Raskaaksi 2026

[Pakkanen]

Mukavaa viikkoa kaikille En ole nyt kamalasti ehtinyt lukemaan ketjuja, kun lapsi on flunssassa ja olen koettanut saada gradua kirjoiteltua loppuun.

Omia mietteitä siis vaan: Tänään kp 13, viime yönä oli Ouran mukaan iso dippi lämmöissä, mutta ovulaatiotesti (Clearbluen hedelmällisyysmonitori) oli ainakin nyt aamulla vielä negatiivinen. Eilisiltana myös vihloi/repi munasarjoissa, joten oletan oviksen olevan lähellä. Viime kierrossa ovis oli näihin aikoihin, mutta silloin oli kyllä normaalia aikaisemmassa. Tänään pitää talletella varmuuden vuoksi

 

[Toiveikas odottelija]

Huomenta!
Täällä pyörähti kp28 ja dpo 9
Vieläkään ei näy eikä kuulu normaaleja pms oireita. Mahassa on outoo kiristystä edelleen, lähinnä noissa pitkissä vatsalihaksissa ja alamahas. Oikeella jtn pientä rapsutusta tuntuu välillä, mutta ei mitään muuta erikoista. Lämmöt on pysyny todella tasasesti 37° ei mitään notkahduksia suuntaan tai toiseen. Normalaisti lämmötki sahaa 36.8-37.4° välillä. Rinnoissa ei mitään. Ruokahalu on ihan omaa luokkaansa, voisin syödä koko ajan. Ajatukset on et no jos kuitenki, mut samaan aikaan tää oireettomuus mietityttää. Alkaviin kuukautisiin 4-5päivää

 

[Rouva W]

Katselin juuri seitsemää edellistä kiertoa ja kyselin tekoälyltä asioita. Ovis on tuntemusten perusteella tapahtunut koko ajan kp10-11, alkupäässä tuo 11 ja viimeiset neljä ainakin kp10. Se kertoi myös jotain että tuo kp10 ovis saattaa olla vain yritys ja oikea ovis tulla myöhemmin, mikä tuntuu ihan hassulta. Tunnen oviskivun silloi kp10, en milloinkaan muulloin. Ovistestejä en oo koittanut tässä yrityksessä, mutta ehkä kannattaisi tässä kierrossa? Vähän siinä se pallotteli myös että jos tuo kp10 on se ainut ja oikea ovulaatio niin saattaa limakalvot jäädä pieniksi (mikä selittäis vuodon määrää) ja siihen ois vaikea sitten tarttua….

Tekisi mieli nyt vaan kaatua sängyn pohjalle suklaalevyn kanssa. Mutta joutuu mennä töihin. Koitapa nyt sitten keskittyä ku tää ei oo selvästi mikään lyhyemmän ajan sekoilu kropassa….

 

[Suskikitten]

Tänä aamuna varmistin negan raskaustestin ja söin lääkkeen, jota ei oman järjen mukaan uskalla syödä raskaana tai imettäessä. Gynekologi oli sanonut mulle esikoisen yrityksen alkaessa että mulla kestäisi jatkaa tätä lääkettä, mutta lopetin sen itse varalta. Tuntui epäilyttävältä jatkaa ja tää lääke on sellainen että voin ottaa sitä silloin kun koen tarvitsevani, joten lopettaminen ei ollut iso juttu.

Nyt kolmen vuoden jälkeen otin uudestaan tätä lääkettä, koska tarvitsen sitä töissä väliaikaisesti. Hitto olo tuntuu suorastaan jumalalliselta, ihan kuin olisin viimein herännyt todellisuuteen. Haluaisin kyllä jatkaa tällä lääkityksellä, koska tää tekee mun elämän niin yksinkertaiseksi. Sit toisaalta haluan lapsia ja en uskalla ottaa mitään riskejä. Varsinkin kun tää lääke ei oo pakollista mun elämän kannalta enkä välttämättä tarvitse sitä töissä, nyt on vain erityistilanne seuraavat kaksi viikkoa ja tää lääke auttaa siihen.

Tavallaan mua vituttaa ihan äärettömästi ja oon lievästi katkera, että keskiverto ihminen tuntee oletettavasti olonsa tämän tapaiseksi elämässään, kuin mä saan lääkkeiden avulla. Sit se etten uskalla käyttää tätä jos yritän raskautta tai imetän, eli jos tulee joskus leffaviivat niin tulee toinen vähintään 2,5 vuoden tauko, jonka aikana selviän omassa normaalissani.

Koetan nyt tätäkin miettiä että miten tasapainotan tän. Lugesteronit aion aloittaa nyt tässä kierrossa kun sit olisi ehkä rakennettu hyvä pohja kesä-heinäkuusta eteenpäin vakavaan lapsen yrittämiseen. Nyt ennen sitä saa nähdä yritetäänkö edes raskautta pariin kuukauteen.

Sitä toivon ettei tää lääke vaikuttaisi kehittymässä oleviin munasoluihin, mutta siitä ei tietenkään ole tutkimuksia ainakaan mistä tietäisin.

 

[Kali]

@Suskikitten Tohon että vituttaa ja on lievästi katkera kun pitää syödä lääkettä tunteakseen olonsa ns. normaaliksi, mä miettinyt vähän samaa omalla ja omien lääkkeiden kohdalla. Toki en tiedä mistä lääkkeistä kyse sulla, mutta omalla kohdalla mielialalääkkeet. Niin tuntuu jotenkin ärsyttävältä että niitä pitää syödä ja mä en edes niiden kanssa tosin tunne oloa normaaliksi. En varmaan tiedä mitä normaalit olot edes on.

Mutta oli se sulla sitten samantapainen lääke tai johonkin muuhun oleva lääke.. Niin toivon ainakin että ei vaikuta negatiivisesti yritykseenne kun taas sitä jatkatte jos siis pidätte taukoa pari kuukautta.

 

[Kali]

Omaa selitystä... Menee sitten mun ovulaatiotestitilaus väärään eli vanhaan osoitteeseen. Ja en edes saa muutettua kun jättävät joko oven taakse tai laittavat postiluukusta sisään suoraan. Yritin, mutta kiven kovaan väittivät että ei onnistu ja pitää olla yhteydessä lähetyksen lähettäjään. No mitä hyötyö siitä on kun paketti jo postilla jakelussa???

Kaiken lisäksi vuoto jatkuu, no vielä ei onneksi ole kuin kp4, mutta jos huomenna jatkuu sitten alan epäilemään että varmaan pitkittyy taas joksikin viikon pituiseksi. No saapa nähdä...

//Niin ja vituttaa lievästi kun nyt todennäköisesti ovulaatio ei taas kp10 eli toukokuun neljäs päivä jolloin se olisi ovulaatio myöhemmin ja mahdollisuus on että tulisi sama laskettu aika kuin viime vuoden toukokuun plussalle joka päättyi kemialliseen raskauteen. Jotenkin tuntuu huonolta enteeltä...

 

[Zebra]

Tänä aamuna varmistin negan raskaustestin ja söin lääkkeen, jota ei oman järjen mukaan uskalla syödä raskaana tai imettäessä. Gynekologi oli sanonut mulle esikoisen yrityksen alkaessa että mulla kestäisi jatkaa tätä lääkettä, mutta lopetin sen itse varalta. Tuntui epäilyttävältä jatkaa ja tää lääke on sellainen että voin ottaa sitä silloin kun koen tarvitsevani, joten lopettaminen ei ollut iso juttu.

Nyt kolmen vuoden jälkeen otin uudestaan tätä lääkettä, koska tarvitsen sitä töissä väliaikaisesti. Hitto olo tuntuu suorastaan jumalalliselta, ihan kuin olisin viimein herännyt todellisuuteen. Haluaisin kyllä jatkaa tällä lääkityksellä, koska tää tekee mun elämän niin yksinkertaiseksi. Sit toisaalta haluan lapsia ja en uskalla ottaa mitään riskejä. Varsinkin kun tää lääke ei oo pakollista mun elämän kannalta enkä välttämättä tarvitse sitä töissä, nyt on vain erityistilanne seuraavat kaksi viikkoa ja tää lääke auttaa siihen.

Tavallaan mua vituttaa ihan äärettömästi ja oon lievästi katkera, että keskiverto ihminen tuntee oletettavasti olonsa tämän tapaiseksi elämässään, kuin mä saan lääkkeiden avulla. Sit se etten uskalla käyttää tätä jos yritän raskautta tai imetän, eli jos tulee joskus leffaviivat niin tulee toinen vähintään 2,5 vuoden tauko, jonka aikana selviän omassa normaalissani.

Koetan nyt tätäkin miettiä että miten tasapainotan tän. Lugesteronit aion aloittaa nyt tässä kierrossa kun sit olisi ehkä rakennettu hyvä pohja kesä-heinäkuusta eteenpäin vakavaan lapsen yrittämiseen. Nyt ennen sitä saa nähdä yritetäänkö edes raskautta pariin kuukauteen.

Sitä toivon ettei tää lääke vaikuttaisi kehittymässä oleviin munasoluihin, mutta siitä ei tietenkään ole tutkimuksia ainakaan mistä tietäisin.

Niin fiilaan tätä. Kyllä se aika karvaalta tuntuu, et itse ei voi kokea sellaista kuin lääkkeillä, mikä toisille on ihan normaalia ilman lääkkeitä.

Jos yhtään mietityttää, niin kannattaa muistaa se teratologinen palvelu, johon voi soittaa.

 

[Mäntymetsä]

Alkaa vähitellen jännitys tiivistyä, tää on kyllä paha, ku ei voi yhtään tietää kuvitteleeko tässä vaan oireita, vai onko tässä nyt todella jotain Tuntunut tänään ja eilen, että housut kiristää ja jotain epämääräisiä tuntemuksia myös ollut alavatsalla. Mutta tänään pitäis tulla ruokatilauksen kanssa niitä testejä, huomenna aamulla sitte totuuden hetki koittaa... dpo 12 jo sitten.

Mulla oli viimeks niin, että oli niin menkkamaiset oireet ku olla ja voi ja sit sillon just olin tullut raskaaksi ja sit kaikki aiemmat kierrot oli löytänyt vaikka ja mitä "raskausoireita" ja menkat aina alkoi.. Itseeni en pysty ainakaan luottaa nähtävästi ollenkaan tuntemusten kanssa
Toivottavasti sulla on parempi tutka asian suhteen kuin mulla ja tarkottaa vauvauutisia

 

[Mäntymetsä]

Omaa selitystä... Menee sitten mun ovulaatiotestitilaus väärään eli vanhaan osoitteeseen. Ja en edes saa muutettua kun jättävät joko oven taakse tai laittavat postiluukusta sisään suoraan. Yritin, mutta kiven kovaan väittivät että ei onnistu ja pitää olla yhteydessä lähetyksen lähettäjään. No mitä hyötyö siitä on kun paketti jo postilla jakelussa???

Kaiken lisäksi vuoto jatkuu, no vielä ei onneksi ole kuin kp4, mutta jos huomenna jatkuu sitten alan epäilemään että varmaan pitkittyy taas joksikin viikon pituiseksi. No saapa nähdä...

//Niin ja vituttaa lievästi kun nyt todennäköisesti ovulaatio ei taas kp10 eli toukokuun neljäs päivä jolloin se olisi ovulaatio myöhemmin ja mahdollisuus on että tulisi sama laskettu aika kuin viime vuoden toukokuun plussalle joka päättyi kemialliseen raskauteen. Jotenkin tuntuu huonolta enteeltä...

pystyskö lähettäjä muuttamaan osoitetta postiin ollessa yhteydessä? Tuskinpa kai, mutta pohdiskelen vain, kun jos postilta vastattu sulle tuollain. Toivottavasti edes vanhan osoitteen asukkaat sit vievät sen postiin uudelleen ohjattavaksi.

 

[Kyfi1441260]

Huoh.. Täällä menkat 8pv myöhässä, eli mulla tulee varmaa menkat enää joka toinen kuukausi, turhauttavaa.
Testejä palanut kiitettävästi, puhtaita negoja, ei oikein jaksa kiinnostaa enää rahoja tuhlata. En tiedä mitä mun ennen niin säännölliselle kierrolle yks kaks tapahtui

 

[Aurinko88]

pystyskö lähettäjä muuttamaan osoitetta postiin ollessa yhteydessä? Tuskinpa kai, mutta pohdiskelen vain, kun jos postilta vastattu sulle tuollain. Toivottavasti edes vanhan osoitteen asukkaat sit vievät sen postiin uudelleen ohjattavaksi.

@Kali
Juurikin näin, posti ei pysty varmentamaan että sä oot just se jolle paketin kuuluu mennä, mut lähettäjä voi tarkistaa tilausnumerot sun muut tunnistaakseen sut, ja sen jälkeen ilmoittaa postille uuden osoitteen "sun puolesta". Joten kokeile vaan sen lähettäjäyrityksen puoleen kääntymistä, voi olla että vielä ehtivät ilmoittaa postille oikean osoitteen. Tai sitten ei, mutta eipä siinä mitään menetä että yrittää :)
Samoin jos postin tai lähettiyrityksen toiminnassa on jotain arvostelun tarvetta, niin palaute pitää mennä sen lähettäjäyrityksen kautta, muuten eivät ota sitä vastaan. Omituista, mutta näin ovat päättäneet

 

[Mäntymetsä]

@Aurinko88 mä en tiennyt, et toi palaute pitää mennä myös lähettäjän kautta Jännä juttu!

 

[Vaaveilija]

Tänä aamuna varmistin negan raskaustestin ja söin lääkkeen, jota ei oman järjen mukaan uskalla syödä raskaana tai imettäessä. Gynekologi oli sanonut mulle esikoisen yrityksen alkaessa että mulla kestäisi jatkaa tätä lääkettä, mutta lopetin sen itse varalta. Tuntui epäilyttävältä jatkaa ja tää lääke on sellainen että voin ottaa sitä silloin kun koen tarvitsevani, joten lopettaminen ei ollut iso juttu.

Nyt kolmen vuoden jälkeen otin uudestaan tätä lääkettä, koska tarvitsen sitä töissä väliaikaisesti. Hitto olo tuntuu suorastaan jumalalliselta, ihan kuin olisin viimein herännyt todellisuuteen. Haluaisin kyllä jatkaa tällä lääkityksellä, koska tää tekee mun elämän niin yksinkertaiseksi. Sit toisaalta haluan lapsia ja en uskalla ottaa mitään riskejä. Varsinkin kun tää lääke ei oo pakollista mun elämän kannalta enkä välttämättä tarvitse sitä töissä, nyt on vain erityistilanne seuraavat kaksi viikkoa ja tää lääke auttaa siihen.

Tavallaan mua vituttaa ihan äärettömästi ja oon lievästi katkera, että keskiverto ihminen tuntee oletettavasti olonsa tämän tapaiseksi elämässään, kuin mä saan lääkkeiden avulla. Sit se etten uskalla käyttää tätä jos yritän raskautta tai imetän, eli jos tulee joskus leffaviivat niin tulee toinen vähintään 2,5 vuoden tauko, jonka aikana selviän omassa normaalissani.

Koetan nyt tätäkin miettiä että miten tasapainotan tän. Lugesteronit aion aloittaa nyt tässä kierrossa kun sit olisi ehkä rakennettu hyvä pohja kesä-heinäkuusta eteenpäin vakavaan lapsen yrittämiseen. Nyt ennen sitä saa nähdä yritetäänkö edes raskautta pariin kuukauteen.

Sitä toivon ettei tää lääke vaikuttaisi kehittymässä oleviin munasoluihin, mutta siitä ei tietenkään ole tutkimuksia ainakaan mistä tietäisin.

Mul on varmaan samantyylinen lääke kuin sulla, ellei ihan sama. Olin syönyt sitä niin kauan, etten oikeastaan tuntenut siitä olevan enää hyötyä, mutten saanut aikaiseksi lopettaa sitä kuitenkaan. Kitkuttelin sen lopettamisen kanssa niin kauan, että resepti viimein loppu pari kk sitten, enkä hakenut enää uutta. Yhden tabun löysin vielä viime menkkojen aikaan, ja sen söin.

Mulla on kuitenkin noita samoja ajatuksia kuin sulla, että miten nekin on vaikuttaneet munasoluihin. Joinain päivinä toivon, että johonkin hankalaan tilanteeseen saisin niistä avun, mutta olen päättänyt koittaa olla ilman toistaiseksi... mielellään aina, mutta nähtäväksi jää. Mulla on myös muita lääkkeitä, mutta olen lopettanut kaikki. Elämäntilanteen johdosta kykenen olemaan nyt hetken ilman.

Musta tuntuu, että lähes minkä tahansa lääkkeen pakkausselosteessa on jonkinmoinen varoite käytöstä raskauden aikana ja/tai imettäessä. Luin juuri antihistamiinin pakkausselosteen (koska toinen gelee aiheutti mulle oireita), eikä sitäkään tulisi käyttää raskauden aikana.

 

[Mäntymetsä]

Laitan kans omanapailua tähän väliin, kun en oo hirveesti kertoillut viime aikoina.

Nyt kp 13 (kierto jotain 26-29 päivää, en oo nyt ihan varma. Ennen keskenmenoo se oli 26pv). Hyvät oli yritykset tässä kierrossa meillä. Jos onnistuisi niin laskettu aika olisi tammikuun puolessa välissä. Voispa vaan onnistua Täällä tiedätte varmasti tunteen.

Sillon, kun tuli tuossa alkuvuodesta raskaaksi niin pystyin vähentään sokeriherkkujen syömistä ja söin hippusen terveellisemmin. Nyt se on kuitenkin taas palannut hirveesti vanhaan epäterveelliseen mässäilyyn. Miks se on niin vaikeeta. Liikuntaa oon sentäs vähän tasaisemmin harrastanut. Se ei ole niin vaikeeta onneksi.

Päädyin tässä kierrossa kerran tikuttaa ovista kuitenkin, mut sit vaan elämä tuli väliin ja unohdin jatkaa tikuttelua No se ei tietenkää haittaa. Luulen, et nappasin oviksen muista merkeistä ja yirtykset ollut ihan ok siihen nähden. Yks jopa just sillon sinä päivänä.

Pidin muuten taukoo mamavitamiineista ja foolihaposta, kun keskenmeno tuli ja nyt alan päästä pikkuhiljaa taas niiden syömisten rytmiin. Mulla on isompi annos foolihappoo sitten, kun oon raskaana, mut nyt käytän puolikasta. Tavallisesti riittäs vissiin se määrä mitä mamavitamiineissakin on, eli siihen nähden syön extra foolihappoa.

 

[Zebra]

Mul on varmaan samantyylinen lääke kuin sulla, ellei ihan sama. Olin syönyt sitä niin kauan, etten oikeastaan tuntenut siitä olevan enää hyötyä, mutten saanut aikaiseksi lopettaa sitä kuitenkaan. Kitkuttelin sen lopettamisen kanssa niin kauan, että resepti viimein loppu pari kk sitten, enkä hakenut enää uutta. Yhden tabun löysin vielä viime menkkojen aikaan, ja sen söin.

Mulla on kuitenkin noita samoja ajatuksia kuin sulla, että miten nekin on vaikuttaneet munasoluihin. Joinain päivinä toivon, että johonkin hankalaan tilanteeseen saisin niistä avun, mutta olen päättänyt koittaa olla ilman toistaiseksi... mielellään aina, mutta nähtäväksi jää. Mulla on myös muita lääkkeitä, mutta olen lopettanut kaikki. Elämäntilanteen johdosta kykenen olemaan nyt hetken ilman.

Musta tuntuu, että lähes minkä tahansa lääkkeen pakkausselosteessa on jonkinmoinen varoite käytöstä raskauden aikana ja/tai imettäessä. Luin juuri antihistamiinin pakkausselosteen (koska toinen gelee aiheutti mulle oireita), eikä sitäkään tulisi käyttää raskauden aikana.

On myös sellaisia antihistamiineja, joita voi syödä raskausaikana. Toki mitä vähempi sen parempi, mut ainakin itse joudun siitepölykauden ajan syödä, muuten silmät on tulehtuneet koko ajan.

 

[Kali]

Sain paketin kun mentiin vanhalle asunnolle ja soitin talonmiehelle että mulla on tullut paketti sinne postiluukusta. Oli niin ystävällinen, että avasi oven ja sain paketin. Asuntohan oli mun isoäidin jolta sitä vuokrattiin. Muuten en varmaan olisi tuota kehdannut tehdä.

Ja noista antihistamiineista... Mulla on 2 joista toista otan tarvittaessa ja toista koko ajan. Niin sitä tarvittaessa otettavaa ei saisi raskaana käyttää. Sitten taas sitä toista voi käyttää. Mutta kuten jo mainittu niin niissä tosiaan eroja että osaa voi käyttää raskaana ja osaa ei.

 

[Maana Mannila]

Omanapa tähän väliin ja jäähyväiset toisraiseksi. Mä oon tällä hetkellä niin lyöty, että vauvatalkoot menee nyt ennalta määrittelemättömäksi ajaksi jäähylle ja samalla otan myös foorumiin vähän etäisyyttä. Googlettelin jopa kierukan asennuksen hintoja eilen. Tällä hetkellä haluaisin repiä kohdun, munanjohtimet ja munasarjat alakautta ulos. Mitäpä minä niillä, kun ei niistä ole mitään hyötyä.

En jaksa joka kuukausi yksin kannatella tietoisuutta ja tiedottamista hedelmällisistä päivistä ja tehdä aloitetta sänkyhommiin. En testaa ovulaatiota, en tee aloitetta yhdyntään. Lopetan kaikki muut lisäravinteet ja vitamiinit paitsi foolihapon.

Seuraava yritys on aikaisintaan heinäkuussa — jos silloinkaan. Jos palaqn silloin foorumille, moni on varmaan jo plussannut. Onnittelut kaikille plussavaille jo etukäteen.

Tää kuulostaa varmaan draamailulta monelle, jotka ootte yrittäneet yli vuoden tai yli kaksikin vuotta. Mutta olen monelle muulle sanonut tän, mitä sanon nyt itselleni: raskauden ja lapsen yrittäminen ei ole kilpailu vaan subjektiivinen kokemus, jota ei voi verrata muihin.

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että musta sittenkään ole tähän. Seuraavat kolme kuukautta teen tarkkaa punnintaa siitä, laitanko kierukan takasi ja luovun koko lapsitoiveesta vai onko musta vielä yrittämään.

Siihen asti: over and out.

 

[Kali]

@Maana Mannila Jos nyt näet tämän vielä, niin paljon tsemppiä. Noi on samanlaisia ajatuksia mitä mulla on paljon ollut. Ja ei mun mielestä mitään ns. aika rajaa ole että voi tuntua tuolta, ei tuo mun mielestä draamailulta kuulosta. Ihan hyvin tuolta voi tuntua vaikka olisi vasta muutaman kuukauden yrittänyt. Itsestä tuolta tuntui jo viime vuoden puolella jos totta puhutaan. Itsekkin olen kaikki lisäravinteet yms lopettanut jo monta kuukautta sitten ja en näe syytä palata turhaan niihin. En edes foolihappoa ole syönyt...

Mutta mitä ikinä päätätkään loppuen lopuksi toivotan onnea!

 

[Zebra]

Omanapa tähän väliin ja jäähyväiset toisraiseksi. Mä oon tällä hetkellä niin lyöty, että vauvatalkoot menee nyt ennalta määrittelemättömäksi ajaksi jäähylle ja samalla otan myös foorumiin vähän etäisyyttä. Googlettelin jopa kierukan asennuksen hintoja eilen. Tällä hetkellä haluaisin repiä kohdun, munanjohtimet ja munasarjat alakautta ulos. Mitäpä minä niillä, kun ei niistä ole mitään hyötyä.

En jaksa joka kuukausi yksin kannatella tietoisuutta ja tiedottamista hedelmällisistä päivistä ja tehdä aloitetta sänkyhommiin. En testaa ovulaatiota, en tee aloitetta yhdyntään. Lopetan kaikki muut lisäravinteet ja vitamiinit paitsi foolihapon.

Seuraava yritys on aikaisintaan heinäkuussa — jos silloinkaan. Jos palaqn silloin foorumille, moni on varmaan jo plussannut. Onnittelut kaikille plussavaille jo etukäteen.

Tää kuulostaa varmaan draamailulta monelle, jotka ootte yrittäneet yli vuoden tai yli kaksikin vuotta. Mutta olen monelle muulle sanonut tän, mitä sanon nyt itselleni: raskauden ja lapsen yrittäminen ei ole kilpailu vaan subjektiivinen kokemus, jota ei voi verrata muihin.

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että musta sittenkään ole tähän. Seuraavat kolme kuukautta teen tarkkaa punnintaa siitä, laitanko kierukan takasi ja luovun koko lapsitoiveesta vai onko musta vielä yrittämään.

Siihen asti: over and out.

Tsemppiä hurjasti, ja toivottavasti tauko tekee hyvää ja olotilasi paranee Toivon myös, että saat sisimmässäsi varmuuden, haluatko vielä yrittää vai ei. On tosi raskasta olla yksin tai pääosin se, joka tätä kaikkine mittailuineen ja kierron seuraamisineen tekee, jos toiselta ei saa tukea ja kiinnostusta siihen.

Lisäksi jokaisella on se oma kapasiteetti kuinka kauan jaksaa yrittää. On raskasta pettyä kuukaudesta toiseen.

Jos ei enää nähdä täällä foorumilla, niin kaikkea hyvää jatkoon! Ja jos vielä nähdään, niin tervetuloa takaisin jos siltä vielä tuntuu.

 

[Tando]

Tervetuloa @Seralyn !!

Ja @Toiveikas odottelija kyllä siellä joku varjo näkyy, toivottavasti lähtee tummumaan

@Kumpare meillä lähti esikoinen alkuu nimeomaan -2 dpo talletteluilla, oli ainoa kerta koko kierrossa. Eli sormet ristissä

Ja pakko sanoa vielä tuohon "lakatkaa yrittämästä", että se on kyllä ärsyttävin neuvo ikinä. Meillä kuitenkin minun vanhemmilla se toimi, mutta vasta melkein 20v yrityksen aloituksen jälkeen. Kävivät hoidoissakin, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. He sitten adoptoivat kaksi lasta (siskoni ja veljeni), kunnes sitten minä lopulta päätinkin tulla yllättäen luomuna maailmaan Äitini oli jo 41 tuolloin.
Eli joskus ihmeitä tapahtuu