Haaveena esikoinen

[Didam]

Me ollaan esikoista yritetty nyt about vuosi ja meitä hyvin suurella todennäköisyydellä kutsuu hoidot puolin kesätauon jälkeen.

Itse olen tehnyt suunnitelmia sillä mielellä, että perun ne sitten, jos satun tulemaan raskaaksi tai esim. hoidot estäisivät ne. Tällä hetkellä tuntuu etten tule raskaaksi koskaan, niin en halua jättää mahdollisia kivoja juttuja tekemättä... En kyllä viime kesänä ajatellut, että tämäkin kesä tulee vielä menemään yrittämisen merkeissä.

 

[Kali]

No ei me sitten tänäkään vuonna 2026 tulla esikoista saamaan. Päättyi tämäkin yk14 negatiiviseen. Yk15 kunhan vuoto alkaa... Jotenkin tuntuu ettei vuosi 2027 myöskään tule olemaan se, tai no tässä vaiheessa tuntuu että ei me lapsia koskaan tulla saamaan. Ja ei kyllä ole kuukautisista johtuvaa tämä masentelu, vaan oikeastaan koko kierron ajan ollut sitä mieltä että ei tästä kierrosta ainakaan onnistu. Jotenkin ihan lopen kyllästynyt koko tähän paskaan tällä hetkellä. Koska mitä hyvää tässä kohta puolentoista vuoden aikana on tapahtunut?? Ei yhtikäs mitään ei sitten yhtään mitään!!

Kun yritys alkoi mä olin pitkästä aikaa onnellinen ja ei ollut masennusta ekaa kertaa sitten varhais lapsuuden. Toki olen onnellinen että on mulla mun mies, mutta masennus on palannut. Ja oikeasti tuntuu ettei jaksa enään... Koska joka kierto kohta puolentoista vuoden ajan joko negaan tai kemialliseen/keskenmenoon vaan päättynyt. Eikä oo mitään syytä toivoa mitään parempaakaan enään.

 

[Jenspaaa]

@Kali tuo on varmasti ihan kauhea tunne en mitään muuta toivois ku sitä, että teillä tärppäis ja saisitte sitte 2027 oman pikkuisen syliin, vaikka se kaukaiselta tuntuiski nyt voimia, oot ajatuksissa!!

Minua jännittää jotenki ihan hirveesti onneks ollaan hellun kans nyt viikonloppuna pois kotoa, etten voi testailla. Sunnuntaina pitäis alkaa menkat, mutta en oikein tiiä onko fiilis ehkä jopa enemmän semmonen, että ei oo alkamassa ja se tunne johtuu siitä, että mulla on ollu nyt reilu viikon erilaisia oireita, jotka kyllä voi olla pms-oireitaki, mutta mulla ei juuri ikänä ole alkanu ne oireet ennen menkkoja. Tehen tähän listan, että voi muutki halutessaan jännätä maanantaihin saakka minun kans
-vatsan turvotus
-erilaiset paineen tunteet vatsalla lähes koko ajan
-vihlovat repäisevät kivut koko alamasun laajuudelta ja nivusissa
-etovaa oloa vaihtelevasti
-vähän vajaa viikko sitte tuli vv:n seassa mini määrä vaaleanruskeaa vuotoa
-hiukset rasvoittuu helpommin ja niitä lähteny enemmän
-atooppinen ihottuma räjähtänyt kirjaimellisesti käsiin
-hajuaisti jotenki vähän herkempi ku normaalisti
-rinnoissa välillä nopeita vihlaisuja
-selittämätön tunne, että joku on eri tavalla ku normisti

Ja joo nuo on semmosia selkeitä joita oon huomannu tässä viikon aikana. Tein maanantaina päiväpissasta parin tunnin pidätyksellä negatiivisen pc-testin. Silloin toki dpo oli oletettavasti 7-9, eli tosi aikainen. Nyt kierto venynyt jo kp 39 ja dpo tänään 11-13

/ / Edit: heti tänään aamulla tuliki jottain punertavaa tuhruvuotoa

 

[Kesäheinä85]

@Kali tiedän tunteen, ei ole helppoja jatkuvat pettymykset. Tsemppiä

Itse olen perusluonteeltani älyttömän optimistinen, joten menkka masennuksen jälkeen mieliala lähtee aina uuteen nousuun ja sit keskityn siihen toivoon.

Mut sen tiedän, että jokaisen pitää itse löytää se asia, mikä auttaa maksamaan tai sitten tehdä se toinen päätös, mutta ei siinä kukaan ulkopuolinen voi oikein auttaa, vaikka kuinka haluaisi

Meillä on miehen kanssa mennyt onneksi siinä mielessä hyvin, että vaikka ollaan eri mieltä järeämpiin hoitoihin lähdöstä, on saatu asiat puhuttua ja kumpikin kunnioittaa toisen ajatuksia ja tunteita ja tuetaan toisiamme.

Meillä on myös välillä ollut kevyempiä kiertoja, eli tavallaan on pidetty taukoa, siis silloin alussa ensimmäisen vuoden jälkeen meni pari kiertoa ilman oviksen metsästystä ja aktiivista yrittämistä, meillä se auttoi tasaamaan tunnekuormaa, kun jätettiin vähän tauolle ja keskityttiin muuhun edes se 1-2 kiertoa..

mutta ei siis ole missään vaiheessa kumpikaan halunnut jättää yrittämistä kokonaan. Toki se voi taas toisille pareille sopia paremmin.

Ja minua on helpottanut myös se, että testaan vasta jos menkat ovat myöhässä pari päivää.. enkä enää aloita testailua dpo10 tienoilla kuten eka vuonna... En halua nähdä sitä negatiivista testiä... Välillä meinaan sortua testailuun, mies onneksi tsemppiä ja rauhoittelee, että kyllä sen ehtii parin päivän päästäkin

 

[Kali]

@Kali tiedän tunteen, ei ole helppoja jatkuvat pettymykset. Tsemppiä

Itse olen perusluonteeltani älyttömän optimistinen, joten menkka masennuksen jälkeen mieliala lähtee aina uuteen nousuun ja sit keskityn siihen toivoon.

Mut sen tiedän, että jokaisen pitää itse löytää se asia, mikä auttaa maksamaan tai sitten tehdä se toinen päätös, mutta ei siinä kukaan ulkopuolinen voi oikein auttaa, vaikka kuinka haluaisi

Meillä on miehen kanssa mennyt onneksi siinä mielessä hyvin, että vaikka ollaan eri mieltä järeämpiin hoitoihin lähdöstä, on saatu asiat puhuttua ja kumpikin kunnioittaa toisen ajatuksia ja tunteita ja tuetaan toisiamme.

Meillä on myös välillä ollut kevyempiä kiertoja, eli tavallaan on pidetty taukoa, siis silloin alussa ensimmäisen vuoden jälkeen meni pari kiertoa ilman oviksen metsästystä ja aktiivista yrittämistä, meillä se auttoi tasaamaan tunnekuormaa, kun jätettiin vähän tauolle ja keskityttiin muuhun edes se 1-2 kiertoa..

mutta ei siis ole missään vaiheessa kumpikaan halunnut jättää yrittämistä kokonaan. Toki se voi taas toisille pareille sopia paremmin.

Ja minua on helpottanut myös se, että testaan vasta jos menkat ovat myöhässä pari päivää.. enkä enää aloita testailua dpo10 tienoilla kuten eka vuonna... En halua nähdä sitä negatiivista testiä... Välillä meinaan sortua testailuun, mies onneksi tsemppiä ja rauhoittelee, että kyllä sen ehtii parin päivän päästäkin

Niin en tiedä edes itse mitä haluan tehdä, joten se tekee vaikeaa tästä pähkäilystä. Miettinyt loogisuuden kannalta ja loogisinta olisi varmaan hyväksyä ns. tappiot ja luovuttaa. Mutta toisaalta ei tätä välttämättä loogisesti voi tai kannata edes lähteä ajattelemaan... Enemmän kannattaisi miettiä miltä tuntuu ja mitä haluaa oikeasti, eikä vain loogisesti ns. "oikea ratkaisu".

Itse en myöskään koskaan oo ollut positiivinen ihminen vaan ajatellut aina pahimmat skenaariot ensin ja monesti niin tupannut käymään. Mutta tämä yritystaival tehnyt mun negatiivisesta luonteesta pahemman jopa. Oon alkanut tämän myötä tosissaan taas vihaamaankin itseäni pitkästä aikaa. Viimeiset kuukaudet menneet koko kiertojen ajan ihan masentuneena, ei vaan kuukautisten aikaan edes kuten aiemmin...

Enpä tiedä jotenkin en edes anna itseni toivoa enään mitään hyvää tämän yrityksen suhteen... Oon tavallaan kieltänyt itseltäni toivon paremman suhteen tässä.

 

[Tuulis]

@Kali Raskauden yrittämisen venyminen syö varmasti omaa jaksamista. Voimia siihen Toivottavasti saat puolisolta, läheisiltä ja tarvittaessa ammattilaisilta tai vertaisryhmästä tukea.

Itse huomasin, että keskenmeno, läheisen kuolema ja lapsettomuushoitoihin hakeutuminen oli itselleni niin raskas kombo yhden vuoden sisään, että ammattiapu oli tarpeen oman jaksamisen parantamiseksi. Myös lääkitys olisi ollut mahdollinen, mutten itse halunnut sitä (aiemmin se on ollut musta ihan ok ja olen vuosia syönytkin, nyt ajattelin et oma oireilu on ollut lievempää ja ennen kaikkea elämäntilanteeseen liittyvää). Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että mulla on rahaa laittaa fiksun terapeutin kanssa mielen purkamiseen ja myös Kelan kuntoutusterapia voisi olla mahdollinen (aiemmin elämässäni olen yhden tuetun terapiajakson saanutkin). Koen, että terapia auttaa mua varmasti jatkossakin eteenpäin, koska todennäköisesti keskenmenokokemuksen jälkeen menettämisen pelko on mahdollisessa onnistuneessakin raskaudessa läsnä ja kuormittaa mieltä. Eikä se helpota välttämättä lapsen syntymäänkään. Myös lapsettomaksi jääminen varmasti olisi kriisi ja vaatisi suremista ja työstämistä.

Aivan hitosti auttaa myös se, että olen oppinut puhumaan omista tunteistani ja kuuntelemaan puolisoani. Me ollaan ns. samassa veneessä ja toistaiseksi samoilla linjoilla hoitojutuista (toki esim. lahjasoluihin päätyminen voi vaatia keskustelua ja sulattelua jos se tulee eteen). Yritetään oikeasti paljon vaalia keskusteluyhteyttä, arjen iloja ja yhteistä kivaa tekemistä ja läsnäoloa. Meidän suhteessa kantava voima on myös ollut yhteinen huumori ja onneksi me pystytään nauramaan osittain myös lapsen yrittämiseen ja lapsettomuushoitoihin liittyville sattumuksille yhdessä.

 

[Sinertävää]

@Kali
Luin jostain jonkun psykiatrin vinkin siitä, että lapsettomuudelle olisi hyvä päättää jokin loppumisaika. Meillä se oli julkisen hoitojen tarjonnan loppu. Sulla se voi olla 35/36v. ikä tms.

Sinänsä noi tutkimukset olisi parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin, ja syynä voi olla jokin pieni hevonpaska-asia, joka on mahdollista korjata. Musta näyttää että sulla on tosi monessa raskaudessa hcg noussut todella hitaasti/myöhään, mikä on tutkimuksissa liitetty korkeampaan keskenmenoriskiin. Mietin voiko siellä kohdussa olla huonot olosuhteet tai sitten alkiolla itsellään jokin huonosti.

 

[Kali]

@Kali
Luin jostain jonkun psykiatrin vinkin siitä, että lapsettomuudelle olisi hyvä päättää jokin loppumisaika. Meillä se oli julkisen hoitojen tarjonnan loppu. Sulla se voi olla 35/36v. ikä tms.

Sinänsä noi tutkimukset olisi parempi tehdä ennemmin kuin myöhemmin, ja syynä voi olla jokin pieni hevonpaska-asia, joka on mahdollista korjata. Musta näyttää että sulla on tosi monessa raskaudessa hcg noussut todella hitaasti/myöhään, mikä on tutkimuksissa liitetty korkeampaan keskenmenoriskiin. Mietin voiko siellä kohdussa olla huonot olosuhteet tai sitten alkiolla itsellään jokin huonosti.

Lukuunottamatta viimeisintä keskenmennyttä jossa hcg nousi aika nopeasti tai luulen niin kun dp13 sain jo siihen viikko digiin 2-3 ja rv 5+0 sain 3+. Toki ne oli kaksoset ja silloin plussasin jo dpo9, ekasta en osaa sanoa kun en edes testannut ajoissa mutta kemialliset kyllä myöhään tulleet esille dpo12-13 jälkeen... Kohtu on tosin tutkittu pariin kertaan ja verikokeitakin otettu jotain. Mitään tulehdusta joka voisi selittää niin ei ainakaan ole siis. Kun herkkä crp otettiin ja se oli alle sen rajan. Joskus muistan lukeneeni, että joku tulehdus voisi selittää kemialliset varhaiset keskenmenot.

Ja mieluummin päätän yht äkkiä milloin lopettaa, itseäni ainakin enemmän ahdistaisi pelkkä ajatus että on joku no kaukaunenkin takaraja. Ehkä se joillekkin toimii, itseä jo pelkkä ajatuskin ahdistaa...

Enkä tiedä kannattaako meidän juuri nyt vaikka mies muuttikin mieltään hakeutua tutkimuksiin, kun ei tosiaan ole varaa. Niin en tiedä mistä ne rahat repisi jos nyt haettaisiin hoitoihin/tutkimuksiin. Muutenkin todella tiukkaa ollut...

 

[Sinertävää]

Lukuunottamatta viimeisintä keskenmennyttä jossa hcg nousi aika nopeasti tai luulen niin kun dp13 sain jo siihen viikko digiin 2-3 ja rv 5+0 sain 3+. Toki ne oli kaksoset ja silloin plussasin jo dpo9, ekasta en osaa sanoa kun en edes testannut ajoissa mutta kemialliset kyllä myöhään tulleet esille dpo12-13 jälkeen... Kohtu on tosin tutkittu pariin kertaan ja verikokeitakin otettu jotain. Mitään tulehdusta joka voisi selittää niin ei ainakaan ole siis. Kun herkkä crp otettiin ja se oli alle sen rajan. Joskus muistan lukeneeni, että joku tulehdus voisi selittää kemialliset varhaiset keskenmenot.

Ja mieluummin päätän yht äkkiä milloin lopettaa, itseäni ainakin enemmän ahdistaisi pelkkä ajatus että on joku no kaukaunenkin takaraja. Ehkä se joillekkin toimii, itseä jo pelkkä ajatuskin ahdistaa...

Enkä tiedä kannattaako meidän juuri nyt vaikka mies muuttikin mieltään hakeutua tutkimuksiin, kun ei tosiaan ole varaa. Niin en tiedä mistä ne rahat repisi jos nyt haettaisiin hoitoihin/tutkimuksiin. Muutenkin todella tiukkaa ollut...

Voi ei

Niin, kesällä tuskin paljoa tapahtuu kun Tilkassa on se kesätaukokin heinäkuun paikkeilla. Labrat onneksi ovat ilmaisia. Toivottavasti sun mies saa töitä jostain.

 

[Elliania]

@Tuulis Ihana, kun otit esille tuon yhteisen huumorin! Meilläkin se on auttanut monessa tiukassa paikassa

 

[Elliania]

@Sinertävää Tiedätkö mistä tuo hcg:n hidas nousu voi johtua? Minulla on käynyt just niin, eikä sitä ole sen suuremmin selitetty

 

[Sinertävää]

@Sinertävää Tiedätkö mistä tuo hcg:n hidas nousu voi johtua? Minulla on käynyt just niin, eikä sitä ole sen suuremmin selitetty

Niin paljoa en tiedä

 

[Tähtiin tuijottelija]

Pubmed on mun kaveri näissä, koska tutkimustieto kiinnostaa aina. Suurien otoskokojen saaminen on tällaisen suhteen haastavaa ja varmojen johtopäätösten tekeminen siksi aina vähän varovaista, mutta tällainen tuli siis Pubmedissä vastaan:
https://doi.org/10.1093/humrep/der009

"The slower initial hCG rise among women with earlier age at menarche was unexpected. Early menarche has been associated with endometrial pathology [endometrial cancer (Fujitaet al., 2008;Dossus et al., 2010), adenomyosis (Templeman et al., 2008) and endometriosis (Treloar et al., 2010)]. Early menarche may also be associated with endometrial factors that retard early development of an implanted conceptus(and thus slow the production or release of hCG). Polymorphisms in chemokine receptor 3 (CCR3) have been associated with age at menarche and CCR3 is associated with endometrial inflammation(Yang et al.,2007).Since embryonic implantation is an inflammatory process, it is possible that this gene indirectly influences the early rise of hCG. DES was associated with a distinct pattern of hCG rise in these data. Women who were DES daughters have been found to have numerous uterine and cervical abnormalities (Kaufman et al., 1984)that may contribute to their higher risk for infertility (Herbst et al.,1980;Kaufman et al., 1984) and pre-eclampsia (Troisi et al., 2007).DES exposure in utero may also influence immune function (Ford et al., 1983;Ways et al., 1987). Structural abnormalities of the uterus and immune impairments may influence the ability of an embryo to invade the endometrium, which might have resulted in the unusual pattern of hCG rise."

DES viittaa tässä siis sellaiseen synteettiseen, varsin haitalliseksi todettuun estrogeeniin, jolle tässä tutkitut naiset olivat altistuneet itse sikiöaikana, euroopassa ei ole käytetty vuoden 1978 jälkeen. Menarke tarkoittaa ensimmäisiä kuukautisia, ja sillä siis havaittiin olevan yhteyttä hitaampaan nousuun, jos kuukautiset ovat alkaneet naisella aikaisin. Miksi näin, niin siihen ei ole ihan varmaa vastausta, onko geneettistä vai jotain muuta. Ikä yleisesti vaikutti myös, mutta niin että vanhemmilla naisilla nousu olikin yleensä nopeampaa.

Mutta taas, yksi tutkimus, pienehkö otos, hankala aihe tutkia, mutta joku on edes yrittänyt.

 

[Elliania]

@Tähtiin tuijottelija Supermielenkiintoista. Minulla kun menkatkin on alkaneet 11 vuotiaana ja endoa (kaiken muun ohella) epäillään!

 

[Tähtiin tuijottelija]

@Tähtiin tuijottelija Supermielenkiintoista. Minulla kun menkatkin on alkaneet 11 vuotiaana ja endoa (kaiken muun ohella) epäillään!

No sepäs sitten sattui aika osuvasti.

Kuten Sinertävää sanoi, yleensä hidas nousu ei ole hyvä merkki. Jos se tapahtuu kerran, niin en osaa sanoa yhtään että voidaanko silloin tietää, mikä on munaa ja mikä kanaa; onko nousu hidas siksi, ettei alkio ole alun alkaenkaan kunnossa ja elinkelpoinen vai johtuuko se sitten kohdun olosuhteista. Mutta tietysti jos se jollain on toistuva ilmiö, niin sitten... en tiedä.

Mutta tässä nimenomaisessa tutkimuksessa tosiaan se menkkojen alkamisen vaikutus kuvautui käppyrään yllättävän selkeästikin.

Tarkastelussa oli implantaation ajankohta ja hCG nousu, joten sinänsä sellaista tulosta, että minkä käyrän seurauksena syntyi lapsi ja minkä ei, sellaista kuvaajaa ei valitettavasti tutkimuksesta kuitenkaan löydy.

"There were 199 pregnancies detected in the Early Pregnancy Study. Of these, 151 were clinical pregnancies and 48 were early pregnancy losses.There were 10 clinical pregnancies which were missing a day of ovulation or a day of implantation, leaving 189 pregnancies in the Factors associated with late implantation and early hCG rise sample used to analyze late implantation.The patterns of hCG rise were assessed only among the clinical pregnancies. This is because early losses often do not last 7 days and do not necessarily have a clear pattern of rise (Bairdetal.,2003).One additional clinical pregnancy could be used in this analysis because it had a measured day of implantation (day of ovulation was missing), thus providing 142 clinical pregnancies for the rate of rise analysis. Clinical pregnancies were mostly singleton live births (n¼121);other outcomes were 6 twin births, 13 miscarriages,1 ectopic pregnancy and 1 molar pregnancy."

 

[Sinertävää]

Association between low day 16 hCG and miscarriage after proven cardiac activity - PubMed

III.

pubmed.ncbi.nlm.nih.gov

Tässä oli tää mun löytämä tutkimus! Toisaalta on hyvä muistaa ettei nuo prosentit ole 100% vs 0%.

 

[Kali]

Varmaan jotain alitajuista valmistumista siihen että jäädään lapsettomiksi, kun alkanut ulkona leikkivien lasten äänetkin jo ärsyttämään... Lapset ylipäänsäkin viimeisten parin kuukauden aikana tuntuneet käyvän ärsyttäviksi enemmissä määrin. Ehkä tämä on sitä katkeroitumista.... Ei me varmaankaan kumminkaan esikoista tulla saamaan niin näemmä alan jo nyt katkeroitumaan. Ehkä se on vaan näin tarkoitettu, ettei mua oo tarkoitettu äidiksi vaan katkeraksi lasten vihaajaksi.

 

[Pikkuviikuna]

@Kali tosi kurjaa että joudut tollasia tunteita kokemaan ja että tulevaisuus on niin epävarma. Suosittelen etsimään muiden kokemuksia vertaistueksi ja nimenomaan sellaisia joilla matka on ollut vaikeampi. Täälläkin palstlla voi tulla noiden hankalien tunteiden kanssa se olo, että on ainoa joka kokee niitä kun niin moni alun pienen yskimisen jälkeen viilettääkin jo kohti vanhemmuutta. Mutta on siis ihan todella paljon niitä, joille matka on henkisesti ollut todella raskas ja siihen on liittynyt sellaisiakin oloja mitä ei haluaisi koskaan myöntää kokevansa. Hankalat tunteet ja toivosta luopuminen ei oo ainostaan sulla ja että siksi sut ois tarkoitettu lapsettomaksi, vaan jos matka käy riittävän vaikeaksi, ne tunteet kuuluu asiaan ja tulee melko varmasti mukana paketissa kelle tahansa. Se on ihan paskaa, mutta jos yhtään auttaa ni haluan vaan sanoa että sussa ei ole vikaa vaan tää paska juttu vaan tapahtuu nyt sulle ja ihan tosi monelle muulle jotka kipuilee samaa asiaa omissa piiloissaan. Kaikki kipu helpottaa aikanaan, tämäkin. Ei ehkä katoa kokonaan, mutta helpottaa ihan varmasti. Toivottavasti löydät jotain (terapia, vertaistuki, uusi harrastus, ystävä, tauko palstalta?) joka keventää oloa just nyt niin että on helpompi jaksaa.

Itellä mieli on keventynyt vaikka tilanne on edelleen ihan sama ja kohta kaksi vuotta ilman yhtään plussaa. Aiemmin keskityin siihen että miten onnistutaan, mitä voisin tehdä vielä ja olo oli aika kuristava. Sitten tajusin että tää syö mua niin paljon että jonkun on muututtava, eihän tällaista jaksa. Viime aikoina oon ajatellut enempi niin, että kun tämä vaihe nyt näköjään kestää ja tulee kestämään kauan, mitä voin tehdä että oma olo on kevyempi jotta jaksan tätä paremmin. En edes yritä tavallaan taistella vastaan ja päästä tästä pois (vaikka hoidoissa ollaankin) vaan oon ehkä jollain tavalla hyväksynyt että tällaista paskaa nyt sitten meille, tää tulee jatkumaan, ja fokus on siinä että miten mä voin helpottaa oloani sen keskellä ja nauttia muista asioista parhaani mukaan. Nyt kun en enää viime aikoina ole yrittänyt pinnistellä meitä pois tästä ja odottanut epätoivoisesti plussaa jota ei koskaan tule, jonkinlainen hätä siitä että tuleeko meistä ollenkaan vanhempia on myös lientynyt. Meillä on just nyt tällainen elämänvaihe, mä en voi sitä muuttaa vaan pitää opetella olemaan tässä kunnes joskus kyllä varmasti asiat tulee muuttumaan, vaikka sitten niin että todetaan jäävämme lapsettomiksi. Mutta sekin tilanne tulee sitten aikanaan eteen jos tulee ja omine tunteineen just siinä kohtaa enkä nyt edes voi tietää miltä elämä silloin sitten näyttää ja tuntuu. Mun ei tarvii nyt ratkaista miten meidän lopulta käy. Eikä sunkaan Tää kyllä joskus kevenee. Nää on hirveän vaikeita, isoja asioita ja tunteita pyöriteltäväksi. Nyt taputus omalle olalle kun ollaan jaksettu tänne, tarvittavat tunteet ulos ja jätskille.

 

[Kali]

@Pikkuviikuna Niin onhan tuo kaikki ihan totta, hyviä pointteja. Oon yrittänyt kun muutettu uudelle paikkakunnalle päästä uudestaan terapiaan, jotenkin vaikea vaan saada tällä hetkellä mitään aikaiseksi. Olin yhteydessä tosin jo terveydenhuoltoon täällä siitä syystä päästäisiinkö täällä lisätutkimuksiin. Sain vastauksen täyttää joku kysely mikä piti maisaan jo maanantaina tulla, mutta oonpa yllättynyt kun ei oo tullut vieläkään. Ei näemmä mikään tällä hetkellä tunnu menevän putkeen ei sitten mikään.

En tiedä jotenkin yrittänyt hyväksyä että suurella todennäköisyydellä tosiaan jäädään lapsettomiksi. Vihaan tosin itseäni kuinka katkeraksi se mut jo nyt on saanut. Varmaan vaan pahenee jos tai kun luovutamme yrityksen suhteen kokonaan.

 

[Tuulis]

Hyviä ajatuksia @Pikkuviikuna ! Jokaisen matka on varmasti erilainen ja sisältää erilaisia vaiheita. Mä en esimerkiksi ole pyörinyt vauvapalstoilla kuin vasta nyt, koska ne on ahdistaneet mua ekat pari vuotta. Oon ajatellut, että meidän tilanne on niin tavanomainen, ettei vertaistuesta ole apua, kyllä se tärppää kun vaan sitkeästi yritetään. On myös pelottaneet toisen ääripään esimerkit tosi pitkistä lapsettomuuspoluista. Silti on toki ollut vaiheita, jotka on ahdistaneet paljon: ekan yritysvuoden täyttyminen ja lapsettomuushoitoihin hakeutuminen, sen jälkeen epäusko luomuplussasta joka päätyi siihen et ekassa ultrassa viikolla 13 löytyi tuulimunaraskaus, sen jälkeen tsemppaus siitä että keskenmenon jälkeen yleensä puolen vuoden sisään alkaneet raskaudet sujuu hyvin ja sit lievä tuska siitä kun se puoli vuotta kuluikin ja kierrot näytti keskenmenon jälkeen lyhentyneen. Sit on odotettu ja sairastumisen takia siirretty lapsettomuushoitoläheteaikoja, odotettu niitä ja labroja ja tuloksia ja lääkärin arvioita ja kipuillut sitä kun syitä löytyikin useampi ja lääkäri kirjoitti suoraan lähetteen ivf-hoitoihin. Sit ekan ivf:n jännitys ja sen jälkeen pelko tulevasta. Näiden välissä on ollut ihan normaaliakin arkea ja toisaalta lapsettomuutta isompia murheita. Ehkä nyt jotenkin tuntuu hetkellisesti siltä, että tähän on löytynyt joku tasapaino, et oon ehkä hyväksynyt ainakin hetkellisesti sen, että enempää en voi. Myös sen, että me aloitettiin yritys verrattain myöhään optimisteina (olin 34, puoliso pari vuotta vanhempi).

Mut elämässä muutenkin vaikeinta on se, jos tuntee olevansa ansassa. Se on mulle tuttua töistä ja osin tästä yrittämisestäkin. Eikä siihen oikein auta muu kuin luottamuksen rakentaminen elämään, mikä ei ole helppoa. Aikakin ehkä vähän, työjutuissa myös se kun pääsin sellaiseen tilanteeseen et aloin luottaa omaan osaamiseen ja sain tehtyä ns. varasuunnitelman. Lapsettomuuteen sellaista plan b:ta ei ole, olen ehkä yrittänyt ottaa sellaisen linjan et katotaan julkisen puolen hoitopolku ja sit sen verran yksityistä kun rahat, aika ja jaksaminen antaa myöten. Sen arvioiminen varmaan sit vaihe/hoitokierto kerrallaan. Julkisella aikaa on kolme vuotta, yksityisellä sit tarvittaessa se pari vuotta päälle. Mut en voi oikein laittaa omaa elämää tauolle ja laskea koko tulevaisuutta lapsiasian varaan ja ympärille. Sitä paitsi tiedän, että jos lapsihaave toteutuu, se haastaa monella tavalla parisuhdetta ja jaksamista ja siksi paras mitä voin tässä kohtaa tehdä, on pitää huolta itsestäni ja terveydestäni mahdollisimman monipuolisesti, siis myös sosiaalisista suhteista, parisuhteesta ja mielestä.

@Kali kannustaisin kysymään sen kyselyn perään. Julkisella jo lähetevaiheessa ainakin meiltä tutkittiin sperma, perusverenkuvat, kilpirauhasarvot, AMH, follikkelia stimuloiva hormoni, prolaktiini, muistaakseni myös poissuljettiin muutama sukupuolitauti ja ehkä olisi otettu myös papa, jos se ei olisi ollut tuoreehko. Meidän hyvinvointialueella se lähetelääkäri ja labrat oli vielä maksuttomia, mut se vaihtelee varmasti alueittain. Täällä ne on seksuaaliterveysneuvolapalveluiden kanssa. Noista saa jo aika paljon tietoa ja sit erikoissairaanhoidon puolella alkukäynnillä on ultra, jos siihen asti pääsee. Luulisi, että jos lähetekriteerit ei jostain syystä täyty, niin ainakin osaa asioista voisi kuitenkin tutkia. Esimerkiksi huonot kilpirauhasarvot voi aiheuttaa keskenmenoja.