Kodin ja päiväkodin arvoristiriidat

[Pilkki24]

Olen tullut erikoisen pulman eteen. Välillä tulee tilanteita, joissa päiväkodin hoitajat toimivat tilanteissa eri tavalla kuin me toimitaan kotona. Ne voivat sinällään olla ihan pieniä juttuja liittyen esimerkiksi pukeutumiseen, ruokapöytätapoihin tms. En kuitenkaan oikein tiedä kuinka toimisin näissä tilanteissa ilman, että veisin auktoriteetin päiväkodin henkilökunnalta tai vastaavasti luopuisin siitä itse. Kolmevuotiaalle yritän aina sanoa, että ihmiset pitävät erilaisia asioita tärkeinä ja meidän perheessä toimitaan sen mukaan, mitä minä ja isä pidetään. Kolmevuotias kuitenkin kääntää sen niin, että "päiväkodin aikuiset on ihan höpsöjä, ei ne tiedä mistään mitään".

Esimerkiksi yritin selittää, että ei ole sopivaa mennä napapaidassa päiväkotiin (käytännössä siis yksi lapsen vähän pieneksi jäänyt t-paita, josta ei halua luopua). No sitten hän kertoo miten joku aikuisista oli ollut töissä lyhyessä paidassa. On hieman hankalaa yrittää selittää kolmevuotiaalle, että meidän perheessä sellainen ei ole tilanteenmukaista pukeutumista ilman, että hän ajattelee sen päiväkodin aikuisen olevan jotenkin vähän vajaa. Sama juttu, kun yritin selittää, ettei ruoalla saa leikkiä. Tai että meillä kotona saa nauraa ruokapöydässä.
Ainakin täällä foorumilla on muutamat kristityt maininneet joissain ketjuissa, että uskontoa on vähätelty esimerkiksi Joulusta puhuttaessa tms.
Eli tällaisia arjen tilanteita missä kodin tavat/arvot välittyvät ristiriitaisesti lapsille.

Koen jotenkin aina huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi ajattelee niiden työntekijöiden päiväkodissa olevan hölmöjä, vaikka hän ei vielä ikätasoisesti ehkä voikaan ymmärtää erilaisia arvomaailmoja kovin kompleksisesti. Onko tämä vain asia, joka muuttuu ajan kanssa lapselle ymmärrettävämmäksi ja josta ei pidä välittää, vai onko jollain joku hieno tapa yksinkertaistaa vastaus kysymykseen miksi eri paikoissa/ihmisillä on eri tavat/toimintasäännöt?

Ja nyt toivoisin, ettei keskitytä siihen mikä kenenkin mielestä on soveliasta, vaan siihen erilaisten arvomaailmojen ristiriitojen ratkaisemiseen/ ymmärrettäväksi tuomiseen.

 

[Kyfi7]

Mä en tiedä mitä nykypäivän kasvatussuositukset sanoo siitä, et sanoo et aikuiset voi tehä sitä tai tätä, mut ite käytän sitä, jos jollain aikuisella on semmosta mitä en nyt just halua lapseni saavan / tekevän. Aikuisena sitten voit oman mielen mukaan tehdä tuollaista tms. Tämä periaatteessa sisältää sen et vaikka teillä nyt on jotain tiettyjä arvoja, niin aikuisena lapsi voi myös mennä niitä vastaan... ja yleisesti myös käytän lausetta "ihmiset ja heidän tavat on erilaisia" enkä arvostele lapselle muiden tapoja, ehkä se pikku hiljaa sen kautta avautuu kun lapsi kasvaa. Ei näin pienille kuitenkaan voi asiaa sen kummemmin avata.

Meillä kyl on tosi hyvin menny lapselle se päähän et pkssa voi olla omat juttunsa ja kotona omat, eli niiden tapoja ei ees vertaile. Lähtökohtaisesti pkssa on niin paljon lapsiakin erilaisista kodeista et kyl se nopsaa pn ihan selvää lapselle et ei kaikki tee ja arvosta samoja asioita.

Toisaalta aikuisten tulisi myös osata sitten suhtautua ja kertoa asiasta ettå tåmä on hänen juttunsa, jos joku lapsi vaikka sanoo et onpa hölmö juttu sulla. Mä oon varmaan monen vanhemman kauhu pklla, kun mulla on läväreitä naamassa ja sit lapset niitä monesti ihmettelee niin kerron aina et ne on mun koruja niin kuin korvakorut ja säkin voit isona sit ottaa niitä

 

[Pikkupikkupikkunen]

Ei ne päiväkodin aikuiset onneksi rikki mene jos lapset pitää niitä hölmöinä, koska kotona on eri tavat/säännöt.

Riippuu varmaan tilanteesta jossa tämä tulee esille, mut pystyisikö sitä selittämään lapselle jotenkin sen kautta et kotona meitä on vain vanhemmat ja yksi lapsi, mutta päiväkodissa on niin iso ryhmä lapsia, et jotkut säännöt/tavat/tms täytyy mukauttaa kaikille sopiviksi. Kaikki asiat mitkä kotona onnistuu ei välttämättä onnistu ison ryhmän kanssa

Lähtökohtaisesti kuitenkin aattelisin et älä murehdi asiasta.

Muoks. Sit jos ois ihan jotain oikeita arvoristiriitoja mitä pitäisin tärkeänä tuoda esille, nii puhuisin henkilökunnan kanssa ja toisin esille toiveeni tai kysyisin siitä et miksi toimitaan jollain tavalla tms. Jos siis joku toimintatapa tms. tuntuisi oikeasti huonolta. Haluisin kuulla mihin se perustuu.

 

[Pilkki24]

Joo ei se mikään suuri stressi ole, mutta välillä tunnen oloni aika tyhmäksi näissä asioissa ja tulee huono omatunto, kun joka paikassa hoetaan, että lapsille pitäisi puhua pelkkää hyvää päiväkodista.

Se, kun tulee lisäkysymyksiä ja mennään sinne juurisyihin, joita ei enää osaa selittää ikätasoisesti ja päätyy käytännössä joko dumaamaan sen päiväkodin aikuisen tai juurikin tuohon @Kyfi7 mainitsemaan "koska aikuiset saavat päättää" -tilanteeseen missä taas kysytään miksi. Lopulta päädyn selittämään asioita, joita kolmevuotias ei vielä ihan ymmärrä.

Yksi päivä löysin itseni selittämästä Aristoteleen oppeja ja tänään viimeksi yritin selittää prinsessataikasauvan kytkinpiirin toimintaa. Tuo asioiden tuominen esille ikätasoisesti ei siis ole miun vahvin alueeni.

Tuo @Pikkupikkupikkunen mainitsema ryhmä/perhe -homma on ollut joissain tilanteissa käytössä, mutta ei ihan selitä miksi päiväkodin aikuinen voi kulkea "tissiliiveissä"(lapselle siis kaikki lyhyet topit on tissiliivejä, kun urheilurintsikat/rintsikat on jotakuinkin saman kokoisia kuin monien käyttämät topit), kun äiti on kotona sitä mieltä, ettei ole asiallista mennä edes kauppaan niin pienessä topissa. Tietyllä tavalla haluaisi välittää omat arvot ja käytösmallit omalle lapselleen, mutta haluaisi myös opettaa kunnioitusta toisenlaisia arvoja kohtaan. Kun lopputulema on kuitenkin vielä tuossa iässä hieman mustavalkoinen. Mutta ehkä se ei ole sitten niin vaarallista. Ehkä ne harmaan sävyt alkavat hahmottua sitten ajan kanssa.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Joo toi mun ryhmä/perhe selitys ei ihan käy tuohon lyhyet paidat ongelmaan aattelin ite konkreettisempia asioita kuten miksi päiväkodissa ollaan kengät jalassa pihalla vaikka kotona on hyvä juosta varpaillaan tai miksi kotona voi juosta liukumäkeä väärin päin mut päiväkodissa ei, miksi kotona puhutaan pääsiäisenä Jeesuksesta ja päiväkodissa virpomisesta tms. Ihan tommoseen miksi jollain on napapaita ja meillä ei, vastaisin varmaa vaan et ihmiset on erilaisia, joidenkin mielestä se on mukava vaate, mutta minusta ei itsestä tuntuisi hyvältä kulkea sellaisissa vaatteissa kaupassa/töissä/päiväkodissa. Eli varmaan just samaa mitä oot jo kertonu. Jos nimenomaan tällainen asia ihmetyttää lasta, nii ton lisäksi koittaisin normalisoida sitä erilaisuutta muillakin esimerkeillä, esim. Että jotkut meikkaa töihin, äiti ei jaksa jotkut haluaa kesälläkin käyttää farkkuja, minusta shortsit on mukavammat. Joillain työpaikoilla käytetään työvaatteita, joillain saa itse valita miten pukeutuu. Tai mitä vaan mitä nyt mieleen tulisi.

Itsekin eksyn välillä selittämään asioita turhan tarkkaan lapsille. Meidän kissa kuoli ja lapsilla ymmärrettävästi oli kysymyksiä ja päädyin kertomaan niille eutanasiasta ja miten sen jossain saa ja esim. Suomessa ei. Puolisoa nauratti vähän et onko tarpeellista tietoa 2 ja 5 vuotiaille mutta ajattelen et kaikkiin lasten kysymyksiin pitää vastata ja jos joskus sattuu vastaamaan liian hankalasti niin ei se mitään. Lapset kysyy lisää tai todennäköisesti unohtaa asian kohta, jos menee liian vaikeaksi.

 

[Pilkki24]

Joo toi mun ryhmä/perhe selitys ei ihan käy tuohon lyhyet paidat ongelmaan aattelin ite konkreettisempia asioita kuten miksi päiväkodissa ollaan kengät jalassa pihalla vaikka kotona on hyvä juosta varpaillaan tai miksi kotona voi juosta liukumäkeä väärin päin mut päiväkodissa ei tms. Ihan tommoseen miksi jollain on napapaita ja meillä ei, vastaisin varmaa vaan et ihmiset on erilaisia, joidenkin mielestä se on mukava vaate, mutta minusta ei itsestä tuntuisi hyvältä kulkea sellaisissa vaatteissa kaupassa/töissä/päiväkodissa. Eli varmaan just samaa mitä oot jo kertonu. Jos nimenomaan tällainen asia ihmetyttää lasta, nii ton lisäksi koittaisin normalisoida sitä erilaisuutta muillakin esimerkeillä, esim. Että jotkut meikkaa töihin, äiti ei jaksa jotkut haluaa kesälläkin käyttää farkkuja, minusta shortsit on mukavammat. Joillain työpaikoilla käytetään työvaatteita, joillain saa itse valita miten pukeutuu. Tai mitä vaan mitä nyt mieleen tulisi.

Itsekin eksyn välillä selittämään asioita turhan tarkkaan lapsille. Meidän kissa kuoli ja lapsilla ymmärrettävästi oli kysymyksiä ja päädyin kertomaan niille eutanasiasta ja miten sen jossain saa ja esim. Suomessa ei. Puolisoa nauratti vähän et onko tarpeellista tietoa 2 ja 5 vuotiaille mutta ajattelen et kaikkiin lasten kysymyksiin pitää vastata ja jos joskus sattuu vastaamaan liian hankalasti niin ei se mitään. Lapset kysyy lisää tai todennäköisesti unohtaa asian kohta, jos menee liian vaikeaksi.

Ehkä se on vähän sellaisissa jutuissa juuri vaikeaa mitä pitää sopivana käytöksenä tai ei. Siinä tulee sitten tietyllä tavalla dumattua se toisen käytös, vaikka yrittää vain opettaa sitä omaa tapakulttuuria. Sitten se kolmevuotias huutaa keskellä kaupunkia miten tuo tyhmyri ei kiittänyt, vaikka sanottiin ole hyvä tai miten tuo pösilö on tissiliiveissä tms. Toki tuo kiittämisen puute nyt on aika universaalisti vain huonoa käytöstä ihmisten mielestä, mutta käy myös muihin tilanteisiin. Sitten yrität sanoa, että vaikka me ei pidetä sitä sopivana, niin jotkut pitävät. Vanhempiaan idolisoiva kolmevuotias on sitten pontevana sitä mieltä, että mehän ollaan tietenkin oikeassa.

Näen tuon eutanasiahomman juuri sellaisena mitä saattaisin itsekin alkaa selittämään. ja pahimmassa tapauksessa vielä piirtämään siitä jotain kaaviota paperille.

 

[Pilkki24]

Ja siis @Pikkupikkupikkunen toki näitä tulee milloin missäkin jutuissa. Joku on sanonut, ettei saa puhua tytöistä ja pojista tai kirkollisista juhlista häivytetään niiden alkuperä. Ei olla itsekään uskonnollisia, mutta tuntuu itselle hassulta häivyttää kristittyä kulttuuriperimää, mutta kuitenkin levittää pakanaperinteitä, jotka pohjautuvat nekin uskomuksiin, jotka ovat selittäneet ihmisille maailmaa ja tuoneet hengellisiä kokemuksia. Itse kuitenkin kotona selitän monesti myös sen kristillisen tarkoituksen, niin sitten tulee se "mutta päiväkodissa sanottiin". Itse yritän sitten selittää suomalaista poliittista ilmapiiriä ja 3v toteaa lopulta vain: "ei ne aikuiset siellä päiväkodissa tiedä mistään mitään".

Ja kun kuulet tämän usein lapsesi suusta, niin väkisin alat miettimään olisiko tähän jokin toimivampi ratkaisu.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Joo toivotaan et jollain tulee hyviä vinkkejä mieleen! Meillä ei varsinaisesti oo tommosta ongelmaa ollu. Minusta tuntuu että kaiken aikaa kaikissa tilanteissa sanotetaan sitä et ihmiset on erilaisia, eri tapoja, eri uskomuksia et mun lapsille on ihan pätevä selitys et ihmiset on erilaisia ja ne vaan hyväksyy sen sellaisenaan eikä jää miettimään sen suuremmin asioita.

 

[Pilkki24]

Joo toivotaan et jollain tulee hyviä vinkkejä mieleen! Meillä ei varsinaisesti oo tommosta ongelmaa ollu. Minusta tuntuu että kaiken aikaa kaikissa tilanteissa sanotetaan sitä et ihmiset on erilaisia, eri tapoja, eri uskomuksia et mun lapsille on ihan pätevä selitys et ihmiset on erilaisia ja ne vaan hyväksyy sen sellaisenaan eikä jää miettimään sen suuremmin asioita.

Meillä taas mennään joka asiassa niin syvälle miksi kysymykseen, että välillä meinaan ihan uuvahtaa, kun yritän yksinkertaistaa monimutkaisia asioita ja saan olla itsekin pohtimassa ihmeitä ja kummia. Lapsi havainnoi ihan koko ajan ympäristöään ja haluaa ymmärtää ja tietää ihan kaiken.

 

[Yönkukka]

Teillä kunnon kolmevuotias siellä @Pilkki24 ite varmaan antaisin olla mutta lähinnä koittaisin muistuttaa, että päiväkodin aikuisista pitää puhua nätisti ja että he tekee parhaansa.

Yleensä ottaen toivon voivani opettaa omalle pienelle, että meillä on meidän säännöt ja muilla on omat säännöt ja meidän säännöissä napapaidalla ei mennä päikkyyn ja jonku muun säännöillä saa mennä.

 

[Pilkki24]

@Yönkukka joo se oli helppoa ennen kuin keksittiin tuo miksi? -kysymys. Hän on siis ikäisekseen tosi fiksu, mutta siinä tulee se varjopuoli, etteivät ne aivot ole kaikilta osin sen kehittyneemmät kuin muillakaan vastaanottamaan määräänsä monimutkaisempia asioita. Ja on tosi vaikeaa selittää arvoristiriitoja yksinkertaisesti, kun ne kumpuavat niin moniselitteisistä asioista (ehkä miulla puuttuu sitten tarvittavaa kapasiteettia). Tuohon eri sääntöihin kysytään se "miksi" ja mie löydän itseni taas muutaman lisämiksin jälkeen löperehtimästä jotain mitä lapsi ei ymmärrä ja tullaan taas seuraavan kerran tämän saman kysymyksen äärelle. Toki joskus tulee esille kysymyksiä joihin joudun vastaamaan, etten tiedä, mutta lapsihan kysyy miksi siihenkin. Se kysymystulva on toisinaan ihan loputon. Ja hauskaa on sekin, että jos en tiedä, niin hän saattaa itse keksiä jonkun omasta mielestään pätevän teorian ja selittää sen sitten sillä.

Ja tosiaan nyt puhutaan lapsesta, joka jaksaa keskittyä ja olla rauhassa pitkiäkin aikoja. Kunpa hänet saisikin harhautettua asian ääreltä vaikka riehumaan. Meillä on isompi ongelma se, ettei meinaa esimerkiksi motivoitua liikkumaan itsekseen, vaan aikuisen pitää lähteä esimerkiksi lenkkikaveriksi tai aktiivisesti leikittää. Muuten leikit ovat pihallakin sellaisia rauhallisia. Toki nyt joskus menee kierroksille ja sekoilee, mutta mehän vaan kannustetaan siihen.

 

[AnnMarii]

@Yönkukka joo se oli helppoa ennen kuin keksittiin tuo miksi? -kysymys. Hän on siis ikäisekseen tosi fiksu, mutta siinä tulee se varjopuoli, etteivät ne aivot ole kaikilta osin sen kehittyneemmät kuin muillakaan vastaanottamaan määräänsä monimutkaisempia asioita. Ja on tosi vaikeaa selittää arvoristiriitoja yksinkertaisesti, kun ne kumpuavat niin moniselitteisistä asioista (ehkä miulla puuttuu sitten tarvittavaa kapasiteettia). Tuohon eri sääntöihin kysytään se "miksi" ja mie löydän itseni taas muutaman lisämiksin jälkeen löperehtimästä jotain mitä lapsi ei ymmärrä ja tullaan taas seuraavan kerran tämän saman kysymyksen äärelle. Toki joskus tulee esille kysymyksiä joihin joudun vastaamaan, etten tiedä, mutta lapsihan kysyy miksi siihenkin. Se kysymystulva on toisinaan ihan loputon. Ja hauskaa on sekin, että jos en tiedä, niin hän saattaa itse keksiä jonkun omasta mielestään pätevän teorian ja selittää sen sitten sillä.

Ja tosiaan nyt puhutaan lapsesta, joka jaksaa keskittyä ja olla rauhassa pitkiäkin aikoja. Kunpa hänet saisikin harhautettua asian ääreltä vaikka riehumaan. Meillä on isompi ongelma se, ettei meinaa esimerkiksi motivoitua liikkumaan itsekseen, vaan aikuisen pitää lähteä esimerkiksi lenkkikaveriksi tai aktiivisesti leikittää. Muuten leikit ovat pihallakin sellaisia rauhallisia. Toki nyt joskus menee kierroksille ja sekoilee, mutta mehän vaan kannustetaan siihen.

Arvoristiriitoihin en nyt ota kantaa, mutta meiltäkin löytyy 3 vee, jonka lempikysymys on tällä hetkellä kaikkeen miksi ja jokainen vastaus saa jatkokysymyksen miksi ja taas uudelleen miksi ja tämä voisi jatkua loputtomiin kunnes mun on pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa ja jotenkin saada lapsi muihin puuhiin. Ja näitä tulee monta kertaa päivässä. Ja hän on myös todella hanakka väittelemään milloin mistäkin. Mies välillä kuuntelee huvittuneena vierestä kun yritän voittaa 3-vuotiaan väittelyssä jos lapsi väittää jotain ihan päätöntä muka oikeaksi. No onhan mies toki oikeassa että kyseessä on aika pieni (ja todella jääräpäinen) lapsi eikä näitä tilanteita voi oikein voittaa. Oma kilpailuvietti vain herää heti.

 

[Pilkki24]

Arvoristiriitoihin en nyt ota kantaa, mutta meiltäkin löytyy 3 vee, jonka lempikysymys on tällä hetkellä kaikkeen miksi ja jokainen vastaus saa jatkokysymyksen miksi ja taas uudelleen miksi ja tämä voisi jatkua loputtomiin kunnes mun on pakko nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa ja jotenkin saada lapsi muihin puuhiin. Ja näitä tulee monta kertaa päivässä. Ja hän on myös todella hanakka väittelemään milloin mistäkin. Mies välillä kuuntelee huvittuneena vierestä kun yritän voittaa 3-vuotiaan väittelyssä jos lapsi väittää jotain ihan päätöntä muka oikeaksi. No onhan mies toki oikeassa että kyseessä on aika pieni (ja todella jääräpäinen) lapsi eikä näitä tilanteita voi oikein voittaa. Oma kilpailuvietti vain herää heti.

Kuulostaapa tutulta. Ja siis tämä on yksi syy, että haluaisin kyetä vastaamaan niihin miksi kysymyksiin, kun ne lapsen omat teoriat saattavat olla välillä todella mielenkiintoisia ja pitää niistä sitten kiinni kynsin ja hampain, kun on johonkin maailmanjärjestykseen päätynyt.

 

[AnnMarii]

Kuulostaapa tutulta. Ja siis tämä on yksi syy, että haluaisin kyetä vastaamaan niihin miksi kysymyksiin, kun ne lapsen omat teoriat saattavat olla välillä todella mielenkiintoisia ja pitää niistä sitten kiinni kynsin ja hampain, kun on johonkin maailmanjärjestykseen päätynyt.

Ihan samaa meillä ja itsellä vähän sama vika. Yritän välillä ottaa osan lapsen heitoista huumorilla ja muistuttaa itselle että tämän ikäisen ymmärrys on kuitenkin vielä ihan eri tasolla kuin aikuisella. Ja välillä vain selitän asian moneen kertaan ja lopulta päätän keskustelun ja luovutan muutti lapsi mielipidettään tai ei. Todennäköisesti ei. Sen verran kovapäisestä tapauksesta on kyse.Oma kärsivällisyys vain loppuu lopulta. Ja osa hänen mielipiteistään on siis todella ristiriidassa sen kanssa mitä itse toivon voivani hänelle opettaa. Rehellisesti en edes tiedä mistä hän on osan keksinyt. Ja osa nyt vain on ihan kummallisia heittoja milloin mihinkin asiaan

 

[Selah]

En nyt osaa ehkä auttaa tässä 3v:n kyselyiässä, mutta kun tuon kristillisyyden toit aloituksessa esille niin sen omakohtaisen kokemuksen perusteella voin vastata erilaisten arvojen kokemukseen. Itselläni siis aika konservatiivinen kristillinen kasvatus (ei mitään lahkotasoa kuitenkaan ) ja meidän perheessä tehtiin monta asiaa erilailla kuin kaikki muut, tai sanoisin, että eri asioita pidettiin tärkeinä. Meidän vanhemmat ei todellakaan olleet mitään kasvatuksen velhoja, mutta itselle oli ihan ymmärrettävää vaikka tuollainen napapaita-tasoinen juttu. En toki muista miten 3v:nä olen asian nähnyt ja jos olen rehellinen niin en muista miten näitä asioita selitettiin edes vanhempana, mutta halusin vain todeta ettei se lapsi välttämättä tarvi tähän jotain aukotonta teoriaa. Saattaa riittää vaan että äitin mielestä tytöille sopii paremmin normaalin pituinen paita, eikä napaa kuulu näyttää muille.

Mietin että miksi pelkäät että lapsi haukkuu muita typeräksi, siis epäilen että opettaisit lasta sanomalla että napapaidan pitäminen on typerää. En itse ikinä ajatellut että toisin toimivat olisi typeriä ja minä jotenkin heidän yläpuolellaan, ei olisi tullut mieleenkään haukkua ketään. Mutta toisaalta muistan myös että minulla oli tosi hyvä itsetunto, eikä haitannut yhtään vaikka joskus jouduin kavereille selittämään etten toimi jollain tavalla.

Toisaalta uskonnon varjolla vanhemmalla on aina helpompi puolustaa näkemystään kun sellaisissa asioissa, joista ei ihan itsekkään ole muodostanut varmaa mielipidettä. Mutta ehkä tuon kyselyiän jälkeen alkaa riittämään, että meidän perheessä ajatellaan ja tehdään yhdessä näin, vaikka muissa perheissä ei. Itse ehkä ottaisin lasta mukaan siihen mietintään, että miksi ruoalla saa tai ei saa leikkiä. Ja sitä kautta ehkä opettaa että asian voi nähdä hyvinkin erilailla. Mutta aina tuoda esille mikä on itselle tärkeää ja miksi. Uskon että pienelle lapselle on tärkeää osoittaa rajat, eikä laittaa asioita heidän pohdittavaksi ja päätettäväksi.

Kunhan kommentoin lämpimikseni