Raskaudesta kertominen

[Wellu]

Olen itse kertonut aikaisemmin alkuun vain kasvokkain ja sitten pitemmillä viikoilla jo esim viestillä. Mutta nyt jouduttiin siirtämään näkemistä hyvän kaverin kanssa ja juteltiinkin pidempään puhelimessa, joten kerroinkin siinä. Hän oli mielestäni hyvinkin iloinen ja mielissään puolestani. Yrityksestä hän ei tiennyt, mutta kolmosen kaipuusta kyllä, joten valtaisa yllätys tämä ei ollut

 

[Kuherruskuunplussa]

Kerroin yhdelle ystävälle lisää. Laitoin hänelle aluksi viestiä muissa aiheissa ja mietin, että olisi ehkä kiva kertoa hänelle raskaudesta. Yllättäen hän sitten vastasikin kertomalla odottavansa esikoista maaliskuussa. Vastasin siihen, että minä odotan toukokuussa.

 

[Heipsy]

Mulla työkaverit oli ihan mielettömän onnellisia meidän puolesta ykskin sano, ettei koskaan oo ollut kenenkään toisen raskaudesta näin ilonen jotenkin on tosi ihanaa, miten muut voi olla näin onnellisia meidän puolesta

 

[MikaelaW]

Mä oon kertonut kahdelle lähimmälle ystävälle, äidille ja isäpuolelle. Kaikki olivat tosi iloisia, mutta kaikki selkeästi yrittivät tulkita mun tunnelmia, sillä olihan tämä jo kolmas kerta alle vuoden sisään kun kerroin samoille ihmisille raskaudesta. On ollut tosi vaikeaa olla asiasta ihan yhtä varauksettoman innoissaan kuin ekalla kerralla, enkä sen takia ole kaivannut suuria tunteita ja onnenkyyneliä läheisiltäkään. Kaikki ovat kuitenkin tsempanneet tosi ihanasti

Muille kavereille ja sukulaisille kerron varmaan joskus nt-ultran jälkeen, jos sinne asti päästään. Tiedän, että ainakin oma mummo tulee olemaan niin innoissaan, ettei pysty olemaan asiasta hiljaa hahah. Ollaan kuitenkin niin läheisiä, että tekisi kovasti mieli kertoa mahdollisimman pian. Mies puolestaan saa päättää milloin kerrotaan hänen kavereille ja sukulaisille. Mennään jouluksi anoppilaan, joten silloin viimeistään pitää varmaan kertoa, koska en voi joulupöydässä syödä kaikkea mitä normaalisti.

 

[renarde]

Mä en haluais kertoa oikeestaan kellekään ennen kuin vasta rakenneultran jälkeen, about rv20. Tai just ennen kun muut arvaa, että oon raskaana. Mutta odotetaan tosiaan esikoista ja mies ei kuulemma pysty olemaan kertomatta omille vanhemmilleen myöhemmin kuin rv12. Että kaipa sitä pitää sitte rv12 alkaen alkaa erinäisille ihmisille kertoa. En jaksais olla kovin pitkään ”pelkästään” raskaana oleva nainen. Musta siis tuntuu että sitten ku ihmiset tietää, niin mussa ei oo enää mitään muuta kiinnostavaa kuin raskaus. Ja muutenkin jotenkin musta on ihanaa pitää tää kaikki vaan omana tietona mahd pitkään. Nyt mennään siis vasta ihan alkua, about 4+3. Saako kukaan kiinni?

 

[Annukka87]

Mä en tiiä miks mua on alkanut vähän jännittää se raskaudesta kertominen. Varmaan osin siks, et ne reaktiot ekaan raskauteen oli niin maagisia ja kaikki oli niin innoissaan. Meidän esikoinen oli vielä kaikkien isovanhempien eka lapsenlapsi. Tokan kohdalla huomas jo, et kaikki toki onnellisia, mut se toka raskauskaan ei ollut enää yhtä ainutlaatuinen. Enemmän sellanen ”no kyl me vähän arveltiin, et haluutte sisaruksen” Ja nyt kolmannen kohdalla pelkään, et mitä jos kaikki on vaan ”ookoo” Ja meilläkin tietty ollut aika kuormittavia nää vuodet, ja oon ihan avoimesti puhunut, et on raskasta ja oon väsynyt. Niin ihmetteleekö ihmiset enemmän, että mitä ihmettä noi aattelee, kun haluavat vielä lisätä kuormitusta.

Mut kai nyt kaikkien pikkulapsiaika on välillä vähän raskasta, ja silti ne on maailman rakkaimpia

 

[Wellu]

Mä en haluais kertoa oikeestaan kellekään ennen kuin vasta rakenneultran jälkeen, about rv20. Tai just ennen kun muut arvaa, että oon raskaana. Mutta odotetaan tosiaan esikoista ja mies ei kuulemma pysty olemaan kertomatta omille vanhemmilleen myöhemmin kuin rv12. Että kaipa sitä pitää sitte rv12 alkaen alkaa erinäisille ihmisille kertoa. En jaksais olla kovin pitkään ”pelkästään” raskaana oleva nainen. Musta siis tuntuu että sitten ku ihmiset tietää, niin mussa ei oo enää mitään muuta kiinnostavaa kuin raskaus. Ja muutenkin jotenkin musta on ihanaa pitää tää kaikki vaan omana tietona mahd pitkään. Nyt mennään siis vasta ihan alkua, about 4+3. Saako kukaan kiinni?

Itse saan hyvin tästä kiinni. Mutta omalla kohdalla vanhempani, sukulaiseni ja kaverit sekä muutkin tuttavat kohtelevat ihan tavallisena ihmisenä ja raskaus on vain yksi väliaikainen osa minua. Neuvolassa tilanne on tietysti toinen. Ja miehen sisaret sekä anoppi kuuluvat siihen leiriin, jossa on olemassa vain raskaus. Mutta toisaalta olen ilman raskautta aika ilmaa heille. Ollaan melko erilaisia eivätkä oikein osaa suhtautua siihen. Välttelen heitä muutenkin jonkin verran, mutta raskaana erityisesti, koska inhoan sitä raskauden korostamista. Vähän haaveilen siitä, että onnistuisiko nähdä vielä alussa, kun eivät tiedä. Mutta antaa miehen yksin kertoa ja tavata itse vasta oman lapsen ristiäisissä.

 

[Wellu]

Mä en tiiä miks mua on alkanut vähän jännittää se raskaudesta kertominen. Varmaan osin siks, et ne reaktiot ekaan raskauteen oli niin maagisia ja kaikki oli niin innoissaan. Meidän esikoinen oli vielä kaikkien isovanhempien eka lapsenlapsi. Tokan kohdalla huomas jo, et kaikki toki onnellisia, mut se toka raskauskaan ei ollut enää yhtä ainutlaatuinen. Enemmän sellanen ”no kyl me vähän arveltiin, et haluutte sisaruksen” Ja nyt kolmannen kohdalla pelkään, et mitä jos kaikki on vaan ”ookoo” Ja meilläkin tietty ollut aika kuormittavia nää vuodet, ja oon ihan avoimesti puhunut, et on raskasta ja oon väsynyt. Niin ihmetteleekö ihmiset enemmän, että mitä ihmettä noi aattelee, kun haluavat vielä lisätä kuormitusta.

Mut kai nyt kaikkien pikkulapsiaika on välillä vähän raskasta, ja silti ne on maailman rakkaimpia

Minuakin jännittää kertoa, kun meillä elämä myös ollut viime vuodet melko raskasta. Mutta silti omassa kokemuspiirissä lapselliset ihmiset tuntuvat ymmärtävän oikein hyvin, että lapsia on tehtävä silloin, kun se on mahdollista tai jää ilman. Ja että pikkulapsiaika on raskasta, mutta "kohta" helpottaa.
Tai sitten olen vain niin paljon omassa päässäni pohtinut tätä ja miehenkin kanssa järkeilty, kuinka vanhana harmittaisi enemmän "puuttuva" lapsi kuin lisää raskaita vuosia.

 

[Onda]

Mä mietin kanssa, että moniko kommentoi jotain väsymyksestä, sillä on tää arki ollut aika sellaista ruuhkavuosien taivallusta. Mut mä halua uskoa, että mun onnellisuus tarttuu heihin

Tänään kerroin mun yhdelle ystävälle lisää. Hänenkin kanssaan nähdään harvemmin, mutta jutellaan aina aika ajoin puhelimessa. Mun entinen työkaveri, mies, ja hän oli jotenkin todella ilahtuneen oloinen, kun kuuli

Nyt siis tietää mun kaksi miespuolista läheistä plus toki puoliso. Rupesi naurattaa tänään kaverin kanssa puhelimessa, kun tajusin, että oon kertonut vain miehille Toisaalta, he ovat myös olleet niitä, jotka eivät ole yhtään lytänneet, kun olen kertonut vauvahaaveestani. Yksi naispuolinen kaverini sanoi suoraan, että onko järkeä, kun ollaan puolison kanssa niin väsyneitä (kuopus aiheuttaa pieniä arjen lisäkiemuroita), ja yksi mun lapsuuden ystävä kans tuntui miltei välttelevän aihetta. Tiedän, että hänelle aihe voi olla vaikea myös siksi, että hänellä ei ole kumppania, kenen kanssa toivoa lapsia, eikä itsenäiseksi äidiksi kuulemma halua. Hänen uskon kuitenkin olevan onnellinen meidän puolesta, kun sit jossain vaiheessa saa kuulla

 

[Tiitikkä]

Tiiän et viides lapsi ei enää herätä ainakaan kaikissa mitään vau jee superisti onnea-efektiä mutta välitänkö siitä? No en. Lähipiiri on ton neljännen kohdalla viimestään tajunnu että me tykätään lisääntyä joten mitäpä he on sitä estämään.

Kolmannen kohdalla eräs läheinen heitti että ettekö osaa kortsua käyttää. Sitten ku neljäs synty niin se varmaan vihdoin tajus, että ei, ei me oikeestikkaan osata. Joten tuskin viideskään häntä yllättää.

Toinen läheistä sukua oleva sano kolmannen jälkeen miehelle jotain että kai se nyt jo passaa, mutta mies sano että no miksikä, nämähän on mahtavia nämä pikkuiset.

Oikeesti kumpikaan nuista tuskin millään pahalla sanoi. Isosta lapsi määrästä tupataan alkaa vitsailemaan ja osallistun vitsailuun mielelläni itsekkin. Kesällä miehen mummo kysy että jokos ne on luukut laitettu kiinni ja minä että eheei vastahan tässä on alkuun päästy, kymmeneen on vie matkaa Ja että muut tekee töitä, minä teen lapsia ja se on minun panos tälle yhteiskunnalle.

 

[Babycrazy]

Me tehtiin video molempien perheiden wappiin, jossa ihan muun teeman tiimellyksessä taustalla näkyi teksti "baby on the way" ja "toukokuuvauva". Osa huomasi heti, toisilla kesti muutaman toiston perheen lisäksi ollaan otettu linja "ei salailla, mutta ei huudella"

 

[AstridA]

Me kerrottiin lähimmille ystäville aika pian plussan jälkeen ja samoin kerroin omalle perheelleni. Puolison vanhemmat tietää jo myös. Oon ajatellut, että jos kaikki ei menisikään hyvin, kertoisin senkin, ja nämä samat ihmiset olis silloin tukemassa.

Esikoiselle (11 v.) kerrottiin heti. Hän on tiennyt lapsettomuushoidoista koko ajan, niin tuntui luontevalta kertoa. 3-vuotiaan kans vaan puhutaan vauvahaaveesta, ei raskaudesta.

 

[Valora]

Me mentiin jo kertomaan miehen äidille hän on niin oottanut, että tuleeko lisääkin lapsenlapsia.. niin ei maltettu. Sieltä ihana ikionnellinen suhtautuminen.

Sit kerroin parille ystävälle lisää kun en vaan osaa pitää mölyjä mahassani. Aika osuva sanonta muutes Mutta heiltä nyt ei sit tullutkaan niin ihanaa suhtautumista vaan enemmän tyyliin oho okei onnea mutta tulee rankkaa. Että joo. Vähän harmittaa että kerroin. Tärkeintä että itse on onnellinen ja luottavainen

Ihan paras toi @Tiitikkä asenne! Mäkin taidan sanoa että ei tää välttämättä tähän kuule lopu jos joku kauhistelee.

 

[renarde]

Oon täällä lueskellut teidän useamman lapsen omaavien viestejä täällä, kun taas oma mies kysyi multa tällä viikolla että luuletko että haluisin edelleen toisen lapsen vai riittäiskö tää. Musta outo kysymys kysyä ensi kertaa raskaana olevalta viikolla 5, jolla ei oo edes mitään oireita vielä. Mutta joo siis, tuntuis vähän kurjalta tietoisesti jättää vaan yhteen. Oon aina ollu sitä mieltä että joko en tee lapsia lainkaan tai sit 2 kpl. kauan odoteltu et oisin valmis ja tuntuu että nyt 34-vuotiaanakin tää on teiniraskaus.

 

[MikaelaW]

tuntuu että nyt 34-vuotiaanakin tää on teiniraskaus.

Vähän sama fiilis! Jotenkin ajatuskin isovanhemmille kertomisesta punastuttaa, ihan kun näin 10 vuoden yhdessäolon ja 3v avioliiton jälkeen tämä tulisi kenellekään varsinaisena yllätyksenä.

 

[Onda]

Mä kerroin tänään työterveyshoitajalle, kun tuli sopivasti vastaan. Hän oli ihanan iloinen! Olin suunnitellut, että pitää soittaa sinne, että saavat tietoihin ylös, jos jotain kävisi. Nyt sit ei tartte soittaa, kun asia ratkesi ihan tällä!

 

[OceanSoul83]

Kaikki lähimmät ihmiset tietää. Ollaan oltu hyvin avoimia lapsettomuushoidoista ja ajateltiin että kun on kerrottu epäonnistumiset, niin kai sitä saa kertoa myös onnistumiset. Kaikenlaista voi vielä sattua, mutta sen aikuiset ihmiset toki ymmärtävätkin. Eikä olla kellekää julistettu et toukokuussa tulee varmasti vauva, vaan että ollaan just nyt raskaana ja toukokussa tulee vauva jos kaikki menee hyvin. Osa ei ole sitten onnitellutkaan vielä, kun asia on ilmaistu painottaen varhaisen vaiheen herkkyyttä. Lapsille ei kuitenkaan olla vielä kerrottu. He saavat odottaa ainakin niptin tuloksiin asti.

 

[renarde]

Vähän sama fiilis! Jotenkin ajatuskin isovanhemmille kertomisesta punastuttaa, ihan kun näin 10 vuoden yhdessäolon ja 3v avioliiton jälkeen tämä tulisi kenellekään varsinaisena yllätyksenä.

Mekin ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja 2,5 vuotta naimisissa. Jooh on tää tosi uus tilanne kaikkiaan.

 

[Kullankaivaja]

Me ei olla juuri kenellekään vielä kerrottu tästä viidennestä. Omalle äidille halusin kertoa kun hänelle olin puhunut että meillä toiveissa viimeinen vauva. No äitini oli iloinen ja yllättynyt kun raskauduin näin nopeasti. Totesi vain että te kyllä varmaan voisitte saada vaikka kuinka monta kun noin helposti käy. No vähän taas outoja kommentteja mutta joo..

Mutta taustaa sen verran kun mulla on ollut jo vuosia kuukautisvuotojen kanssa ongelmia ja ne vetää mut ihan vuodelepoon kun vuodan niin paljon. Oon aika avoimesti puhunut monelle kohdunpoistosta jo vuosia ja nyt ollut lääkäreitä tässä kesän lopussa ja myös olen saanut lähetteen kohdunpoistoon ja sovittu että vauvan jälkeen sitten siirryn leikkausjonoon. Tää on ollut iso asia jota pohdittu pitkään ja joillekin olen puhunut myös että yritetään viimeistä vauvaa. Kahdelle kaverille kerroin, niin sain omasta mielestä vähän yllättävää kommenttia ja ihmetystä. Mut ehkä ei nyt ihme kun tilanne niin erilainen. Mut toki fiilikset kertoa näille kavereille ei oo korkealla.

Tarkoitus olisi kertoa lähipiirille tässä ihan pian, mut en oo ehkä saanut vielä mitään visiota et miten. Niin vähän nähdään joten whatsappiin ehkäpä.

Mut sit taas miehen vanhemmat tulee järkyttymään, he ovat vaan kuulleet kohdunpoisto asioista ja pelkään että he saa jonkun sydänkohtauksen tästä.

Mutta ehkä juurikin se viesti niin ei tarvitse nähdä ehkä kaikkien ihmisten sitä aitoa reaktiota .

Mutta tiedän että esim veljeni on kysellyt viidennen perään jo aikoja sitten.

Sit someen kun olen päätynyt tänä vuonna, niin jossain kohtaa tuun laittaa sitten. Mut ehkä odotan jotain maagista halua jakaa ..

Kummasti sitä ajatteli etukäteen et sit oon avoin kaikesta ekoista viikoista lähtien ja nyt parissa viikossa mennyt jo kiinnostus kertoa

Ja mulla myös notkoselkä ja tosi eteen kallistuva kohtu, eli peittelen tätä turvotusta jo , kun selvästi raskaus raskaudelta tää pongahtaa esiin. Mut tässä flunssaa yms ni tulee oltua paljon vaan kotona

 

[Lavendel]

Esikoisesta kerrottiin lähipiirille varhaisultran jälkeen. Nyt ei jotenkin jaksaisi kertoa kun en jaksa hössötystä.. Yksi kaveri tietää