@Kali sanos muuta! Ja on myös uskomatonta, miten tarkoitushakuisesti tuota tulkitaan – vaikuttaa siltä, että tulkinta menee sen mukaan, että ei missään nimessä tarvis tutkia ja hoitaa. Jos kerran kemialliset lasketaan alkaneiksi raskauksiksi niin, että sellaisen jälkeen yrityksen katsotaan alkavan taas alusta, pitäisi ne laskea myös keskenmenoiksi niin, että kolmen kemiallisen TAI keskenmenon jälkeen pääsee sitten tutkimuksiin. Saitteko talletuksen tehdyksi miehen kans eilen?
@Toiveikas odottelija täällä jännitetään sun kanssa. Naurattaa kyllä tuo, että verenvuodon määrä on vissiin vakio: jos ei sitä vuoda alapäästä, sitä vuotaa yläpäästä. Mulla on siis itsellä tosi kuivat limakalvot, ja nenästä vuotaa helposti verta varsinkin pakkasessa ja esim. toimisto-olosuhteissa, kun ilma on kuiva ja ilmanvaihto täysillä.
@Rouva W mähän harkitsin siis kans viime kesänä, että nappaan itse kierukan pois, jos en saa aikaa sen poistoon riittävän nopeasti. Onneksi sain ajan YTHS:lle, ja olisiko siihen mennyt pari viikkoa. Mulla onneksi oli kierukka pysynyt hyvin paikoillaan sen 8 vuotta (ens kesänä olisi tullut 10, ja kuparikierukka tosiaan oli), mutta yksi oli kerran mullakin lähtenyt paikaltaan aiemmin. Silloin sain uuden ajan olisiko ollut jopa samalle päivälle... Mutta tuo oli silloin, kun julkiselta vielä sai apua.
@taenuska me ollaan kuukausi teidän ns. takana, eli aloitettiin yrittäminen elokuussa 2025. Ikäviä noi kemialliset ja keskenmenot. Oliko sulla jotain keltarauhastukea esim. Lugesteronia määrätty kiinnittymisen tueksi?
Mä oon miettinyt, että onkohan siitä lugesta mulle oikeasti mitään hyötyä, kun ainakin tähän asti näyttää siltä, että ongelma on enemmänkin siinä, ettei munasolu ensinkään hedelmöity, koska tosiaan mitään kiinnittymiseen viittaavaa ei ole koskaan ollut...
@Täti-ihminen <3 Ajatuksesi kuulostavat tutuilta ja hyvin samastuttavilta. Oon miettinyt tässä ihan yhteiskunnan tasollakin tätä, miten epäreilusti biologia kohtelee miehiä ja naisia. Toki siittiöiden määrä ja laatu ja sitä myöten miesten hedelmällisyys on myös laskenut – enkä tiedä, voiko asialle oikeasti tehdä mitään ja voisiko hedelmällisyys jotenkin palautua. Mutta se, että nainen on hedelmällisimmillään just opiskeluvuosina ja työuran ihan alussa, jolloin tyypillisesti tehdään osa-aikaisuuksia, sijaisuuksia ja pätkätöitä. Sitten, kun alkaa olla mahdollisuus järkevään palkkatasoon, onkin jo siinä hilkulla, ehtiikö lasta yrittämisestä huolimatta saada. Yhtäällä tyttöjen murrosikä alkaa yhä aikaisemmin, jolloin myös lapsettomuuden riskit kasvaa, koska oletettavasti myös vaihdevuodet alkaa sitten nuorempana. Toiaalla yli 50-vuotias Cameron Diaz sai juuri kolmannen (?) lapsensa.
Tiedän ja tiedostan, että julkkisten kohdalla voi olla vaihtelua siinä, onko käytetty omia soluja ja mitä tukihotoja ja muuta on saatu raskauden alkamiseen ja jatkumiseen. Mutta se vain alleviivaa sitä, miten resurssit vaikuttavat mahdollisuuksiin perustaa perhettä. Toisaalta se luo valheellista mielikuvaa ja toivoa siitä, että vielä myöhemmällä iällä raskauden alkaminen olisi läpihuutojuttu.
@Moosee hyvä tuo pointti miehen vastuusta ehkäisyasioissa jatkossa. Meillä nyt ei sitä ensimmäistäkään lasta vielä ole, mutta oon kans miettinyt tuota samaa, että ehkä olisi miehen vuoro ottaa omalta osaltaan vastuuta ehkäisystä. En tiedä, miten hän vasektomia-ajatukseen suhtautuu, eikä olla siitä edes puhuttu keskenään. Meillä on toiveena yksi lapsi, joten jos niin pitkälle päästään, pitää ehkäisy jotenkin sopia. Sanoin miehellekin viikonloppuna, että mä en unelmoi suurperheestä vaan mulle riittäisi yksi lapsi. Toinen puoli on sit tietysti se, että vaihdevuodet voi aikanaan aiheuttaa kaikenlaista, johon esim. hormonikierukka vois naisella auttaa. Tällöin ehkäisy tulisi ikään kuin kaupanpäälle. Katsotaan nyt – mutta yleisellä tasolla tietoisuus vasektomiasta ja sen mahdollisuuksista on onneksi lisääntynyt viime vuosina.
Miten muuten te, joilla on jo lapsia, olette puolison kanssa tai itsellisenä vanhempana päätyneet lapsilukuunne? Onko teillä ollut toiveita lapsimäärästä etukäteen vai onko lopullinen toive hahmottunut vasta ajan kanssa? Onko lapsilukutoive muuttunut lapsen tai lasten syntymän jälkeen?
Mulla tosiaan vasta näin hedelmällisen iän loppuppuolella heräsi toive lapsesta ylipäänsä. Silti, kun olen asiaa joskus aiemmin elämässäni ajatellut, olen aina nähnyt itseni korkeintaan yhden lapsen vanhempana. Haluaisin, että mulla on yksi lapsi, jolle voin antaa kaikkeni (toki elämässä on siis muutakin kuin lapsi, mutta tarkoitan kaikkea suhteessa lapseen). Mulla on itsellä kaksi sisarusta, joita rakastan ja joita en vaihtaisi pois, mutta olen salaa aina toivonut olevani ainoa lapsi. Toivon sitä edelleen ja siksi haluaisin omalle lapselleni kokemuksen, jota en itse koskaan saanut. Ja toistan vielä, että olen onnellinen ja kiitollinen sisaruksistani.