Raskaudesta kertominen

[Onda]

Röyhkeästi kierrätän kuopuksen odotusryhmään tekemääni ketjua Näitä on aina niin ihana pohtia ja saada lukea, miten muilla mennyt tai mitä suunnitteilla. Täällä voi ...

... kertoilla tarinoita siitä, miten ja milloin on kenellekin kertonut.

... kertoilla saamistaan reaktioista.

... suunnitella, miten kertoa (onko jotain hauskoja tapoja suunnitteilla).

... pohtia milloin kertoa kenellekin.

... kysellä vinkkejä ja ohjeita esim milloin töissä pitää kertoa jne.

 

[Heipsy]

Me kerrotaan äideille ens viikon torstain jälkeen, kunhan varhaisuä takana. Aateltiin antaa molemmille babyboksit, jossa on tarvikkeita mummiloita varten. Ei kuitenkaan kerrota että kyseessä on meijän oma pieni, vaan vähän sillain että kun sukuun tulossa/tullut pieni, niin näistä vois olla hyötyä ja katotaan kauanko menee tajuta, että meille tulee
Toki boksiin tulee myös uä kuva, mutta sen lisäks tulee mm. Vaippoja, korvatulpat, tuoksukynttilä, pienet sukat, tutti. Harso ja body vähän kyssäreitä vielä laitettaisko nekin

 

[Aapertti]

Mä oon kertonut (taas) aika monelle läheiselle. Vanhemmille ei ole kerrottu, kun en jaksa sitä hössöttämistä vielä.

Esikoisesta kerrottiin perheille varhaisultran jälkeen, ja varmaan nyt sama jos siellä on kaikki kunnossa.

En oo kovin salaileva tai yksityinen ihminen, ja esimerkiksi tosta rypäleraskaudesta kerroin lopulta useammalle kuin mitä olin alkujaan koko raskaudesta kertonut (ennen siis kuin selvisi, että kyseessä rypäle). Sama taisi olla tuulimunasta, ja koin tärkeäksi sen että sain tukea myös menetyksiin.

 

[emu86]

Aikaisemmin kerrottu vanhemmille jo alussa, viime keväänä odotettiin rv 13 ja silti jouduttiin kertomaan vauvan kuolleen, joten ehkä ei nyt odoteta. Tosin loukkaannuin eilen anopin ehdotuksista Tiitiäisen haudan muistolaatan suhteen, joten ei tee mieli kertoa sittenkään

Omille vanhemmille kerron ehkä ensi viikolla. Lapsille en tiedä koska uskalletaan kertoa

Muuten mun sisko ja paras kaveri tietää jo. Ne on ollut mun tukena menetyksen keskellä, joten niille olen kertonut jo ennenkuin kerroin edes miehelle

 

[Nimendi]

Mä en halua kertoa kenellekään ennen rakenneultraa. Ensimmäisten positiivisten testien aikaan kerroin yhdelle ystävälle.

Miehen perheelle en halua todellakaan kertoa vasta sitten, kun kaikki on varmaa. Anoppi ei osaa olla kertomatta eteenpäin ja sitten alkaa tavaroiden hamstraaminen ja kyllä tarkoitan sitä. Saattaa bongailla sellaisia tavaroita, jotka sietäisi jo kaatopaikalle. Ja sitten merkitsee mua jokaiseen myynti-ilmoitukseen ja sitä kautta saisi moni muukin tietää.

Mieluummin haluaisin mennä vaan raskautta eteenpäin ja jos joku huomaa ja tajuaa niin en lähtisi kieltämään ja peittelemään.

 

[Omaa kylää etsimässä]

Esikoisen kohdalla kerroin töissä heti alkuun, koska raskauden myötä jouduin vaihtamaan työpistettä. Muuten kerroimme lapsen tuleville isovanhemmille raskaudesta rv24. Omille sisaruksille ja parille lähimmälle ystävälle rv26. Loput ihmiset saivat tietää lapsen syntymän jälkeen. Meillä lapsen olemassaolo ei näy mitenkään somessa, eli tieto on mennyt ns. puskaradiona jos mennyt :D Meillä siis lapsettomuustausta, eikä esikoisen kohdalla pystynyt luottamaan vasta kun esikoinen oli 6kk vanha. Se menettämisenpelko oli jotain niin sanoinkuvailemattoman hirveää eikä sillon koettu, että pahimman sattuessa joutuisi selittämään yhtään kellekkään "ylimääräiselle".

Nyt olen esikoisen kanssa hoitovapaalla eikä tarkoitus ole palata töihin tässä välissä. Siispä raskaudesta ei tiedä kukaan muu kuin minä ja kumppanini (ja nyt te hehheh :D). Ei olla ihan varmoja, missä vaiheessa asia haluttaisiin kertoa. Oletan, että puolison vanhemmille ehkä tässä loppuvuodesta, koska tarvitsemme rakenneultran ajaksi jonkun katsomaan esikoistamme. Ajateltiin isovanhemmille kertoa raskaudesta esikoisen kautta eli hänellä olisi päällään isosisaruudesta kertova paita.

 

[Onda]

Esikoisen kohdalla kerroimme isovanhemmille nt-ultran jälkeen. Soitettiin ihan puhelimella, kun asumme sen verran kaukana. Pikkusiskoni oli silloin meillä käymässä, niin kuuli siinä sivussa. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen! Silloin oli jännää se, että puolison isoveli oli kertonut vanhemmilleen saman uutisen edellisenä päivänä! Lopulta serkuilla on 5 viikkoa ikäeroa, esikoisemme ollen vanhempi. Silloin lähimmille kavereille kerroin kirjoittamalla kirjeen ja siinä mainitsin asiasta samalla. Osalle kavereista kerrottiin yksissä juhlissa (puoliso sanoi tyyliin, että meitä saapui tässä nyt kaksi ja puoli. Osa tajusi, osa ei ).

Kuopuksesta kerrottiin esikoiselle niin, että hänelle annettiin pehmolelu, jonka käsiin oltiin tilattu kangasmerkki, jossa luki "maailman paras isoveli". Isovanhemmille kerrottiin sit lähettämällä kuva siitä, kunhan esikoinen oli hetken saanut sulatella asiaa rauhassa. Muuten taisi mennä vähän sillei, että kuka nyt huomasi milloinkin.

Tänään mä aion kertoa yhdelle mun läheisimmistä ystävistä. Hän on tiennyt lapsettomuushoidoistakin. Päästään nykyään harvemmin soittelemaan, niin odotan kyllä, että saan kertoa hälle Muuten tekisi mieli odottaa mahdollisimman pitkälle kertomisesta. Pitää katsoa, millaiseksi oma vointi menee, että jos on todella veto pois, niin sit pitänee ehkä kertoa aiemmin, etteivät ole suotta huolissaan. Jotenkin ehkä tekisi mieli kertoa jouluna, jos sinne asti pystyy piilottamaan asian.

 

[Snadi D]

Parille luotto ystävälle oon kertonut ja mies tietysti sai tietää ekana
Varmaan pyritään muuten pitämään pitkään salassa

 

[Valora]

Olen kertonut vain kahdelle hyvälle ystävälle. Haluaisin pitää muilta salassa nt-ultran yli. Myös isommilta lapsilta. Mutta mun voi olla vaikeaa peittää. Mulla eteenpäin kallistuva kohtu ja notko selkä. Masu on aina pullahtanut esiin tosi nopeasti ja nyt ei oo vatsalihakset missään kunnossa viime synnytyksen jäljiltä joka oli 10kk sitten.. Onneksi tulee kylmemmät ilmat ja voi yrittää verhoutua kaikkeen paksuun ja väljään. Sit mietin myös jos tulee tosi huono olo ja kova väsy, että voi olla vaikeaa isommilta lapsilta ainakin salata senkin takia ykskaks en vaan missään juo enää kahvia jne

Siis haluan suojella omaa ihanaa kuplaa ja tiedän että mun äidiltä ainakin tulis vaan kauhistelua Ja kun oon joillekin puhunut meidän parisuhteen haasteista. Pelkään, että osa aattelee vaan että paikataan vauvalla.. (Käymme pariterapiassaja työstetään aktiivisesti asioita..ei kuvitella että vauva korjaisi mitään)

Mä haluan kertoa niin, että otetaan kuva tästä meidän pikkuneidistä, jossa hän pitää ultrakuvaa tai jotain vastaavaa. Niin ylisöpöä ja liikkistä

 

[Nimendi]

En halua myöskään sen takia kertoa, mun tulee sitä maailman alhaisinta vitsiä "Kai tiesit ettei ole pelkästään sun tarkoitus täyttää tätä maailmaa?" "Ai sä otit sen Raamatun käskyn ihan kirjaimellisesti." "Onko järkeä tehdä lapsia enempää tähän maailmaan?" "Ai ootko sä lestadiolainen?" "Hehee mähän sanoin, että älä ikinä sano ei ikinä." Jne.jne.

Mutta jos jonkinlaisen ilmoituksen tekisin, niin pyytäisin kaikkien lapsien kädet mun masun päälle ja siitä kuva ja tekstinä "5 pientä elefanttia marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin pyysivät he mukaan yhden toverin."

 

[Wellu]

Omille kavereille olen aikaisemmin kertonut kasvokkain sitä mukaan, kuin olen heitä nähnyt. Niin ajattelin tehdä nytkin. Vielä en ole ketään nähnyt, mutta ensi viikolla jo olisi tarkoitus.
Oma äitini ei osannut pitää suutansa kiinni esikoisen kohdalla, joten ainakaan ennen neuvolan varhaisultraa en haluaisi hänelle kertoa. Ovat isäni kanssa yhdessä, joten luultavasti isälle kerron vasta samalla.
Mutta miehen suvulle kertoisin mieluiten vasta vauvan synnyttyä. Sairastin esikoisesta raskaudenaikaisen masennuksen ja se jätti jälkensä. En jotenkaan kestä sitä, että muut tekisivät raskaudesta numeron. Minusta on ihan ok jutella raskaudesta, jos tulee puhuttua jostain muustakin. Mutta he eivät oikein puhu minulle ikinä mistään. Ja sitten kun olenkin raskaana, niin saan valtavasti huomiota raskauteen liittyen. Siinä suvussa ei myöskään ole tapana puhua ikävistä asioista ja pääsee paljon helpommalla, jos ei kerro keskenmenosta tai tuulimunasta yms. Mutta viimeistään rakenneultran aikoihin on varmasti pakko kertoa. Näen itse heitä niin vähän, että sinne asti on helppo salailla. Miehelle jo ehdotin, että pukisiko meidän lapset karhukoplaksi ja laittaisi rintaan tekstin 176-1/3 ja 176-2/3. Sitä ennen pitää tietysti kertoa meidän lapsille ja se tarkoittaa panttaamista lähemmäs rakenneultraa.

 

[Valora]

Onpa ihania kertomisideoita Mäkin haluan ensin isovanhemmille ja lähimmille ystäville kertoa kun nähdään kasvotusten.. sitten kun lähimmät tietää, voisi somessa julkaista sen kuvan jossa tää meidän pienin on ultrakuvan kaa

Noi kaikki kommentit useamman lapsen perheelle on ihan kamalia. Mun mielestä muita ihmisten elämän valintoja ei arvostella yhtään niin paljoa.. kuin perhekokoa.. Mitä se kellekään kuuluu Ja miksi siitä kaksilapsisesta perheestä ylipäätänsä on tullut se normi

Tosi ikävää just se että sen neljännen.. viidennen tai kuudennen lapsen kohdalla.. ei enää saakkaan samanlaisia onnitteluita lähipiiristä..mä oon kaikkien kaikista vauvauutisista yhtä ilahtunut. Joka kerta yhtä toivottu, odotettu ja ainutlaatuinen matka Lapset maailman suurin lahja ja sisarukset toisilleen suuri rikkaus. Ja rakkautta riittää

 

[Tiitikkä]

Juuri kerroin miehelle.

Mulla on tällainen ongelma, joka konkretisoituu aina alkuraskaudessa, että mulla ei ole oikein ketään löheistä jolle vois uskoutua. Viime raskaudessa vasta siinä rv17 kerrottiin mummoille jne. Todellakin olisi ihana voida kertoa edes jollekkin jo alussa. Jos vaan vois luottaa että se ei sitten leviä kaikkialle ja kaikille.

Onneksi on näitä tällaisia ryhmiä joihin voi jakaa onneaan ja purkaa tuntojaan!

 

[Kyfisa]

Mä olen kertonut parille ystävälle heti plussan jälkeen. Ei vielä tiedetä kerrotaanko lapsille varhaisultran vai nt-ultran jälkeen, varmaan vähän riippuen mun oloista. Sitten kaikki muutkin saavat toki tietää kun lapset eivät varmasti pidä asiaa salaisuutena

 

[Onda]

Mä tosiaan perjantaina kerroin tälle yhdelle läheiselle. Puhuimme puolisen tuntia puhelimessa ja päätin, etten aloita aiheella vaan juteltiin kaikenlaista. Olin hänelle jo kesällä kertonut siitä, että mä oon lapsettomuushoidoissa lääkereseptin jo saanut, mutta etten ole sitä vielä noutanut. Lopulta sanoin tyyliin, että "muistatko kun siitä sanoin, että sain reseptin, mutten ole sitä noutanut. Noh, nyt kävi niin, että en ehtinyt sitä noutaa, sillä saatan olla raskaana". En edes tajunnut, kuinka paljon mua jännitti siitä kertoa, kunnes kädet alkoi täristä, kun olin saanut asian ulos suustani! Hän oli yllättynyt, iloinen puolestani ja samalla ihanan oma itsensä ja jalat maassa. Siitä sit meidän kahden tyyliin juteltiin tovi (ulkopuolisen korvin olisi varmasti kuulostanut kaikelta muuta kuin onnelliselta raskauskeskustelulta :D ) ja vitsit että jäi ihana fiilis <3

Viime aamuyönä hereillä tovin pyöriessäni mietin juurikin näitä kertomisasioita. Musta ois kiva, jos voisin töissä viivyttää kertomista edes jonkin aikaa. Onneksi ei ole mitään sellaista, että tarttisi töiden jatkumisen puolesta jännittää, mutta tää syksy on meidän tiimissä aika haipakkaa aikaa, niin nauttisin siitä, että saisin rauhassa keskittyä omiin töihini. Pitäisin myös siitä, että voin töitteni ohjessa jo hieman pohjustaa sitä, että olisin äitiyslomalla tovin, niin olisi kivempi kertoa asia myös siksi vasta silloin, kun voin suoraan tarjota myös vastauksia, että miten mun työtä voi parhaiten paikata sen aikaa kun olen poissa. Mä tiedän, että olen lähdössä joulukuussa pomoni ja läheisimmän tiimikaverini kanssa (parasta, että tää tiimikaveri on siis 50v mies :D ) yhteiselle työmatkalle. Se on ihan Suomessa, joten olisi yhteistä autossa istumista. Musta on jotenkin tosi hauska ajatus, että kertoisin siinä... "Anton, mulla olisi yksi esimiehellinen asia sulle. Ei haittaa vaikka Timo kuulee. Mä olen raskaana." Mulla ois silloin jo rv16+xyz, mutta kun olen tämän kokoinen kuin olen, saatan ehkä voida pidemmällekin piilottaa asian. Joten katsotaan!

Sit taas jos siitä vielä pari viikkoa pystyy asian piilossa pitämään, niin ois kiva kertoa jouluna vanhemmilleni ja siskolleni. Puolison vanhemmat ovat valitettavasti molemmat jo edesmenneet. Meillä on tapana antaa isovanhemmille joululahjaksi seinäkalenteri lastenlasten kuvilla ja isälläni on tapana aattoiltana sit aina katsoa rauhassa kuvat läpi - ja rauhoittaa myös äitini katsomaan ne hänen kanssaan. Niin toukokuun kuvan päälle olisi kiva lisätä joku lappu, missä lukisi, että "tähän olisi tarkoitus lisätä vielä kolmaskin" ja katsoa, kauanko menee, että tajuavat. Siskoni jos on meillä yötä, niin ehkä mä hänelle voisin antaa vaikka jo edellisenä iltana jonkun lahjan, josta se selviäisi, tai sit saisi kuulla vanhemmiltani...

Lapsille ja erityisesti esikoiselle pitäisi sit kertoa etukäteen, niin, että saa sulattaa asiaa jälleen hetken :)

 

[Annukka87]

Mä olen hakenut töissä sisäisesti yhtä uutta työtä, vaikka aloitin vasta 7kk sitten nykyisellä työnantajallani. Oli ihan hirveän suuri kynnys ylipäätään hakea tätä uutta roolia, kun olen ”vasta” aloittanut, ja nyt mietin, että mitä teen tän raskausasian kanssa. Mun mies on sitä mieltä, ettei mun pitäisi miettiä sitä yhtään, mut itse koen huonoa omatuntoa, jos saisin jonkun roolin, jossa en sitten ehtisi edes kauaa työskennellä ennen äitiysvapaaalle jäämistä. Mulla on 1,5vko päästä haastattelu, ja ajattelin, että katson nyt prosessia eteenpäin normaalisti, ja sit jos näyttää, että pääsen etenemään, niin ehkä ennen päätöksiä kertoisin kuitenkin olevaki raskaana. Mut vaikeeta, kun koen valehtelevani, jos en kerro, mut en myöskään halua tulla valituksi sen takia, että pelkäävät jotain syrjintäsyytteitä, jos eivät valitse raskaana olevaa

 

[Aaltokukka]

Mä olen hakenut töissä sisäisesti yhtä uutta työtä, vaikka aloitin vasta 7kk sitten nykyisellä työnantajallani. Oli ihan hirveän suuri kynnys ylipäätään hakea tätä uutta roolia, kun olen ”vasta” aloittanut, ja nyt mietin, että mitä teen tän raskausasian kanssa. Mun mies on sitä mieltä, ettei mun pitäisi miettiä sitä yhtään, mut itse koen huonoa omatuntoa, jos saisin jonkun roolin, jossa en sitten ehtisi edes kauaa työskennellä ennen äitiysvapaaalle jäämistä. Mulla on 1,5vko päästä haastattelu, ja ajattelin, että katson nyt prosessia eteenpäin normaalisti, ja sit jos näyttää, että pääsen etenemään, niin ehkä ennen päätöksiä kertoisin kuitenkin olevaki raskaana. Mut vaikeeta, kun koen valehtelevani, jos en kerro, mut en myöskään halua tulla valituksi sen takia, että pelkäävät jotain syrjintäsyytteitä, jos eivät valitse raskaana olevaa

Sinuna en kertoisi eli olen miehesi kanssa vahvasti samaa mieltä... Omassa työpaikassani on vuosien aikana valittu useampikin vastaava piiloraskaana ollut hakija ja hyvin on heille aikanaan sijaisia löytynyt, usein jopa niiden aikanaan paikkaa hakeneiden joukosta.

 

[BreakTheNorms]

Läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet tietää ja heille on kerrottu kaikki vaiheet (lahjasolujono, luovuttajan löytyminen, kierron seuranta, alkion siirto jne.). Töissä kerron luultavasti vasta joulun jälkeen, jos ei selvästi näy sitä ennen. En ole aktiivinen somettaja, joten ei ole aikomus suuremmin julistaa asiaa missään.

 

[Kata99]

Me kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille, sekä sit samalla kun kerroin omille vanhemmille sai isovanhemmat tietää.

 

[Omaa kylää etsimässä]

Te, ketkä ootte jo kertonu, millaisia reaktioita ootte saanu?