttua vaikka sulle varmaan jo selkeni että en sitä niin tarkoittanut. Eli...

Kun synnyttäjä valmistautuu synnytykseen, laittaa siihen rahaa, näkee vaivaa ja palkkaa doulan hän on lopulta ITSE vastuussa seurauksista ja joutuu elämään niiden kanssa.

Jos toinen synnyttäjä ei valmistaudu synnytykseen, ei laita siihen rahaa, ei palkkaa doulaa, hän on lopulta ITSE vastuussa seurauksista ja joutuu elämään niiden kanssa.

Ihan samalla tavalla.

AVAUTUKO tämä asia? Kaikki me synnyttäjinä olemme aika isostikin vastuussa omasta synnytyksestä, siihen liittyvistä valinnoista. Mukavaa se vastuu ei välttämättä ole kun pelottaa että tekee vääriä valintoja, mutta siitä vastuusta emme silti voi luistaa. Myös passiivisuus on valinta - ei aina niin tietoinen, mutta siksi tätä tietoa kannattaa jakaakkin. Ja sitä tuossa korostin että jos ei valmistaudu eikä tee mitään synnytyksensä eteen niin joka tapauksessa ne seuraamukset on itsellä kestettävä. Ihan niinkuin kaikilla muillakin, olipa sitten kuinka aktiivinen tai passiivinen synnyttäjä. Olemme vastuussa tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme.

(Toki aivan poikkeustilanne on esimerkiksi yllärisyöksysynnytys jossa synnyttäjä ei kertakaikkiaan kerkeä edes ambulanssia itselleen soittaa - siinä tapauksessa synnyttäjä ei oo liiemmin vastuussa asiasta jonka eteen ei oikeasti ole voinut tehdä yhtään mitään!)

Jos itselle tulee syyllinen olo siitä, että tajuaa jälkeenpäin että omat valinnat on voineet viedä asioita huonompaan suuntaan niin ARMOA itselle. Kukaan ei osaa aina tehdä täydellisiä valintoja, se kuuluu tähän elämään. Joskus kyseessä on aivan puhdas tietämättömyys; en itse valmistautunut esikoisen synnytykseen koska en tiennyt kuinka hyödyllistä se voisi olla ja jos joku olisi mulle sen hyödyllisyyttä hehkuttanut niin rehellisesti sanottuna, en tied olisinko uskonut. Ehkä olisin vain pitänyt oman pääni ja uskotellut, että asioihin ei voi itse vaikuttaa ja mää vaan meen synnyttään ja katotaan miten käy. Se oli mun valinta. En sanoisi kovin tietoiseksi, sillä en ollut ainakaan sisäistänyt sitä tietoa että synnytykseen kannattaa valmistautua ja lääkkeettömät kivunlievityskeinot kannattaa harjoitella etukäteen, mutta valinta silti jonka seuraamukset jouduin kantamaan.

 

[Tiitikkä]

V

Joo, lähinnä tässä hain sitä että maallikko lukee yksittäisen tutkimuksen ja päättää sen perusteella faktan, joka laukaistaan toisen naamalle. Mulla akateemisia ihmisiä lähipiirissä ja useimmat eivät ota suoraan kantaa mihinkään omaan alaan liittyvään kovinkaan herkästi, koska tietävät että asiat eivät ole yksioikoisia. Sitten ylipäätään se yliopiston käyminen näkyy ihan eri tavalla tutkimusten luotettavuuden arvioinnissa. En ole itse yliopistoa käynyt, eikä mulla usein käy mielessäkään katsoa kuka tutkimuksen vaikka on rahoittanut tai minkätasoisessa julkaisussa se on julkaistu.

Luotan kyllä tieteelliseen tietoon ja tutkimuksiin. Uskon myös siihen, että osan kipu voi lievittyä niillä lääkkeettömillä keinoilla, joita minä en edes ole valmis kokeilemaan. Mutta siinä että päättää jonkun toisen kokeman komplikaation johtuneen esim siitä epiduraalista ja julistaa tämän tutkimuksista opittuna faktana, on tympeää ja mutkien oikomista. En oikein koe tuota edes puolestaloukkaantumisena, petaan sitä mahdollisuutta että jos itse joudun sektioon niin syy ei ole siinä, etten osannut tehdä rentoutusääniä ja ponnistaa oikeassa asanassa.

Voi pyhä Sylvi! Enhän mä nyt noin ole sanonut että jonkun toisen komplikaatio on johtunut epiduraalista! Vai mihin viittaat? Ihan älytöntä tämä keskustelu kyllä, sinnillä jatkan vaikka väärinhmmärrysten määrä on kyllä melkoinen

 

[Sinertävää]

V

Voi pyhä Sylvi! Enhän mä nyt noin ole sanonut että jonkun toisen komplikaatio on johtunut epiduraalista! Vai mihin viittaat? Ihan älytöntä tämä keskustelu kyllä, sinnillä jatkan vaikka väärinhmmärrysten määrä on kyllä melkoinen

Lähinnä toi epiduraalihomma oli esimerkki liittymättä kenenkään sanomisiin.

 

[Tiitikkä]

Lähinnä toi epiduraalihomma oli esimerkki liittymättä kenenkään sanomisiin.

Ai, kun jatkoit juttua että "En oikein koe tuota edes puolestaloukkaantumisena,..." niin oletin, että viittaat tällä siihen että minä olisin tutkimuksiin viitaten vetänyt mutkia suoriksi törkeästi, koska puhuimme juuri siitä että onko joku puolestaloukkaantunut mun kommentonnista.

 

[Selah]

Pakko sanoa tähän väliin että itse koin meneväni sieltä mistä aita on matalin kun hyppäsin synnärillä ammeeseen ja hups vaan se vauva tuli ulos (no ei nyt ihan, mutta melkein ), ei tarvinnut pähkäillä mitä haluaa missäkin välissä. Toisen kanssa ajattelin että käy samoin, vaikka olin kyllä varautunut että hyvin mahdollist että tulee jotain yllätyksiä. En nyt kauheasti tutkinut aihetta, mutta tiesin jotain juttuja mihin olisi hyvä keskittyä. Esim taaperon kanssa kaiket päivää touhutessa kyykkimällä avasin paikkoja, istuin kotona aina jumppapallolla pyörien ja muualla istuessa nojasin etukenoon, makasin aina vasemmalla kyljellä paksu tyyny jalkojen välissä. Ja hups vaan, vasta syntyessä tulee ilmi että vauva onkin avotarjonnassa. No voihan tästä sanoa että olisi vielä ollut 150 temppua mitä olisi pitänyt tajuta tehdä että tuo avotarjonta nyt vaan oli mun laiskuutta ja huonoutta, mutta en kyllä tiedä kuinka omistautunut synnytykselle pitää olla että on tehnyt "tarpeeksi" oikeita asioita että voi määrittää oliko joku vikajuttu sun omaa laiskuutta ja huonoutta vai ei.

(Siis en tunne tästä asentovirheestä oikeasti mitään huonoutta kun nimenomaan tiedän että tein oikeita juttuja ihan sattumalta varmuuden vuoksi ja silti kävi näin. Ihan valtavaa ärsytystä koen kyllä kätilöä kohtaan joka koko 2h aktiivisen ponnistuksen vaan hokee etten ponnista oikeasti. Ai oho, vauva olikin toisin päin ja iso, enkä saa ikinä tietää että olinko nyt oikeasti surkea ponnistaja tällä kertaa vai johtuiko kaikki vaan tarjonnasta ja vauvan päästä (37cm).)

 

[Tiitikkä]

Pakko sanoa tähän väliin että itse koin meneväni sieltä mistä aita on matalin kun hyppäsin synnärillä ammeeseen ja hups vaan se vauva tuli ulos (no ei nyt ihan, mutta melkein ), ei tarvinnut pähkäillä mitä haluaa missäkin välissä. Toisen kanssa ajattelin että käy samoin, vaikka olin kyllä varautunut että hyvin mahdollist että tulee jotain yllätyksiä. En nyt kauheasti tutkinut aihetta, mutta tiesin jotain juttuja mihin olisi hyvä keskittyä. Esim taaperon kanssa kaiket päivää touhutessa kyykkimällä avasin paikkoja, istuin kotona aina jumppapallolla pyörien ja muualla istuessa nojasin etukenoon, makasin aina vasemmalla kyljellä paksu tyyny jalkojen välissä. Ja hups vaan, vasta syntyessä tulee ilmi että vauva onkin avotarjonnassa. No voihan tästä sanoa että olisi vielä ollut 150 temppua mitä olisi pitänyt tajuta tehdä että tuo avotarjonta nyt vaan oli mun laiskuutta ja huonoutta, mutta en kyllä tiedä kuinka omistautunut synnytykselle pitää olla että on tehnyt "tarpeeksi" oikeita asioita että voi määrittää oliko joku vikajuttu sun omaa laiskuutta ja huonoutta vai ei.

(Siis en tunne tästä asentovirheestä oikeasti mitään huonoutta kun nimenomaan tiedän että tein oikeita juttuja ihan sattumalta varmuuden vuoksi ja silti kävi näin. Ihan valtavaa ärsytystä koen kyllä kätilöä kohtaan joka koko 2h aktiivisen ponnistuksen vaan hokee etten ponnista oikeasti. Ai oho, vauva olikin toisin päin ja iso, enkä saa ikinä tietää että olinko nyt oikeasti surkea ponnistaja tällä kertaa vai johtuiko kaikki vaan tarjonnasta ja vauvan päästä (37cm).)

Jep just siksi sitä ei hyövää jäähä surkutteleen, koska ei voi tietää mikä johtuu mistäki ja olisitko omalla toiminnallas voinu asiaan lainkaan vaikuttaa!

 

[Tiitikkä]

Ja ainahan sitä ois voinut enempi valmistautua, maksaa vielä yhden synnytysvalmennuksen jne. Mutta sekään ei takaa täydellistä synnytystä. Sen takia ei hyövää itteä ruoskia ja syyttää jos synnytyksessä on tapahtunut komplikaatioita. Onneksi täällä vaikuttaa tosi monella olleen hyvä synnytyskokemus ja suhtautuminen itseen&tapahtuneeseen vaikka se ois ollut haasteellinen synnytys!

 

[Pikkuvarpunen]

Täällä on ollut paljon hyvää kommentointia viime viestini jälkeen, enkä viitsi toistaa samaa.

Täällä luulisi keskustelijoita jonkin verran kiinnostavan että "miksi lääkkeettömästä synnytyksestä puhutaan" kun tänne on otsikon perusteella suunnattu.

Tähän haluiaisin kuitenkin kommentoida, että varsinaisestihan tätä keskustelua ei avattu aiheesta ”miksi lääkkeettömästä synnytyksestä puhutaan” vaan siitä, että avaajalle on tullut tunne, että lääkkeitä pyritään synnytyksessä välttämään ja että siitä on tullut ikään kuin onnistuneen synnytyksen mittari.

 

[Tiitikkä]

Täällä on ollut paljon hyvää kommentointia viime viestini jälkeen, enkä viitsi toistaa samaa.


Tähän haluiaisin kuitenkin kommentoida, että varsinaisestihan tätä keskustelua ei avattu aiheesta ”miksi lääkkeettömästä synnytyksestä puhutaan” vaan siitä, että avaajalle on tullut tunne, että lääkkeitä pyritään synnytyksessä välttämään ja että siitä on tullut ikään kuin onnistuneen synnytyksen mittari.

Joo, no joka tapauksessa sen lääkkeettömyyden suosiotahan tässä pohdittiin, että miksi sen jotku näkee niin hienona. Niin luonnollisesti siitä tulee sitten puhetta vastauksissa, että miksi näin mahdollisesti on.