Raskaaksi 2026

[Liina1234]

@Venkula isoja asioita olette jutelleet, kaikki tuki ja tsemppi sinne sinulle En nyt jokaiseen kohtaan ota kiinni mutta haluan tuoda omakohtaisen kokemuksen tuohon lahjasiittiö asiaan. Meillä miehellä on siis siittiöitä kourallinen, ei edes normi tutkinta-analyysissä vaan siellä sentrifuoidun näytteen sakassa. Ja silti ollaan saatu 16 munasolua hedelmöitettyä joista saatiin käyttöön 5 alkiota. "Onnellista loppua" ei meillä ole vielä tullut vaan ollaan pakastesiirroissa, mutta kuulostaa siltä että miestäsi pelottaa oman mahdollisen analyysin tulokset todella paljon. Eli se että tulokset olisi huonoja ei tarkoita lahjasiittiöiden käyttöä - se ilmeisesti mietityttää miestäsi eniten. Mutta on turha vielä murehtia ongelmaa jota ei ole olemassa. Mutta meillä on tapana ajatella muutama askel liian kauaksi. Ja suurin osa naisista raskautuu 1,5v aikana yrityksen aloituksesta, vaikka ei vielä ekana vuonna olisi pysyvää plussaa tullut (mutta toki tarvitaan ees suht.koht. ok määrä siittiöitä tähänkin)

 

[Olive]

No nyt tutkailin limoja niin ei mitenkään älyttömän kuivaa muttei vielä voidemaista kuitenkin sitä oli jonkin verran, että ehkä se ovulaatio sit kuitenkin on vasta tulossa. Mene ja tiedä. Jatketaan tarkkailua. Täytyy kovasti nyt koittaa malttaa vedenjuonnin kanssa tänään ja tikuttaa kun pääsee kotiin. Luulen että sunnuntaina oli vähän vahvempaa pissaa myös.

@Venkula kuulostaa ihan tosi raskaalle ja myös todella epäreilua häneltä vitkutella sen takia ettei menettäisi sua…

 

[Tuutikintytär]

@Maana Mannila Rauta-arvot ja ferritiini näyttäs tosiaan ihan ookoolta, oliko niin että sulta oli kilppariarvo myös jo testattu? Jos nukkuu hyvin ja silti väsyttää, kertoo se yleensä jostakin. EDIT: niin, ja myös verensokeriarvot (ne kuuluu kyllä varmaan perustestipatteristoon)

@Aurinko88 Kiitos linkeistä, mielenkiintoista luettavaa.

@Venkula Onpa inhottava tilanne, mutta jos jotain hyvää haluaa siitä etsiä, niin tulipahan edes nyt sitten puheeksi - ties kuinka pitkään tuo tilanne olisi voinut jatkua, jossa elätte ikään kuin eri todellisuudessa siitä missä menette lapsihaaveen kanssa.
Kun olette nyt keskustelleet asiasta, niin avasiko miehesi tarkemmin mistä nuo hänen vahvat mielipiteensä johtuvat? Oma kokemukseni on, että jotkut miehet seisovat vankasti jonkin periaatteen takana, mutteivät itsekään tiedä tai ole miettineet tarkemmin miksi.
Hän kuitenkin ilmeisesti haluaisi lasta, vai onko hän vain "hyväksynyt" että se on parisuhteen seuraava askel? On toisaalta ymmärrettävää, että haluaa lapsen olevan sitä omaa geeniperimää (varsinkaan jos vauvakuume ei ole hänellä kova muuten), mutta ettei halua edes tutkia ja selvittää mikä tilanne oikeasti on... Syitä kun voi olla niin monia. Kun tilanne vähän rauhoittuu, ehkä voisit koittaa vielä suostutella häntä tutkimukseen sillä ajatuksella, että jatkuva raskautumisen yrittäminen vaatii sinulta aika paljon: pitää syödä tietyllä tavalla, välttää alkoholia ja muita päihteitä (jos nyt käytät niitä muutenkaan), puhumattakaan henkisestä rasituksesta mitä tulee, kun etsii itsestään raskaana olon merkkejä ja tekee negatiivisia testejä kuukausi toisen perään. Tutkimuksilla selviäisi, olisiko jokin ns. helposti korjattavissa oleva asia, ja tutkimukset on helpompi aloittaa miehestä, ihan hinnan ja muiden käytännön järjestelyiden puolesta - eikä se tarkoita sitä, että jotenkin epäilisit syyn olevan hänessä, se on vain yksi steppi realiteettien selvittämisessä. Keskustelu siitä, käytetäänkö lahjasoluja, käydään sitten erikseen jos selviää että sille olisi tarvetta. Voihan hyvinkin olla, että voisitte raskautua yhdessä, mutta tarvitsisitte vain pientä lääketieteen tuomaa avitusta.

Enkä nyt tarkoita myöskään tällä sitä, ettette voisi ihan näin "luomuna" raskautua, joskushan se tosiaan vain kestää kauan. Olen vain itse sellainen, että haluan selvittää ja tutkia tilanteen kuin tilanteen mahdollisimman tarkkaan. Toivottavasti saatte tämän solmun ratkottua.

@Suskikitten Sama juttu, täällä on myös taustaa suhteesta jossa toinen osapuoli valehteli pitkittääkseen suhdetta. Saa kyllä näkemään punaista. Mainitsinkin jo jossain, että edellisessä suhteessa oltiin jo juteltu lasten nimistä ja mietitty mistä päin ostettaisiin omakotitaloa, kun sitten eroa tehdessä mies tunnustikin ettei luultavasti halua lasta ollenkaan. Erosimme muista syistä, mutta siinä tuli samalla todella petetty olo, kun selvisi että olenkin yksinäni unelmoinut tulevaisuudesta, jossa olemme perhe.

 

[Syssymyssy]

@Venkula oon kyllä sun puolesta järkyttynyt, ymmärrän jos joku ei halua lahjasoluilla lapsia mutta kuten muutkin sanoneet, on aika paljon muitakin vaihtoehtoja, jos siittiöissä edes on mitään vikaa.

Onnea plussanneille En ole jaksanut ja ehtinyt roikkua täällä niin paljoa, niin tuosta välistä jäi lukematta viestejä melkoisen paljon.


ON: Mulla on varmaan joku uusi teini-ikä tullut päälle, jotenkin henkisesti sellainen olo ja tarve kapinoida kaikkea ja kaikkia vastaan Värjäsin hiuksetkin, ja ihan liian tummaksi kuten aina teininä. Oon rikkonut rutiinejani, ja viikonloppuna ostin tupakkaa. On kyllä ollut ihan virkistävääkin, koska oon yleensä rutiinieni orja. Tutustuin uuteen videopeliin, ja roikun siellä sitten kaiken vapaa-aikani, mitä velvollisuuksilta jää.

Tänään on kp12 ja veikkailen, että jos ovis menee niinkuin se yleensä menee, niin huomenna tai pe alkaa limat.

 

[Venkula]

Vastaan yhteisesti kun en jaksa muistella nimimerkkejä

Tottakai ollaan tässä kiertojen aikana paljon keskustelua käyty, yhdessä huolta tilanteesta kannettu ja mietitty asioiden ja muuttuneiden tilanteiden seurauksia. Jo pelkkä stressikuorma on ollut pitkän aikaa valtava. Hiljalleen puoliso on kuitenkin sulkeutunut eikä ole enää omia ajatuksiaan jakanut, olen ajatellut että hänen suhtautuminen on edelleen neutraali/toiveikas. Meissä on vaan se eroavaisuus, että minä haluan selvittää selvitettävissä olevat asiat mahdollisimman pian ja saada vastauksen, onko jotakin tehtävissä, puoliso taas ajattelee tiedon lisäävän tuskaa ja vitkuttelee asioihin tarttumista kunnes näköjään ”pudottaa pommin”. On siis jääränä varma simppatutkimuksen lopputuloksesta ja että ”hän on syypää” eikä asiasta halua keskustella. Toistuu muutenkin elämässä hänellä vahvasti: hankala asia -> sulkeutuu ja kätkee kaikki ajatukset ja tunteet asiaan liittyen. Siinä on mukava itse arvailla missä mennään tai loppuviimein tässä määrin yllättyä. Yksin ei tuo kommunikointi oikein onnistu. Uskon, että puolisolla tuo pettymys on vaan niin suuri ettei osaa (ja halua) käsitellä.

Alunperin yhdessä yhteisestä tahtotilasta käsin lähdettiin tähän ja molemmat sitoutuneina lapsen hankintaan. Hänkin oli innoissaan ja toiveikas kyllä. Olen yrittänyt motivoida häntä tekemään parempia valintoja arjessa: päihteettömyys, elintapojen parantaminen, liikunnan lisääminen jne, mutta nyt tuntuu että tässä on varmaan syy miksei motivaatio ole ollut riittävä.

Mun kohdalla haave äitiydestä on alkanut jo pienestä tytöstä ja on ollutkin oikeastaan ainut haave, kaikki mun läheiset sen tietää. Siksi tää tuntuu entistä pahemmalta. Itse oon ajatellut että oon valmis mihin vaan ”uhrauksiin”, jotta tää haave toteutuis. Toivottavasti en ole uhrannut turhaa näitä vuosia, ei nimittäin ole ensimmäinen kerta. Aiemmassakin parisuhteessa oli jo ns kaikki valmiina (tavaroita myöten) ja sit liinat kiinni.

Muoks! Lämmin kiitos kaikille tuesta ja tsempeistä

 

[Maana Mannila]

@Tuutikintytär no siis mä en nuku yhtään hyvin, joten väsymys johtuu varmasti suurimmalti osin siitä. xD Kilpirauhasarvot oli kans tossa testissä, ja ne oli kans viitearvojen sisällä. Ihan kaikki (muok: myös verensokerit) oli viitearvojen sisällä, joten ei auta kuin odotella huomista aukkaria. Ehkä meidän dg tulee olee selittämätön lapsettomuus. Vaikka on tilastot ja todennäköisyydet ja demografia ja kaikki muu, niin aina on kuitenkin sitten joku, jonka kohdalla tilastot voi realisoitua niin päin, ettei lasta toiveista ja yrityksistä ja hoidoistakaan huolimatta saada. Useimmiten se on joku muu jossain muualla, joskus oma läheinen ja harvoin – mutta toisinaan – se voin olla minä itse.

En mene asioiden edelle, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa ja näkökulmaa on tullut tässä pohdittua.

@Venkula huh huh mikä tarina! Kuulostaa, että olet ollut jo pitkään tosi kovilla ja kannatellut yksin asiaa, joka koskee teitä molempia. Olen vihainen puolestasi, vaikkei se mitään autakaan. Jos oltais vauva.fi:n Aihe vapaa -keskustelussa, kirjoittaisi sulle, että JSSAP.

Voiko olla, että mies sanoi tuon sinulle loukatakseen, koska teillä oli riita päällä ja ettei hänen suhtautumisensa rauhoittuneena olisi ihan noin jyrkkä? Toinen kysymys, että oletko itse varma, että haluat lapsia ihmisen kanssa, joka ei ole ollut sulle avoin ja rehellinen, koska on pelännyt, että sen vuoksi eroatte?

Ja sitten kolmas juttu, mitä en ymmärrä, on se, että miksi raskaus ja lapsi on se yksi ainoa asia, joka pitää saada jotenkin mystisesti luomusti ja ilman apua, tukea tai muita hoitoja. Kun päänsärky iskee, otamme särkylääkettä. Jos saamme oksennustaudin, nautimme nesteitä ja suoloja. Jos jalka menee poikki, se leikataan. Jos sairastumme kroonisesti, saamme hoitoa.

Ei miehesikään ilmeisesti ole odottanut, että hänen tilansa (kun kerran siis ymmärtääkseni saa lääkettä) parantuu ja toimintakyky palautuu jotenkin ihmeellisen jumalallisen väliintulon kautta tai muuten luomuna. Miksi sitten hedelmällisyyttä ei halua mennä edes tutkituttamaan? Kuten @Suskikitten sanoi, niin siitä, että teetetään siittiöanalyysi ja käydään kurkkaamassa ultralla johtofollikkelia, on tosi pitkä matka siihen, että käytetään lahjasoluja. Lahjasoluja koskeva keskustelu on vielä ihan täysin oma kokonaisuutensa, eikä mun nähdäkseni todellakaan ensimmäinen asia, josta lähdetään kartoittamaan vaihtoehtoja, jos raskaus ei luomuna ala.

Silloin kun itse lahjoitin munasoluja, mua hoitanut lääkäri kertoi, että heidän kokemuksensa ja tutkimuksen mukaan äidit eivät ajattele lasta "jonkun toisen lapsena", jos tämä on syntynyt lahjamunasolusta kuin isät, jos on käytetty lahjasiittiöitä. En tiedä, onko siinä miehille jotain niin syvällisesti minäkuvaa ja omaa itseä murtavaa, jos eivät tuotakaan jotain superspermaa, jolla nainen kuin nainen tulee raskaaksi pelkästä katseesta. Jos lapsi ei kanna omia geenejä eikä häntä ole itse synnyttänyt, voi olla vaikea suhtautua häneen omanaan, minkä lisäksi isyyttä saattaa varjostaa epäonnistumisen kokemus. Toisaalta sitten taas kyllähän ihmiset on myös adoptoineet lapsia ja ottaneet kasvatti- ja sijaislapsia maailmansivu, eikä se ole estänyt vanhemmuuden kehittymistä. Tai uusperheissä vanhemmuus perustuu eri asioihin kuin biologiaan – vaikka ei olisi isä tai isäpuoli tai bonusisä, on silti perheessä vastuullinen aikuinen ja sitä kautta myös vanhempi. Tai näin mä ajattelen.

Nuo yllä olevat ei siis ole sellaisia kysymyksiä, mihin odotan sulta jotain vastauksia vaan omaa pohdintaa ja ajatuksia, joita tarinasi herätti. Toivottavasti saatte miehen kanssa puhuttua asioista järkevästi ja toisianne kuunnellen. En voi muuta toivoa kuin voimia sinulle. <3

 

[Kevätlilja]

Huomenta. Pakko päästä purkamaan johonkin… Saatiin eilen puolison kanssa melko riita aikaiseksi. Meillä ollut tässä nyt todella kuormittava elämänvaihe muutenkin jo pidemmän aikaa; puoliso saatiin lääkkeillä toimintakykyiseksi, mutta mulla alkoi laaja tutkimusprosessi psy-puolella (ml. nepsytutkimukset), työpaikan vaihtoja, lisää uupumisia ja jouduin jäämään sairauslomalle vakavan masennuksen takia ja lopulta lopettamaan oman alan työt kokonaan…

No palaten tähän riitaan: tässä riidan tuoksinnassa puoliso paljastaa, että on tarkoituksella sivuuttanut simppa-tutkimusaiheen kokonaan. Oon siihen yrittänyt aina välillä palata ja houkutella puolisoa menemään, koska on ns. ”matalimman kynnyksen tutkimus” ja edullinen vs mun tutkimuksiin. No tällain jälkikäteen huomatakseni on kyllä ahkerasti ghostannu koko aiheen aina kun siihen puhe kääntynyt. Myös tämän yritysvaiheen ja siihen liittyvän tunnemylläkkän on jättänyt minut yksin sietämään, olen tästä ”marmattanutkin” aiemmin et ku tuntuu et jään niin yksin. Kertoi siis eilen, että ei aio mennä nyt eikä myöhemmin simppa-tutkimukseen eikä hakeutua mun kanssa vuoden jälkeen lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin, sillä ei suostu siihen että lapsia ei luonnostaan tule. Hän ei kuulema voi toisen lasta kasvattaa, tarkoittaen ilmeisesti vaihetta jos joudutaan lahjasiittiöillä ”pelaamaan”.

No tämähän tietysti veti pahasti maton jalkojen alta…puoliso kun on hyvin jääräpäinen ja kun jotain päättää niin ”kelkkaa” hankala saada käännettyä.
Meillä siis yk 8 nyt, ei olla käyty missään tutkimuksissa. Mut on ultrattu ovulaation aikaan kerran eikä nopealla vilkaisulla suurempaa huolta/ovulaatio tapahtunut silmämääräisesti normaalisti, pieni kysta munasarjassa. Lähes kuukausittain olen saanut ovulaation tikutettua ”leffaviivoilla” ja talletuksia ollut vaihtelevasti joko päivittäin hedelmällisessä ikkunnassa tai joka toinen pv. Eli ei siis tietoa kummassa osapuolessa ”vikaa” ennen kuin toisin todistetaan. Puolisolla on vaan sellaiset lääkitykset, joista kirjotettujen kokemusten pohjalta ei oo raskauduttu luonnostaan, vaikka lääkärit muuta väittääkin ”on niin pieniä annoksia/lyhytkestoisia hoitoja”. Joka tapauksessa luulin, että ollaan tässä projektissa yhdessä mut ”halusin pitkittää tän asian ulostuontia, etten menetä sua”. RASAHTELEE RUSINAT.
Anteeksi törkee ja sekava ulostulo sekä omanapailu, välillä tuntuu vaan liian raskaalta kannatella tätä kaikkea yksin

Todella paljon lähetän täältä empatiahaleja kuulostaa et nyt on tosi paljon kaikkea raskasta yrittämisen lisäks ja sit siihen päälle vielä tuo että tulee ilmi et puoliso onkin ihan eri ajatuksissa ja oikein tietoisesti salaillut omia ajatuksiaan ja ajatuksiaan aiheesta. Ymmärrän että häntä voi pelottaa, mut onhan läpinäkyvyys ja kommunikaatio varsinkin isoissa jutuissa tärkeetä ja tulee petetty olo jos se ei toteudu neuvoja tai muuta viisasta miulla ei oo antaa, toivon että saatte asiat puhuttua selviks ja että yhteinen näkökanta ja ymmärrys aiheesta kuitenkin lopulta löytyis

 

[Kevätlilja]

Tosi paljon ollu keskustelua jälleen, ihanaa miten hienosti täällä annetaan empatiaa ja ymmärrystä ja samaistutaan toisiin.

Omaa napaa:
Yk 6 käynnissä, kp 3 menossa. Tuosta veriarvoihin liittyvästä keskustelusta heräs ajatus, että voisi itsekin käydä perusarvot testauttamassa. On tässä ollut väsymystä ilmassa, jonka oon pistänyt pitkälle talven ja kiireisen arjen piikkiin, mutta ihan jo tän yrittämisen takia vois toki olla hyvä tarkistuttaa. Syön kyllä, ja oon syönytkin jo pitkään raskausvitamiineja, sekä sen lisäks vielä aina arjessa mukana olevia B12, D3 ja sinkki+C vitamiinilisää. Oon vegaani ja miulla myös keliakia niin siksi syön lisiä muutenkin, yrittämistä kun aloitettiin hankin lisäksi myös noi raskausvitamiinit. Muutaman kerran vuodessa vedän myös nestemäisenä rautakuurin, oon esikoisen raskaudesta saakka kärsinyt anemiasta aina välillä. Tänä aamuna just tyhjeni viimeisin pullo.
Jos tästä kierrosta nappais niin hedelmöitys osuis suht samoille kun esikoisen, hänen laskettu oli 16.12. mutta syntyi vasta käynnistettynä 31.12. sit lopulta. Miulle on kyllä loppujen lopuks aivan sama mihin se LA menee ja milloin vauva syntyisi, kuhan nyt raskautuisin. Toive ja unelma ja halu on niin harras, tänäänkin taas ennen töitä rakentelin sängyssä unelmoiden pilvilinnoja siitä miten ihanaa ois saada se positiivinen raskaustesti, ekat neuvolat ja sit ne ekat tuntemukset vatsassa ja hitaasti iiiisoksi kasvava vatsa. (Ainakin esikoisesta miulla kasvoi vatsa ihan tosi tosi isoksi)

 

[Suskikitten]

Katoin just kalenterista että seuraavista 5 kierroista tuleva lapsi syntyisi niihin aikoihin mitä soisin välttäväni lämpötilojen vuoksi... Noh ei voi mitään, en aio jättää välistä tätä aikaikkunaa vain koska joutuisin itse olemaan sisällä. Aloin sen sijaan neuloo pehmeistä jämälangoista talvivauvalle asusteita. Jos tää seuraava lapsi tulee talvella niin onpahan päälle puettavaa.

Mulla nimittäin on nyt vahva kutina että tää seuraava lapsi syntyy joulu- maaliskuu akselille kun oon kaikille hokenut haluavani välttää sen. Esikoisen kanssa mulla tuli asunnossa miltei hysteria alle viikossa niin aloitin viikon ikäisestä eteenpäin pitkät vaunu lenkit. Pakkasilla ne vastasyntyneen keuhkot ei vain kestä ulkoilua hyvään toviin, mutta loppu peleissä se on vain pieni pätkä mun elämästä niin varmasti pääsen sen läpi jotenkin rämpien ja kaikki lapset tyytyväisinä.

 

[Pikkuviikuna]

@Venkula ihan hurjasti voimia monella tapaa raskaalta kuulostavaan tilanteeseen! Voisittekohan käydä jonkun ammattilaisen kanssa juttelemassa, ihan että molemmat pääsee omista ja toisen tunteista ja ajatuksista kartalle? Ehkä sieltä saisi myös jonkinlaista rakennetta asian käsittelyyn. Ei ole tosiaan sulle reilua että olet valmis vaikka mihin uhrauksiin lapsihaaveen eteen ja mies panttaa omia ajatuksiaan. Ja kuulostaa kuvauksesi perusteella, että mies on tosiaan ihan kauhuissaan mahdollisista tuloksista. Saisiko niitä uhkakuvia millään liennytettyä - voi olla vaan joku kilppariarvo koholla tms, eikä sen korjaaminen nyt varmaan niin luonnotonta ole.

 

[Kevätlilja]

Katoin just kalenterista että seuraavista 5 kierroista tuleva lapsi syntyisi niihin aikoihin mitä soisin välttäväni lämpötilojen vuoksi... Noh ei voi mitään, en aio jättää välistä tätä aikaikkunaa vain koska joutuisin itse olemaan sisällä. Aloin sen sijaan neuloo pehmeistä jämälangoista talvivauvalle asusteita. Jos tää seuraava lapsi tulee talvella niin onpahan päälle puettavaa.

Mulla nimittäin on nyt vahva kutina että tää seuraava lapsi syntyy joulu- maaliskuu akselille kun oon kaikille hokenut haluavani välttää sen. Esikoisen kanssa mulla tuli asunnossa miltei hysteria alle viikossa niin aloitin viikon ikäisestä eteenpäin pitkät vaunu lenkit. Pakkasilla ne vastasyntyneen keuhkot ei vain kestä ulkoilua hyvään toviin, mutta loppu peleissä se on vain pieni pätkä mun elämästä niin varmasti pääsen sen läpi jotenkin rämpien ja kaikki lapset tyytyväisinä.

Tottahan tuo toki että talvivauvojen kaa se alku on kotona oleilua, mutta ainakin miulla esikoisen kohdalla se oli että oltiin kotona se eka kolme viikkoa, mikä meni kyllä aikalailla muutenkin siinä sylitellessä, ihmetellessä ja jatkuvassa imetyksessä. Vaunuissa kuitenkin sit sen verran lämmin vaikka ulkona ois 20 astetta pakkasta, et hyvin pysty sit alkaa ulkoilee ja aina vähintään yhdet unet nukutinkin esikoista niin että kävelin 2 tuntia, kävelin esim pitkän matkan isälleni tai johonkin ja siellä sit sosialisointia ja sit taas tokat unet kotimatkalla, eli ei tarvinnut ihan täysin kotona homehtua. Saatiin siis lupa vaunulenkkeihin ihan neuvolasta, siitäkin huolimatta et lapsi keuhkojen takia oli synnytyksen jälkeen teholla pari päivää.

Ja kauppakeskushengailut oli kans sit kovia ku esikoinen oli joku päälle parikuukautinen. Kahviloissa käyntiä ja muuta vastaavaa
Eli yritän tässä lohdutella, että ei se talvivauvan saaminen lopulta välttämättä kotiin vangitse kuin niiks ekoiks viikoiks!

// Muoks. Toki ymmärrän siia kyllä että se kolmekin viikkoa voi ahdistaa mutta voihan se myös olla et eka kolme viikkoa sattuukin johonkin talven surkeimpaan kohtaan et onkin koko ajan tyyliin +5 astetta!

 

[Kali]

Ei helvetti sentään oli vieläkin pregcheckin raskaustestissä toinen hailakka viiva. Päätin nyt niillä testata että milloin häviää kokonaan... Ovulaatiota on kyllä turha nyt testata kun en usko että se tulee jos raskaustestit näyttää edes hailakkaa toista viiva. Ainakaan mun käsittääkseni se ei voi tapahtua silloin kun hcg:tä vähänkin kehossa... Tein kyllä ovulaatiotestin myös tyhmyyttäni ja oli hitusen vahvempi ainakin premomin mukaan kuin eilen mutta voi olla että reagoi hcg:hen eikä ovulaatioon...

//Pakko oli soittaa neuvolaan, soittavat takaisin...

///Sanoivat vaan että seuraa tilannetta ja tee uusi testi vielä viikon päästä.... Ei siis mitään hyötyä, en pääse edes verikokeisiin...

 

[Äitineljälle]

@Kali Voimia kovasti

ON: Tein d-vitamiini ja ferritiini kotitestit ja molemmissa häikkää. Ferroforte kuurin aloitin hetki sitten ja hyvä niin. Mietin meniskö ottaa kunnon testit missä muitakin arvoja otettais mutta joo 130-160e rahaa menis ni en tiiä sitten. Tänään ovis bongattu kp13 aloitin toissapäivänä jo testaa mutta ympyrää pukkas. Tällä kierroksel onkin talletukset ollu mallillaan ja jatkoa ny plussan myötä ihan työstä tämä käy mutta onneksi homma ei ole kuitenkaa pakkopullaa

 

[Kevätlilja]

@Kali voihan, tuo etenkin että eivät edes verikoetta ota ja anna sitä sellaista terveydenhuollollista tukea tuohon tilanteeseen on ihan käsittämätöntä

 

[Kali]

Tämän takia pitkitin tätä näinkin pitkään kun en oletinkin että täältä keusoten alueelta saa mitään apuja. Ihan perseestä suoraan sanottuna ja vituttaa kyllä ihan helvetisti nyt varsinkin.... Ja nyt varmaan alkaa alusta se odottaminenkin että pääsee tutkimuksiin ellei ennen sitä saada kolmatta yli 6+0 keskenmenoa. Niin ja käski myös olla suoraan yhteydessä yksityiselle jos haluan varmistaa onko kohdunsisäinen vai kohdunulkoinen muutaman viikon päästä että he eivät siellä ultria yleensä tee vasta kuin viikoilla 11 tai jotain. Ei edes tosiaan tässä tilanteessa....

Pakko vaan oli olla yhteydessä kun tuntuu että jotain oireita on, alaselkä kipeä ja rinnat myös. Niin uskon että hcg:tä kehossa on...

 

[Maana Mannila]

Tottahan tuo toki että talvivauvojen kaa se alku on kotona oleilua, mutta ainakin miulla esikoisen kohdalla se oli että oltiin kotona se eka kolme viikkoa, mikä meni kyllä aikalailla muutenkin siinä sylitellessä, ihmetellessä ja jatkuvassa imetyksessä. Vaunuissa kuitenkin sit sen verran lämmin vaikka ulkona ois 20 astetta pakkasta, et hyvin pysty sit alkaa ulkoilee ja aina vähintään yhdet unet nukutinkin esikoista niin että kävelin 2 tuntia, kävelin esim pitkän matkan isälleni tai johonkin ja siellä sit sosialisointia ja sit taas tokat unet kotimatkalla, eli ei tarvinnut ihan täysin kotona homehtua. Saatiin siis lupa vaunulenkkeihin ihan neuvolasta, siitäkin huolimatta et lapsi keuhkojen takia oli synnytyksen jälkeen teholla pari päivää.

Ja kauppakeskushengailut oli kans sit kovia ku esikoinen oli joku päälle parikuukautinen. Kahviloissa käyntiä ja muuta vastaavaa
Eli yritän tässä lohdutella, että ei se talvivauvan saaminen lopulta välttämättä kotiin vangitse kuin niiks ekoiks viikoiks!

// Muoks. Toki ymmärrän siia kyllä että se kolmekin viikkoa voi ahdistaa mutta voihan se myös olla et eka kolme viikkoa sattuukin johonkin talven surkeimpaan kohtaan et onkin koko ajan tyyliin +5 astetta!

Tää olis just mun unelma: sais ihan luvan kanssa olla vain kotona ja nuuhkia vavvaa. Mut mietin kyl yhtenä yösydännä tässä, että jos pannaan miehen kans puokkiin perhevapaat, ni hän sais jäädä sit just ku alkaa ihanimmat kevät- ja kesäkelit. xD Eli jos saadaan joulukuun vavva, niin sit ite oon sisällä talven ja mies saa nauttii pitkäst kesästä vavvan kans ulkoillen ja muuta.

Mut siis oikeasti mulle on ihan sama, koska syntyy, kunhan tulisin ensin edes raskaaksi. Ei se ole sitten kuin se yksi kesä tai talvi tai jotain, mikä vauvelssonin kanssa tuhistaan ja ähistään. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Just kävi työkamu tässä, jolla oli laskettua aika tammikuussa, mutta saikin lapsen uudenvuoden aattona. <3 Eli ei sitä koskaan tiedä, miten elämässä menee. Ja sit entinen työkamu sai lapsen joulukuussa, vaikka laskettu aika oli vasta helmikuussa. xD

Muoks, jatkan tähän samaan: @Kali teidän kohtelu julkisen puolelta on kyllä ala-arvoista!!! Vihaksi pistää puolestanne. <3 Voi kun hormonit nyt laskis nopeasti, niin pääsisitte uuteen yritykseen pian. <3

 

[Kevätlilja]

@Maana Mannila
Joo ei siihen laskettuunkaan tosiaan kannata liikaa katsoa, se on kuitenkin keskiarvo ja niin, kunhan nyt tässä vaan raskautuisi ja raskaus menis hyvin niin ehkä se muu on silleen toisarvoista, vaikka toki itekkin mietin noita perhevapaiden jakautumisia, taloudellisesti meille ois periaatteessa fiksuin jos voisin itse olla kesällä vapailla koska miulla on talvella paremmin töitä kuin kesällä, mutta senkin suhteen sit totean vaan et ajottuu minne ajottuu, aina saadaan varmasti kaikki asiat kuitenkin järjestymään.

 

[Toiveikkaana]

@Aurinko88 Onko sulla PCOS vai voiko tuosta myo-inositolista olla apua raskautumiseen muillekin?

@Jenspaaa voi nuo olla raskausoireitakin. Itse olen raskautta toivoessa olevinaan tuntenut vaikka mitä alkuraskauden oireita, mutta testi ollutkin sitten negatiivinen, joten yritän olla lukematta liikaa mahdollisia oireitani.

@Maana Mannila on tosiaan kalliit labrat HUSlabissakin otettuina. Mitähän samat olisikaan sitten yksityisellä. Pelkkä AMH näyttää olevan jo 130-150€ monessa paikassa. Tsemppiä huomiseen käyntiin.

@Venkula miehesi käytös kuulostaa epäreilulta sinua kohtaan. Miksi hän ei ole aiemmin sitten ilmaissut mielipidettään selvästi. :/ Toivottavasti saisitte keskusteltua asiasta rakentavammin uudemman kerran ja hän kuuntelisi sinun näkemystäsi. Minkä verran teillä on ikää? Voihan olla että teillä tärppääkin luonnollisesti kaikesta huolimatta, jos yritystä ei ole vielä takana edes vuotta.

@Suskikitten nopeasti se 2 viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona menee, kunnes saa jo ulkoilla. Vaunuissa ei ole niin kylmäkään, kuin muuten ulkona. Meillä on ollut talvivauvoja ja siinä positiivista on ollut se kuinka vauva rauhoittuu helposti haalariin pakattuna ja nukkuu pitkiä pätkiä.

@Kali kylläpä ne hcg:t nyt pysyy pitkään koholla. Toivottavasti tilanne selkeytyisi pian suuntaan tai toiseen. Kuulostaa niin kohtuuttomalta ettet pääse labroihin tai lisätutkimuksiin.

Vauvan syntymäajankohdan suhteen ei minulla ole mitään väliä. Toive vauvasta on niin suuri, että haluaisin vain asioiden etenevän nopeasti. Meidän kohdalla tuskin on mitään mahdollisuuksia joulukuun vauvaan, mutta laskettu aika alkuvuodelle olisi ihanaa.

 

[Aurinko88]

@Aurinko88 Onko sulla PCOS vai voiko tuosta myo-inositolista olla apua raskautumiseen muillekin?

Ei ole todettu PCOS, mutta mulla on epäsäännöllinen kierto ja monirakkulaiset munasarjat. Uskoisin, että se tukee raskautumisyrityksiä kaikilla, mut ajattelisin et etenkin meillä vähän vanhemmilla yrittäjillä.

 

[Syssymyssy]

Tänään on kp12 ja veikkailen, että jos ovis menee niinkuin se yleensä menee, niin huomenna tai pe alkaa limat.

Kristallipalloni oli väärässä, limat alkoikin jo tänään ilmeisesti jokin intuitio oli asiasta eilen kun ilmoitin miehelle, että soutelukausi on alkamassa